Työelämän sydämelliset säkeet -blogi ja videot (löytyvät Työelämän sydämelliset säkeet nimellä Facebookista tästä ja YouTubesta tästä):

YLEN YKKÖSAAMUSSA VAAHERKUMPU VÄITTI YLEN YLLÄPITÄJIÄ VALEHTELIJOIKSI - KUNNIANLOUKKAUS? - 28.3.2021

KARANTEENINI OHI - PALJON JÄÄNYT EPÄSELVÄÄ - 27.3.2021

HUS HALLITUKSEN KORONAPOLITIKOINNIN TÄRKEIN JA TÖRKEIN AVUSTAJA - 22.3.2021

Olethan huomannut, että HUS on hallituksen koronalla politikoinnin tärkein ja törkein avustaja? Kaikki koronarajoitukset ovat lähteneet HUS:n poliittisesta linnakkeesta. Koulujen ja työpaikkojen siirtyminen etätöihin, ravintoloiden ja kuntosalien asiakasrajoitukset ja sulkemiset, rajojen pakkotestaamiset, viimeisimpänä ulkonaliikkumiskielto ja rokotusjärjestyksen muuttaminen. Kaikki menneet tai menossa pilkulleen HUS:n käsikirjoituksen mukaisesti.

Millä perusteella HUS:n annetaan päättää koronassa kaikesta? Millä kompetenssilla? Ihan kuin yhteiskunnassa ei olisi kenelläkään muulla mitään asiantuntemusta! Lasten ja nuorten asioissa vanhemmilla ja harrastustoiminnan vetäjillä, ravintoloiden ja kuntosalien kohdalla yrittäjillä. Rajoilla rajavartiostolla, rokotusjärjestyksessä tasa-arvovaltuutetulla ja lukuisilla järjestöillä…

Miksei lääkärit pysy pestissään? Mitä ikinä HUS:n poliittisin perustein valittu johto on koronan aikana inahtanut, sen on hallituksen tyttöset kipinkapin toteuttaneet. Todellisuudessa kysymys on ollut hallituksen omasta esityksestä, jotka HUS:in annetaan syöttää suoraan hallituksen "lapaan". Helppoa on koronalla politikointi, kun kaiken ”lanseeraaminen” hoidetaan oman väristen poliittisten ”asiantuntijoiden” avustuksella.

Lääkäreissä on tunnetusti löytynyt hallituksen väriä HUS:n ylimmästä johdosta. Parhaiten asiaa kuvaa Tuomisen edeltäjän Aki Lindenin häärääminen nykyisin eduskunnan demarileirissä. Seuraajan setviessäv vastikään paljastuneita Lindenin hankintasotkuja. Aki ehti palkata HUS:n johtoon pitkän kautensa aikana paljon omanvärisiä johtajia, joiden kautta koronaesityksiä nyt tehtaillaan liukuhihnalta ”hull… kiilto silmissä”. Jotenkin ilmaisu sopii demareista puhuttaessa.

Siinä kohtaa, kun hallitus on toteuttanut HUS:n kanssa yhdessä kulisseissa sopimansa ”toiveen”, samalla on yhdessä jo aloitettu suunnittelemaan seuraavaa viritystä. Viritysten tarjoilussa kansalle HUS on ihan mestari, johtuen lääkärin auktoriteettiasemasta. Kun hallituksen ja HUS:n välissä yle vielä huolehtii asian kansalle tarjoilusta viekkaudella ja vääryydellä, on kaikki selvää pässinlihaa. Tämä HYH, HUS:n, ylen ja hallituksen combo pyörittää käsittämätöntä koronapeliä, jonka laadun vain harvat ovat tajunneet.

Ulkonaliikkumiskiellon HUS esitteli ylen avustuksella kansalle muutama viikko sitten, viime viikolla taas rokotusjärjestyksen muuttamisen. Mitä seuraavaksi? Kaikki on mahdollista, kunhan sillä toteutetaan sosialisoinnin unelmaa. Tällä HYH:llä on mieletön vauhti päällä. On niin paljon tehtävää ja aika hupenee. Ennen kuin kansalaiset tajuavat kaiken. Koronalla politikoinnin. Suomen ajamisen kohti sosialismia.

HUS:n Tuomisen ulostulo rokotusjärjestyksen muuttamisessa paljastaa mitä parhaiten koronalla politikoimisen. Ensin siirrettiin vaalit, jotta saatiin lisäaikaa ei vain omien ehdokasrekisterin täydentämiseen, vaan myös tuikitärkeään kansan kosiskeluun. Kosiskelussa katseet on suunnattu rokotusjärjestyksen muuttamisen kautta suureen pääkaupunkiseudun äänestäjäpotentiaaliin eli maahanmuuttajiin. Jotakin vihreidenkin oli demareilta saatava, kun ovat antaneet A. Rinteen toimiessa kapellimestarina demareille kaiken mistä demareiden parhaat frendit, ay-liikkeiden pomot, ovat märimmissä unissaan unelmoineet.

Vaalien siirtämisellä saatiin vihreille mukavasti lisäaikaa. Ovat olleet kuin ”kusi sukassa”, hiljaa, odottamassa, että Haaviston laittomuudet al-holilaisten roudaamisesta unohdettaisiin. Jokainen lisäpäivä vaaleihin lisää todennäköisyyttä Haaviston menettelyn unohtamiselle. Aika tekee aina tehtävänsä. Kun vaalit kuukauden kuluttua siirretään korkeilla koronaluvuilla vielä pitkälle syksyyn, syksyllä uuden korona-aallon turvin hamaan tulevaisuuteen, helpottaa hallituksen paineet. Kansalle ei paljastu sen suosion nolluus.

Joku ei tällä kerralla salossa osunut hutiin, vaan keksi loistoideat, vaalien siirtämisen ja rokotusjärjestyksen muuttamisen. Hallituksen tyttöjen pähkäilyllä tämän kaiken oon oletettu satavan hallituspuolueiden laarin, varsinkin kun uskotaan löydettävän rokotusten kautta tie onneen, koronamattomuuteen. Kaikki saa jotakin, kepu sotensa, vihreät rokotejärjestyksen muuttamisen, kaikki puolueet vaalien siirron... Ja rkp syntipukin maineen, kun suostui muiden pakottamina siirtämään vaalit. Eihän kukaan voi noin pahasti julkisesti munata itseään kuin vaalit siirtänyt Henrikssoon. Puhua kuukausikaupalla, että vaaleja ei tulla siirtämään ja pari viikkoa ennen vaaleja siirtää ne ja kertoo vielä päälle, että teknisesti vaalit olisi kyllä pystytty järjestämään, mutta kuitenkaan ei niitä järjestetä. Puhtaasti poliittisella päätöksellä, ilman että lainsäädäntöä edes muutettiin ennen päätöksentekoa, kansalaisten perusoikeudet Henriksson meni myymään. Ikinä en anna tätä hänelle anteeksi. Ei voi todistaa muuta kuin että Henriksson tietää elävänsä nyt viimeistä unelmaansa ministeriautossa.

Vaikka ay-pomot ovat olleet suuressa roolissa kaikissa koronarajoitukissa, ei heitä ole korona-aikana kertaakaan marssitettu kameroiden räiskeeseen päällistelemään ja kertomaan rajoitusten ongelmista. Mikä kertoo, että kaikki on mennyt niinkuin strömsössä. Ukot on pidetty visusti piilossa kulisseissa. Hiljaisuudessa ovat kuiskutelleet hallituksen tytöille toiveitaan. Muuta ei ole tarvittukaan, kun on käskynkkää kuljettu iät ja ajat. Taivas on auennut ay-pomoille pelkällä kuiskuttelulla. Kaiken on ay-liike saanut, minkä on kehdannut pyytää. Ja tunnetusti se kyllä kehtaa! Koronalla on ulosmitattu kaikki märimmätkin Lääkäriliiton, Tehy:n Superin ja Oaj:n unelmat. Vai olisitko reilu vuosi uskonut, että kaikki mahdolliset työntekijät saavat tehdä töitä etänä kotona? Tuskin. Koronaa on käytetty kiristysmomenttina etätyöskentelyyn, lisäliksaa,... ties mihin.

Joku voisi kuvitella, että SAK ei ole saanut hallitukselta mitään. Vaikka se on saanut ay-liikkeistä kaikkein eniten. Eihän koronarajoitukset ole koskeneet koko koronavuonna yhtään tehdasta tai rakennustyömaata. Hallitus on ”jostain kumman” syystä pitänyt ne kaikki koronarajoitteista vapaina. Tautiryppäitä on niistä löytynyt, mutta tehtaiden ja raksojen sulkemisesta ei ole ollut puhettakaan. Eipä tietysti. Kuka nyt omiaan kurmoittaisi. Kyllä demari tietää, missä omat äänestäjät majailevat.

Karanteeneja on SAK:n annettu hyödyntää tehtaissa ja raksoilla oikein olan takaa. Työmiehet päästetty ylimääräisille vapaille ja riistäjätyönantajat saatu kärsimään karanteenien aiheuttamista vahingoista. Telakoille ja raksoille on marssitettu massiiviset koronapartiot testaamaan alihankkijoiden käyttämää ulkomaalaista työvoimaa. Jota SAK on ”vihannut” vuosikaudet. Ovathan vaikeuttaneet suomalaisten raksa- ja telakkamiesten palkkakehitystä Suomen TES:jä alemmalla palkkatasolla. Olethan ymmärtänyt, että näistä pahisulkomaalaisista on pakkotestaamisessa yksin kysymys. Pakolla heitä vaaditaan testattaviksi, jotta saadaan heidän kulkunsa työmaille pysäytetyksi. Rajojen sulkemista ja pakkotestaamista on pantu omat, duunarit, huutamaan. Koronatoimissa rajoilla on ollut puhtaasti kysymys ay-politiikasta.

Tämän kaiken järjettömyyden rajapelleilyn ymmärtää hetkessä, kun tarkastelee ulkomaalaisten tartuntalukuja. Ne ovat olleet useita kuukausia vain n. 2-4 %:n luokkaa. Silti rajoitustoimia vaaditaan tiukennettavaksi jatkuvasti, jotta ulkomaalistyövoiman saapuminen Suomeen saadaan lopullisesti tilkityksi. Rekat kyllä päästetään testaamatta maahan. Kuljettajat kun eivät ole menossa telakoille ja raksoille töihin, eikä rekoissa kuljeteta ulkomaalaistyövoimaa, vaan tehtaisiin, työmaille ja kauppoihin toimintoja ylläpitäviä tuikitärkeitä tavaroita, jotta demareiden miehittämien työpaikkojen pyörät saadaan pidettyä pyörimässä. Tämäkin puhdasta työmarkkinapolitiikkaa.

Palataan HUS:iin. Hallituksen oman väristen lääkäreiden käyttäminen koronan kautta toteutettavan hallituksen politiikan esipuhujina on hallituksen tytöille jo yhtä tuttu tie kuin käden vieminen taskuun huulipunan etsinnässä. HUS:n poliittisen johdon toimiessa hallituksen poliittisten tavoitteiden syöttömiehinä, syötöt osuvat hallituksen lapaan täsmällisesti ja tasaisella syklillä. Kun edellinen syöttö on eduskunnan käsittelyssä, on seuraava syöttö jo tulossa suoraan lapaan.

Täsmäsyötöt on saaatu vietyä sataprosenttisella tarkuudella maaliin. Huteja ei ole tullut. Joskaan tyylillä ei voi kehuskella. Onhan lähes kaikessa jouduttu täydessä vauhdissa kääntämään suuntaa täydet 180 astetta.

Esimerkkejä täyskäännöksistä koronassa piisaa. Ensimmäinen taisi olla viimekeväinen vaatimus sairaille pysyä kotona pois testauspaikoilta henkihieväriin asti, kun testejä ei ollut, Sama täyskäännös nähtiin maskifarssissa. Ensin maskit olivat vaarallisia, kun niitä ei ollut kuin homeisina varastoissa. Nyt niitä pitäisi käyttää jo melkein nukkuessakin, eikä ole mitään väliä, miten niitä käytetään, kunhan vaan käytetään. Seuraavana tulivat rokotefarssit. Ensin rokotusten piti alkaa ennen Joulua, mutta kun Tehyn pj. Millariikka Rytkönen tuli ovenkarmit kaulassa Marinskan luo ja sanoi, ettei yhdenkään hoitajan joululomat muuten pala rokotusten takia, siirtyivät rokotukset Joulun yli. Seuraavaksi tyrittiin rokotteiden hankinnat. Ministerit nukkuivat ministerinunta, kun olisi pitänyt olla hereillä hoitamassa tilauksia ohi jumalaisen EU:n niin kuin kansastaan huolehtivat muut maat tekivät. Näyttivät jumalaiselle EU:lle, että piut paut siitä välittävät tosipaikan tullen. Poliitikkojen suojatyöpaikka sai painua alimpaan hel…ttiin, silloin kun oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Mutta Suomitytötpä jatkoivat ministerinuniaan.

Last but not least HUS:n Tuomisen esiintyminen Astra-Zenecan markkinamiehenä viime viikolla. Mitä tekemistä HUS:lla on rokotteiden ja rokottamisen kanssa? Ei mitään! Mutta niin vaan Tuominen kuvitteli olevansa presidentti Niinistön tavoin koko kansan mannekiini ja idoli kertoessaan, että hän, hänen perheensä ja lähipiirinsä ovat menossa juosten ottamaan AZ-rokotteen heti kun saavat. Samaan hengenvetoon Tuominen ehti kertoa sen tärkeimmän, että AZ on turvallinen ja tehokas. Vaikka jo tuolloin yli kymmenessä Euroopan maassa AZ oli asetettu käyttökieltoon ja heti seuraavana päivänä myös mattimyöhäisimmässä Suomessa. Eikä Tuomista näyttänyt yhtään hävettävän. Samana iltana oli rokotusjärjestystä taas jo televisiossa lobbaamassa.

Varmana tietona uskaltanen sanoa, että viikon viivästyksellä halutaan rauhoitella kansalaisia ja jakaa lisäuskoa kansalaisiin siitä, että kyllä meidänkin viranomaiset meistä huolta kantavat. AZ tultaneen suurella todennäköisyydellä toteamaan viikon hyllytyksen jälkeen käyttökelpoiseksi ja turvalliseksi, jotta saadaan ihmiset luottavaisina palaamaan rokotusjonoihin. Onhan varastot AZ:kaa pullollaan.

Rokotusjärjestyksen muuttamisen luulisi olevan tälle HYH:lle pelkkä ilmoitusluonteinen asia. Kuten aiemmatkin, joissa HUS:n Tuomisen ja muun johdon on annettu huseerata hallituksen ”asiantuntijana”. Kuka kansalaisista kyseenalaistaisi lääkärin näkemyksiä? Lääkäriä, jonka kansa mieltää Jumalasta seuraavaksi. Ei kukaan! Tähän on hallituksen koronalla politikointi vain ja ainoastaan perustunut. Kansalaisten lääkärilojaliteettiin. Olen vakuuttunut, että koronan jälkeen se on häipynyt savuna ilmaan.

Summasummarun. On ollut ”hauska” seurata, miten HUS on esittänyt vaatimuksiaan ensin tismalleen samoista rajoitustoimista THL:n kautta hallitukselle, kuin mitä eduskunta on ketjun viimeisenä hyväksynyt. Käsittämätöntä tämän shown pyörittämisessa on se, että eduskunta syö kaiken Marinin kädestä. Taitaapi päälle nuolla vielä varpaatkin.

Eduskuntaa on vedätetty kohta vuosi hallituksen väristen ”asiantuntijoiden” toimesta. Näkynyt koko koronan ajan työmarkkina-asiantuntijan kotisohvalle ilman pienintäkään epäilystä. Hämmästyttävintä, ettei Eduskunnan isoon saliin vieläkään. Ihan kuin maskit estäisivät kaiken järjen ja logiikan juoksun. Toki hapenpuutteella tiedetään olevan monenlaisia vaikutuksia, pääkivusta aina aivosumuun. Alkaisi olemaan viimeiset hetket nähdä sumun läpi. Ennen kuin hallitus on tuhonnut kaiken, ihmisten elämät ja viimeisetkin yritystoiminnan rippeet. Saanut ihmiset köyhyyden partaalle, helposti johdettaviksi. Toistan, sosialismin ajamisesta tässä yksin on ollut ja on kysymys.

HUS:n avustuksella demarinpunaista ideologiaa on viety eteenpäin. Jopa siinä määrin, että sosialismi koputtelee jo jokaisen suomalaisen ovella. Ovi on sille jo raollaan. Kohteeseen, kansalaisten omaisuuteen, on sillä jo suora näköyhteys. Kun valtion kassa on kohta tyhjä, mietitään mistä löydetään varoja velkojen maksuun. Silloin repäistään ovet apposen auki.

Tämä aika ei voi enää olla kaukana. Kansaa on köyhdytetty kovalla kädellä. Kohta aletaan huutamaan köyhäinapua. Turhaan, kaikki rahat on suollettu lääkefirmojen kassoihin. Niiden johto heittelee maailman parhaille käytyreilleen pieniä armopaloja. Ahneita kun ovat, kaiken pitävät itse. Saivat muutamassa kuukaudessa koko kansakunnan ostamaan kaikki maskit, testit ja rokotteet maailmalta, mitä ikinä ehdittiin valmistaa. Eikä sinä vielä kaikki. Homma jatkuu! Toki sama meno jatkunut jo vuosikymmenet! Joten eihän tässä ole mitään uutta. Sanotaan, että ahneella on pas… loppu. Sitä odotellessa.

NYT SELVISI MIKSI SUOMI JATKAA ASTRA-ZENECALLA - KARMEETA! - 19.3.2021

TÄYDELLINEN PYSÄHDYS - MISTÄ TÄSSÄ ON KYSYMYS? 17.3.2021

SUOMI-TYTTÖ JATKAA ASTRA-ZENECALLA - KANSAA PIDETÄÄN PILKKANA - 16.3.2021

KORONATESTAUKSESSA KÄYTY - YLLÄTYSKÄÄNNE! - 15.3.2021

JOUDUIN KARANTEENIIN - KIISTIN SEN! 13.3.2021

VAALIT SIIRTYY KESÄKUULTAKIN! - 12.3.2021

TÖRKEÄ KORONAPOLITIKOINTI VAAN JATKUU - NUKUTKO RUUSUSEN UNTA? - 12.3.2021

ME OLLAAN ASTRA-ZENEGAN KOEKANIINEJA KUN OIKEIN MIETITÄÄN! 11.3.2021

KORONA PERHEESSÄNI, KOHTA MINULLAKIN? ONKO TYHMÄ TOIVE? - 11.3.2021

NAURETTAVA VR - PELOTTAA MITÄ TULOSSA - 10.3.2021

KORONAGATEIT JATKUU - VAALIGATE IHAN HUIPPU! - 9.3.2021

IIVO PETETTIIN JA RAJUSTI - 8.3.2021

MENEEKÖHÄN VAALIEN SIIRTÄMINEN OIKEIN? MIHIN TARVITTIIN PUOLUESIHTEEREITÄ? - 6.3.2021

KEKSITTY LOISTAVA ULKONALIIKKUMISKIELLON KIERTÄMISKEINO - 4.3.2021

JEE, AVI VOITTAA VARHILAN - 1.3.2021

HULLUA OIREETTOMILLA PELAAMISTA - 25.2.2021

HALLITUKSELLA “TILAUKSESSA” KORONAPOSITIIVISIA HURJAT MÄÄRÄT - SITÄ SAA MITÄ TILAA! - 3.3.3021

VAALIT SIIRTYY! MUKA KORONAN TAKIA! - 23.2.2021

KORONATESTAUKSEN OUTOA LOGIIKKAA - 22.2.2021

TÖRKEÄÄ PELAAMISTA KORONALUVUILLA - 19.2.2021

HÄRSKI JA KAKSINAAMAINEN OAJ - 18.2.2021

ALKOBOIKOTTI RAVINTOLOIDEN TUEKSI - 18.2.2021

KORONALLA KOHTI SOSIALISMIA - 17.2.2021

KANSALAISTEN KORONATOTTELEMATTOMUUTTA - 13.2.2021

ROKOTTEEN TEHO VAIN MUUTAMA KUUKAUSI? - 12.2.2021

PELOTTELUA LITMASEN KORONALLA - MITÄ JÄTETTIIN KERTOMATTA? - 11.2.2021

KORONAHULLUUTTA RAJANYLITYKSESSÄ - 9.2.2021

KORONA ON “KUS**TA” - MISTÄ TIETÄÄ? - 7.2.2021

OAJ ON ARMOTON OPPILAILLE OPETTAJIEN EDUN NIMISSÄ - YLLÄPITÄÄ ETÄOPETUSTA - 5.2.2021

PAKKOROKOTTAMIEN SUUNNITTEILLA? - 4.2.2021

MISSÄ ROKOTETUTKIMUKSIIN OSALLISTUNEET - 2.2.2021

TÄTÄ EI KERROTA ASTRA-ZENECAN ROKOTTEESTA - 2.2.2021

OIKEUSKANSLERI EI TAIDA OLLA IHAN PERUSTUSLAIN TASALLA - MARIN SAI MUKA NAKITTAA SUOMEN PÄÄMINISTERIN TEHTÄVÄT RUOTSIN PÄÄMINISTERILLE - 11.1.2021

Marinin päätös nakittaa lokakuussa Eurooppa-neuvoston kokouksessa Suomen pääministerin tehtävät Ruotsin pääministerille oli pöyristyttävä.

Oikeuskansleri Pöysti on JO 11.12.2020 antanut ratkaisun asiasta, mutta vasta tänään (11.1.2021), kuukautta myöhemmin, Kauppalehti uutisoi ratkaisusta. Kansaedustajien joulutauon puolivälissä. Erikoista.

Onkohan joku oikeusministeriön demareita lähellä oleva virkamies hautonut ratkaisua tarkoituksellisesti ja odottanut "sopivaa" ajankohtaa päästää ratkaisu "ulos" kaikile tiedostusvälineille? HS on asiasta näköjään uutisoinut jo aiemmin. Erikoista.

Kauppalehden otsikko oikeuskanslerin ratkaisusta on hämmentävä: Oikeuskansleri: Tytti Tuppurainen ei olisi voinut sijastaa ”edes Suomen perustuslain mukaan". Miksi ei otsikoitu, jos asia olisi "pihvi", Marinin noudattaneen toimissaan perustuslakia?

Suomen perustuslain mukaan (66 §:n 2 mom.) pääministerin tehtävänä on edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministerin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri ja tämänkin ollessa estynyt virkavuosiltaan vanhin ministeri (66 § 3 mom.). Valtioneuvoston sivustolla ei ole määritelty Mariin hallituksen osalta pääministerin sijaisuusjärjestystä. Hämmästyttävää on, että sieltä löytyy edelleen Sipilän hallituksen osalta pääministerin sijaisuusjärjestys.

Herää kysymys, loistaako tämän casein vuoksi Marin sijaisuusjärjestelyt poissaolollaan? Esitetystä voi kuitenkin johtaa, että samaa menettelyä noudatetaan Marinin kuin Sipilänkin hallituksen kohdalla. Samaa sijaisuusjärjestystä. Jos joku ensisijainen on estynyt syystä tai toisesta, tulee vuoroon virkaiältään vanhin ministeri, sitten seuraavaksi vanhin jne. Siis kuka tahansa ministereistä voi toimia pääministerin sijaisena, muutenhan Sipilän hallituksen kaikkia ministereitä ei listalla olisi lueteltu.Pöysti kuitenkin toteaa, ettei eurooppaministeri Tuuppurainen olisi perustuslain mukaan voinut sijaistaa Marinia.

Silloin kun pääministerin sijaistamistarve tulee puskista, niinkuin Eurooppa-neuvoston kokouksessa lokakuussa tuli kesken kokouksen ulkomailla, mennään luonnollisesti sen mukaan, miten sijasitaminen on mahdollista, kuka tai ketkä ministereistä ovat paikalla. Eihän kesken kokouksen ole mahdollista määritellä pääministerin sijaista virallisen sijaistamisjärjestyksen perusteella kotimaassa oleilevasta ministereistä, kun kyseinen kokous olisi ehtinyt päättyä ennen kuin virallisen järjestyksen mukainen sijainen olisi ehtinyt paikalle.

Sijaistaminen määräytyy tällaisissa tilanteissa sen mukaan, kuka voi kaikista paikalla olevista sijaiskandidaateista pääministeriä kokouspaikalla sijaistaa. Jos paikalla on vain yksi ministeri, lankeaa tehtävä hänelle, jos taas kaksi, virkaiältään vanhimmalle.

Koska kyseisessä tilanteessa paikalla oli Marinin lisäksi käsittääkseni vain eurooppaministeri Tuppurainen, olisi hänet tullut määrätä pääministerin sijaiseksi.

Asiaan ei liity mitenkään se, mitä EU-lainsäädäntö kokouksessa edustamisesta toteaa. Jokainen ymmärtää, ettei Suomea voida blokata sen perusteella pois, että "normi"edustaja on estynyt. "Normi"edustajan sijaisen on aina mahdollista osallistua. Yhtään Eurooppa-neuvoston edustajaa ei ole EU-lainsäädännössä todettu nimeltä, vaan virka-asemaltaan ja Marinin sijainen olisi tällöin toiminut pääministerin asemassa.

Pöystin ratkaisu vaikuttaa "käärmeen ajamiselta pyssyyn". Pyrkivän osoittamaan Marinin toiminta lainmukaiseksi. Ilman, että se sitä olisi. Onhan Pöysti formuloinut "nakituksen" seuraavaan muotoon "Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan pääministeri Sanna Marin ei toiminut lainvastaisesti pyytäessään Ruotsin pääministeriä välittämään Suomen näkemyksiä Eurooppa-neuvoston kokouksessa." Pöystin ratkaisussa ei todeta Marinin pyytäneen edustamaan häntä, vaan välittämään näkemyksiä! Vaikka Marin itse ja uustiointi käytti tuolloin lokakuussa edustamis-termiä. Jonka jokainen tulkitsee sijaistamiseksi.

Tämän perusteella näyttäisi siltä, että Löfvenin sijaistaminen ei olisi ollut Suomen perustuslain mukaista. Valitsemallaan sanamuodolla Pöysti haluaa selvästi pelastaa Marinin. Ja se vaikuttaisi olevan mahdollista vain valitulla oudolla sanamuodolla. Siis juridisella sanojen pyörittelyllä. Pöysti vetäytyy sanahelinän taakse suojellakseen Marinia? Toki samalla viime kädessä myös itseään.

Mitä jos Suomen pääministerin tehtävien "nakittaminen" Löfvenille ei ollut perustuslain mukaista? Mitä sitten tapahtuu? Marinilla olisi sama kohtalo kuin Haavistolla? Syytös lain rikkomisesta? Peräti perustuslain rikkomisesta! Asia ei ole mitään peanuts-kamaa.

Ilman, että asiaa pohtii perustuslain valossa, vaan ihan terveellä maalaisjärjellä, ei Suomen pääministeri voi Eurooppa-neuvoston kokouksesssa, jossa Suomea voi EU-lainsäädännön perusteella edustaa ainoastaan valtion tai hallituksen päämies, ja Suomen lain mukaan vain pääministeri, siirtää tehtäviään toisen maan, tässä tapauksessa Ruotsin pääministerille. Täysin absurdi tulkinta. Että Ruotsin Löfven kelpaisi tehtävään, mutta eurooppaministeri Tuppurainen ei. Oman maan ministerin edelle menisi toisen maan pääministeri. Hohhoijaa.

Toivottavasti asia ei jää tähän! Asia vaan pikpikaa perustuslakivaliokunnan (PEV) tutkittavaksi. No mitä iloa siitä olisi? Jokainen tietää case Haavistosta, mikä PEV:n kanta tulee olemaan! Ja kuinka pitkän ajan kuluttua se saadaan! Ja mitä eduskunta PEV:n päätöksestä päättää!

Valtakunnanoikeus ei tietenkään Marinillekaan häämötä, koska hallitus, keskustan avustuksella, toteaa, että koska ministerivastuuasioissa on korkeampi syytekynnys, ei asiaa viedä valtakunnan oikeuteen. Todetaan kuten case Haavistossakin, että ei lakien rikkominen nyt niin vaarallista ole, edes perustuslain!

Toki kunnallisvaalitenteissä Marinia voitaisiin asialla marinoida.

SYYTTÄVÄ SORMI OSOITTAA TWITTERIÄ - TODELLINEN SYY TRUMPIN TILIN SULKEMISESTA JÄTETTY KERTOMATTA - 10.1.2021

Trumpin twittertilin sulkemisessa oudointa on, että trumpin annettiin twiittailla 4 v kaikessa rauhassa! Ilman yhtäkään varoitusta twiittin poistamisesta, edes tilin määräaikaisesta sulkemista.

Twitterin kuppi meni MUKA nurin vaivaiset 10 päivää ennen trumpin virkakauden päättymistä. Twitter ei MUKA jaksanut odottaa muutamaa päivää, virkakauden päättymistä. Piti vielä kerran nostaa trump lynkattavaksi.

Pistää pohtimaan, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys? Tavoitteellisesta toiminnasta?

Trumpin twiittejä hyödynnettiin loppuun asti. Yritettiin löytää niistä virkarikossyyteperuste tai ainakin joka päivälle syy muistuttaa maailmaa, että trump on ääliö, narsisti, ties mikä? Käyttää twiittejä jatkuvan ilkkumisen ja ivailun mahdollistajina? Asettaa trump niiden avulla koko maailman sylkykupiksi! Ilman, että kukaan tulkitsi sitä vihapuheeksi tai maalittamiseksi.

Miksi trumpia ei aiemmin uhattu twittertilin sulkemisella? Tärkein syy, koska Trump”vihaajat” elivät trumpin twiiteistä.

Silmiin ei ole osunut yhtään trumptwiittiä, minkä tavallinen trumpiin kiihkottomasti aina asennoitunut kansalainen olisi pystynyt tulkitsemaan vihan lietsomiseksi tai väkivaltaan yllyttämiseksi. Eiväthän trumpin touhut Atlantin takana ole liikuttaneet tavallista kiihkotonta kansalaista suuntaan eikä toiseen. Ukko sai rauhassa pauhata omiaan.

Toki tavallista kiihkotonta kansalaista ei yllätä, että trump"vihaajat" tulkitsivat trumpin viimeiset twiitit vihan lietsomiseksi ja väkivaltaan yllyttämiseksi. Twitter mukaan lukien. Ovathan trump”vihjaajat” pystyneet tulkitsemaan trumpin muutkin toimet koko virkakauden haluamallaan tavalla. Naurettaviksi, narsistisiksi, loukkaaviksi, vähätteleviksi, rasistisiksi… Valtamedioiden yllyttäminä ja toimiessa trump”vihaajien” mallioppilaina ja esikuvina.

Kaikki neutraalisti trumpiin suhtautuvat tietävät, että kysymys on ollut koko virkakauden jatkuneesta poliittisesta ajojahdista. Suomessa ”mallioppilaina” ovat toimineet merkittävissä asemissa toimivat tai joskus toimineet henkilöt. Käyttäneet häikäilemättömästi hyväksi politiikkaa ymmärtämättömiä kansalaisia. Julkaisemalla päivittäin trumpia halventavia julkaisuja laajentaakseen trumphysteriaa lietsovaa liikettä.

Esimerkiksi kelpaa julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana joskus toiminut Risto Uimonen. Hänen voi sanoa varmuudella ”sairastavan” trumpmaniaa. Trumpmania on Ristolla pysyvästi päällä. Marraskuun vaalien lähestyessä Risto päivitti trumpia ivaavaa tai vähättelevää materiaalia lähes päivittäin.

”Uimosia” on toki kaikialla. Kansalaisille ”ylhäältä” valmiiksi pureskeltuja trumpivapaloja suoraan suuhun tiputtelevia vaikuttajia. Toimittajakunta heistä ”pahimpina”. Valmiiden makupalojen perusteella politiikkaa ymmärtämättömät ihmiset ovat apinamaisesti määritelleet trumpin hulluksi, idiootiksi, narsistiksi, ties miksi. Tämän ivailunälkäisen lauman joukkohysteriaan trumpin twitterin sulkutoimet perustuvat. Trump”vihaajien” syväksi katkeruudeksi muuttuneeseen ilkeyteen.

Löytyy trumpin twittertilini sulkemiselle todellinenkin syy. Trumpin uuden nousun ja uudelleenvalinnan estäminen.

Twitterin toimet presidenttiyden 10 viimeiseksi päiväksi ovat kaikessa muussa valossa naurettavia. Ydinasenappulalla pelottelu niistä naurettavin.

Jos tilin sulkua ei olisi nyt tehty, ennen virkakauden päättymistä, olisi tilin sulkeminen myöhemmin ollut vaikeaa. Mahdotonta. Perusteita sulkemiselle ei uskottu myöhemmin löytyvän, kun ei perusteita löydetty ennen marraskuun presidentinvaalejakaan, kaikkein kriittisemmällä hetkellä. Vaikka varmasti kuumeisesti etsittiin. Ja toki koko 4 vuoden virkakauden ajan.

Ei ole yhtään mahdoton ajatus, etteköi viime viikon mielenosoitusta olisi hyödynnetty tämän tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi. Trumpin hiljentämiseksi. Siis tarkoituksellisesti ja tavoitteelisesti. Kuten somessa on mellakoiden jälkeen vihjailtu. Ehkä mielenosoituksen muuttuminen mellakoinniksi olikin järjestettyä? Ehkä joukkoon olikin ujuttautunut antifan joukkoja? Ehkä poliisit järjestivätkin mellakoitsijoille vapaan kulun capitoliin aukomalla portteja? Ehkä valvonnan pettäminen olikin tahallista? … ? Jotta päästiin siihen tärkeimpään tavoitteeseen, SULKEMAAN TWITTERYHTEYS TRUMPIN JA KANNATTAJIEN VÄLILTÄ IKIAJOIKSI. Ja sen myötä myöhemmin lähes kaikki muutkin trumpin sosiaalisen median kanavat.

Twitterillä ei ole kuin yksi mahdollisuus, perustella tilin sulkemispäätös perusteellisesti. Avata trumpiin viimeiset twiitit kaikkien nähtäviksi, ja kertoa koko maailmalle, miten tilin sulkemispäätös syntyi ja mihin se perustui. Jokaisen vähäisenkin oikeustajun omaavan luulisi tätä edellyttävän. Ainakin Teron, yhden fb-kaverini.

Trumpin twitteritilin sulkemisen taustalta löytyy mieletön trumppelko. Ei pelko siitä, mitä trump kautensa viimeisinä päivinä tekee, kuten on annettu ymmärtää, vaan trumpin uudelleen tulemisen pelko. Siitä tässä kaikessa on kysymys.

Muuten. Bidenin astuttua presidentiksi, ei twitterillä ole yhtään asiallista perustetta pitää trumpin twittertiliä suljettuna. Ellei syy ole kertomani.

JOKAISELTA TRUMPIN TWITTERIN PYSYVÄÄ JÄÄDYTTÄMISTÄ KANNATTAVALTA ON HÄVINNYT OIKEUSTAJU - 9.1.2021

Jos jonkun mielestä trumpin twittertilin PYSYVÄ jäädyttäminen on oikein, on hänen mielestään oikein, että oikeuslaitoksen ulkopuolella voidaan päättää, kuka on mihinkin syyllinen. Tilin PYSYVÄN sulkemisenhan on tullut perustua varmaan tietoon, että syypää USAn mellakointeihin on trump. Siis jotta PYSYVÄ jäädyttäminen olisi oikeutettua. Mistä ei luonnollisestikaan kenelläkään voi vielä olla mitään varmuutta. Toiveita miljoonilla trumpin vastustajilla kyllä voi olla trumpin syyllisyyden suhteen ja ilmiselvästi onkin.

Kaikissa muissa tilanteissa eli nykytilanteessa, trumpin twittertili voidaan sulkea korkeintaan oikeudellisen tutkinnan ajaksi, siksi kunnes tapahtumien kulku on perusteellisesti saatu selvitettyä.

Nyt on parista trumpin muutaman sanan twiitistä valtamedia säälittävästi päätellyt ympäri maailmaa päivässä, että trump on kaikkeen syypää.

Ilman oikeuden päätöstä, tarkkaa tutkintaa siitä, miten mellakat saivat alkunsa ja etenivät sekä millaisen ja kenen pyörittämän organisaation toimesta, trumpin syyllisyys on pelkkää puppua. Huutoäänestystä, millaista ei missään sivistysvaltiossa soisi näkevän.

Trumpin koko kauden ajan on ollut nähtävissä, että oikeusvaltioita ei enää ole siellä, missä niitä on aiemmin ollut eli länsimaissa. On vain äänekäs joukko huutamassa milloinkin kenenkin vastakkaista ideologiaa edustavan päätä vadille, jota politisoitunut valtamedia omien intresseiden nimissä mielivaltaisesti tukee päästäkseen vaikuttamaan asioiden kulkuun oman "värisellä" tavalla.

Ihmiset ovat siirtäneet vallan maailmalaajuisten somejättien käyttöön. Anteeksiantamatonta poliitikoilta, kun eivät ole reagoineet ja lähteneet syyllistämään somejättejä vaan antavat niiden häikäilemattömien toimien, tilien sulkemisten, julkaisujen poistamisen yms. jatkua ilman oikeusvaikutusten- ja toiminnan sulkemispelkoa. Minkä muut yrittäjät kokevat välittömästi, jos toiminta ei ole lakien, hyvien tapojen ... mukaista.

POLIITIKKOPELLET POMPPINEET TÄNÄÄN LAATIKOISTAAN - SIUNAILLEET JOUKOLLA USAN TILANNETTA - OMAN MAAN KORONAKUSETUKSESTA HIIRENHILJAA - 7.1.2021

Hauskaa on seurata, kun poliitikko, tai poliitikoksi tulevissa kunnallisvaaleissa haluava, toisensa perään somessa tuomitsee USA:n tapahtumat. Ja surkuttelee maailman vanhimman demokratian tilaa lähes identtisin sanoin.

Todellisuudessa yhdelläkään heistä ei ole mitään varmaa tietoa siitä, kuinka perusteltuja mellakoinnit ovat. Kuinka törkeää vaalivilppi presidentinvaaleissa oli ja kuinka laajaa.

Ihan vaan sen perusteella, kun oman maan asiat eivät näytä kiinnostavan heitä pätkän vertaa. Koronakusetuksesta, koronaan liittyvistä törkeistä ja toistuvista hallitustyttöjen takinkäännöistä, testigate, maskigate, rokotusgate... taudin vaarallisuudesta kertovien tietojen salailusta ja tautimäärillä perustettomasta pelottelusta ovat hiirenhiljaa. Reagoisivat oman maan asioihin. Jenkkien asiat kuuluvat jenkeille.

Joka paikasta ovat ottamassa tyhmiltä kansalaisilta propseja, mikä todellisuudessa osoittaa vain omaa tyhmyyttä, kun eivät ole aktiivisia asioissa, jotka ovat suomalaisille merkityksellisiä. Helppo se on Atlantintaikaisia asioida siunailla, kun niille ei tarvitse poliitikkopellejen tehdä yhtään mitään. Riittää kun tuomitsee somessa. Pääsee sillä, helpolla.

Hauskinta on, että samat henkilöt eivät olleet missään määrin tuomitsemassa demokraattien mellakointeja, joissa tuhottiin valtava määrä kulttuuriperintöä, kaadettiin patsaita, poltettiin rakennuksia ja mellakoitiin monin eri tavoin yhteiskuntajärjestystä vastaan, niitä eivät yhtään "siunailleet".

ÖKYPALKKAISET TYÖMARKKINAPOMOT LEIKKIVÄT ELÄKEPUTKELLA KUIN POIKASET JA NÄYTTIVÄT MISTÄ HEILLE MAKSETAAN - EI MISTÄÄN! - 20.12.2020

Kymmenien tuhansien kuukausipalkkaa nauttivat työmarkkinapomot näyttivät eläkeputkessa olevansa vain leikkiviä poikasia. Ja vielä vapaaehtoisesti. Senkin, mistä heille maksetaan. Ei mistään. Ei ainakaan osaamisesta. Työmarkkina-asioissa osaaminen kun näkyy kyvyssä neuvotella ja tehdä sopimuksia.

Vanhat ukot jättivät putken pois vetämisen nuoren tytön hoidettavaksi. Marinilta näyttää putkiasiatkin hoituvan. Sopi hyvin tissinvilauttelun jatkoksi.

Tyhmäkin tajuaa, että vasemmistonäytelmä oli kulisseissa valmiiksi kirjoitettu. Naivi ja helppotajuinen. ”Kirjailijoina” ay-liike ja hallitus. Samaa mössöä molemmat.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin Sipilän oikeistohallituksen aikaan. Jolloin hallitus suunnitteli työlainsäädännön uudistusta. Työntekijöiden hulppeisiin etuisuuksiin oltiin puuttumassa ensimmäisen kerran miesmuistiin.

Homma meni hallitukselta puihin, kun työmarkkinapoikaset heittivät itsensä nurin hallituksen käytäville kuin lapset kaupan karkkihylyllä. Mistä seurasi hallituksen lakipaketin siirtäminen työmarkkinapoikasten neuvoteltavaksi. Ja hupsis, hetkessä paketti tuli poikasilta valmiina ulos. Naurettavinta, lähes pilkulleen saman sisältöisenä kuin mitä oli hallituksen alkuperäinen esitys. Ottivat hallitukselta propsit pois.

Nyt vasemmistohallituksen aikana homma menee toisin päin. Työmarkkinapoikaset luovuttivat työnsä hallituksen päätettäväksi. Vaalit lähenee, kunniaa tarvitsee nyt puolue, demarit, ei ay-liike.

Kun puikoissa on vasemmistohallitus - siksi voi keskustankin rypemisen Marinin edessä tulkita - ay-liikkeelle riittää hallituksen ohjaaminen kulisseissa.

Case eläkeputki on lähes identtinen Sipilän hallituksen em. lakipaketin kanssa. Sillä poikkeuksella, että hallitus suosiolla siirsi eläkeputkineuvottelut työmarkkinapoikasten ratkaistavaksi, Sipilän hallitukselta saivat vasta kovan vänkäämisen kautta.

Eläkeputkessa lopputuloksena oli näytösmäinen työmarkkinapoikasten neuvotteluiden kariintuminen ja asian siirtyminen hallitustyttösten päätettäväksi. Hallituksen kyky päättää työmarkkinapomojen valmiiksi valmistelemasta putken poistosta ei yllättänyt ketään. Hoitui kuin leikki korona-, haavisto- rinne-, budjetti- ….härdellien lomassa. Kukaan ei ihmetellyt työttösten työmarkkinaosaamista, ei edes media?! Tärkein mediassa huomattiin, Marinin ”kyky” hoitaa poikaviisikon asiat.

Ei kai joku kuvittele, etteivät työmarkkinapoikaset olisi pystyneet sopimaan kuten Sipilän hallituksen aikana? Tottakai olisivat. Jos poliittinen ilmapiiri olisi sitä edellyttänyt. Koroonakurimuksen jälkimainingeissa, vaalien lähestyessä,hallitus tarvitsee sulkia hattuunsa. Niitä peräänkuulutettuja rakenneuudituksia, joista case eläkeputki ensimmäinen.

Eläkeputkinäytelmän surkein roolisoritus lie SAK:n Jarkko Elorannalla. Totesi hallituksen ratkaisun synnyttä, ettei se ei ollut, mitä SAK erityisesti halusi ”Hallitus oli nämä raamit asettanut ja niissä puitteissa tämä on varmasti tyydyttävä ratkaisu”. Harvoin kuulee näin säyseää puhetta SAK-pomon suusta. Kun sen jäsenistöltä viedään etuisuuksia! Sipilän hallituksen kohdalla vastaavasta olisi seurannut uhkaus pers… penkkiin.

Toki päätöksen siirtämisessä hallitukselle oli toinenkin syy. Ay-liikkeen jäsenistön kusettaminen. Ei ensimmäistä, eikä viimeistä kertaa. Ay-pomot antoivat itselleen vaikean asian, jäsenistönsä etujen heikentämisen, toisaalle päätettäväksi. Näin saatiin valmiiksi neuvoteltu asia näyttämään paremmalta Elorannan itsensä kannalta. Parasta hygieniaa työmarkkinapomolta, huolehtia omasta imagosta. Ei voi jäsenistö syyttää Elorantaa putken poistamisesta. Jäsenistön edun edelle menee aina yksi asia. Elorannan oma etu. Sillä turvataan ay-pomotehtävien jatkuvuus.

Naurettava näytelmä kaiken kaikkiaan! Ay-liike ja hallitus kuvittelivat, etteivät kansalaiset ymmärrä näytelmän juonta. Luulevat, että kaikki ovat yhtä tyhmiä kuin edustamansa duunarit ja demarit. Suut auki odottamassa idoliensa valmiiksipureskelemia paskapaloja. Suut hymyssä.

Ay-pomojen ”herkkupaloja” mutustelevien jäsenten, Kuntatyönantajien jokapaikanantaja Jalosen köyhdyttämien kuntien ja EK:n yksin eduistaan huolehtimaan jättäneiden yritysten pitäisi nyt viimeistään huutaa yhdessä kuorossa pomopoikasille ”vaihtoon”. Kun eivät pystyneet hoitamaan omia hommiaan. Antoivat tyttösten päättää puolestaan. Ilman päiväänkään kokemusta työmarkkina-asioista! Pokkana pomopoikaset politikoivat jäsenistönsä edessä kymmenien tuhansien kk-palkalla.

Ei Sanna-työttöseltäkään pokkaa puutu! Heti seuraavana päivänä eläkeputken poistamisesta ilmoittamisen jälkeen, naama peruslukemilla selitti koronalisää mankuvalle terveydenhoitohenkilöstölle, että asia kuuluu työmarkkinajärjestöjen hoidettavaksi. Demaripeli on kuin venäläinen ruletti. Koskaan ei tiedä, mikä työmarkkina-asia kuuluu hallitukselle, mikä työmarkkinpoikasille.

Ay-liike ja hallitus harkitsevat jokaisen casein kohdalla tarkkaan, kummalle tärkeämpää kerätä siitä pisteet. Vasemmistohallituksen aikana hallitus. Oikeistohallituksen aikana ay-liike. Uhkailulla ja kiristämisellä ay-liike pääsee samaan lopputulokseen kuin hallitus. Tämä on pelin henki. Kansalaisten kannalta veroeurojen haaskausta, vain sirkushuveja.

Kuten Marinin tissinvilauttelu pari kuukautta sitten osoitti, tarvitsee tyttönen aika ajoin uusia asioista, millä elvistellä ja päästä lööppeihin. Nyt eläkeputkesta päättämisen. Koronan keskellä Marinille on haettu boostia maailmalta milloin mistäkin gallupista. Luonnollisesti kun omaa osaamista ei ole kuin kaupan kassalta. Jokaisen on syytä muistaa, että gallupeja saa, kuten tilastoja, sen näköisiä kun tilataan. Kalle Isotalo hokasi blogissaan jokin aika sitten, että yhtä galluppia media ei ole Marinista vielä tehnyt. Äänestänyt Marinia Euroopan velkakuningattareksi. Siinä ensimmäinen titteli, josta kukaan suomalainen ei voi olla eri mieltä.

ONKO DEMAREIDEN KEITOKSESSA NOUDATETTU LAKIA - RINNE ITSE SOPANKEITTÄJÄNÄ? - 17.12.2020

Tuleeko Haaviston jälkeen tutkintaan case Rinne? Miksei perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Antti Häkkänen astunut puikkoihin, kun Johanna Ojala-Niemelä jäi sairauslomalle? Mikä tehtävä varapuheenjohtajalla perustuslakivaliokunnassa on? Eikö Häkkänen kelvannut vihervasemmistolle? Vai eikö olisi toteuttanut politiikan sulle mulle jakoa? Olisiko hallituksen sekasorron kylväminen ja koronavedätys enää onnistunut jos Häkkänen olisi ottanut nuijan käteensä? Paljon on kansalaisilla kysymyksiä asiaan liittyen, joista media on vaiennut tyystin?!

Luottamuselimiinhän valitaan varapuheenjohtaja siksi, että puheenjohtajan poissaollessa vpj hoitaa pj:n tehtävät. Muusta puolueesta ei peruslakivaliokunnassa juristeja ole (ks. edellinen blogi) kuin kokoomuksesta, joten Häkkänen olisi ollut ilman demareiden pelaamista pakkovalinta. Vai miltä kuulostaisi esim. toimittaja tai tutkija perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, joita löytyy perustuslakivaliokunnasta ja lukuisia muita ammatteja, joilla ei ole mitään tekemistä juridiikan kanssa. Naurettavalta! Lähes yhtä naurettavalta kuin jäsenenäkin!

Eduskunnan työjärjestyksen 17 b §:ssä "Valiokuntien järjestäytyminen" todetaan asiaan liittyen seuraavasti:

1 mom. Valiokunta valitsee KESKUUDESTAAN toimikaudekseen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Vaalissa noudatetaan soveltuvin osin puhemiehen vaalista annettuja säännöksiä, jollei valiokunta yksimielisesti toisin päätä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vaalien tuloksesta ilmoitetaan eduskunnalle.

2 mom. Valiokunnan ensimmäisen kokouksen kutsuu koolle iältään vanhin jäsen. Hän johtaa puhetta, kunnes puheenjohtaja on valittu.

3 mom. "Jos valiokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat esteellisiä käsittelemään asiaa tai estyneitä osallistumaan valiokunnan kokoukseen, valitaan valiokunnalle tilapäinen puheenjohtaja. Vaali toimitetaan SAMALLA TAVALLA KUIN PUHEENJOHTAJAN VAALI."

Kysymys kuuluu, miksi perustuslakivaliokunta ei ole valinnut KESKUUDESTAAN uutta puheenjohtajaa kuten 3 mom. edellyttää, vaan valitsi pj:n valiokunnan ulkopuolelta?!

Oman mausteen soppaa tuo se, että Rinne valittiin puheenjohtajaksi ajaksi, jolloin PeV:ssä ei tehdä töitä. Eduskunta kun jää näinä päivinä helmikuun alkuun asti joulutauolle. Eiköhän tuossa kohtaa Ojala-Niemelä ole jo takaisin PeV:n pj:na, kun on jo somessakin ehtinyt leikkauksen jälkeen roikkua. Episodissa taitaa olla kysymys vain siitä, että Rinteeltä puuttui hatustaan perustuslakivaliokunnan sulka tulevia presidentinvaaleja silmällä pitäen. Alhaisella tavalla sen siihen sai. Ei tunnu Rinne pääsevän kaidalle tielle ei sitten millään.

Demareilla ja Rinteellä on sama meno kuin vihreillä ja Haavistolla. Lakeja rikotaan ja pelataan minkä keretään, kun on kysymys omista intresseistä ja eduista. Kaikki tehdään just niin kuin halutaan ja kehdataan huutaa muiden maiden kohdalla oikeusvaltion perään.

HAAVISTO TAKAISIN VIIDAKONLAKEJA NOUDATTAMAAN BANTUJENSA PARIIN - 13.12.2020

Haaviston touhuja on parissa päivässä arvioinut koko kansa. Etunenässä oikeusoppineet ja Haavistolle näin Joulun alla anteliaasti synninpäästöä tarjoilevat pukit, hallituspuolueiden poliitikot.

Osuvimmat arvioinnit on saanut lukea twitteristä. Laulanut parasta, kun taviskansalaiset ovat antaneet Haavistolle kyytiä. Lähestyneet asiaa niin kuin pitääkin, terveellä maalaisjärjellä. Olleet valmiita lähettämään Haaviston takaisin viidakonlakeja noudattamaan bantujensa pariin.

Peruslakivaliokunnan (PeV) mietinnön tarkastelussa hämmentää, että ministerisyytteen nostamista arvioitaessa ei ole kiinnitetty huomiota perustuslain 116 §:n loppulauseeseen, vain ensimmäiseen ”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Toki alkuosankin perusteella Haavistolle voi huutaa ”Mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkemalla valtakunnanoikeuden kautta!”

PeV totesi mietinnössään selväsanaisesti, että Haavisto on rikkonut sekä hallinto- että ulkoasiainhallintolakia. Ei siis kahden lain osalta kahta sanaa, etteikö Haavisto olisi menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti ja näin perustuslain 116 §:n ministerisyytteen nostamisen edellytykset valtakunnanoikeudessa täyttyneet.

Vihreät ovat ikoniaan puolustaessaan pyrkineet kiinnittämään huomion lain rikkomisen sijaan Haaviston moraaliseen velvollisuuteen pelastaa Al-Holin lapset. Noudattaneet samaa toimintatapaa kuin juristi silloin kun asiaperusteet on kaluttu loppuun. Sotkee juttuun siihen kuulumattomia seikkoja. Haaviston tapauksessa Al-Holin lapset ja virkamies Tuomisen toiseen virkaan siirtovalmistelut.

Jos Haaviston lain vastaiset toimet jätettäisiin viemättä valtakunnanoikeuteen ja annettaisiin jatkaa ministerinä, tulisi pohdittavaksi, eikö kaikki kansalaiset olekaan perustuslain edellyttämällä tavalla yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 2 §:n 3 mom:ssa todetaan, että ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Haavisto käyttää ulkoministerintehtävässään julkista valtaa ja on näin ollen rikkonut perustuslain 2 §:ää. Perustuslain 6 §:n 1 ja 2 mom:ssa puolestaan todetaan, että ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Jos Haaviston toimintaa ei viedä valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi, rikotaan myös perustuslain 6 §:ää kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.

MINISTERIVASTUUSTA PÄÄTTÄÄ JURISTEJA LEIKKIVÄT POLIITIKOT

PeV:n käsittely asiassa kesti vuoden. Juristeja PeV:ssä leikkivät poliitikot näyttivät, mihin eduskunnan kerrotun mukaan arvostetuimmassa valiokunnassa pystyvät. Pelkkään pelaamiseen ja viivyttelyyn.

Haaviston touhut olivat jo viime vuoden joulukuussa selvää pässinlihaa. Yksi ainoa hallinto-oikeuden juristi olisi selvittänyt asian kuukaudessa. Todennut laittomaksi Tuomisen siirtovalmistelut toisiin tehtäviin. PeV:ssä juristia leikkivien annettiin veivata asiaa vuosi. Ja samalla Haavistolle mahdollisuus jatkaa käsittämättömän pitkä aika rakastamassaan ulkoministerin tehtävässä.

Mitä olisi tapahtunut vastaavassa tilanteessa ministerin alaisuudessa toimivalle virkamiehelle? Pidätetty jo vuosi sitten joulukuussa virantoimituksesta asian tutkinnan ja oikeuskäsittelyn ajaksi. Ellei olisi itse tajunnut sitä ennen irtisanoutua.

Mietinnön antamisen jälkeen on käyty keskustelua, tulisiko PeV korvata perustuslakituomioistuimella. Yksi asia tarkastelussa on päivänselvää. Ainakin jollakin tulisi korvata, ettei juridiikkaa osaamattomat pääse valmistelemaan valtakunnan oikeuden ratkaistaviksi kuuluvia asioita amatöörikokoonpanoilla. Haaviston juttua ratkaisemassa on ollut mukana seuraavanlainen amatöörikööri: pari tutkijaa (vihr. ja ps), opiskelija (vihr), pari rehtoria (sos.dem. ja kesk), toimittaja (sos.dem.), aineenopettaja (kesk), turvallisuusvalvoja (ps), taiteen maisteri (kesk), yht.kunt.tiet.tohtori (vas), ”pelkkä” kansanedustaja (rkp), rakennusmies (ps), valt.tiet.maisteri (kok.) ja erikoissairaanhoitaja (sos.dem.). Köörin juridinen osaaminen on nojannut kolmen oikeustieteen tutkinnon omaavan osaamiseen (kaksi kok ja yksi sos.dem.). Jotka ovat voineet, samoin kuin PeV:ssä asiantuntijoiksi valikoituneet oikeusoppineet, viedä amatöörijäseniä kuin kuoriämpäriä.

Kukaan ei ole kertonut jutun yhteydessä asiantuntijaoikeusoppineina toimineiden ”väriä”. Kaikki merkit viittaavat siihen, että väriä löytyy, ovathan näkemykset poliitikko Haaviston syyllisyydestä eronneet kuin yö ja päivä yhdessä ja samassa asiassa. Mitä harvoin tapahtuu ylimmissä oikeusasteissa, alimmissa kyllä ja paljon. Tästä syystä asiantuntijaoikeusoppineet ”haisevat”. Mikä puoltaa asian käsittelyn siirtämistä valtakunnanoikeuteen.

HAAVISTOLAISTEN VIIMEINEN OLJENKORSI - SYLLISTÄÄ VIRKAMIEHET OMISTA TOIMISTAAN - HÄPEÄLLISTÄ

Haavistoa puolustavat oikeusoppineet yrittävät viimeisenä oljenkortenaan sälyttää vastuun Haaviston lakien vastaisista toimista virkamiehille. Virkamiesten olisi muka tullut ojentaa kiireistä ministeriä asiassa. Kertoa, että virkamiestä ei saa perusteetta siirtää toisin tehtäviin.

Jos ulkoministerinä on ylioppilas, joka ei itse tiedä, että korkeaa virkamiestä ei voi perusteetta siirtää toisiin tehtäviin, on se ositus, että ylioppilas ei ole ulkoministerin tehtävien tasalla. Jäänyt ylioppilastasolle. Ei kai virkamiehen tarvitse ulkoministerille kertoa sitäkään, että hänen tulee toimissaan noudattaa perustuslakia. Samantasoisia asioita. Jotain voidaan ulkoministerin itsensäkin edellyttää tietävän. Ellei välttämättä haluta osoittaa, että Haavisto on täysi nolla ja talutettava. Ehkä halutaan.

Outoa, että asiaa ei nostettu esiin aikaisemmin. Vasta nyt, kun Haaviston lainvastainen toiminta on oikeaksi todettu. Ymmärtää toki sillä, että vihreiden ikonin asiassa on kaikki kivet käännettävä. Taitettava viimeinen oljenkorsikin ison pahan Haaviston vapauttamiseksi valtakunnanoikeudelta.

Koska asiaan ei ole aikaisemmin vedottu on helppo tulkita, että kysymyksessä on aikalisä. Uudella tutkinnanhaaralla haetaan Haavistolle vuoden jatkoaikaa ulkoministerin pestiin. Ensimmäinen vuosi tuli helposti PeV:in vetkutellessa, mikä ettei toinenkin. Toki uudessa tutkinnanhaarasssa mahdollista sekin, että virkamies todetaan syylliseksi muutamassa päivässä samalla tavalla kuin huoltovarmuuskeskuksen homehtuneiden maskivarastojen paljastuttua. Virkamies lähti ja ministeri miss Pekonen jäi.

Virkamiehen kohdalla asia hoituu parissa päivässä, poliitikon kohdalla mennään eri tyylillä. Virkamiehen kohdalla korona ei haittaa tutkintaa ja päätöksentekoa pätkääkään, kuten case huoltovarmuuskekus osoitti. PeV:n puheenjohtaja Ojalan vetoaminen koronaan Haaviston asian käsittelyn viivästymisessä on ollut täysin käsittämätöntä ja perusteetonta. Etäyhteyksillä ovat muutkin töitään hoitaneet. Vitkuttelun voi tulkita PeV:n politikoinniksi.

Jos kuitenkin leikitellään hetki tällä typerällä ajatuksella, että virkamiehet eivät olisi ohjeistaneet kiireistä Haavistoa Tuomisen toisiin tehtäviin siirron valmisteluissa. Tällöin voitaisiin todeta, että asiassa on kiistatonta, että Haavisto halusi siirtää Tuomisen toisiin tehtäviin, koska Tuominen vastusti Haaviston Al-Holilaisten kotouttamistoimia. Jos Haavisto kuvitteli toimensa olevan laillisia - mihin virkamiehen syyllistäminen Haaviston itsensä sijaan voi yksin perustua - miksi Haavisto ei antanut Tuomiselle huomautusta tai varoitusta ”niskuroinnista”? Se kun on toimintatapa silloin kun virkamies vastustaa perusteettomasti ministerin toimia? Haavisto ei toiminut näin, koska tiesi Tuomisen olevan oikeassa ja itse toimivan laittomasi. Haavistolle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi lakaista Tuominen pois laittomien toimien alta päästäkseen toteuttamaan niitä. Tämän puolesta puhuvat kaikki faktat. Peruihan Haavisto Tuomisen siirtotoimet välittömästi asian tultua julkisuuteen ja pyysi jopa anteeksi. Kuka nyt laillisia toimia pyytelisi anteeksi!

Haavisto on ideologineen kuin norsu posliinikaupassa. Toiminta on käsittämätöntä, epäloogista, jopa järjen vastaista. Sama itsepäinen meno kuin Koijärvellä kettingeissä istuvilla villekomsilaisilla silloin aikoinaan.

OUTO OJALAN PALJASTUS HAAVISTOHÄRDELLIN OLLESSA PARHAIMMILLAAN

Outo sattumako PeV:n puheenjohtaja Ojalan sairastumisesta kertominen Haavistohärdellin ollessa parhaimmillaan. Vaiko osa Haavistohärdelliä?

Yrittävätkö demarit uutisella unohduttaa Ojalan PeV:iä koskevat satuilut, että PeV ei olisi politisoitunut ja että hallituspuolueet eivät kähmi PeV:ssä? Joista molemmista kävi paraikaa kova kuhina julkisuudessa, kun Ojalan sairastumisesta kerrottiin. Keskustelu PeV:n ongelmista yritettiin viheltää poikki Ojalan sairastumisuutisella. Olihan Ojalan kuppikin ehtinyt mennä nurin syyllistäessään mediaa vihreiden Outi Alanko-Kahilan paljastamisesta PeV:n superkähmijäksi. Ojala kehtasi vuodon paljastumisen yhteydessä edelleen väittää, että PeV:ssä ei politikoida. Ojalalta ala-arvoista. Pukki vartioi kaalimaatansa. Toinenkin sananparsi Ojalaan sopii. Se älähti, johon kalikka kalahti. Kansa voi hykerrellä tyytyväisenä. Paljastuksessa paljastui muutakin, PeV:n ja se puheenjohtaja Ojalan politikoiminen. Hienoja paljastuksia.

Ajateltiinko demarileirissä, että Ojalaa säästeltäisiin arvostelulta säälistä ja jätettäisiin myrskyn silmään joutunut PeV, sen puheenjohtaja ja sen Haavistomietintö rauhaan? Typerä yritys.

Outoa sairauden uutisoinissa oli myös tarkan diagnoosin kertominen. Yleensä todetaan vain vakava sairastuminen. Harva ihminen haluaa sairauksiaan julkisuudessa Ojalan esittämällä tarkkuudella levitellä. Tarkoitus silläkin. Marin sai syyn osoittaa empaattisuuttaan julkisuudessa, lähettää Ojalalle itkutwiittin. Kahden kesken itkemiset eivät riittäneet. Kansan piti saada tietää, että itketty on. Tehtiin politiikkaa ikävällä asialla, mitä harvoin näkee.

Eniten kuitenkin hämmensi sairauden kertomisen ajoitus. Olisihan Ojalan sairaudesta voitu kertoa jo syyskuussa, lokakuussa tai marraskuussa. Miksi päivänä, jolloin Haaavistohärdelli oli parhaimmillaan. Silkkaa pelaamiselta. Virheiden häivyttely-yritys inhimillisten asioiden kustannuksella.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNNASSA EI MUKA POLITIKOIDA

Toisin kuin mitä Ojala siis on antanut ymmärtää PeV:ssä politikoidaan. Ojala selitteli vuotokohun keskellä pokkana, että poliitikon viitta PeV:ssä jätetään salin ulkopuolelle samalla hetkellä kun astutaan kynnyksen yli.

Jokainen politiikkaa vähänkin seuraava tietää, että vihervasemmisto ei jätä mitään viittaa mihinkään astuessaan kynnysten yli. Omaa agendaa toteuttavat ihan joka paikassa ja joka käänteessä. Varmasti unissaankin. Niin myös Haavistoon kohdistuvassa tutkinnassa. Minkä Outi Alanko-Kahiluodon viestittely vain hallituspuolueiden jäsenille karusti paljasti ja todensi.

Somessa PeV:n politisoitumisesta avautui mm. Pia Kauma seuraavasti ”Olin perustuslakivaliokunnan jäsen vuosina 2011-2015, joten tiedän, millaista työ siellä on. Se on minusta poliittinen elin, vaikka muuta väitetään. Miten kansanedustaja voisi riisua itsestään poliittisuuden astellessaan perustuslakivaliokunnan ovesta sisään? Siellähän arvioidaan käsittelyssä olevien lakien perustuslainmukaisuutta. Hallituspuolueiden kansanedustajat tekevät kaikkensa, että lait läpäisisivät perustuslain seulan. Oppositio toimii päinvastoin, varsinkin jos on kyse suurista ja merkityksellisistä asioista.” Olisi harhaa kuvitella, että meno olisi Kauman esittämästä muuksi muuttunut. Ojalan PeV on paljastunut täsmälleen samanlaiseksi poliittisen pelin tantereeksi kuin edeltäjänsäkin. Jollei pahemmaksi.

PeV:n polittisuus näkyi jo siinä, että se ei pitänyt mietinnössään Haaviston virkamiehen siirtämistä toisiin tehtäviin tahallisena tai törkeänä huolimattomuutena. Tahallisuus kumottiin PeV:ssä käsittämättömällä veivaamisella. Vaikka Haaviston toiminnan todettiin rikkoneen lakia, tahallisuus saatiin oudosti kumotuksi sillä, että Haavisto peruutti laittomat toimet niiden paljastuttua. Eikö samalla periaatteella terroristien ja koulusurmien suunnittelijatkin pitäisi jättää tuomitsematta. Jos suunnitelma paljastuu ennen toteuttamista? Tälläisella ajatusmallilla PeV pääsi mietinnössään tulkintaan, että syytekynnys Haaviston kohdalla ei ylity. Summa summarum, laittomat toimet ovat sallittuja, kunhan hokaa asian paljastuttua perua ne ja pyytää anteeksi. Amatööriköörin korkeinta mahdollista PeV-logiikkaa.

Vaikuuttaisi myös siltä kuin PeV olisi jättänyt mietinnössään koplaamatta kaikki asiaan liittyvät Haaviston toimet yhteen. Erityisesti viime syksyn salailuryitykset liittyen Al-Holilaisten kotouttamiseen leiriltä vaikuttavat PeV:ltä unohtuneen. Saiko PeV nekin tulkituksi viattomiksi ja tahattomiksi? Kyllä PeV venyy ja paukkuu.

Jos lakien rikkomisesta lopputulos on Haaviston jatkaminen ministerinä, ei ensi viikon tiistain äänestyksessä Haaviston toimintaa puolustavilla kansanedustajilla ole jatkossa pienintäkään uskottavuutta. Säätävät lakeja, joita antavat ministereiden rikkoa mielin määrin ilman seuraamuksia.

Mietityttää vielä yksi asia. Jos PeV:n toiminta ei ole poliittista, miten sen mietintö voi eduskunnassa muuttua poliittiseksi? Jos kansanedustajat, kuten Ojala on antanut ymmärtää, pitävät PeV:iä puoluepolitiikan ulkopuolisena toimijana, pidettäneen sen laatimaa mietintöäkin lie epäpoliittisena? Jolloin luulisi tiistain äänestystuloksen olevan selvä? Ei mitään hallitus vastaan oppositio asetelma.

Eikös kuitenkin jo perjantaina eduskunnassa käytyä keskustelua värittänyt selvä hallituspuolueet vastaan oppositio asetelma? Mistä ihan paras, naurettavin, esimerkki oli entisen oikeusministerin, oikeustieteen kandin ja varatuomarin, demarin Johannes Koskinen toteamus, että ”vaikka perustuslakivaliokunnan mielestä on rikottu hallintolakia ja ulkoasiainhallintolakia, on tulkinnanvaraista, onko rikoslakia rikottu”. Vaikuttaisi siltä, että Koskisen mielestä vain rikoslain rikkominen olisi lain rikkomista.

Tiistaina selviää PeV:n arvostus ja totuus siitä, toimiko se Haaviston asiaa tutkiessaan puoluepolitiikan ulkopuolella. Tiistaina paljastuu myös kansanedustajien moraalin laatu. Jos Haavistoa ei olla valmiita lähettämään valtakunnanoikeuden kautta takaisin bantujensa pariin, kansalaiset tietävät Anna Kontulan kirjassa kerrotun todeksi. Kansanedustaja suojelee kaikessa toista kansanedustajaa. Rikoksissakin.

MIKSI VAPAAVUORI LUOPUU PORMESTARUUDESTA? KAIKKI TIETÄÄ, MEDIA VAIKENEE - 20.11.2020

Kaikesta on voinut päätellä, että media on hyväksynyt yksituumaisesti Jan Janne Vapaavuoren valinnan Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi.

Hämärän peittoon on vain jäänyt se, miksi media ei ole halunnut koplata yhteen Vapaavuoren ilmoitusta jättäytyä pois ensi kevään pormestarikisasta ja kiinnostusta Olymiakomitean puheenjohtajaksi.

Vaikuttanut, että vihervasemmiston valtaama media ei halua pilata Vapaavuoren valintaa Olympiakomitan puheenjohtajaksi. Avautuuhan vihervasemmistolle taivas Helsingissä Jannen jälkeen. Jos Sinnemäki valitaan Vapaavuoren seuraajaksi. Minkä vain Halla-Aho pystyy sotkemaan. Jo sotkikin.

Syystä tai toisesta Janne on varma, että nakki hänelle napsahtaa ja hän on huomenna lauantaina Olympiakomitean uusi puheenjohtaja. Ei kai kukaan usko, että poliitikko missään kohtaa elämäänsä tyhjän päälle rakentaa. Kulisseissa peli on jo pelattu. Lajiliitot, jotka valinnan tekevät, antoivat Vapaavuoren ymmärtää, että kannatusta löytyy vain yhdellä pallilla istuvalle. Kaikki aika ja energia pitää jatkossa antaa yksin urheilulle. Vapaavuorelle tuli valinnan paikka. Joskaan ei vastenmielinen.

Parempaan paikkaan ei valintapakko Vapaavuorelle olisi voinut tulla. Eteen tarjoiltiin kuin taivaanlahjana loistopestiä, mihin paeta ryvettävästä päivänpolitiikasta. Kasvamaan korkoa ennen Jannen uran lopullista huipennusta. Vuoden 2024 presidentinvaaleja.

Valtamedian naishehkutus on tällä kerralla ollut olematonta. Vaikka tarjolla on ollut peräti kaksi upeaa naisehdokasta. Paljastaa median karvojen värin. Sille kelpaa vain vihervasemmiston naiset. Kokoomusnaisten menestyksestä viis veisataan. Tuo vain vaarallisia kanssakilpailijoita "omille siskoille". Multala ja Rahkamo eivät saaneet medialta pieninkään buustia ehdokkuudelleen. Tärkeintä medialle on ollut, että Vapaavuori saadaan Helsingistä pois päällepäsmäämästä ja häiritsemästä vihervasemmiston agendan toteutumista.

Jos joku ei ole havainnut, niin kerrottakoon, että Olympiakomitean puheenjohtajaksi on tyrkyllä neljä kokoomuslaista. Kolme kokoomuspoliitikkoa ja yksi kokoomuspoliitikon tytär. Olympiakomitean menot maksava pieni ihminen ihmettelee, missä kabinetissa puheenjohtajan paikka on kokoomukselle määräytynyt ja minkä hinnan kokoomus on paikasta maksanut? Näistä kummastakaan pienelle ihmiselle ei ole annettu mitään tietoa. Tuskin annetaankaan. Mediaa ei asian paljastaminen ”jostain” syystä kiinnosta. Syynäkö se, että samalla paljastuisi pelinpolitiikka ja ”omien” saamat vastalahjat.

Ehdokkaissa on kuitenkin yksi ylitse muiden. Eikä se ole Jan Vapaavuori. Yksi, jolla on parhaat luontaiset ja sosiaaliset edellytykset hoitaa Olympiakomitean puheenjohtajan tehtävää. Jolla on paras koulutus. Jolla on parhaat henkilökohtaiset saavutukset sekä huippu-urheilussa että sen johtamisesta. Jolla on paras näyttö huippu-urheiluvalmennuksen johtamisesta. Jolla on pitkä kokemus Olympiakomiteassa toimimisesta ja vaikuttamisesta. Ja tuo yksi ylitse muiden on Susanna Rahkamo.

Rahkamon CV on häikäisevää luettavaa:

Takana menestyksekäs kilpaura, neljä arvokisamitalia
Koulutukseltaan Rahkamo on tekniikan tohtori (Aalto Yliopisto, tuotantotalous) ja elintarviketieteiden maisteri (Helsingin yliopisto, elintarvike-ekonomia); Rahkamon johtamisen, organisaatioiden ja työpsykologian tutkimusalaan liittyvä väitöskirja tarkastelee menestykseen johtavaa huippuosaamisen kehittymistä ja luovan ajattelun vaikutusta tähän prosessiin
Viisi kautta Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtajana; Ajanjakso, jolloin kolme eri suomalaista naisluistelijaa saavutti yhteensä yhdeksän arvokisamitalia sekä muodostelmaluistelussa viisi maailmanmestaruutta ja kolmetoista arvokisamitalia, jolloin Suomi järjesti kolmet taloudellisesti ja urheilullisesti menestyksekkäät arvokilpailut, joissa tuli Euroopan mestaruuskultaa ja pronssia ja muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailusissa suomalaisjoukkueet toivat kultaa ja hopeaa; Kauden lopussa Rahkamo oli vielä hakemassa Suomelle vuoden 2017 maailmanmestaruuskisaisännyyden
Marraskuusta 2008 alkaen Rahkamo on toiminut Olympiakomitean hallituksessa ja vuodesta 2012 sen varapuheenjohtajana
V. 2014 Rahkamo valittiin EOC (European Olympic Committee) Olympic Culture and Legacy - komission puheenjohtajaksi
Vuodesta 2005 Rahkamo on toiminut johtamisen konsulttina ja vuodesta 2010 senior partnerina johtamisen konsultoinnissa
Vuonna 2016 Rahkamo valittiin International Skating Unionin (ISUn) vetämään liiton strategista ”Development” -kärkihanketta
V. 2020 Rahkamo valittiin ISUn digitalisaatiota ja tekoälyä kehittävän ryhmän ohjausryhmään

Kerrankin olisi ollut edes yhteen merkittävään yhteiskunnalliseen tehtävään ehdolla muualla kuin politiikassa ansioitunut henkilö. Kukaan ei voi kiistää, etteikö Rahkamo olisi kaikin tavoin ansioituinen neljästä ehdokkaasta Olympiakompitean puheenjohtajaksi. Rahkamo tuntee urheilumaailman ei yksin urheilijan näkökulmasta, vaan myös kaikista mahdollisista näkökulmista, hallinnolliselta puoleltakin. Rahkamon oma pitkä urheilu-ura on osoitus pitkäjänteisyydestä ja sinnikkyydestä. Rahkamon monipuolisista edustustehtävistä voi päätellä, että hänellä on arvostusta yli lajirajojen. Rahkamon joka solusta huokuu positiivisuus, nöyryys ja palveluhenkisyys.

Rahkamolta puuttuu kuitenkin yksi ja tärkein, mitä korkeaan asemaan pääseminen Suomessa edellyttää. Kyky suhmuroida ja politikoida. Mikä löytyy jokaiselta Rahkamon kanssakilpailijapolitiikolta. Ihan “viran” puolesta. Multalalta todennäköisesti vähiten.

Vapaavuori nukkuu ensi yön rauhallisesti. Hän tietää, että kuorii huomenna kerman.

Ulkopuoliselle pelin loppuhuipennus nähtiin siinä kohtaa, kun Vapaavuori ilmoitti, ettei asetu ehdolle kevään vaaleissa pormestariksi. Olympiakomitean puheenjohtajuus oli siinä kohtaa varmistunut Jannelle. Aina on pieni mahdollisuus, että on väärässä. Olemattoman pieni.

MIKSI TRUMP EIKÄ ”KEKKONEN” - 28.10.2020

Kannatan lyötyä. Olen itsekin lyöty. Nykyisin melkein päivittäin. Mielipiteitteni vuoksi. Se mikä on laitonta työelämässä on luvallista somessa.

Ensimmäisen kerran elämässä lyötiin kovaa ja kunnolla, kun en kannattanut tulevaa pomoani tulevaksi pomokseni v. 2004. Kun tuli pomokseni antoi tuta. Nykyisin hihittelee risti kaulassa valtakunnansovittelijana. On lapseni kummikin. Kunniavirkaan valitsin. Ei lyömistäni haitannut.

Nykyisin julkinen lyöminen herättää heti. Ihmettelemään, mistä kaikesta oikeasti on kysymys. Antennit nousevat pystyyn ja kiihkeä selvitystyö alkaa. Aina sama lopputulos. Jäljet johtavat politiikkaan ja siellä vihervasemmistoon. Ei lyöjiä muualta löydy. Ei etsimälläkään.

Ja aina sama kaava. Paketoivat poliittiset tavoitteensa päällepäin kauniiksi ja hyviksi. Kun näitä pöyhäsee, löytää perimmäiset syyt, omat itsekkäät poliittiset pyrkimykset. Ja kun ne paljastaa, alkaa lyöminen, ankara lyöminen.

Trumpia on lyöty niin kovaa, etten muista ketään toista lyödyn yhtä kovaa. Koskaan. Vaikka demokraattisissa vaaleissa Yhdeysvaltain kansalaiset valitsivat hänet presidentikseen. Tätä eivät demokratian, oikeudenmukaisuuden, paremman maailmaan puolesta puhujiksi itsensä julistaneet ole hyväksyneet. Koskaan.

Ihmiset ovat julmia, julmempia kuin eläimet. Eläin tappaa nopeasti, ihminen kiduttaa hitaasti.

Entinen pomonikin kidutti yli kuusi vuotta, kunnes ei kestänyt, että kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaäiti kesti kaiken sen nöyryytyksen, mitä antoi tuta asemansa turvin.

Trumpin kohdalla nöyryytys on ollut julmempaa. Yli neljä vuotta kestänyt säälimätöntä ja armotonta lyömistä eri puolilta maailmaa. Kritiikkiä pitää sisvitysvaltioissa aina saada esittää, mutta se miten se on tehty. Törkeällä ja ala-arvoisella tyylilllä. Ei sellaista kukaan inhimillinen ihminen tee. Julkea tehdä.

Myönnän avoimesti, etten tiedä USA:n predisentinvaaleista ja ehdokkaista paljon mitään. Veikkaan, ettet Sinäkään. Enempää kuin Suomen presidenttiehdokkaistakaan. Vain julkisuuskuvan. Sen minkä toimittajat, omaan ylivertaiseen asemaan itsensä nostaneet, meille haluavat ehdokkaista kertoa. Jossa toimittajan ideologialla on oma tärkeä paikkansa. Vaikuttamismielessä.

Seurasin Trumpin ensimmäisenä presidenttiysvuonna päivittäin erään fb-kaverini Trump-ilveilyä. Joka päivä uusi pilakuva tai törkyheitto. "Parhaana" molemmat. Olin kärsivällinen. Pitkään. Niin pitkään, että alkoi oksettaa. Ei lopettanut. Minä lopetin. Eilen kävin kurkkasemassa sivustoa. Käsittämätöntä, Lauri-pojan melkein 70 v meno jatkuu samanlaisena kuin mihin oli kaksi vuotta sitten jäänyt. Mietityttää, miten lääkärivaimo jaksaa vai eikö tiedä vai onko samanlainen?

Trumpin ensimmäinen nelivuotiskausi muistetaan ikuisesti. Lyömisestä. En halua jossitella. Totean, että kun tulee toinen kausi perään, niin enää ei luulisi olevan tarvetta meuhkaamiseen. Onhan kausi Trumpilla viimeinen. Totuus tulee olemaan toinen. ”Tämä” porukka ei ikinä luovuta. Jatkaa julkista nöyryyttämistä. Hidasta kiduttamista.

Olen yrittänyt löytää edes yhden syyn, miksi kannattaisin meuhkaajien idolia, Bidenia? Minulle Biden on yhtä kuin nämä Trumpin kauden kiihkomieliset fanaatikot. Toistensa törkykäyttäytymistä matkivat apinat. Syitä ei siis löydy.

Somessa on viime viikkoina näkynyt törkykäyttäytymisen lisäksi muunkinlaista vaaleihin vaikuttamisyritystä. Yksi maltillisimmista päästä viime sunnuntailta. Entinen julkisen sanan neuvoton puheenjohtaja, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja ja ties mitä, Risto Uimonen, puki fb-sivustollaan vaaleihin liittyen ajatuksena ”Mitä suurempi äänestysprosentti, sitä parempi demokraateille”. Liittyi Uimosen oheen liittämään Guardianin uutiseen ennakkoäänestyksen pitkistä äänestysjonoista. Kun kysäsin Uimoselta, mihin korrelaatiotietonsa perustaa, mistä löytyy faktat, pyysi Uimonen googlettamaan, ja näppäsi nenälle hyppijää, että muille asia on itsestäänselvyys.

Etsin äänestysprosenttitiedot 20 viimeiseltä vuodelta eli kuusista viimeisistä vaaleista ja lisäsin kommentteihin. Minulle vielä näkyy, näkyyköhän muille? Asia ei niiden valossa ollut itsestäänselvyys. Ollut hiljaista. Uimosesta ei ole kuulunut mitään. Tässä äänestysprosentit:

v. 2016 54,7 % ja trump eli reb. voitti

v. 2012 54,9 % ja obama eli dem. voitti

v. 2008 58,2 % ja obama eli dem. voitti

v. 2004 56,7 % ja bush eli reb. voitti

v. 2000 51,2 % ja bush eli reb. voitti

v. 1996 49,9 % ja clinton eli dem. voitti!

Näyttää, että uimoset, hallitusta tukevat entiset ja nykyiset toimittajat, ylläpitävät Bidenin suosikkiasemaa, kuten edellisissä vaaleissa Clintonin, loppuun asti. Eivät ”pelottele” suomalaisia sillä, että vähäisemmästä kannatuksesta huolimatta Trump voi voittaa. Kuten teki viime kerralla. Eivät myöskään hehkuta, että Biden on mies parhaassa iässä, jo heti vaalien jälkeen marraskuussa 78 vuotta ja kauden päättyessä jo 82 v. Siis Biden. Samassa iässä kuin Kekkonen, kun joutui lähipiirin ”pakotettuna” eroamaan. Itse kun ei sitä ymmärtänyt tehdä.

Luulisi, että edes joku olisi huolissaan Bidenin muistista. Onhan muistamattomuusongelmia jo nytkin esiintynyt. Ei esimerkiksi muistanut elämänkertakirjassaan mainita, että on astma, tai oli ainakin sillä hetkellä, kun olisi pitänyt lähteä Vietnamin sotaan.

Jos Trumpilla olisi samat kilometrit kuin Bidenilla? Auta armias sitä vanhuudenhöpperyydella ja seniilisyydellä pelottelun määrää. Muistaisiko 82 vuotiaana, että ydinohjusten laukaisunappulasta ei avata virkahuoneen ovea, virkamiehiä ei voi erottaa kuten diilissä jne.

Aikani kuluksi taulukoin Yhdysvaltain presidenttien virkaanastumisiät syntymä- ja virkaanastumisvuoden perusteella. Lisäsin Trumpin jo valmiiksi taulukkoon. Bidenin ihan vain kauhistukseksi.

Jimmy Carter 53 v dem.

George H W Bush 65 v reb.

Gerald Ford 61 v reb.

Ronald Reagan 70 v reb.

Richard Nixon 56 v reb.

Donald Trump 71 v ja 75 v reb.

George Bush 55 ja 59 v reb.

Bill Clinton 47 v ja 51 v dem.

Barack Obama 48 ja 52 v dem.

Biden 78 v

Yhdysvaltain vaaleissa tehdään koronapolitiikkaa. Kuten Suomessakin. Erityisesti Suomessa. Jossa hallitusta tukevat tahot tekevät Bidenista presidenttiä, Suomesta sosialistista valtiota, Ruotsista idioottien valtakuntaa …

Luotan Yhdysvaltain kansalaisiin. Onhan kolme niistä omia poikiani. Yritän siis vaalivaikuttaa täällä somessa. Mutta vain täällä. Jos sattuisivat tämän lukemaan ja äänestämään.

KUN EN OLE KOSKAAN KUOLLUT TAI SAANUT TIETÄÄ KUOLEVANI ... - 24.10.2020

Kun en ole koskaan kuollut tai kerrottu, että kohta kuolen, en voi tietää miltä tuntuu kuolla tai tietää kuolevansa.

Asia on pohdituttanut siitä asti, kuin äitini soitti Lappiin ja kertoi, että Inkeri on kuollut. Inkeri, jonka olin viimeksi nähnyt kauniina, kukoistavana ja hyvinvoivana poikieni ylioppilasjuhlissa. Viimeiseksi yhteydenpidoksi jäi sydämien lähettäminen ystävänpäivänä.

Itkin hiljaa ja salaa useita kertoja poikani vieressä pohjoisessa matkatessamme. Eniten itkin sitä, etten ollut saanut jättää hyvästejä Inkerille.

Mietin paljon, miksi Inkeri ei kertonut, että on kuolemassa. Miksi ei edes sitä, että oli sairastunut? Miksi ei antanut sanoa jotakin kaunista? Pää oli täynnä itsekkäitä miksi-kysymyksiä.

Lohduttelin ajatuksella, että kun en ole koskaan kuollut tai tiennyt kuolevani, en voi tietää miltä Inkeristä oli tuntunut. Odottaa kuolemaa. Kuinka raskaita viikot olivat olleet. Taistelu syöpää vastaan.

Pyörittelin eri vaihtoehtoja. Miten Inkeri oli halunnut elää jäljellä olevat päivät, sitten ärhäkkään syöpädiagnoosin. Yksin? Lähimpien ympäröimänä? Menneitä muistellen? Pienistä hetkistä nauttien? Kaiken turhan elämästä karsien? Minutkin.

Mietin, miten olisin itse toiminut. Määrittelin mm. ystävän ja läheisen ystävän eron. Päädyin Inkerin ystäväksi, en läheiseksi ystävä. Muuta en voinut, vaikka olisin halunnut.

Läheiseksi ystäväksi määräytyi ihminen, jolle haluaa kertoa kaiken elämästään ja joka haluaa kertoa vastavuoroisesti kaiken elämästään. Ihminen, johon voin luottaa kaikessa ja joka voi luottaa kaikessa. Joka pysyy rinnalla ja jonka rinnalla pysyy kaikkein vaikeimmassakin.

Jos omia poikia saa pitää läheisinä ystävinä, mitä haluan, minulla on kolme läheistä ystävää. Heille voin kertoa kaiken. Minkä haluan. Kaikkea en halua. Mikä sekin on merkki läheisestä ystävyydestä. Ei rasita ystävää turhilla, merkityksettömillä asioilla. Vain niillä, joihin tarvitsee aitoa ja rehellistä näkemystä, lohdutusta, myötätuntoa, neuvoja…jotka ovat oleellisia ja merkityksellisiä.

Inkeri oli serkkuni serkku. Tapasin hänet ensi kertaa serkkuni rippijuhlissa. Näin muistelen. Sittemmin serkkujeni perheen muissa juhlissa useita kertoja. Kunnes saimme yhden ja ainoan ikimuistoisen yhteisen ajan noin kolme vuosikymmentä sitten. Päädyimme matkalle Jordanian Akabaan. Ilman tuota matkaa, en kirjoittaisi tätä. Matka yhdisti meidät Inkerin elämän loppuun asti. Siihen palattiin aina kun tavattiin. Se oli ystävyytemme liima.

Inkeri oli ollut taistelija viimeiseen asti. Hän ei valittanut päivästä toiseen jatkuneista kivuista, syöpähoitojen raskaudesta, väsymyksestä, ei mistään. Eikä koskaan. Puhelimessa työkaverit eivät voineet ymmärtää, kunnes näkivät Inkerin, kuinka huonoon kuntoon hän oli mennyt. Inkeri tsemppasi puhelimisessa itseänsä viimeiseen asti. Päädyinkin pohdinnoissani tulkintaan, että tuskista ja vaikeuksista huolimatta, ihminen haluaa aina jättää itsestään kauniin ja positiivisen jäljen. Rakkaan muiston.

Kahdeksan päivää ennen kuolemaansa Inkeri oli pakotettu siirtymään kauniista kodistaan saattohoitoon. Siellä viimeisimpinä toiveina toteutettiin ulkoilukin, sängyssä maaten. Niin sisko kertoi.

Pohdiskeluissani tuli mieleeni. Jonka olin tiennyt jo ennen Inkerin kuolemaa. Vaikeudet jalostavat ja kasvattavat taistelijan. Isosiskon nuoruuden leukemiataistelussa oli perheessä valmistauduttu pitkään ja jo varhain kuolemaan. Ihme käänsi tuolloin kuoleman elämäksi. Viimeisten vuosien aikana Inkeri saattoi rakkaan äitinsä ja isänsä odottamaan häntä. Kaikki oli valmista hänelle. Adressissani lukeekin ”Nuku suojassa enkelten, lepää keskellä rakkauden”.

Tänään isosisko saattaa pikkusiskonsa taivasmatkalle. Kirkkaassa auringonpaisteessa. Inkerillä jos kenellä oli oikeus saada taivasmatkalle saattajaksi aurinko. Olihan ystävilleen aurinko.

Pappi oli lohduttanut siskoa kauniisti, sanoi että Inkerin elämä oli tullut valmiiksi. Kun mietin tätä, löysin vihdoin jotakin positiivista Inkerin varhaisesta kuolemasta. Inkerin ei tarvinnut kokea vanhenemista, hiljaista elämästä luopumista. Inkeri sai lähteä, kun paras aika elämästä oli täynnä. Kun kaikki oli valmista. Hyvän ja haastellisen työn, kauniin kodin ja kesämökin, maailmanympärimatkojen keskeltä. Inkeri eli täyden ja täydellisen elämän. Elämän parhaimman osuuden. Inkeri otettiin pois täydessä kukassa. Näin muistot Inkeristä jäävät kaikkein kauneimmiksi.

Miten kovasti olisinkaan halunnut kiittää Inkeriä ystäväyydestämme. Toivottaa hänelle kaunista taivasmatkaa. Kun olin itkenyt ja surrut tätä riittävän monta päivää Hyvä Jumala kuuli minua. Heräsin aamulla Vieremällä outoon koputukseen. Katsoin verhottomaan ikkunaan. Yläkulmasta kurkisti sisään pieni talitintti päätään hetken nyökytellen ja lensi pois. Olin niin onnellinen, Inkeri kävi hyvästelemässä.

TASA-ARVOTANTAT SEKOSIVAT MARININ VILAUTTELUSTA - 21.10.2020

Eniten ihmetyttänyt Marinin tissivaon vilauttelussa se, että demarille on sallittua se, mikä tähän asti on ollut kaikilta muilta kiellettyä.

Tasa-arvotantat eivät löytäneet Marinin tissivakokuvasta pienintäkään moitittavaa. Päinvastoin, hehkuttavat kuvan kauneutta, tyyliä, taiteellisuutta…ties mitä.

Missä ovat naisen esineellistämistä ja tissien ja tussujen vilauttelua kautta aikain äänekkäästi vastustaneet tasa-arvotantat? Nyt kun olisi ollut pitkästä aikaa imagon noston paikka. Kehystämässä poliittisen idolinsa tissivakokuvaa olohuoneen seinälle?

Googlasin naisen esineellistämistä. Ensimmäisenä tuli eteen keskustelupalstalta ”Kovin suuri osa naisista haluaa olla tissit mieluummin kuin laimeasti vain nainen. Ehkäpä he eivät edes tunne olevansa naisia ilman että ensin ovat tissejä. Sen verran paljon vaivaa naiset käyttävät tissiensä esittelemiseen…”

Onko nyt niin, että meillä on pääministeri, joka ei tunne olevansa nainen, kun hänellä ei ole tissejä tai liian pienet sellaiset? Onko Marinilla kompleksi olemattomista tai liian pienistä tisseistä? Vaikea on pääministerin tissivaon vilauttelua muuksi tulkita.

Jos Marin olisi aikaisemmin tuntenut, että hänen tissinsä saavat arvoisensa huomion, miesten katseet, tuskin olisi ollut tarvetta esitellä niitä korun välityksellä. Kompleksi, jos pääministerillä sellainen tisseistään on, on toki ymmärrettävää Marinin lesboperheessä kasvamisen taustaa vasten. Perheessä, jossa äiti mahdollisesti miehen roolissa pienirintaisena kasvatti Marinin.

Jos tutkiskelee vilauttelua siitä vinkkelistä, miten tasa-arvotantat ovat vuosikymmenet tuominneet tissien vilauttelun ja vähissä vaatteissa esiintymisen, on olo todella hämmentynyt. Ymmärtää hetkessä, että tuomitsemisenen ei ole ollut aitoa. Kansalaisia kosiskelevilla korulauseilla ei ole ollut mitään totuuspohjaa. Kysymys on ollut jostakin muusta. Mistä? Omien poliittisten päämäärien toteuttamisesta.

Nyt kun oman ideologian edustaja vilauttelee, tasa-arvotantat menevät hulluuden hurmioon, muiden vilauttelusta tähän asti hurjan hulluiksi. Mistä selviää, että vilauttelu tuomitaan vain, kun se sopii omiin poliittisiin päämääriin. Kun vilauttelulla voidaan lyödä poliittista vastustajaa.

Marininille on vilauttelun ohessa sallittua myös se, mikä naisilta on vuosikymmenet ollut kiellettyä. Naisen käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin.

Marinin vilauttelussa on mukana vastaavia kaupallisia voimia kuin hänen naispuolisilla vilauttelusta tuomituilla edeltäjillään. Marinin kohdalla kaupallinen toiminta kuitenkin on yhtäkkiä ihan ok. Mariniin ei päde sama lainalaisuudet kuin hänen ”edeltäjiinsä”.

Vaonvilauttelua puolustettaessa on haluttu unohtaa, että Marin olisi voinut antaa haastattelun ilman, että olisi toiminut Kalevala korun ja Haló from Northin (bleiserimerkki ) kaupallisena mannekiinina. Tuotemerkkien esiin nostaminen oli Marinilta täysin tietoinen valinta.

Herää ajatus, onko hyväksyttävää, että koko kansan rahoittamassa instituutiossa, pääministeriydessä, myydään tissivako muutamalle yritykselle. Jotka vielä toteuttivat ”myyntityön” todella huomiotaherättävällä ja kansalaisia koskiskelevalla tavalla, tissien kautta? Ei ole!

Marinin vakokuvan kaupallistamisen kohdalla ei voi välttyä ajatukselta, että em. yritysten taustalta löytyy vahvaa vasemmistolaista ideologiaa edustavia toimijoita. Johtopäätökseen on helppo päästä, jos on perehtynyt vaikkapa Marinin hallituksen ajamaan soteratkaisumalliin. Siinä ei yritystoiminnalle haluta antaa mitään sijaa. Sama näkynyt koronassa. Ravintoloita on kurmootettu olan takaa, mutta alkojen aukioloja eikä myyntiä ole rajoitettu millään tavalla. Päin vastoin, rajoitustoimilla pönkitetty Alko hulluun myynnin kasvuun. Alkon suurimman käyttäjäkunnan, duunareiden, on annettu vetää viinaa porukalla kaksin käsin ja sekoilla kuten ennenkin. Sossusta saaduilla rahoilla. Ja mitä tapahtui maskien kohdalla? Muutama kuukausi meni Marinilta löytää omaa ideologiaa tukeva maskitoimittaja. Keväällä yritysten tarjoamat ja kiireellä tekemät maskit eivät kelvanneet Marinin kabinetille ei sitten millään. Nyt niitä tyrkytetään kaikin mahdollisin tavoin. Yksi plus yksi, nyt valmistaja on Marinille mieleinen ja tuototkin ohjautuvat ”oikeaan” paikkaan. Tyhmäkin tajuaa maskisuosituksista, että maskeja on nyt myös paljon, liikaa, ja niistä on kiireellä päästävä eroon ennen kuin kansa tajuaa maskien taustat. Niin kuin on pikkuhiljaa tajuamassa kaiken muunkin Marinin koronaideologiasta.

Miksi media ei ihmettele tasa-arvotanttojen touhujen muuttumista. Vertaa tilanteeseen ennen Marinia! Vuosikymmenet on kaupallisiin tarkoituksiin itseään myyviä kauniita naisia pilkattu tasa-arvotanttojen toimesta. Syyllistetty autojen konepelleillä istuneet kaunottaret, missikisat … kaikki, missä kaunis ja itseään hyvin hoitava nainen on tienannut ulkonäöllään helppoa rahaa ja mainetta.

Kun nyt vihdoin on löytynyt yksi kaunis demari, onkin tissien vilauttelu yhtäkkiä hyväksyttävää! Tasa-arvotantat olivat ensin hiljaa, kunnes sekosivat niin, että päättivät vetää omat tissivakonsakin kaikkien katseltaviksi. Marinin tueksi. Tajusivat, että nyt on se hetki, jolloin heidän tissit saavat arvoisensa foorumin. Rumien ja lihavien tisseille oli vihdoin tilaus. Ja paljastivat, että hekin ovat tissinaisia, naisia joille tissit on se tärkein juttu.

Auta armias, jos viime hallituksessa istunut Anne Berner, joka oli koko viime hallituskauden vihervasemmiston kynsissä, silmittömän ja kateellisen räksytyksen kohteena, kaunis ja tyylikäs nainen kun oli, olisi esiintynyt vastaavassa asussa kuin Marin? Voi sitä syyllistämisen määrää! Olisi joutunut pakenemaan Ruotsiin jo ennen kuin joutui pakenemaan Ruotsiin.

Suomessa tasa-arvo on ollut kautta aikain rusinoiden poimimista pullasta. Armeijan suhteen tasa-arvotantat eivät ole koskaan esittäneet pienintäkään tasa-arvovaatimusta. Että naisten pitäisi päästä ampumaan tykeillä, kapuamaan pimeisiin ja kylmiin panssarivaunuihin leikkimään sotaa, juoksemaan coopperin testejä ja täydellä varustuksella vetämään maastotreenejä, palelemaan 30 asteen pakkasilla teltoissa … samaan tapaan kuin miehet ovat pakotettuja. Pakollista armeijaa tasa-arvotantat eivät ole koskaan nostaneet vaatimuslistalleen. Mikä on luonnollisesti paljastanut jo aikoja sitten tasa-arvotanttojen tasa-arvon todellisen luonteen. Itsekkyyden valtavan määrän.

Outoa on myös, että kukaan ei ole vakovilauttelukohun yhteydessä muistuttanut Marinille, että kautta aikain tissien vilauttelija on samalla vilauttanut omaa kypsyyttään. Murrosikäisen tasolle jäämistään. Googlettamalla ei edes löydä muita kuin murrosikäisten vilautteluja.

Mistä vakokohussa sitten oli kysymys? Yksin Marinin oman potentiaalin äänestäjäkunnan kanssa flirttailusta. Kunnallisvaalien lähtölaskennasta. Eihän minkään muun puolueen potentiaalit äänestäjät ole rinnastettavissa murrosikäisiin. Kuin vihervasemmiston, mistä tasa-arvotantat ovat löytäneet kotinsa.

Vai keksitkö jostakin muusta poliittisesta puolueestasta tissikuvien suurkuluttajia? Jallujen ja rattojien parissa fantasoivia. Asia, jota duunaridemarit eivät ole koskaan edes piilotelleet. Ovathan he päällystäneet avoimesti tissikuvilla työpaikkojensa kahvihuoneiden seinät, rekkojen kuljettamot… Voitko mitenkään kuvitella, että muiden puolueiden kannattajat tekisivät työpaikoillaan mitään vastaavaa. Et voi!

Marin syyllistämistä vastustaessaan tasa-arvotanat yrittivät löytää vastaavan esimerkin Suomen poliittisesta historiasta. Vaikeaa se oli, kun vastaava löytyi lähes vuosisadan takaa. Urho Kekkosen Jokapoika-paita kuvaan on Marinin vakokuvaa verrattu. Miten ”säädyttömän” kuvan tasa-arvotantat Kekkosesta löysivätkään. Vain todella vilkkaalla mielikuvituksellla voi kuvasta löytää edes pienen seksistisen vivahteen. Mitä Marinin kuvasta ei kukaan voi väittää puuttuvan.

Lopuksi. Oletko nähnyt jonkun muun korkeassa asemassa toimivan kuin Marinin tai eri alojen huippuasiantuntijoiden vilauttavan tissivakoaan naistenlehden haastattelussa kertoillessaan elämästään, työstään tai ajatuksistaan? Uskallan vastata tähänkin puolestasi. Et ole! Heillä kun on paljon muutakin kuin tissit, mitä esitellä ja mistä ihmiset ovat ihastuneita ja kiinnostuneita. Mitä Marinilla ei ole tai mistä Marin voisi ylpeillä. Ellei sellaiseksi lasketa kaupan myyjän työtä, lesboperheessä kasvamista ja alkoholisti-isää.

SATEENKAARIPIISPA TEEMU LAAJASALO SAI KUNNOLLA NENILLEEN - NOUDATTAKO LAIN HENKEÄ JA KIELTÄÄ HOMOJEN VIHKIMISEN KIRKOSSA? - 21.9.2020

Juttuun liittyvällä videolla (löytyy linkin kautta jutun lopusta; MTV uutiset live 15.9.) sateenkaarimyönteisyydestään tunnettu Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo kertoo, kuinka lähiaikoina on odotettavissa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) päätös liittyen pappien oikeuteen vihkiä homopareja kirkoissa. Videolla Laajasalo toteaa asiantuntevasti ja aivan oikein, että KHO:n tuomiolla tulee olemaan prejudikaattiarvo. Prejudikaatti-sanaa tuntemattomille kerrottakoon, että sillä tarkoitetaan ennakkopäätöstä/ennakkoratkaisua, jossa kaikkein ylimmän oikeusasteen antama tuomio/päätös antaa ohjeen siitä, miten vastaavanlaiset lain soveltamiskysymykset tulee vastaisuudessa ratkaista.

Korkeimman oikeuden päätös tuli nopeammin kuin piispa Laajasalo ehti sunnuntaina kirkossa aamenen sanoa. Viime viikon perjantaina.

Kirkkoa lähes vuosikymmenen sisältäpäin nakertanut ja kirkon lopulliseen tuhoon pyrkivä liberaalisiipi sai vihdoin nenilleen. KHO:n päätös kun ei ollut Laajasalon edustaman liberaalisiven toivoman mukainen. Päätöksessä nimittäin todettiin, että Oulun tuomiokapituli EI ollut toiminut laittomasti antaessaan varoituksen pappi Árpád Kovácsille tämän vihittyä samaa sukupuolta olevan parin vuonna 2017.

Laajasalo selvästi uskoi videon haastattelutilanteessa, puhuessaan päätöksen prejudikaattiarvosta, että alimman oikeusasteen, Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden, päätös pysyy myös KHO:ssa. Toisin kävi.

Ei voi kun älyttömästi iloita sitä, miten rehvakkaasti Laajasalo oheisella videolla tuo esiin KHO:n tulevan, nyt siis jo tulleen, päätöksen prejudikaattiarvon. Laajasalo ei luonnollistestikaan olisi toiminut näin rehvakkaasti, ellei olisi uskonut hallinto-oikeuden päätöksen pysyvän muuttumattomana KHO:ssa. Horjuuko uskonmiehen usko nyt myös Suomen oikeuslaitokseen, kuten on uskonmiehen usko horjunut kirkolliskokouksen linjauksiin ohjeistaessaan omassa hiippakunnassaan, että homopareja vihkineet papit jätetään rankaisematta.

Laajasalon usko KHO:n tuomion laatuun paljastaa, että Laajasalo ei ole perehtynyt Suomen oikeuslaitoksen alimpien oikeusasteiden tuomioiden/päätösten laatuun ja toimintaan missään määrin. Sieltä kun tuomiot/päätökset tulevat kuin onnenpyörästä. Usein vailla pienintäkään asiantuntemuksen ja logiikan merkkiä. Mistä parhaiten kertoo tuomioiden/päätösten muuttuminen ylimmissä, arvostetuissa ja hyvän asiantuntemuksen omaavissa oikeusasteissa.

Looserijuristeja puhastee alimmilla oikeusasteilla sitä sun tätä. Ajavat milloin kenenkin intressiryhmän etuja ja mikä pahinta toimivat usein myös poliittisesti, mihin kerrotun mukaan (ks. linkki jutun lopusta) Kanavan uusimmassa numerossa professori Timo Vihavainen vaatii oikeuskansleria puuttumaan.

Vihdoin Vihavainen, edes joku, puuttuu tähän räikeään epäkohtaan. Vihavainen ei nimeä mitään tiettyä tapausta, mutta lukija ei voi välttyä yhdistämästä Vihavaisen viittausta kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvaan valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ajojahtiin.

Samaa porukkaa kaikki tyynni, sateenkarilaajasaloiset ja valtakunnansyyttäjätoiviaislaiset. Yksi ja sama tavoite molemmilla. Kirkon vuosituhantisten oppien alasajaminen. Ja sitä kautta kirkon totaalinen tuhoaminen.

Nyt olisi Laajasalolla se kuuluisa näytön paikka! Noudattaako Laajasalo nimensä mukaisesti KHO:n päätöksen laaja-alaista tulkintaa, prejudikaattiarvoa? Eli ohjeistaako Laajasalo nyt omassa hiippakunnassaan papit toimimaan kirkon oppien mukaisesti, jättämään homoparit vihkimättä kirkoissa.

Jos Laajasalo olisi poliitikko, hänelle olisi vaadittu jo aikapäivää sitten eroa piispan tehtävistä ”ryhmäkurin” noudattamatta jättämisestä. Onhan Laajasalo niskuroinut räikeästi kirkon oppeja vastaan salliessaan oman hiippakuntansa alueella sateenkaaripappien homoparien vihkimisen ilman rankaisun pelkoa. Ja ilman, että olisi ohjannut heitä toimimaan kirkon oppien ja ohjeiden mukaisesti, säilyttämään status quo, ikiaikainen ja pyhä toimintatapa kirkossa avioliittoon vihkimisen suhteen. Pidättäytyä kirkossa vain naisen ja miehen avioliittoon vihkimisessä.

Laajasalo päätti vakiintuneen käytännön sijaan toimia tietoisesti mielivaltaisesti. Eihän sateenkaarilaajasalolaisten lisäksi kukaan eikä mikään taho voinut löytää Laajasalon toiminnalle pienintäkään oikeutusta. Onhan Laajasalon toiminnasta puuttunut logiikka kokonaan.

Laajasalohan otti oikeuden omiin käsiinsä, tulkintaetuoikeuden suhteessa Laajasaloa ylempänä toimivaan kirkolliskokoukseen. Tulkitsemalla itse tykönään homojen vihkimismahdollisuuden evakelisluterialaisessa kirkossa oman ideologiansa mukaisesti muka epäselväksi. Epäselväksi vaikka eri uskontokunnille on annettu laaja autonomia omissa kirkon sisäisissä asioissa.

Uuden avioliittolain voimaan tulessa evakelisluterialainen kirkko ei muuttanut ohjeistustaan homoparien vihkimiseen. Jonka Laajasalo hyvin tiesi ja tietää. Ja josta piispan tasoisen henkilön olisi tullut ymmärtää, että vanhalla mallilla ja toimintatavoilla jatketaan. Tätä tulkintaa Laajasalo ei ole halunnut noudattaa eikä hyväksyä. Vaan antoi itse itselleen ja sateenkariporukoilleen mandaatin olla rankaisematta homopareja vihkineitä pappeja, jotka toimivat kirkon ohjeiden ja oppien vastaisesti.

Jokainenhan ymmärtää, Laajasalo itsekin, että ei asiaa tee epäselväksi se, että avioliittolakia muutetaan tilanteessa, jossa evankelisluterialaisella kirkoilla on omien asioidensa suhteen itsenäinen päätösvalta. Tai sillä, että kirkko ei hyväksy Laajasalon oman mielen mukaista mielivaltaista tulkintaa.

Tähän vihkimismenettelyn epäselväksi tekevään kepulitulkintaan on Laajasalon niskurointinsa perustanut. Laajasalo on oikein markkinoinut sateenkaaripapeille, että voivat kaikessa rauhassa, ilman sanktiopelkoa vihkiä homopareja Helsingin hiippakunnan alueella. Jota Laajasalo itse johtaa diktaattorinomaisin ottein ja jossa Laajasalolla on vallan suhteen jopa kaksoismandaatti. Laajasalo on hiippakunnan pää ja oman tuomiokapitulin puheenjohtaja.

Olisi Laajasalolla ollut asiallisempikin tie valittavanaan. Tie, jota kuuliainen kansalainen on ikiajat kulkenut. Jota organisaatiossa itseään ylemmät tahot ohjaavat ja ohjeistavat. Vasta kun uudet ohjeet tulevat, muutetaan alemmalla tasolla toimintatapoja ja linjauksia. Silloinkin annettujen ohjeiden mukaisiksi.

Laajasalon otti ohjat omiin käsiinsä ja muutti itse toimintatapoja ja linjausta sallimalla homojen vihkiminen kirkoissa heti avioliittolain muututtua. Vaikka umpityhmällekin selvisi avioliittolain käsittelyn yhteydessä, että eri uskontokuntia laki ei koske, koska kirkolla on omissa asioissaan itsemääräämisoikeus.

Laajasalo ”halusi”, kysymys ei siis voinut olla tietämättömyydestä, unohtaa, että ei muissakaan asioissa oikeusprosessin nostaminen ole riittänyt muuttamaan toimintaa oikeusprosessissa vaaditun mukaiseksi. Ole tehnyt asiasta epäselvää! Siis tulkitsemaan, että asia olisi nostetusta oikeusprosessista johtuen epäselvä ja oikeuttaisi toimimaan oikeusprosessissa vaaditun mukaisesti siihen asti kunnes tuomio/päätös annetaan. Ei tietystikään! Yleisen oikeusjärjestyksen mukaan lakimuutosten yhteydessä, toimivallan omaava taho ohjeistaa mahdollisen muutoksen. Joka evanakelisluterilaisessa kirkossa on kirkolliskokous. Mikä ei ole koskaan päätynyt Laajasalon omavaltaisesti käyttöön ottamaan tulkintaan.

Onko Laajasalon seksikiinnostus sekoittanut Laajasalon pään totaalisesti? Mikä luonnollisesti överiksi mennessään on vaarana kaikilla. Seksi-intoilijana Laajasaloa voitaneen pitää, koska kaikki Laajasalon opinnäytetyöt liittyvät tavalla tai toisella seksiin. Laajasaloa voitaneen pitää sekä sateenkaari- että seksipiispana. Mihin tämä sateenkaari- ja seksipiispa toiminnallaan pyrkii?

Kirkon liberaalisiiven toimintaa seurannut ymmärtää homovihkimisvillityksen ytimen. Sillä halutaan muuttaa kirkon tarkasti vuosituhansien ajan vaalimien pyhien toimitusten arvokkuutta ja saada kirkosta eroamaan tähän muutokseen vastenmielisesti suhtautuvat. Toisaalta saada kirkosta eromisia aikaiseksi myös niiden taholla, jotka eivät hyväksy kirkon kielteistä suhtautumista homoparien vihkimiseen. Näissä molemmissa on sateenkaarilaajasalolaiset hyvin onnistuneet. Tunkeutuneet kirkon päättäviin elimiin nakertamaan kirkkoa sisältäpäin. Kohta ei jäljellä ole kuin rauniot, ehkä vain tuhkat, kun miettii tämän saman ideologian kannattajien kesäistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden patsaiden tuhoamista eri puolilla maailmaa.

Sateenkaarilaajasalolaisten lopullisena päämääränä on koko kirkon valtaaminen ja tuhoaminen sisältä päin. Kysymys on puhtaasta poliittisesta toiminnasta. Vihervasemmistolaisesta pyhän häväistyksestä. Vihervasemmistolaiset tietävät, että kirkko ja sen opit ovat ihmisen hyvän elämän ydintä, lääke tasapainoiseen ja hyvään elämään. Millä ei ole mitään tekemistä vihervasemmistolaisen häpeälliseen, rienaavaan ja huumeet sallivaan kaaottisuuteen tähtäävän elämän kanssa.

Nyt KHO:n tuomion tultua puunnitaan, pystyykö Laajasalo nimensä mukaisesti laaja-alaiseen ajatteluun ja toimintaan. Jossa hyväksytään oikeusjärjestys ja siinä noudatettavat toimintatavat kuten ylempien toimielinten päätösten ja ohjeiden kunnioittaminen. Minkä luulisi olevan piispan toiminnan ydintä. Kristillisen peruskäsityksen mukaanhan koko luomakunta on Korkeimman eli Jumalan luomaa ja ohjaamaa ja kaiken kristillisen toiminnan perustana on Korkeimman kunnioitus. Vastaa hyvin prejudikaattiajattelua. Luulisi olevan Laajasalolle helppoa.

Mielenkiintoista on seurata, miten Laajasalo jatkossa jakaa varoituksia homopareja vihkiville, kirkon oppien vastaisesti toimiville. Pakko on Laajasaloa itseäänkin varoittaa siitä, mitä varoituksen antamisen jälkeen seuraa, jollei toimintatapa muutu varoituksen antamisen yhteydessä edellytetyn mukaiseksi. Jos sateenkaarilaajasalolaiset jatkavat homoparien vihkimistä ja piispa homoparien vihkimisten rankaisemattomuutta voi edessä olla palvelussuhteen päättäminen. Ainakin sen varjo on olemassa aina kun varoituksen antamisen jälkeen toimintatapa ei muutu.

Tämä varoituksen jälkeinen työnantajan työkalupakista löytyvä toimintatapa on ”unohtanut” mediassa käsitellä tyystin. Mistä on tulkittavissa, että eivät sateenkaarilaajasalolaiset ole olleet satavarmoja siitä, mikä KHO:n päätöksen sisältö tulee olemaan.

Toki Laajasalo voi valita toisenkin tien, muuttaa suhtautumistaan sateenkaaripappien toimintaan ja vaatia heitä pidättäytymään vihkimästä homopareja kirkoissa. Ja rankaisemaan heitä näin tomiessaan.

Tai vaihtoehtoisesti ottaa piispan sauva kauniiseen käteensä ja luovuttamaan se henkilölle, joka pystyy niskuroimatta ja nöyrästi toimimaan Suomen oikeusjärjestyksen ja kirkon oppien mukaisesti. Aamen.

https://www.verkkouutiset.fi/professori-pelkaa-lainkaytto…/…

https://www.facebook.com/tyoelamansydamellisetsakeet/posts/765472937639474?__tn__=K-R

KULMUNI VAI SAARIKKO? - EI KUMPIKAAN! - 30.8.2020

Miksei Kulmuni?

On liian nuori johtamaan suurta puoluetta. Puuttuu aktoriteetti, puuttuu pelisilmä, puuttuu luontevuus. Viestintätaidotkin.

Kerro yksi alle 50-kymppinen, jolla olisi riittävästi auktoriteettia vaativiin tehtäviin? Toisten ohjailtavana on pääkallopaikalla Kulmuni huojunut. Ilmeestäkin se näkynyt. Miettikääpä vaikka Kulmunia Rinteen eropäivänä. Jankutti yhtä lausetta, jonka ”vanhemmat” olivat pyytäneet sanomaan, kun suuhun oli tungettu kasapäin mikrofooneja. En muista nähneeni yhtä koomista tilannetta politiikassa aikaisemmin.

Kaikesta on näkynyt, että Kulmunin osaaminen on päntättyä, ei elämällä opittua. Puhe ei ole soljunut luontevasti, ollut töks töks. Vaikkakin ministerieron jälkeen parantunut. Tuli rentous, kun vaativat tehtävät jäivät pois. Kielii, että vastuuta oli liikaa.

Vain omakohtaisen pohdinnan ja kokemusten kautta välittyy tunne. Elämän maku. Taito koskettaa. Puolueen puheenjohtajan ehdottomasti paras kyky. Sillä kerätään kannattajia. Sitä paljon puhuttua karismaa. Oletko nähnyt joskus nuoren karismaattisen tyyppin? Tuskin.

Kulmunilla eivät tunteet ja ilmeet ole menneet yksiin puheen sisällön kanssa. Suu on mennyt hymyyn, kun paperiin on merkitty, että hymyile tässä. Puheesta on puuttunut uskottavuus. Soljuva, ilmein ja elein täydennetty puhe syntyy yksin tunteiden ja tuntemisen kautta. Eletyn elämän kautta.

Onko Kulmunissa muuta vikaa?

No on! Suurin, että Kulmunin johdolla keskusta jatkoi hallituksessa. Näkyy kauas, kun oma ajatus on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kulmunihan ei kannattanut hallitusneuvotteluiden aikaan vaalien jälkeen hallitukseen menoa. Tuolloinkin muut veivät Kulmunia. Vai muuttuiko Kulmunin mieli siinä kohdassa, missä muillakin poliitikoilla? Kun ministerikyytiä tarjottiin kotiovelle. Oma etu meni puolueen edun edelle. Siinä suurin Kulmunin synti. Hallituksessa mukana oleminen. Sama kuin keskustan kannatuksen laskun syy. Myös tulevaisuudessa, jos jatkaa hallituksessa.

Menestyksen tärkein kulmakivi on aitous! Aitous näkyy tunteiden palosta. Ilmeistä, eleistä, liikkeistä, kaikesta! Kulmunilla ei ole näkynyt tunteiden paloa missään vaiheessa, ei ennen eikä jälkeen puheenjohtajavalinnan.

Se mitä nuorilla on, on asemapalo. Päästä johtamaan, päästä ministeriksi… tulla mahdollisimman nopeasti miljonääriksi!

Asemapalo on ahneutta. Asema-ahneudessa unohtuu, miltä asiat näyttävät ulkopuolisin silmin. Asema-ahneus mahdollistaa mielen muuttumisen hetkessä, sen mukaan, mistä tulee paras asema. Itselleen uskollisena olemisen unohtamisen. Joka toisi mielenrauhan ja aitouden. Asema-ahneudessa keskittyy vain itseensä, ei kokonaisuuteen ja unohtaa, että näyttää ulospäin rumalta ja ahneelta.

Miksei Saarikko?

On liian nuori johtamaan suurta puoluetta. Puuttuu auktoriteetti, puuttuu pelisilmä, puuttuu luontevuus. Viestintätaidotkin.

Kerro yksi alle 50-kymppinen, jolla olisi riittävästi auktoriteettia vaativiin tehtäviin? Toisten ohjailtavaksi on hakeutumassa pääkallopaikalle.

Kaikesta on näkynyt, että osaaminen on päntättyä, ei elämällä opittua. Puhe ei ole soljunut luontevasti, on töks töks. Vaikkakin yleisesti parempaa kuin Kulmunilla.

Vain omakohtaisen pohdinnan ja kokemusten kautta välittyy tunne. Elämän maku. Taito koskettaa. Puolueen puheenjohtajan ehdottomasti paras taito. Sillä kerätään kannattajia. Se on sitä paljon puhuttua karismaa. Oletko nähnyt joskus nuoren karismaattisen tyyppin? Tuskin.

Tunteet ja ilmeet eivät Saarikolla mene yksiin puheen sisällön kanssa. Viimeksi näkyi kauas, kun ilmoitti puheenjohtajakisaan lähdöstä. Suu meni hymyyn, kun paperiin oli merkitty, että hymyile. Puheesta puuttui uskottavuus. Soljuva, ilmein ja elein täydennetty puhe syntyy yksin tunteiden ja tuntemisen kautta. Eletyn elämän kautta.

Onko Saarikossa muuta vikaa?

No on. Suurin, että Saarikko haluaa keskustan jatkavan hallituksessa. Saarikko oli sitä porukkaa, joka vei keskustan hallitukseen viime vaaleissa. Ei mietitty keskustan etua vaan omaa ja taisi Saarikko miettiä demareidenkin etua. Jossa Saarikkoa avitti demariaviomies. Vai muuttuiko Saarikon mieli siinä kohdassa, missä muillakin poliitikoilla. Kun ministerikyytiä tarjottiin kotiovelle? Oma etu meni puolueen edun edelle. Siinä suurin Saarikon synti. Hallituksessa mukana olemisen jatkaminen. Sama kuin keskustan kannatuksen laskun syy. Myös tulevaisuudessa.

Menestyksen tärkein kulmakivi on aitous! Aitous näkyy tunteiden palosta. Ilmeistä, eleistä, liikkeistä, kaikesta! Saarikolla ei ole näkynyt tunteiden paloa missään vaiheessa, ei ennen eikä jälkeen mammaloman.

Se mitä nuorilla on, on asemapalo. Päästä johtamaan, päästä ministeriksi… tulla mahdollisimman pian miljonääriksi!

Asemapalo on ahneutta. Asema-ahneudessa unohtuu, miltä asiat näyttävät ulkopuolisin silmin. Asema-ahneus mahdollistaa mielen muuttumisen hetkessä sen mukaan mistä kuvittelee kulloinkin saavan parhaan aseman. Itselleen uskollisena olemisen unohtamisen. Joka tuo mielenrauhan ja aitouden. Asema-ahneudessa keskittyy vain itseensä, ei kokonaisuuteen ja unohtaa miltä näyttää, rumalta ja ahneelta.

Vuosi sitten Saarikko ilmoitti suurella suulla, ettei halua kesällä 2020 keskustan puheenjohtajaksi. Kesällä 2020 Saarikko ilmoitti suurella suulla, että hän haluaa kesällä 2020 keskustan puheenjohtajaksi. Vuosi sitten Saarikko ilmoitti suurella suulla, että haluaisi keskustalle pitkäaikaisen puheenjohtajan. Kesällä 2020 Saarikko ilmoitti suurella suulla, että ei haluakaan keskustalle pitkäaikaista puheenjohtajaa. Keskustalaisest herätkää nyt! Tällaisen tuuliviirinkö haluatte keulakuvaksenne?

Saarikon mielen muutti asema-ahneus. Kun tilanne muuttui itselle suotuisaksi, ajatukset menivät häränpyllyä. Kysymys on ahneudesta, joka muuten sopii Saarikon outlookiin.

Vuosi sitten asema-ahneuden tappoi raskaus. Siemen oli kylvetty ja puheenjohtajakisajunan penkillä pysyminen raskaana sula mahdottomuus. Vähänkin laskupäätä omaava tajuaa, että siemenen kylväminen oli harkittua. Saarikko oli kuvitellut selviävänsä lapsen hoidosta seuraavaan puheenjohtajakisaan mennessä. Toisin kävi. Kulmuni napsi hedelmät kun oli itse jumissa vaipanvaihdossa.

Luovuttiko Sipilä nuijan ennen aikojaan, ettei Saarikosta tule seuraajaa. Jos joku on unohtanut, milloin Sipilän ilmoitti luopumisestaan, se oli 16.4. eli muutaman viikon päästä siitä kun Saarikko paljasti raskautensa 23.3.2019. Sipilälle tuli kiire saada joku muu kuin vasemmistosiipinen Saarikko seuraajakseen.

Ei Sipilä tyhmä ole! Sanoisin, että fiksuin kepulaisista. Valitsi parhaan mahdollisen hetken luopua puheenjohtajuudesta. Ajankohdan, jolloin Saarikko oli out! Ja Kaikkonen melkein in. Toisin kävi. Keskusta halusi miehen sijaan tytön. Toki Kaikkosen rötöstaustat pelottivat ja valinta oli siinä mielessä ymmärrettävä. Mutta huono.

Elämä ei mene kuten suunnittelee. Se tuli Saarikollekin selväksi. Pakko oli pyörtää sanansa, ja selitellä miksi yhtäkkiä halusikin puheenjohtajaksi eikä halunnutkaan pitkäaikaista puheenjohtajaa.

Outoa oli myös mammalomakuviot. Saarikko kertoi viime keväänä, että ministeritehtävästä ei voi jäädä perhevapaille. Minkä jokainen muutenkin toki tiesi. Mutta niin vaan palasi takaisin ministeriksi perhevapailta. Politiikka on yhtä lehmänkauppaa. Saarikko sai mitä itse halusi. Eihän kukaan yritä väittää, että Hanna Kosonen ei olisi halunnut jatkaa tiede ja kulttuuriministerinä.

Kukaan ei voi sanoa, että ministerivaihdos edestakaisin olisi ollut Suomen edun mukainen. Vai onko ministerillä mitään väliä. Virkamiehet hoitavat hommat.

Ja halusihan Saarikko ihan itse paljastaa, että ministerin hommat ovat helppoja kuin vaipanvaihto. Ensin pari kuukautta viime kesänä ministerinä, sitten vuosi perhevapailla ja vaipanvaihdosta suoraan takaisin ministeriksi. Mieti jos yrityksissä vastuulliset toimitusjohtajat toimisivat samalla tavalla. Mutta ei koskaan.

Missä helpoin nakki, sen Saarikko päätti nyt napsauttaa. Demarimieheltään todennäköisesti tarttunut tapa?

Kun tietää Saarikon demarimiehen työskentelevän valtionvarainministeriössä, ja Saarikon nyt haluavan puheenjohtajaksi toivoo, että Kulmunin koulutusjupakasta selviäisi, kuka antoi Suomen kuvalehdelle vinkin Kulmunin koulutussotkuista juuri sopivasti, kun Saarikko oli palaamassa mammalomalta. Vinha veikkaus, että heti kun Saarikon valinta puheenjohtajaksi on varmistunut, selvitys tulee, josta asian on pakko paljastua. Samalla tavalla tämäkin menee, kuin demarien Al-Taeen kohdalla. Kun Al-Taeen valinta kansanedustajaksi oli eduskuntavaaleissa varmistunut, voitiin paljastaa Al-Taeen törkeät valehtelut.Ja sitten päälle vähän saikkua ja nyt istuu salissa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kulmunin koulutusselvityksistä voi ilmetä, että myös Saarikko on käyttänyt samaa törkeähintaista koulutusta mitä Kulmuni. SO! Demarit voivat olla tyytyväisiä, kun keskustan vasemmistosiipinen muija heiluu puheenjohtajan nuija kädessä. Backup-pesti on varma, jos vaikka ministerinpaikalta tulee lähtö.

Niin oli Saarikon puheenjohtajakamppanjan lähtölaukaustiedotustilaisuus huolella valmisteltu. Lauloi sympatioita Kulmunille, vaikka lähti kampeamaan istuvaa puheenjohtajaa. Vau, mikä peitetarina. Eikös sellaisia ”huonoa omaatuntoa kantavat” aina keksi? Mautonta pisteiden kalastelua kehuskella istuvaa puheenjohtajaa, jonka paikkaa on hamuamassa. Olisi osannut olla edes hiljaa.

Saarikon ulkoisen olemuksen perusteella syntyy mielikuva mukavuudenhaluisesta nautiskelijasta, jolla pääpaino elämässä on ruuassa, ei politiikassa. Sellainen ihminen on harvoin tehokas, pitkäjänteinen ja päättäväinen. Joita ominaisuuksia nyt tarvittaisiin keskustan puheenjohtajalta. Ja kykyä viheltää peli viimein poikki. Hajoittaa hallitus. Ja saada keskustan kannatus nousuun. Jos sitä joku keskustassa haluaa.

Vuoden 2017 ylen haastattelussa todettiin ”Saarikko pitää itseään hyvätuloisena ja onnekkaana. Sellaisena, jonka on turha väittää ymmärtävänsä omakohtaisesti vaikkapa köyhän monilapsisen perheen elämää. - Voin samaistua arkeen: pyykinpesuun ja iltasatuihin. Mutta minua puistattaa ajatus siitä, että väittäisin tietäväni vain oman kokemuspiirini pohjalta kaiken siitä, mitä suomalaisten todellisuus on.” Kyllä jokaisen puolueen puhenjohtajan pitä kulkea kenttää siinä tahdissa, että tietää, mitä on suomalaisten todellisuus. Ymmärrettävää, että siihen ei mukavuudenhaluinen tytöntyllerö ole kyennyt. Ei kykene jatkossakaan. Ruokahalu vaan kasvaa syödessä.

Jokainen keskustan ulkopuolelta politiikkaa seuraava ymmärtää, missä on keskustan kannatuksen laskun syy. Hallitusyhteistyö vihervasemmiston kanssa. Muuta syytä ei ole, eikä tule. Milloin keskustakuplan sisällä asia ymmärretään?

Toivottavasti Oulussa. Ehdotan puheenjohtajaksi yli 45 vuotiasta keskustalaista. Mieluusti jotakin freshiä uutta naamaa. Jollainen Sipilä aikoinaan oli. Hyvin olisi toiminut vieläkin. Miksi ihmeessä tiputti hanskat juuri kun menestyksen hetki oli käsillä. Heitän iltarukouksessa pyynnön, että palaisi pelastajaksi.

Ainoa pelastus keskustalla kannatukseen on hallituksen kaataminen ja siirtyminen takaoikealle häpeämään takinkääntöjä viime vaalikauden kumppanien tueksi. Niiden, jotka vaalit todellisuudessa voittivatkin. Eihän Al-Taeen valheiden kautta suurimman puolueen asemaa saaneita demareita kukaan voi oikeasti pitää eduskunnan suurimpana puolueena.

Nyt tarvitaan Sipilän kaltainen yrityselämässäkin kannuksensa näyttänyt osaaja. Poliittisten broilereiden aikakaudelle on aika jättää hyvästit, samoin hallitukselle.

Jos Kulmuni vaihtuu Saarikkoon tapahtuu, kuten viime viikolla Oulussa tilaisuuteeni osallistunut mies kertoi ”Aina ajattelee, että huonommaksi ei enää voi mennä, mutta niin vaan menee”.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TOIVIAISEN TOUHUT EIVÄT HAISE, NE LÖYHKÄÄVÄT - OSA 1 - 18.7.2020

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen touhut ovat haisseet jo pitkään. Toiviainen on näyttänyt ehkä paremmin kuin kukaan muu korkeista virkamiehistä, mitä poliittisesta virkanimityksestä pahimmillaan seuraa. Fanaattista politikointia. Yhden naisen, toisen naisen ajojahti.

Yksi Toiviaisen Päivi Räsäseen kohdistuvaa ajojahtia seuratessa lohduttaa, Päivi ei näytä pienintäkään lannistumisen merkkiä. Päin vastoin, on voimissaan! Toiviainen sen sijaan näyttää päivä päivältä enemmän hiireltä.

Poliisi on jo parin Päiviin kohdistuneen tutkintapyynnön osalta luopunut esitutkinnasta tai päättänyt tutkinnan loppupäätelmään, tutkintapyyntö ei anna aihetta syytteen nostamiseen. Mutta Toiviainen on sinnikäs ja pitää huolen, että tutkinnat jatkuvat. Vaikuttaa kuin jutut olisivat Toiviaiseen sidottuja riippakiviä. Irti eivät päästä. Poliisiin pettyneenä tutkintapyyntöjen nimettöänä pysyneen tehtailijan ei ole tarvinnut kun kävellä Toiviaisen pakeille ja homma on taas hallinnassa. Poliisitutkintaa jatketaan. Käärmettä ajetaan pyssyyn.

Agenttipari nimetön&Toiviainen on lyömätön. Päivi pitää saada syytteeseen hinnalla millä hyvänsä. Pitkäjännitteisyyden puutteesta ei Toiviaista voi syyttää. Kysymys vain kuuluu, onko pitkäjänteisyyden taustalla kiihkomielisyys, kosto tms. Sille Toiviasen touhut ulkopuoliselle näyttäytyvät.

Onkohan Toiviainen heittänyt ajatustakaan sille, mikä voi olla hänen touhujensa hinta. Mihin tavalliselle suomalaiselle täysin käsittämätön ajojahti voi johtaa? Homovastaisuuden lisääntymiseen? Itselläni sympatiat homoja kohtaan ovat selvästi hävinneet. Säälittävän raukkamaiseksi porukaksi heidät nykyisin määrittelen. Itsekkääksi porukaksi, joka käyttää hyvistä arvoistaan tunnettuja rehtejä suomalaisia omien asioidensa ajamiseen ja esille pitämiseen. Ymmärtämättömiksi siitä, että maailmaa muutetaan paremmaksi vain hyvällä, ei pahalla.

Toiviaisen touhuista löytyy monta todella hämmentävää asiaa. Tässä osassa esittelen niistä ehkä merkityksellisimmän. Seikan, josta media vaikenee. Ymmärrettävistä syistä. Ei haluta omaa lehmää ojaan!

En nimittäin uskaltaisi laittaa lanttiakaan likoon sen puolesta, että viime päivinä esillä olleessa Päivin yökyläjutussa Veitola olisi ”puhdas”. On nimittäin outoa, että tutkinnan kohteeksi ei ole joutunut yökyläohjelman toimittamisesta vastuullinen Veitola eikä myöskään ohjelman lähettämisestä vastuullinen MTV. Eikä toisen tutkintapyynnön jutussa, Ylen radio-ohjelman osalta Stiller ja Yle.

Tahot, jotka vastaavat kyseisten ohjelmien sisällöistä ja saatavilla olosta, on jätetty kokonaan tutkinnan ulkopuolelle. Sen sijaan kristillisiä edustava Luther-säätiö on ollut Päivin tavoin tutkinnan kohteena liittyen Päivin vuonna 2004 julkaisemaan pamflettiin.

Kun tutkintapyyntöjen juttuja tarkemmin miettii, löytääkin syylliset juuri kyseisistä tahoista, ei Päivistä.

Kun muistaa, että pamfletin osalta rikos olisi jo vanhentunut, ellei Luther-säätiö pitäisi kirjoitusta edelleen nähtävillä sivustollaan, voi ymmärtää syyllisyyden paremmin. Epäilty rikos johtuu siitä, että teksti on edelleen suuren kansan saatavilla. Mikä tapahtuu joka päivä Luther-säätiön toimesta, ei Päivin. Ja Päiviä asiassa kuitenkin syyllistetään. Ainakin julkisesti. Käsittämätöntä.

Päivi ei voi päättää, mitä Luther-säätiö pitää sivustollaan kaiken kansan nähtävänä ja mitä ei. Mutta ilman Päivin lupaa Luther-säätiö ei toki voi pitää Päivin teoksia sivustollaan. Päivi ei kuitenkaan voi päättää sivustojen sisällöstä. Korkeintaan toivoa, että sivusto julkaisee hänen tekstejään.

Jos Luther-säätiö haluaa poistaa Päivin tekstit, se voi sen tehdä itsenäisesti. Ellei taustalla ole Luther-säätiön ja Päivin välistä sopimusta, joka sitoo osapuolia. Tuskin.

Vain Luther-säätiön vastuulla voi olla se, onko lainvastaisuuksia sen sivustoilla. Ei Päivin! Korostettakooon, etten itse ole sitä mieltä, että julkaisu on lainvastainen, mutta en voi sanoa myöskään, että olisi laillinen, koska en ole pamflettia lukenut.

JOS pamfletti rikostutkinnassa todettaisiin lainvastaiseksi, tulisi Luther-säätiön poistaa julkaisu sivustoltaan. Siihen asti, kun julkaisun laillisuutta ei ole ratkaistu, voi julkaisu olla sivustoilla kaikessa rauhassa. Ja hyvä on, että onkin, koska muuten jo pelkillä tutkintapyynnöillä olisi jatkossa sellainen vaikutus, joihin niillä todennäköisesti pyritäänkin, itsesensuurin lisääntyminen. Ihmiset eivät uskaltaisi julkaista Raamattuun perustuvia ajatuksiaan homoudesta. Itsesensuuria Päivi itsekin pitää häneen kohdistuvien tutkintapyyntöjen vakavimpana uhkana.

Neljän tutkintapyynnön tarkastelu edellä esittämäni tulkinnan valossa tarkoittaisi sitä, että Päivi saa tykönään kirjoittaa ja puhua oman vakaumuksensa mukaisesti yksityisesti, mutta se taho, joka häntä ikäänkuin yllyttää näkemyksiensä esittämiseen suurelle kansalle ja julkaisee niitä tai pitää niitä edelleen esillä on rikollinen, jos joku ylipäätään on rikollinen. Siis juurikin MTV, Veitola, Yle ja Stiller.

Näin ei Toiviainen kuitenkaan näytäisi ajattelevan. Korkeintaan vain kristillisen Luther-säätiön osalta. Toiviaisen pää ei suostu näkemään muuta kuin Päivin pään pölkyllä. Se on Toiviaisen touhuista ollut pääteltävissä, erityisesti viime päivien tapahtumista, joissa on käynyt ilmi, että Päivin on väitetty sanoneen yökyläohjelmassa jotakin mitä ei ole edes sanonut. Tässä kohtaa Toiviaisen touhujen haju muuttui löyhkäksi.

Heitän Toviaiselle pähkinän purtavaksi. Ei nimittäin riitä, että Päivi Räsäsen sanomisista löytyy tutkinnoissa jotakin sellaista, mikä voitaisiin tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan, vaan lisäksi tulee selvittää muiden tahojen osallisuus asiaan. Miksi Päivin ”sanomiset” tulivat suuren kansanjoukon kuultavaksi, jota kansanryhmää vastaan kiihottaminen aina edellyttää. Lisäksi tulee selvittää, mikä taho vastaa siitä, että Päivin sanomiset on tuotu suuren ihmisjoukon nähtäväksi tai kuultavaksi. Viimeksi mainituista vastaavat kolmen tutkintapyynnön osalta Luther-säätiö, MTV ja Yle. Vain yhden eli twiitin osalta Päivi itse.

Vink vink Toiviainen! Sellaista keinoa et muuten löydä, missä saat vain Päivin syytteeseen ilman, että Luther-säätiö, MTV, Yle, Veitola ja Stiller joutuisivat myös tutkinnan kohteiksi. Tahot, joita käsitykseni mukaan kolmessa jutuissa vain ja ainoastaan tulisikin tutkia.

Näihin seikkoihin ei agenttipari nimetön&Toiviainen ole sanallakaan mediassa kerrotun mukaan puuttunut. Mikä kertoo selvää kieltä, agenttiparille kelpaa vain Päivi.

Päivin jatkuva julkisuudessa pitäminen Toiviaisen ja muiden hiirten touhuilla on nakertanut kansakunnan luottamusta. Usko viranomaistoimintaan on kadoksissa. Kiitos Toiviaisen touhujen!

Oikeusministeriön on nyt herättävä tutkimaan Toiviaisen touhuja. Kaikki missä Päivi on mukana, on Toiviaisen tähtäimessä. Onko Toiviainen hoitanut valtakunnansyyttäjänä ollessaan mitään muita juttuja? Onko Toiviaisen kiinnostus yksinomaan Päivi Räsäsessä ja homojen asioissa? Kansalla on tässä tilanteessa oikeus tietää valtakunnansyyttäjän toimien laatu. Nyt ne näyttävät vinoutuneilta ja yksipuolisilta. Toiviaisen touhut eivät haise, ne löyhkäävät!

Onneksi jo nyt on nähtävissä, että paha saa palkkansa. Päivi voimistuu ja valtakunnansyyttäjän virasto on muuttumassa raukkamaisten hiirten pakokoloksi. Lossa on kuitenkin jo viritetty. Laukeaminen vain ajan kysymys ja hiiret ovat satimessa.

KULMUNIN MUSTA PÄIVÄ OLI MUUTAKIN - KANSAN ILON PÄIVÄ JA MYYRÄN SULOINEN KOSTON PÄIVÄ - 6.6.2020

Toivottavasti jokanen ymmärtää, että Kulmunin eroa valtionvarainministerin tehtävistä ei pidä yhdenkään kansalaisen murehtia. Kepulaisten surun toki ymmärtää, mutta yhtä lailla heilläkin on aihetta iloon. Jokainen kähmivä poliitikko, joka jää kiinni itse teosta, auttaa kansaa hyväksymään muita poliitikkoja. Antaa oletuksen, että nilkit jäävät kiinni. Ainakin toivon kiinni jäämisestä. Kansa sai mitä sille kuuluu. Pois poliitikon, joka ei ole kansan luottamuksen arvoinen.

Kaikessa on poikkeuksia. Politiikan pahimmat nilkit eivät lähde kulumallakaan. Muutama nimi mainittakoon, Haavisto ja sitten Haavisto, niin ja olihan sitten vielä Haavisto.

Toivottavasti jokainen on jo ymmärtänyt, että Kulmunin erossa ei ollut kysymys vastuun kannosta. Kysymys oli siitä, että Kulmunilla oli vain yksi vaihtoehto. Erota.

Toivottavasti jokainen on ymmärtänyt, että jos vaihtoehtoja olisi ollut, Kulmuni ei olisi eronnut. Sen paljasti keskiviikkoinen martyyriyritys. Päätös maksaa koulutuksen kustannukset valtiolle takaisin ja jatkaa.

Yksi iso merkittävä asia Kulmunilta tuolloin jo unohtui. Joka paljastaa tytön todellisen luonteen ja että olisi kysymys vain pelastaustumisyrityksestä, pelistä. Nöyrä anteeksipyyntö kansalta. Jonka rahoja hän oli vilpillisesti käyttänyt.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että sekään ei olisi auttanut. Pyöriä ei pysäyttänyt mikään. Myyrän työ oli jo tehty ja kaikki vain loppunäytöstä vaille valmis.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että tällaisissa caseissä on aina myyrä. Joka on todennäkäisesti jo pitkään odottanut oikeaa hetkeä iskeä. Nautiskellen. Myyrä kurkistel alkuviikon salaa kolostaan hymynvirne kasvoillaan. Kun poliittista broileria kärvennettiin. Myyrä oli jättänyt makupaloja tarkoituksellisesti useammalle päivälle. Lisätäkseen nautintoa. Yhden päivän teloitusnäytös ei rittänyt. Myyrä halusi tehdä sen kuuluisan koston suloiseksi.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että keskustalaisten on typerää syyllistää avustajaa tai ketään muutakaan tapahtuneesta. Kysymys oli Kulmunin omasta koulutuksesta. Naurettavaa yrittää selittää, että Kulmuni ei tiennyt kaikkia koulutuksen yksityiskohtia. Hintaa, hankintaprosessia yms. myöden. Pointtihan on, että ainakin olisi pitänyt tietää.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että jos antaa avustajalleen tms. toimeksiannon tilata itselleen laadukas viestintäkoulutus ei asia jää siihen. Ei toimeksiantaja mene koulutukseen ilman, että siihen liittyvät yksityiskohdat ovat hänellä tarkasti selvillä. Ne on käyty tarkasti läpi. Erityisesti hinta, kertoohan se laadusta oleellisimman. Onko joku hyvää vai halpahallitavaraa. Lopullisen päätöksen kaikesta koulutukseen liittyvästä on tehnyt Kulmuni itse. Vai oletko ehdottanut itsellesi koulutusta, jonka hinta ei olisi ollut Sinulla tiedossa? Tuskin.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että jokaisen eroamaan joutuvan poliitikon ympärille kehitetään kaunis tarina. Tässä tarinassa on oudosti haluttu unohtaa konsultointifirma Tekirin viestintäkonsultti Harri Saukkomaan historia keskustapuolueessa, vaikka se löytyy netistä kädenkäänteessä. Kertonee siitä, että sama tilanne on muissakin puolueissa. Lihotettu omia.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että tämä oli se todellinen syy, miksi koulutus Kulmunille valittiin ja miksi koulutus oli niin kallis. Sen miksi laskutuksessa oli ilmiselvästi ilmaa. Asianhan paljasti Rinteen eroamispäivän 13,5 tunnin koulutus. Kyllä Kulmunilla oli tuona päivänä kädet kyynärpäitä myöden ihan jossakin muussa. Laskuttaja vain oli ollut huolimaton, eikä ollut tarkastanut kaikkia yksityiskohtia keskustan ylimääräisestä sponsoripäivästä. Todella huolimaton.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että erotessaan Kulmuni tiesi, että kaikki yksityiskohdat tulevat päivänvaloon. Viimeistään poliisitutkinnoissa, jotka oli jo ehditty aloittaa. Tässä oli se ratkaiseva hetki, miksi Kulmuni erosi. Kulmunia alkoi kuumottaa.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että ei Kulmuni halunnut ottaa vastuuta tekemisistään. Hän teki erioamispäätöksen pakon edessä.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, miksi omilta puoluetovereilta ei myötätuntoa ja ymmärrystä Kulmunin puolustamiseen löytynyt. Ainakaan julkisesti. Kulmunihan pilasi toiminnallaan jokaisen keskustalaisen, koko keskustapuolueen maineen. Tuki olisi ollut sama kuin olisi iskenyt nauloja omaan arkkuun.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että Kulmuni jää historian kirjoihin valtionvarainministerinä, joka käytti holtittomasti valtion rahoja ja joutui eroamaan. Aikamoinen kombo. Valtionvarainministerin kun on kautta aikain oletettu olevan suoraselkäisin hallituksen riveistä. Toimivan juuri päinvastoin kuin Kulmuni. Vai muistatko toista valtionvarainministeriä, jota olisi syytetty holtittomasta rahankäytöstä. Päinvastaisia muistuu mieleen lukuisia. Kulmunilta oli etelän riennoissa päässyt unohtumaan pohjoisen maanviljelysperheen opit. Jyvät pitää erottaa akanoista.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että olisi Kulmunilla ollut parempikin vaihtoehto. Muistaa hänet historian kirjoissa Suomen nuorimpana naisvaltionvarainmininsterinä ja ihan huippua, vaikean koronakriisiajan yli johdattajana.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että tyttö, joka jo kolmikymppisenä oli päässyt hoitamaan kahta ministerin tehtävää ja tullut valituksi merkittävän puolueen puheenjohtajaksi, olisi voinut pelata pelimerkinsä toisinkin. Ei politiikka ole tähtitiedettä. Asioita pystyy tekemään harkiten ja huolella. Esimerkkejä löytyy.

Ahneella on tunnetusti pas….nen loppu. Kulmuni sai mitä ihan itse tilasi. Taas kerran yksi uusi mattinykäsilmiö, liian nuorena liian paljon.

Ja kuka on se myyrä. Joka vinkkasi Suomen kuvalehden tutkimaan asiaa. Löytyy aika pienellä pohdinnalla pari vaihtoehtoa. Myyrä on joko Antti Rinne tai sitten se on Antti Rinne. Antti Rinteen kosto Kulmunille on varmasti suloinen. Eilen on skoolattu Mäntsälässä oikein olan takaan.

VIHDOIN MUUTKIN PÄÄSEVÄT ESILLE KUIN HALLITUKSEN ÄÄNITORVET - THL:N PÄÄJOHTAJA KERTOO, ETTÄ MASKIPÄÄTÖS POLITIKOINTIA - 16.5.2020

On ollut merkille pantavaa kautta koronakevään, että Marinin hallitus on politikoinut koronalla - ja paljon.

Erityisesti yrittäjien alasajo on ollut käsittämätöntä. Miksei esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa olisi voinut kahvitella ja syödä riittävillä etäisyyksillä koko epidemian ajan. Kyllä yrittäjät olisivat osanneet organisoida etäisyydet jonottaessa ja pöydissä istuttaessa. Korkealuokkainen hygieniakin on ollut niissä todettavissa jo vuosikymmenet ennen koronaa.

Samoin on hämmästyttänyt se, miten päätöksiä on tehty ay-liikkeen edut edellä.

Ensimmäisenä kiirehdittiin säätämään laki, että työttömien ei tarvitse ottaa muuta kuin oman ammattialan työtä vastaan. Suojeltiin, etteivät vaan joudu auttamaan koronassa, jos tarve olisi vaatinut.

Seuraavaksi hallitus kiirehti suosittelemaan, että julkishallinnon työtekijöitä ei saa lomauttaa. Niinpä julkisten kuljettajat köröttelivät yksin kulkuvälineissään, vielä bensaa/sähköä... polttaen, ettei vaan verovaroista mitään kriisin aikana säästyisi. Mitä lie tehneet kirjastojen, museoiden, uimahallien .... henkilöstö kun paikat ovat olleet kiinni? Ovatkohan saaneet oleilla kotona täydellä palkalla? Olisi tässä ollut kurimuksessa kouristelevalla julkishallinnolla säästöjen paikkakin!

Opettajien ammaattijärjestö oaj taas "ajoi" koko valtakunnassa koko opetushenkilöstön päivässä kotiin. Vaikka ennen koronaa ja viikkoja koronan Suomeen rantautumisen jälkeenkin on hyvin tiedetty, että lapset ja nuoret eivät kuulu riskiryhmään. Kysymys oli todellisesta digiloikasta, kuten asiaa on julkisuudessa kommentoitu, kun on paljastunut, että "opetus" on ollut lähes yksinomaan tehtävien "nakittamista" wilman välityksellä. Nyt jokainen ymmärtää, miksi koulujen avaamista vastustettiin joka tuutissa ankarasti. Opettajat ovat päässeet todella helpolla. Eikä euroakaan niistetty palkasta. Oaj:n meuhkaaminen jatkuu, kun syksy on pian edessä ja taas pitäisi saada opettajat kotiin laiskistumaan. Harmittaa lasten puolesta, kun todellinen videovälitteinen opetus on paljastunut lähes olemattomaksi. Summa summarum, opetusta olisi voitu antaa eri puolilla Suomea turvaväleistä huolehtien, kuten nytkin nämä viimeiset kaksi viikkoa.

Ja miksi vain terveydenhoitohenkilöstö sai maskit. Toki Tehyn ja Superin huuto oli heti kriisin alussa niin kovaa, että kaikki suojavarusteet hallitus haali tälle tärkeälle äänestäjäkunnalleen. Muut, esimerkiksi kodinhoitajat ja heidän hoidokkinsa tehylaiset ja superilaiset olivat valmiita jättämään kuolemaan. Kuka kehtaa enää puhua ay-liikkeen solidaarisuudesta? Ja kehua hallitusta? Muu ei niitä kiinnosta kuin minä itse ja minun kanssani samanmieliset.

Olen ihmetellyt - pitkään ja paljon, miksi oppositio on niellyt erilaiset rajoituspäätökset ja suositukset ilman suurempaa kritiikkiä? Nyt vihdoin oppositio ryhdistäytyy ja saa myös omia virkamiehiä ’framille’ ja uskallustakin löytyy todeta, että päätökset ja suositukset eivät ole perustuneet tieteelliseen näyttöön ja tutkittuun tietoon, vaan kysymys on ollut politiikasta.

OAJ EI ANNA PERIKSI - YRITTÄÄ JOKA PÄIVÄ UUSIN KEINOIN ESTÄÄ LÄHIOPETUKSEN ALKAMISEN - ANTAA "HYVÄN" LOMAUTTAMISMALLIN TALOUSVAIKEUKSISSA PAINIVILLE KUNTATYÖNANTAJILLE 12.5.2020

Naurattaa, kuinka lähiopetuksen alkamisen suhteen oaj ei anna periksi. Kaikkensa tekee, että yksikään oppilas ei torstaina mene kouluun. Saanut jopa jotkut oaj:n jäseninä "skitsofreenisesti" työntekijäpuolella touhuavat, työnantajaa edustavat rehtorit lähettämään täysin käsittämättömiä kyselyjä koteihin, jossa tiedustellaan vanhemmilta tuleeko lapsi kouluun vai jääkö kotiin.

Jokainen tällaisen kyselyn kotiin lähettänyt rehtori on lähellä virkavirhettä, ellei kunnan sivistystoimen johto ole tällaista kyselyä määrännyt tehtäväksi. Menettelyhän tapahtuu toiseen suuntaan, lapsen vanhempi pyytää lapselleen lupaa olla pois koulusta, kun perheellä on jokin syy/peruste sille, miksi oppivelvollinen lapsi ei osallistu järjestettyyn opetukseen. Vanhemman velvollisuus on lisäksi huolehtia lapsensa opetuksen järjestämisestä poissaoloaikana.

Jokainen päivä on ollut oaj:n pj. Olli Luukkaiselle uusi mahdollisuus! Vastustaa jo tehtyä päätöstä. Vaikka kävi päätöksentekopäivänä (29.4.) kympin uutisissa "valehtelemassa", että kun päätös on tehty toimitaan sen mukaisesti. Ketunhäntä oli tuolloin valmiiksi kainalossa. Oaj:n kanssa vuosikymmenet työskennellee oli muuten päivän selvää, että kysymys oli "emävaleesta". Oaj ei anna periksi koskaan. Vaikka syyttelee nyt naama punaisena Tehyä kuntaneuvottelujen kariutumisesta. Toista pahaa.

Tarkkakorvainen kuulee oheisesta pienestä videopätkästä, miten taidokkaasti asioihin pyritetään vaikuttamaan "luulen, että rehtoreille on kova paikka hylätä anomus (vapautus koulun käynistä)", jolla annettiin ymmärtää, että vanhempien kannattaa hakea "opettajalle vapautusta antaa opetusta heidän lapselleen". Kai ymmärrät mitä tarkoitan. Sillä siitähän oaj:n kohdalla on aina kysymys. Päästää opettajat helpommalla vanhempia apuna käyttäen.

Oaj on keksinyt joka päivä uuden jutun vaikuttaa lasten vanhempiin, etteivät laittaisi terveitä lapsiaan kouluun terveiden opettajien opetettaviksi. Syksyllä jatkaa samaa huutoa.

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että kysymys on vain opettajien "laiskistumisesta", kotona pääsee helpommalla. Siitä on varmasti lukuisia esimerkkejä jokainen meistä lukenut. Aamulla wilmaan päivän läksyt, ja sen jälkeen ei opettajasta ole kuulunut pihahdustakaan. Sellaista lie useimpien lasten "loistava ja tasokas" etäopetus ollut, kuten oaj on asian lukuisia kertoja ilmaissut.

Tärkeä muistaa, ettei luonnollisestikaan koske kaikkia opettajia. Fiksuimmat, kouluun haluavat, oppilaistaan vastuuta kantavat opettajat tuskin edes ovat oaj:n jäseniä, joten heidän intressistään oaj ei ole huolta kantanut. Oaj:ssa edunvalvonnan kun pitää aina perustua siihen, että opettaja pääsee helpommalla, ja saa enemmän palkkaa.

Oaj:n reaktion koulujen aukaisemista kohtaan ymmärtää, kun seurasi sen viikkoja ennen aukaisupätöstä jatkunutta vastustusta. Oaj on ennen ja jälkeen päätöksen näyttänyt kaiken typeryytensä, jota ei psytynyt tässä mediaseksikkäässä asiassa piilottelemaan. Puurot ja vellit ovat menneet sillä niin sekaisin, ettei oaj:n tyhmyys ei ole voinut jäädä epäselväksi.

Yhtään järkevää perustettahan koulujen sulkemiselle ei ollut, saati avaamisen siirtämiselle. Kysymys on koko ajan ollut oaj:n jääräpäisestä edunvalvonnasta. Ei muuten sovi tähän päivään enää mitenkään. Kieroilu ja väkisinvänkääminen. Ei koskaan hyvällä, lapsen edulla, aina vaan pahalla, yksin opettajan edulla.

Kuntien opetushallinnon on nyt syytä kirjata kaikki oaj:n etäopetusta ylistäneet lausunnot tarkasti ylös. Niitä tarvitaan nopeammin kuin arvataankaan. Etäopetus on upea malli siirtää talousvaikeuksissa olevien kuntien opetus lomautuksissa etänä tapahtuvaksi, ryhmiä yhdistellen etänä opettaen, tai vain wilmaviesteillä opetus hoitamalla. Näyttänyt hyvin sopivan oaj:lle.

Katsotaan miten tämä loistavasti järjestetty ja tasokas etäopetus oaj:lle lomautuksien yhteydessä passaa?

KARMEAN TOTUUDEN OIKEUSKANSLERI JULKISTI ”VARSIN EPÄVARMAN ASIANTUTIJATIEDON POHJALTA PITÄNYT TEHDÄ RATKAISUJA” - 3.5.2020

Näin oikeuskansleri toteaa oheisella videolla, eilisessä television ykkösaamun haastattelussaan. Mikä herätti kiinnostuksen hallituksen käyttämiin asiantuntijoihin.

Viikkokaupalla kansa on kuunnellut Marinin mantraa hallituksen päätösten perustumisesta asiantuntijoiden antamiin selvityksiin, tilastoihin, lausuntoihin…

Mutta keitä ovat nämä hallituksen käyttämät asiantuntijat? Ovatko he luotettavia? Jos niin millä perusteella? Mitkä ovat asiantuntijoiden meriitit? Onko muita kuin demarijäsenkirja? Kuinka monta yhdenmukaisen näkemyksen omaavaa minkäkin päätöksen taustalla on? Jyrääkö Marin muut, jos oman ideologian mukaiset asiantuntijat jäävät vähemmistöön? Näitä päätösten kannalta oleellisia asioita ei Marinin hallitus ole halunnut tuoda julki. Antaa kansan arvioitavaksi.

Hallituksen pelatessa tällaista sokkopeliä kansan ei voida olettaa luottavan hallituksen toimintaan ja päätöksiin. Perustellusti, kun miettii, mitä kaikkea päätösten takaa on jo tässä vaiheessa päässyt, ei päästetty, paljastumaan.

Luulisi, että hallitus kaiken ilmi tulleen tunaroinnin jälkeen haluaisi avoimesti kertoa, millä perusteilla, numeroilla, prosenteilla… päätöksiä on tehty. Esimerkiksi millä taustatiedoilla Uudenmaan raja suljettiin, millä avattiin, millä koulut suljettiin ja nyt avataan.

Marin pitää kansaa pilkkanaan jatkamalla mantraansa. Toki kaikki muutenkin tietävät, ettei kolmikymppiset tytöt ilman asiantuntijoita pysty tällaista kriisiä hoitamaan.

Mutta asiantuntijuuden laadusta kansa ei tiedä mitään. Ei auta muu kuin lähteä arvailemaan syitä asiantuntijoiden henkilön pimittämiselle. Neljä syytä tuli vähäisellä pohdinnalla mieleen:

1. Hallitus vierittää näin vastuun itseltään asiantuntijoille.

Kun päätös osoittautuu virheelliseksi, kuten on jo osoittautunut monta kertaa, ei tarvitse osoittaa omaa napaa? Tästä hyvänä esimerkkinä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajan ero, ministeri Haatainen ”porskuttaa” edelleen, vaikka olisi pitänyt kantaa lopullinen vastuu.

Pekonenkin päätti jatkaa ministerin autolla ajamista, vaikka hänen jos kenen olisi pitänyt ottaa vastuu EU:n suojavarusteyhteishankintaan liittymisen viivästymisestä. Pekosen selvityksessä todettu syy oli käsittämätön ”Henkilö oli vaihtanut ministeriön sisällä osastoa, minkä vuoksi alkuperäinen osasto oli jäänyt siihen käsitykseen, että myös puitesopimukseen liittymisen vastuu oli siirtynyt toiselle osastolle”! Jos henkilösiirtymisten yhteydessä ei osata ”perata” tehtäviä niin herää kysymys mitä ministeriössä osataan? Ei mitään.

Kun molemmissa caseissä on kysymys ihmishengistä, ministerin pitäisi ymmärtää ottaa vastuu mokista ja erota. Mitä vasemmistoministerin pitää tehdä, että ymmärtäisi erota? Paljastua maanpetturiksi? Eikö molemmissa caseissä ole jo tästä kysymys?

2. Hallitus pelkää asiantuntijoidensa laadun paljastumista

Määrä jo tiedetään! Viisaus ei tällä hallituksella asu ainakaan määrässä.

Piilotteluyrityksistä huolimatta, on paljastunut, että useat hallituksen käyttämistä asiantuntijoista ovat läpimätiä. Tärkeät hommat jätetty hoitamatta tai hoidettu vasemmalla kädellä. Toki sopii loistavasti vasemmistolaisille ministereille! Ovatko paljastuneet laiminlyönnit vain jäävuoren huippu?

Yksi asia on joka tapauksessa varmaa, hallituksen asiantuntijoilta puuttuu kyky analyyttiseen ja loogiseen kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja päättelyyn. Joka on huippuasiantuntijan peruskauraa.

JOS hallitus luottaisi täysillä käyttämiensä asiantuntijoiden laatuun ja kykyyn, eikö se esittelisi heidät ylpeinä rinnat rottingilla koko kansalle?

3. Asiantuntijat ovat tovereita

Hallitus ei uskalla paljastaa, että Suomen kansan kohtalo koronassa on kaikilta osin punaisia lippuja vappumarsseilla kantavien tovereiden käsissä. Tästä STM:n demaripomo Kirsi Varhila elävin esimerkki. Näytti kasvomaskinokittelussa THL:n kukolle, mistä kana pissii. THL kun toimii STM:n alaisuudessa. Loppui kukon kieunta lyhyeen, eikä maskisuositusta tullut.

Juuri maskiasiassa on näkynyt parhaiten, että hallitus ei etsi kansan parasta. Vaan näinkin ison kriisin keskellä poliittinen nokittelu jatkuu, kuka sanoo viimeisen sanan. Työt eivät ole kiinnostaneet ennen eikä kriisin aikana. Mitä kuvaa parhaiten homehtuneet maskit ’täysissä’ varastoissa!

Kamppailun voittaneesta Varhilassa muuten näkyy jo päälle päin kaikki ”kunnon” demarin piirteet. Itsepäisyys, eleettömyys ja flegmaattisuus. Voi nuo asiat yhdellä sanallakin kuvata valheellisuus. Täysveridemari.

4. Kansalle kävisi selväksi, että poliitikkoja ei tarvita

Jos asiantuntijat marssitettaisiin perustelemaan näkemyksiään, kävisi hyvin pian selväksi, että Marinia leikkikavereineen ei tarvita riikinkukkoilemassa missään. Näyttelijät kuuluvat teatteriin.

Suomen kansa olisi ansainnut tämän mittaluokan kriisiin vankkaan ja laaja-alaiseen asiantuntijuuteen perustuvan tehoryhmän, ilman yhtäkään eturyhmiin tai politiikkaan sekaantunutta lobbaajaa. Joukon sellaisia asiantuntijoita, joiden rinnalla kaikki muut kalpenevat. Jota kansa katsoo ylös.

Heitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Hiljaisia ja vaatimattomia puurtajia. Koko elämänsä itsensä kehittämiselle antautuneita.

Heitä parrasvalot odottavat riikinkukkotyttöjen sijaan. Tuli tunne, että myös oikeuskansleri Pöysti!

VANHEMMILLE PALKKAA KOTIKOULUSTA! KOULUJEN SULKEMINEN OLI ASIANTUNTEMATTOMUUTTA - 4.4.2020

Lapset ja nuoret päästettiin koronakriisissä ensimmäiseksi kotiin. Vaikka koulujen kiinnipistämispäätöstä tehtäessä tiedettiin heidän kuuluvan kaikkein risikittömimpään ryhmään! Hallitus meni opettajat edellä. Oaj:n Olli oli heti kärppänä Liin kimpussa koulujen sulkemista vaatimassa. Kyllä oaj tiesi, miten vasemmistolainen opetustyttöministeri kiedotaan pikkurillin ympäri. Sanni oli toiselta laidalta, mutta oaj on kuin kameleontti, vaihtaa väriä ministerin värin mukaan.

Jos koulujen avaamista ei tehdä heti, niin nyt on lähdettävä kaduille ja toreille vanhempien kanssa. Vaatimaan hallitusta pelastamaan perheet ahdistukselta, joka kotikoulujen pitämisestä on tullut. Vapauttaa vanhemmat lasten ja nuorten koulunkäynnin vahtimiselta ja opettamiselta oikeisiin töihin. Vastuuttaa koulunkäynti niille, joille siitä maksetaan.

Kukaan ei ole ottanut esille sitä, kuinka paljon vanhemmille tulisi siirtää opettajien palkkaa, kun ohjaavat ja opettavat lapsiaan kodeissa. Tiedoksi kaikille, että mm. lukion opettajien palkkauksessa on sovittu, että yksi luokkaopetustunti vastaa 1 1/2 etätyötuntia. Siinä olisi tuo puolikkaan tunnin korvaus siirrettävissä vanhemmille oto-palkaksi, oman toimen, töiden ohella suoritetusta työstä. Eikun kiireesti esitystä tekemään. Kumpi ehtii ensin, peruspalveluministeri vai oaj? Leikki leikkinä, oaj on ollut ja tulee olemaan kuin se kuuluisa kusi sukassa, hiljaa. Sen ainoa ominaisuus kun on häikäilemätön itsekkyys.

Jokainen lapsiperhe on ymmärtänyt, että ei perustervettä lasta ja nuorta voi kahlita neljän seinän sisään kukaan eikä mikään. Kouluun olisi voinut ”kahlita”, pois raiteilta joukkokokoontumasta.

Opetusta olisi voitu loistavasti toteuttaa kouluilla pienissä ryhmissä koko kriisin ajan. Olis kerrankin oaj saanut, mitä on vuosikaudet vinkunut, opettajien ryhmät pieniksi. Nyt se ei kelvannut, kun oli ahneelle tarjolla parempaa herkkua. Päästä opettamaan omaan kotiin.

Suuremmissakin ryhmissä olisi opetus onnistunut viemällä ryhmät ulos. Vaatetus ja opetus sään mukaan mukautettuna. Ainakin peruskoulussa. Eikö opettajilla jos kenellä luulisi olevan mielikuvitusta vaikka rannalla opettamiseen?

Onneksi hallituksen käyttämien ”asiantuntijoiden” ulkopuoliset asiantuntijalääkärit vihdoin älähtivät. Kukaan ei voine vähätellä heidän lausuntoaan? Koulu on turvallinen paikka. Marin myönsi keskiviikon a-studiossa (video löytyy edellisestä päivityksestä), että hänellä on tietoa, jonka mukaan lapset ja nuoret eivät ole riskiryhmää ja koulujen avaamista tulisi arvioida uudelleen. Miksei ole sitä tehnyt. Pelkää oaj:n Ollia?

Nyt on Marinilla kaksi vaihtoehtoa, mistä valita. Oaj:n vai lääkärien näkemys? JOS Marin tässä kohtaa valitsee oaj:n, ei sen jälkeen enää kukaan voi väittää, etteikö Marinin hallituksen päätökset olisi poliittisia. Mitä ne ovat toki olleet jo tähänkin asti. Kaivaako Marin tuekseen demarilääkäriköörin? Ainakin yrittää.
Mielenkiintoista nähdä, miten oaj taas voittaa? Jotenkin oaj:n Ollin on joka tapauksessa saatava pitää naamansa, jos koulut aukeavat, kun niin kovasti huutaa, ettei kouluja saa aukaista. Ilman yhtään järkevää perustetta!

HALLITUS OTTI YLEJUMALAN AVUKSEEN TUTKITUTTAMAAN, MIKSI KORONAKRIISIN AIKANA RYYPPÄMINEN SAA JATKUA - 13.4.2020

Kansalaiset ovat ihmetelleet viikkokaupalla suut auki hallituksen intensiivistä halua pitää koronakriisin aikana valtion monopolin viinahanat auki, mutta sulkea yksityisten pyörittämät ravintolat.

Jos hallitus kerran haluaa pitää alkojen ovet auki, niin ihmetyttää, miksei ravintolasta saa ostaa kotiin alkoholia samaan tapaan kuin ruokaa syötäväksi? Miksi vain alkoista saa kuljettaa pullokaupalla kotiin, ilman mitään rajoituksia? Kerro kerro Sannasein, miks on alko sulle rakkahin!

Vastausta ei Sanna ole kansalle suostunut kertomaan, vaikka olisi pitänyt avata perusteet jo ravintoloiden sulkemisesta päätettäessä. Vaikka ei sen puoleen, ei ole muitakaan koronapäätöksiä hallitus perustellut. Todennut vain, että on välttämätöntä sitä ja välttämätöntä tätä.

Turhaa se on perustella, jos ei ole millä perustella. Rajoituksissa on ollut kysymys puoluepoliittisista linjauksista. Räikkeimmin tässä alkojen aukipidon kohdalla. Joka kertoo, että itselle vieraiden ryhmien kohdalla rajoituksia ja sulkemisia on ollut helppo tehdä. Todennäköisesti osa jopa ilolla. Mutta kun mennään oman kannattajakunnan intresseihin, rima on ollut korkealla, jopa niin korkealla, ettei sitä ole edes järkisyistä ollut mahdollista ylittää. Vai uskooko joku, että joku muu tavara tai hyödyke olisi demarille tärkeämpi kuin viina?

Perusteluiden sijaan hallituksen apupuolue yle laitettiin asialle. Teetettiin ylejumalan kautta tutkimus koronan kouriin joutuneen kansan alkoholin käytöstä. Ovela veto, jolla päästiin haluttuun lopputulokseen, jatkamaan alkojen aukioloa. Ja mikä tärkeintä, ilman, etTä jouduttiin avaamaan alkon myyntitilastoja. Mikä oli tutkimuksen tilaamisen tärkein pointti. Alkon viinanmyynnin volyymia ei tällä konstilla tarvinnut paljastaa.

Miten tyhmänä hallitus kansaa pitää? Kun ylejumalan oheisen jutun luki, tuli välittömästi mielleyhtymä alkon ja huoltovarmuuskeskuksen toiminnan välillä. Onko alkonkin toiminta yhtä organisoimatonta kuin huoltovarmuuskeskuksen? Eikö valtion satavuotiaasta monopolista olisi napinpainalluksella saatu faktaa kansan alkoholin käytöstä, nyt kun kansa saa alkoholia vain alkoista. Miksi tarvittiin 1400 ihmisen otos asian tutkimiseksi, kun asia olisi selvinnyt hetkessä alkon myyntitilastoista.

Alkon myyntitilastoja ei käytetty, koska niillä ei olisi pystytty perustelemaan alkojen auki pitämistä, vaan ne olisivat jopa huutaneet alkojen sulkemista. Ja oheisen jutun juuri olisi muuttunut, otsikointi pitänyt muuttaa ”Koronalla alkoon ökytulos”.

Alkon myyntitilastoja käyttämällä olisi muuten saatu poistetuksi gallupiin liittyvä epävarmuustekijä. Ihmisen ikuinen halu vääristellä omaa alkoholinkäyttöään. Tilattuun tutkimukseen se tietenkin jäi, mikä varmisti hallituksen toivoman lopputulos. Ylejumalan jutussa tämä ”unohtui ” mainita.

Oletko koskaan kuullut yhdenkään alkoholistin tai alkoholia liikaa käyttävän tunnustavan, että hänellä on alkoholiongelma? Et varmasti, koska se ei kuuluu alkoholistin "toimenkuvaan”. Alkoholisti sen sijaan vähättelee ja pimittää käyttöä viimeiseen asti. Kokemuksen perusteella vaikuttaisi jopa siltä, että alkoholisti itse uskoo kertomuksiinsa. Pari esimiesaikaista kokemusta ovat vakuuttaneet tästä jo pari vuosikymmentä sitten.

Toisessa hoitoon ohjauksessa ollut keski-ikäinen mies kertoi, keskellä työpäivää häntä puhutellessani poissaoloihin liittyen, ettei ole kahteen viikkoon koskenut viinaan. Mies haisi niin vahvasti viinalle, ettei siitä voinut erehtyä Erkkikään, ettei montaa hetkeä ollut siitä, kun korkki oli viimeksi auennut. Niin vakuuttava oli kertomuksissaan, että tuntui kuin olisi itse uskonut kertomansa.

Toisessa tapauksessa kolmen pienen lapsen äidillä oli jatkuvasti poissaoloja viikonlopun molemminpuolin ja milloin mikäkin paikka mustelmilla ja poissaolojen syitä tiedustellessani kertoi hyvinkin uskottavasti mitä erilaisimpia tarinoita. Sattui kuitenkin niin, että myös naisen äiti työskenteli yksikössäni, viehättävä vanharouva, jolta kuulin surulliset todelliset tarinat itkun sävyttäminä päähenkilön satuilujen lomassa. Kannan naisesta edelleenkin huonoa omaatuntoa. Olinko nuorena esimiehenä asian suhteen riittävän jämäkkä, sillä kuulin myöhemmin toisiin tehtäviin siirryttyäni, että nainen oli kuollut. Olisinko voinut vaikuttaa asioiden kulkuun ja edesauttaa, ettei kolme lasta olisi jäänyt varhaisessa vaiheessa äidittömiksi? Jää ikuisesti vaille vastausta.

Marinin hallituksella sen sijaan olisi nyt mahdollisuus toimia. Mutta eipä näytä tyttöjä tällaiset henkilökohtaiset tragediat kiinnostavan. Poliitikon kaikki kiinnostus kun kohdistuu vain omaan kannattajakuntaan, joka alkojen ovien sulkeuduttua taatusti ”riemastuisi”. Ja eiköhän tähän liity hallituksen taholta toinenkin pelko. Mitä tapahtuu, jos duunareiden päät selviävät liian pitkäksi ajaksi. Voisi tilalle hiipiä vaikka hitunen järkeä.

Oheisen ylejumalan uutisen mukaan alkoholin kulutus ei siis ole lisääntynyt, mikä tarkoittaa, että ravintoloiden alkoholin koko myynti on siirtynyt koronakriisin myötä alkoihin. Sama toisella tavalla, alkoholin kulutuksen loppuminen ravintoloissa on kasvattanut alkon myyntiä hullun lailla. Mikä kertoo karua kieltä siitä, miten alkoholin käyttö on lisääntynyt kodeissa ja perheissä.

Vaikuttaisi kuin hallitus ei haluaisi ottaa huomioon, että suuri osa suomalaislapsista ja -nuorista koki jo normaalioloissa olonsa turvattomaksi, kun perheen vanhempien tai jommankumman heistä, alkoholin käyttö oli humalahakuista tai kohtuukäyttöä suurempaa. Miksi ihmeessä hallitus ei halua armahtaa näitä lapsia ja nuoria entisestään lisääntyvältä stressiltä, vaan pitää alkoja auki, joka poikkeusoloissa kannustaa lisääntyvään ryypiskelyyn kodeissa lasten ja nuorison läsnäollessa.

Hallituksen toimien tulisi pyrkiä suojelemaan kaikin heikoimmassa asemassa olevia, mitä mantraa se on itsekin todennut viikko toisensa jälkeen, tarkoittaen heikossa asemassa olevilla vanhuksia ja riskiryhmäläisiä. Unohtaen vielä heikoimmat ja haavoittuvimmat eli lapset ja nuoret, joiden pitäisi kyetä tätä maata tulevaisuudessa luotsaamaan eikä henkisiä traumojaan parantelemaan.

Hallitusta ei lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi kiinnosta. Hallituksen ainoa tehtävä tässä kriisissä on ollut keskittyä siihen, miten saisi asiat näyttämään hyvin hoidetuilta. Sitä kuitenkaan olematta. Kyllästyttää kuunnella ”Me hallituksessa sitä hyvää ja hyvin ja tätä hyvää ja hyvin…. ” Todellisuudessa me hallituksessa sitä pas…ja näin huonosti ja tätä pas…. ja näin huonosti. Hiukset pystyssä odottaa, mitä ”kivaa” seuraavaksi paljastuu.

MARIN JA TEREYDENHOITOHENKILÖSTÖ SUHTAUTUU KORONAAN SAIRASTUNEESEEN KUIN SPITAALISEEN - 8.4.2020

Kansalaiset on koronaan sairastuttuaan määrätty heti koronakriisin alusta alkaen pysymään kodeissaan siihen asti kunnes oireet pahenevat. Tätä ohjetta on ollut kaikkein vaikeinta ymmärtää.

On herännyt useita kertoja kysymys, ketä tässä oikein hoidetaan? Potilaita vai terveydenhoitohenkilöstöä? Oikea vastaus on pikkuhiljaa käynyt surullisen selväksi, terveydenhoitohenkilöstöä. Ovat koronassa olleet koko ajan number one.

Kukaan ei ole esimerkiksi kyseenalaistanut, miten kansalaisten hoidossa himmailu vaikuttaa taudin kulkuun. On vain päädytty etäältä katsomaan ja odottelemaan miten tauti sairastuneessa etenee. Suhtauduttu koronaan sairastuneeseen kuin spitaaliseen. Pidetty kansalaisia koronakoekaniineina. Vaikka kysymys on kuolemansairaudesta.

Toki vielä ei olla samassa tilanteessa kuin 2007, jolloin Tehyn toimesta koko tervedyenhoitohenkilöstö oli valmis tiputtamaan lapaset ja joukkoirtisanoutumaan. Jättämään kuolensairaat vaille hoitoa palkankorotushimossaan. Jokaisen on kuitenkin hyvä tietää, mitä aseita Tehyn ja Superin työkalupakista löytyy ja mikä on valmius niiden käyttämiseen. Tiedoksi, heidän kerjätessä ei ole mitään rajaa.

MIHIN ON UNOHDETTU VARHAISEN PUUTTUMISEN MALLI?

Terveydenhoitohenkilöstön kauniissa puheissa on tähän asti todettu, että varhainen puuttuminen on sairauksissa kaiken a ja o. Sillä estetään sairauden pitkittyminen ja paheneminen. Miksei vaarallisessa koronassa? Kaiken ennen koronaa esitetyn perusteella jokaisen taudin pitkittyminen on vaikeuttanut taudin hoitoa ja ennustetta parantua siitä. Eikä tämän ymmärtämiseen tarvita edes lääketieteellistä osaamista. Kuten kaikissa muissakin sairauksissa, niin myös koronassa, ensimmäisten oireiden hoitamisen luulisi olevan ensiarvoisen tärkeää. Tätä kaikkea tukee myös vanha tuttu sanonta ”Kun pitkittyy niin mutkistuu”. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Julkisuudessa ei kukaan ole uskaltanut todeta, miten paljon taudin pahenemista kotona odottavalla kuolemanriski nousee. Muita jonninjoutavia tilastoja kyllä auliisti esitellään. Eikä sitä, miten välitön lievien oireiden hoitaminen vaikuttaisi sairaalakapasiteetin, siellä erityisesti tehohoitolaitteiden, riittävyyteen. Kun ei annettaisi taudin äityä pahaksi. Ohjeeksi on tämän sijaan annettu täysin käsittämätön oireiden pahenemisen odottaminen, kun pitäisi yrittää selättää heti taudin ensioireet.

Tästä on myös ihan tuore ja todellinen live-esimerkki. Britannian pääministeri Boris Johnsson. Roikkui kotikaranteenista käsin julkisuudessa videokameran välityksellä ja kertoi tekevänsä töitä taudista huolimatta. Vaikka olisi pitänyt levätä heti kun ilmeni, että oli sairastunut vaaralliseen koronaan. Nyt sitten makaa tehohoidossa. Koronassakin näyttäisi toteutuvan kaikille tuttu sanonta ”sitä saa mitä tilaa”.

SUURIN MUNAUS, OLEELLISIN RYHMÄ, FLUNSSAAN SAIRASTUNEET, JÄTETTIIN TESTAAMATTA

Flunssaoireellisten testaaminen on ollut kiven alla heti alusta alkaen. Kaikesta on voinut päätellä, että kriisin hoitamisessa ydintä on, lieväoireisten tavallisten kansalaisten testaamisen sijaan, ollut löytää terveydenhoitohenkilöstöstä mahdollisimman pian kaikki kotiin passitettavat, taudille altistuneet. Terveydenhoitohenkilöstön ylenmääräinen suojeleminen. Terve maalaisjärki kun sanoo, että hyvällä hygienialla ja suojavarusteilla kyllä pysyvät terveinä. Jolleivat, niin sitten ei kukaan.

Kun koko kansan kaikkiin pieniinkin flunssaoireisiin olisi suhtauduttu koronakriisissä alusta asti vakavasti ja testattu oireita saaneet välittömästi sen sijaan, että testit keskitettiin Tehyn Millariikan ja Supersiljan vaatimuksesta vain ja ainoastaan terveydenhoitohenkilöstöön, olisi saatu nopeasti seulotuksi suurin osa ”koronalaisista” vaivattomasti ja hoidettua alusta asti huolella. Herää kysymys, eikö tämä olisi ollut järkevämpi testaustie kuin keskittää testaus terveen terveydenhoitohenkilöstön testaamiseen. Tartunketjutkin olisi tällä tavalla saatu hyvin selvitettyä ja jäljitettyä? Ja mikä tärkeintä, ei olisi tarvinnut sulkea koko Suomea terveydenhoitohenkilöstön suojelemiseksi. Kai jokainen ymmärtää, että heidän suojelemisestaan Suomen sulkemisessa vain ja ainoastaan on ollut kysymys!

MARIN KESKITTYNYT VAIN ”OMIENSA” ASIOIDEN HOITOON

Marin hallituksen toimet koronan kukistamisessa ovat osoittautuneet juuri sellaiseksi, jollaiseksi koko elämänsä politiikassa pyörineen tyttöbroilerin johtamisen voi olettaa olevan. Harhaista poliittista poukkoilua. Ydinasiat ovat jatkuvasti jääneet taka-alalle, kun on pitänyt huolehtia omista tukijoukoista. Päästää julkishallinnon koronariskittömimmät ryhmät, lapsien ja nuorten hoitajat ja opettajat kotiin etätöihin. Ja varmistaa, ettei yhtäkään heistä lomauteta. Eilen kympin uutisissa näytettiin tätä oivallisesti kuvaavasti kuinka, lapsista typötyhjää päiväkotia asutti viisi ikkunoiden reunustalla lymyävää työntekijää asianmukaisin turvavälein. Palkka juoksee peukaloita pyöriteltäessä. Yritysten työntekijöiden lomauttamisen Marin sen sijaan mahdollisti nopeutetussa järjestyksessä heti alkumetreillä.

Työttömät Marin myös vapautti ensitöikseen tarjolla olevista ja tarjotuista töistä. Tämän jälkeen voitiinkin välittömästi ilmoittaa, kuinka maatiloilla on hurja tarve kausityöntekijöihin. Marin ykkösasioihin kriisissä kuului varmistaa, ettei työttömien tarvitse iske sormia multaan eikä muutenkaan ryhtyä auttamaan kriisialojen tehtävissä. Kirsikaksi kakun päälle varmisti kepulaisten hävittämisen pois maailmankartalta, ainakin konkurssien myötä Kulmunin porukoiden vähentämisen. Menettelyn ymmärtää vain, jos Kulmuni ilmoittaa siirtymisestään demareileiriin. Muuten olisi luullut, että vain Kulmunin kuolleen ruumin yli tällainen päätös olisi syntynyt. Toki muukin vaihtoehto. Kulmunityöttönen ei ymmärrä omiensa asioista yhtään mitään. Olisiko sittenkin tuo viimeisin todennäköisin. Jos edellä esitety eivät ole politiikkaa niin mikä sitten?

Kaikesta huomaa, että alusta alkaen kriisiä on johtanut hallituksen sijaan ay-liike. Toki ymmärrettävää kun ymmärtää, ettei niissä mitään eroa ole. Terveydenhoitohenkilöstöä, opetushenkilöstöä ja muuta julkishallinnon henkilöstä on suojeltu eniten ja ensimmäiseksi. Alkon työntekijät ovat olleet myös Marinin suojelulistan kärjessä ja ehkä uskomattomin esimerkki Marinin toimista. Alkoissa kansalaisten annetaan edelleen jonottaa jokapäiväisiä pullojaan. Tässä kriisissä ei yksi perjantaipullo ole mitään. Yksityisten ylläpitämät ravintolat ja muut kuppilat sen sijaan määrätty suljettaviksi. Kaikessa on tullut todistetuksi, että toveri ei toveria unohda.

TEHY JA SUPER PÄÄLLEPÄSMÄRÖI IHAN KAIKKEA

Tehyn Millariikan ja Supersiljan huuto on ollut kovaa Marinin korvaan. Huuto on myös tuottanut tulosta, kaikki vaatimukset on kiltti Sannatyttö toteuttanut viimeistä piirtoa myöden koronassa. Ensimmäisenä kaikki koronaan sairastuneen vilaukseltakin ilman suojausta nähneet hoitajat ja lääkärit passitettiin terveinä ensimmäisten joukossa kotikaranteeniin. Sitten saatiin tereydenhoitohenkilöstö ensisijaiseksi testatuskohteeksi ja suojavarusteet vain heidän käyttöönsä. Tästä on Tehyn ja Superin hyvä jatkaa. Ainoa mistä enää itketään on tuplapalkka!

Toki tästä kaikesta on herännyt edellä jo esitetyn lisäksi muitakin kysymyksiä. Olisiko suojavarusteissa työskentely voinut toimia kotikaranteenin vaihtoehtona? Olisiko siirto koronahoidettavien osastolle voinut olla myös yksi vaihtoehto? Toki hengitys- ym. suojilla varustettuna, jos vaikka altistuminen ei tartuttanutkaan tautia.

Kukaan ei ole missään vaiheessa kysellyt, ovatko karanteenit olleet perusteltuja? Luulisi, että nyt jo olisi tilastotietoa ja konkretiaa tästäkin niin koti- kuin ulkomailta. Hyssyttely vaan jatkuu.

Toki terveydenhoitohenkilöstön johtamis- ja ajattelukyvyn laatu ja taso kävi selväksi, kun talvilomamatkoilta palaava hoitohenkilöstö päästettiin töihin tartuttamaan muuta hoitohenkilöstöä. Lentoaseman hallitsemattoman maahantulon ohella koronakriisin ”kauneimpia” kukkasia.

Kun terveydenhoitohenkilöstö on Tehyn ja Superin toimesta saatu suojelluksi kansan kustannuksella mitä erinomaisimmin ei jokapaikan räksyttäjille, Tehylle ja Superille ole jäänyt muuta roolia koronassa kuin olla hiljaa. Puheenjohtajatädit ovat päässeet nauttimaan tyytyväisinä saavutuksistaan. Toki syytä osoittaa syyttävä sormi hoitajien asioissa Tehyn ja Superin lisäksi toiseenkin neuvotteluosapuoleen. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan tyhmä joka antaa!

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että Tehyn Millariikan ja Supersiljan paimentamien hoitajien toteutetut unelmat ovat kaikki olleet kansalaisen edun vastaisia. Tätien tärkein homma kun on tehdä kaikkensa, ettei hoitajien tarvitse tehdä mitään tai ainakin mahdollisimman vähän.

MISTÄ TUNNISTAA HUIPPUOSAAJAN?

Kansalle on koronassa on paljastunut karusti millainen Suomen ”upea” ja ”maailmanlaatuisesti huipputasoa oleva” terveydenhoitojärjestelmä on. Heh, heh. Eihän tällaista toki ole kukaan järkevä enää pitkään aikaan kehdannut mainostaa, jos on vähääkään hoitolaitoksissa piipahtanut. Poikkeuksena rahankerjuuta terveydenhoitohenkilöstön ”mainostamisella” harjoittavat Tehy ja Super. Luoneet vuosikaupalla illuusiota, että sisaret edelleen olisivat hentoja ja valkoisia.

Ei vaan muistu mieleen, milloin olisi sellaiseen viimeksi tärmännyt. Ay-liikkeen avustuksella lasikopeissa lihotettuihin, töitään vieruksuviin sitäkin useammin. Ay-liike on huutanut hoitajien kiireestä vuosikymmenet. Toki kiire tulee, jos joka kymmenen askeleen jälkeen pitää pysähtyä puuskuttamaan hengästyneenä, ilman koronaakin. Tästä perspektiivistä ymmärtää, että ehkä eniten suojelusta koronassa tarvitsevatkin sitä eniten tähän asti myös saaneet, koronapotilaiden hoitajat. Pakko oli kärjistää, että meno muuttuisi, edes koronan aikana.

Tällaisessa kriisissä tarvittaisiin yrityspuolen huippuosaajia prosessien johtoon ja johtamiseen. Ei poliitisissa suojatyöpaikoissa lihotettuja broilereita. Huippuosaajan tunnistaa aina helposti. Yleensä jo ulkonäöstä ja viimeistään kun ensimmäinen lause tulee suusta ulos. Yhtään ulkonäöllisesti ja verbaalisesti huippuosaajaksi tunnistettavaa ei ole THL:n, Sosiaali- ja teveysministeriön sekä toverihallituksen ministereistä löytynyt. Jompikumpi on aina pettänyt. Ulkonäkö tai suun avaaminen. Yleensä molemmat.

Suuri epätoivo valtasi, kun yle uutisissa kuuli muutama viikko sitten sairaanhoitajan kertovan, että kun hoidettavia on vasta muutamia, niin nyt voidaan harjoitella asioista suurempia koitoksia varten. Haluaako kukaan olla koronassa harjoituskappale? Tuskin.

Kansalaisilla on lupa odottaa koronakriisissä, että terveydenhoitoalalle töihin hakeutuneet olisivat alalle hakeutuessaan ymmärtäneet, että töihin liittyy myös omat riskinsä ja erityisesti sen, että hädän hetkellä on käärittävä hihat. Ei talvisodan sotilaatkaan lähteneet pakenemaan kun venäläiset tulittivat, vaan käsky kävi ”Tulta päin!”

Kirjoittaja kehoitti poikaansa opiskelujen muututtua etäopiskelun myötä entistä lepoisimmiksi, hakeutumaan HUS:iin, missä on ollut aiemmin kesätöissä. Siellä pesee nyt lähes päivittäin koronapotilaiden sänkyjä. Olisi muuten voinut jäädä kotiinkin!

KORONAKUOLLEET JA TEHOHOIDETUT VALTAELIITIN SILMISSÄ VAIN PIMITETTYJÄ NUMEROITA - 2.4.2020

Merkille pantavaa median uutisoinnissa koronasta on, että yksityiskohdat vakavasti sairastuneista ja kuolleista jätetään kansalle kokonaan kertomatta. Uutisointia on vain lievästi sairastuneista ja heidän parantumisestaan. Sairaalahoitoon joutuneiden tilasta, hoidosta ja taudin etenemisestä kohti tehohoitoa valtamedia vaikenee. Kuolemantapaukset vaikuttavat jopa tabuilta.

Miksi media ja hallitus vaikenee? Pimittävät taudin vakavuuteen liittyvät yksityiskohdat? Eikö juuri ”hirmutarinoilla” kansa olisi saatu parhaiten noudattamaan annettuja ohjeita? Eikä rajoitetta olisi tarvittu!

Onnettomuuksien uutisoinnissa kansa on tottunut, että uhreista kerrotaan kotipaikkakunnat, iät ja perhesuhteet. Miksei koronassa? Koronan kanssa kansaa johdetaan pimeyteen.

Kun avoimeksi julistautunut yhteiskunta muuttuu kriisin keskellä suljetuksi, syntyy kansan keskuudessa tilaus arvailuille ja virhepäätelmille. Jopa vallan väärinkäytösepäilyille. Joista valtaeliitti sitten kiukuspäissään kansaa arvostee, moittii ja vahvalla painokkaalla viestinnällä yrittää pistää asentoon. Vaikka vilkaisu peiliin riittäisi.

KORONAKUOLLEET PÄÄSIVÄT JO MELKEIN IHOLLE!

Hallituksen koronatoimille ja -uutisoinnille on ollut tyypillistä poukkoilu sinne ja tänne. Epätoivossa? Asiantuntemuutta? Poukkoilusta kertoo ehkä parhaiten se, miten koronakuolleiden määrän kasvaessa niiden tilastointitapaa muutetaan.

Ensin kuolleiden määrää tarkateltiin sairaanhoitopiiritasolla. Kun kuolleiden määrä kasvoi ja haajantui eri puolille maata, siirryttiin yliopistollisten sairaaloiden tasoon tilastointiin. Tilastointitarpeen muutoksen tajuaa, kun tietää, että sairaanhoitopiirejä on peräti 20 ja yliopistollisia sairaaloita vain viisi. Aiempaa suuremmalle tilastointialueelle siirtymisellä vältettiin kuolintapausten tuleminen kansalaisten iholle, kotinurkille.

Uuden tilastointitavan käyttöön otto tarkoitti, että esimerkiksi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueella kuolleissa on mukana Uudenmaan maakunnan lisäksi Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen maakuntien alueilla kuolleet. Hallitus petasi siihen, että esimerkiksi lappeenrantalaisesta ei tunnu niin pahalta, kun etelä-karjalaiset tilastoidaan Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa kuolleiksi, vaikka todellisuudessa kaikki Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa kuolleet voisivat olla lappeenrantalaisia. Aiemmassa sairaanhoitopiirikohtaisessa tilastoinnissa samaiset lappeenrantalaiset uutisoitiin Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriin, jossa kuolema tuli jo melkein naapuriin.

Viimeisin pari päivää sitten käyttöön otetettu muutos oli se, kun kuolleet siirryttiin tilastoimaan vain yhtenä könttälukuna koko maan tasolla.

Kuolleiden tilastointipoukkoiluista huolimatta, ehti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä uutisoida yhden koronakuoleman 27.3. Päijät-Hämeen pienelle alueelle. Tämä paljasti THL:lle ja hallitukselle edellisen tilastointimuutoksen välttämättömyyden. Pienellä tilastointisilmänkääntötempulla ja simänräpäyksessä Päijät-Hämeessä kuollut siirrettiin ”kaunistamaan” Helsingin lukuja. Enää ei ilmaannu päijäthämäläisiä pelottamaan yhtään koronakuollutta. Nättiä!

TEHOHOIDOLLA UHKAILUA

Syitä kuolleiden tilastointitavan yhtäkkiseen muuttamiseen voi vain arvailla. Kun sitä ei ole kerrottu! Ei ole vinha veikkaus, jos uskoo syyn löytyvän tehohoidosta. Sen löytymisestä vain yliopistollisista sairaaloista.

Kansalaisille ei ole haluttu tarkasti kertoa tehohoitolaitteiden tarkkaa määrää Suomessa. Eilen ensimmäisen kerran parin alueen tilannetta tarkasteltiin, kun voitiin kertoa kapasiteetin kasvattamispyrkimyksistä.

Vielä vähemmän on kerrottu tehohoidon alueellista jakautumista. Siihen ei hallituksen uskallus ole riittänyt. Tietävät, että tehohoitomäärien paljastaminen olisi sama kuin pyytäisi ”nappia” otsaan. Lappalaisten pelotteluun tarvitun verran hallitus tehohoitokapaasitettia avasi. Kertoi, ettei se riitä Lapissa etelän ihmisten hoitamiseen. Ja niin oli silmänräpäyksessä lappalaiset sulkeneet laskettelukeskuksensa ja ajaneet etelän ihmiset takaisin etelään.

Suomen sulkeminen tarvittiin tehohoidon kapasiteetin kasvattamiseksi, sen tietää nyt jo jokainen. Ei vielä silloin kun rajoituksista kerrottiin.

NYT NÄKEE, ETTÄ STM:N JA THL:N JOHTAMISEEN EI OLE TARVITTU MUUTA KUIN DEMARIEN JÄSENKIRJA

Papereista hallitus kaiken lukee, ettei tule päästäneeksi yhtään ylimääräistä ja vaarallista sanaa suustaan. Joista paljastuisi, että tulipalojen sammuttelusta tässä kaikessa vaan on kysymys. Vasemmistolaiseen tyyliin himmailtiin viikkokaupalla ja sitten päästetään täyslaidalta, niin ettei kenellekään jää epäselväksi kuka tätä itsepäisyydessään johtaa. Vähän yli kolmikymppinen tyttö. Pelottavaa. Tosi pelottavaa. Vai löytyykö joukosta joku keski-ikäinen, joka uskaltaa väittää olleensa kypsä kolmikymppisenä vastaamaan tämän laatuisesta kriisistä, mitä korona on. Jos löytyy, niin ilmoittautukoon!

Nyt tajuaa, että sosiaali- ja terveysministeriön sekä THL:n johtamiseen ei ole tarvittu muuta kuin demareiden jäsenkirja. Ja jälki on sen mukaista.

Kaikki raha on suollettu ay-liikeen vaatimuksesta hoitohenkilökunnan palkkoihin. Ja törkeää lisäruikutusta jatketaan paraikaa valtakunnansovittelijan toimistolla. Muiden menettäessä kaiken toimeentulonsa. Mutta laitteiden ja varusteiden määrät on päästetty retuperälle.

Jollei huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja ymmärrä nyt vetää oikeita johtopäätöksiä, niin ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Oli varastoinut kriisitilanteiden varalle yli kahdeksan vuotta vanhoja suojavarusteita. Jo tästä seikasta tulee jokaisen ymmärtää, ettei demaripoliitikoilla ole pienintäkään ymmärrystä minkään sortin johtamisesta ja organisoimisesta.

Toimitusjohtajalle ei ole tullut mieleen käydä läpi parasta ennen päivät vuosittain ja siirtää vanhentuva materiaali vaikka lahjoituksena vähävaraisempien sairaaloiden käyttöön ja tilata uusia. Tässäkin nähtiin mitä parhaimmalla tavalla, miten veroeuroja suolletaan näiden osaamattomien demarityyppien suojatyöpalkkoihin. Kun kerrankin pitäisi kansalle jotakin turvaa näyttää ja antaa, niin joka paikasta ryöpsähtää tätä demaripas..aa silmille.

MITEN HENTOISEN OLJENKORREN VARASSA SUOMALAISTEN HENKI KORONASSA ON

Sannatyttö Marinin hallitus on tehnyt koronalla tähän asti pelkkää politiikkaa. Keskittynyt kertomaan kuinka hyvin hallitus sitä ja kuinka hyvin hallitus tätä. Säästellyt ja vältellyt parhaansa mukaan kertomasta, miten hentoisten oljenkorsien varassa suomalaisten henki koronassa on.

Ihmetyttää, miksei lappeenrantalaisille voisi suoraan sanoa, että heidän tehohoitopaikkansa on yli 200 km päässä Helsingissä, jämsäläisille, yhtä kaukana 200 km päässä Kuopiossa ja inarilaisille, yli 500 km päässä Oulussa. Vain pari esimerkkiä pitkistä välimatkoista tehohoitopaikkaan. Pelkääkö hallitus kansanvaellusta tehohoitolaitteiden luo? Jotka pahassa koronasairastumistilanteessa ovat kansalaisten ainoita henkivakuutuksia ja joiden kapasiteettia ei kukaan tajunnut tyttöviisikossa ottaa esille jo viikkoja sitten. Piti odottaa pakkoa, jossa liinat pistettiin kiinni koko Suomessa, jotta ehditään kuolemanvaarassa olevista edes osa pelastamaan.

Kuolleiden tilastointitäyskäännösten yhteydessä on kuolleilta riisuttu viimeinenkin rihmankiertämä. Hallitus paljasti, että koronaan kuolleet ovat koronavaltaa käyttävän eliitin silmissä vain kylmiä numeroita. Viidenteen kuolleeseen asti sentään kerrottiin muutakin kuin järjestysnumero; ikäryhmä (ikä-ihminen, keski-ikäinen…), sairaanhoitopiiri ja, että kuolleella ei-ikäihmisellä oli perussairauksia. Keski-ikästen ja nuorten kuolemat perusteltiin perussairauksilla. Hoitovirheen mahdollisuutta ei kukaan voinut ottaa esille.

Kun eteen tuli ensimmäisen kerran tilannet, jossa kuollut oli nuori tai keski-ikäinen muttei perussairas, meni THL:n tuupeeloilla sormi suuhun. Kunnes esiin sylksyi Lääkäriliitto suojelija lääkäreiden! Ei auttanut muu kuin THL:n demarihyssyttelijöiden muuttaa uutisointia ja kehittää uusi tilastointitapa. Isoveljet päättivät yhdessä, ettei kansa mitään ikä- ja aluekohtaisia tietoja kuolleista tarvitse. Piste.

Nyt ei sitten enää ole odotettavissa koronakuolemien uutisointiin muutoksia. Uutisointi on viety nyt niin etäiseksi kansasta kuin mahdollista. Ellei ryhdytä pimittämään jopa kuolleiden kokonaismäärää. Edellä esitetyllä menolla ei sekään ole poissuljettu. Paremminkin todennäköinen.

TIEDÄTKÖ PAIKAN MISTÄ DEMARIN LÖYTÄÄ PAREMMIN KUIN ALKOSTA? SYY MIKSI ALKOJA EI SULJETA

Jatkossa ei voi tietää, onko 20. kuollut naapurin Matti Etelä-Suomessa vai naapurin Matin serkku Pohjois-Suomessa. Kun kenenkään ei suositella liikkuvan ulkona, vielä vähemmän puhuvan siellä toistensa kanssa, etteivät virukset lennä juorujen mukana, ei kenenkään katoamista, kuolemista, kukaan enää huomaa.

Syksyllä kun koronarumpa on ohi kukaan tuskin enää muistaa, keitä naapurissa puoli vuotta sitten asui, kun aivot on juotu hallituksen alkoa tukevin toimin pihalle kotikaranteenissa. Hallitushan on pian sulkenut kaikki muut paikat paitsi ruokakaupat, apteekit ja alkot.

Hallitus on päättänyt kattaa taloustappiot valtion monopolin voitoilla. Yhtään alkoa koskevaa rajoitusta ei hallitus ole ottanut esiin. Toki ymmärrettävää, hallitus pitää omistansa huolta. Vai tiedätkö paikan mistä demarin, vasemmistoliittolaisen ja vihreän paremmin löytää kuin alkosta?

JOKAINEN SAA KEKSIÄ ITSE SYYN, MIKSI TEHOHOITOA EI ANNETA - TÄLLAISTA ON DEMARIPIMITYS

Edellä todetusta Päijät-Hämeestä kuolleesta ehti päästä julkisuuteen tieto, ettei kuolleelle oltu annettu tehohoitoa. Tehohoidon antamatta jättämisen syytä luonnollisestikIn pimitettiin. Syystä todettiin salaperäisesti ”– Yleisellä tasolla voi sanoa, että on tilanteita, joissa on tehty ratkaisuja sen suhteen, kuinka intensiivisesti potilasta hoidetaan”. Haloo, mitä jargonia! Tapauksessa vedottiin tyypillisesti myös yksityisyyden suojaan, johon hallitus on alusta alkaen vedonnut lähes kaikessa koronaan liittyvässä. Silloin, kun se ei halua kertoa kansalle, miten asiat oikeasti ovat. Eihän kuolleen henkilöllisyys sillä paljastu, että kerrotaan miksi tehohoitoa ei annettu? Hallitus vie kansaa miten haluaa. Toivottavasti kansan muisti ei ole lyhyt ja kestää vähintään kolme vuotta!

Mitä tehohoidosta kertomatta jättäminen kansalle kertoo? Sen, että kansalaisille tässäkin tarjottimella tarjoiltiin mahdollisuutta omiin vapaisiin tulkintoihin. Ja tulkintojahan löytyy!

Yksi, ei haluttu paljastaa, että tehohoidon kapasiteettia säästeltiin ikä-ihmisellä! Kaksi, ei haluttu paljastaa, että hädänalaisen asemaa käytettiin väärin! Kolme, ei haluttu paljastaa, että tehohoitoa tarvitsevalle kerrottiin, että peli oli menetetty ja tehohoidosta luopuminen perusteltua! Neljä, ei haluttu paljastaa, että lääkärin valasta huolimatta lääkäri päätti jättää sairastuneen vaille tehohoitoa! Viisi, ei haluttu kertoa, että sairastuneen oikeusturvasta viis välitettiin! Kuusi, ei haluttu kertoa, että omaisilta pyydettiin hyväksyntä toimille valheellisin perustein! Seitsemän, haluttiin suojella päätöksen tehnyttä lääkäriä virheellisten toimien julki tulosta! Jne…. Tulkintoja on kymmeniä, mutta vain yksi on varmaa. Se, että tehohoitoa vaille jättämiseen ei ollut asiallista perustetta, koska muutenhan se olisi kerrottu!

HALLITUS ON PÄÄSSYT VALLAN MAKUUN VAI ONKO KYSYMYS JO VALLANHIMOSTA

Kaikesta päätellen hallitus on nyt päässyt vallan makuun. Hallitustyttöjen ilmeistä päätellen valta näyttää myös maistuvan. Kun kaikki koronaan liittyvä on, omasta mielestä kaiken osaavan pääministerin konemaisesti toimivien kasvojen takana, pelottaa. Mietityttää, miten konemaista kasvojen takana vallanhimo on? Kaikki merkit viittavat siihen, että valta on joka tapauksessa jo sokaissut.

Ja kun ottaa huomioon, että demaria ei ole koskaan kiinnostanut mikään muu, kun saada itselle kaikki se, minkä muut ovat tehneet ja ansainneet, pelottaa vielä enemmän.

Sannalle itselleen lie jo nimikoitu valmiiksi omat tehohoidon laitteet sekä Pirkanmaan että Helsingin yliopistollisiin sairaaloihin. Kun ei tiedä, kummassa kaupungissa sattuu sairastumaan. Sen kuitenkin tietää, keiden pussista laitteet on maksettu ja se riittää Sannalle. Ei omasta.

KAIKESTA NÄKEE, ETTÄ NYT ON KORONA HOUSUISSA! TYTTÖHALLITUSKIN JO SURUPUVUSSA - 17.3.2020

Kun HUS:in sydänkirurgi viime viikolla sairastui koronaan ja puolet yksikön hoitohenkilökunnasta joutui karanteeniin ja pian sen jälkeen todettiin HUS:ssa vielä kolme muuta tartuntaa, jonka seurauksena karanteeniin joutui useita lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa yli 30, ei voinut välttyä ajatukselta, miten sairastuneen kansan käy edessä häämöttävässä epidemiahuipussa kun ja jos todennäköisesti myös tehohoitoyksiköiden henkilökuntaa sairastuu ja pistetään karanteenin. Kuka silloin hoitaa hengenvaarassa olevia? Onko tällaiseen tilanteeseen varauduttu? Vastauksen tietää jokainen. Ei ole. Eihän hoitajia voi tyhjästä nyhjäistä. Niistä on jo vuosikausia ollut pulaa. Hoitajamitoitus, hohoijaa!

Kiitos tästä luonnollisesti Tehylle, Superille ja muille ammattiliitoille, jotka ovat silmät tarkkoina vahtineet hoitajien koulutusmäärien perään. Ettei vaan synny liikatarjontaa. Työmarkkinaneuvotteluissa liikatarjonta on ay-aktiivin pahin painajainen. Sen myötä joutuu sanomaan goodbuyt palkankorotuksille. Ei ole vipua millä työnantajaa kiristää. Tehy ja Super ovat huolehtineet vuosikaudet, että vipu on ja pysyy.

Sama juttu lääkärien kohdalla. Riittävän lääkärimäärän kouluttaminen on ollut ikuinen väännön kohde. Motivoituneita opiskelijoita kyllä riittäisi, mutta Lääkäriliitto näyttää nössöpoliitikoille ja nössövirkamiehille kerta toisensa jälkeen ”kaapin paikkaa”. Lääkäriliitto rules ja nyt koronassa kansako sen saa tuta?

Tyttöhallitus jauhoi jonninjoutavia viikkotolkulla, kuinka hyvin hallitus sitä ja kuinka hyvin hallitus tätä samalla kun virus levisi koko maahan formuloiden nopeudella. Nyt sitten tyttöhallitus jo paniikissa. Testattavien kohderyhmän supistaminen ärsyttää eniten. Kerrotun mukaan vain pienen kohderyhmän testaamiseen riittävät resurssit. Mitä tämä kertoo tyttöhallituksen moneen kertaan todetusta valmistautumisesta jo tammikuun alusta alkaen? Onnetonta on ollut.

Poliitikko huijaavat kansaa vuodesta toiseen antamalla ymmärtää, että he oikeasti tietävät ja osaavat päättää asioista. Jokainen ymmärtää, ettei kaupan myyjän ja lähihoitajan kokemuksella kansaa voi johtaa. Eniten hävetti Marinin puolesta eilen, kun ihan pokkana julisti tyttöhallituksen infossa ”Me (hallitus) teemme päätöksiä oikea-aikaisesti ja olemme tehneet niitä koko ajan”. Tyttöys paistoi tuosta lauseesta läpi paremmin kuin mistään muusta. Kuka muu uskaltaa tällaisena aikana olla varma mistään? Poliitikkomarin uskalsi. Kielii tytön itsensä kokemasta ylivertaisuudesta. Mikä on ihmisessä pelottavinta.

Nyt tyttöhallituksen olisi syytä siirtyä takaisin barbileikkeihin. Turhia hämmentäjiä ja irtopisteiden kerääjiä ei kriiseissä tarvita. Asiantuntijoiden laatimien pakkolakien läpilukijoita ei kansa kaipaa. Estraadit tulee täyttää jatkossa todellisilla vastuunkantajilla, terveyden asiantuntijoilla. Toivottavasti niitä Suomesta vielä löytyy?

MARIN SUOSITTELI SITÄ SUN TÄTÄ JA PISTI PÄÄN PENSAASEEN

Marinin tyttöhallituksen suositellessa viikkokaupalla sitä sun tätä, se samalla pisti poliitikoille tuttuun tapaan päät pensaaseen. Siirsi itseltään vastuun muille. Todellisille vastuunkantajille eli suositusten toimeenpanijoille, aluehallintoviranomaisille, kuntien johdolle yms. Sillä oli sekametelisoppa valmis. Yksi päätti huovata, toinen soutaa. Eri puolella maata toimittiin kymmenillä eri tavoilla. Joku kunta sulki lukion, toinen seurasi perässä, kolmas ei jne. Vaikka hallitus ei lukioiden sulkemisista ollut suositellut!

Lukioiden sulkemispäätökset kertoivat tyttöhallituksen suosituksista parhaiten. Pahiten! Kansalaisia asetettiin eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakuntien päättäjien toimesta. Koko kansaa ei tyttöhallitus uskaltanut suojata taudilta yhdenvertaisesti. Mikä pahinta, ay-liikkeen annettiin pistää lusikkansa soppaan, poimia ”helmiä”. Puhumalla kuntapäättäjien päät pyörälle omat intressit edellä.

Alusta alkaen on kerrottu ikäihmisten olevan suurimmassa vaarassa ja kuitenkin nurinkurisesti pienimmän riskiryhmän porukkaan kuuluvat lukiolaiset suljettiin pois kouluista ennen kuin ikäihmisten eteen oli pantu tikkua ristiin. Meni yli ymmärryksen.

Lukion sulkemispäätöksistä kävi selväksi, kuka siellä taas huseerasi. Oaj:n pj. Olli-poika oppipoikineen. Ei näin järjettömiä toimia mikään muu taho olisi osannut keksiä.

Kukaan ei ihmetellyt, miksi hygieniasääntöjä koulumaailmassa parhaiten noudattamaan pystyvät, pienimpään riskiryhmään kuuluvat nuoret suljettiin ulos kouluista ensimmäisinä. Muka tartuttamasta yo-kokelaita.

Eikö kukaan miettinyt, että eivät yo-kokelaat enää olleet kouluissa, vaan kotona lukulomalla. Jumppasalien sulkemispäätökset olisivat riittäneet suojaamaan yo-kokelaat tartunnalta. Lukiot valitsivat kärsijöiksi oppilaat, voittajiksi ylimääräistä vapaata saavat opettajat. Mikä oli Olli-pojan tavoite. Ja mikä Olli-pojalle tärkeintä, opettajan palkka juoksi. Auta armias, jos ei juoksisi. Kyllä Olli-poika meuhkaisi joka tuutissa täysillä. Kuten pienimmänkin opettajien lomautuksen yhteydessä. Oaj osasi ottaa koronastakin kaikki herkut opettajille.

Samanlaisesta täysin käsittämättömästä oaj:n Olli-pojan ideoimasta päätöksestä kielii yo-kirjoitusten siirtäminen viikkoa aikaisemmaksi. Tarkasteliko kukaan päätöstä oppilaan oikeusturvan kannalta? Ei ainakaan kätilönä toiminut Olli-poika? Jokaisen suomalaisen tulee nyt viimesitään ymmärtää, että Olli-pojalle oppilaat eivät ole koskaan olleet minkään arvoisia. Eivät nytkään.

Vai oletko kuullut Olli-pojan kommentoineen yhdelläkään poikkipuolisella sanalla yo-kirjoitusten aikaistamisesta tai lukioiden sulkemisesta? Kaikki opetussektorilla tuntevat Olli-pojan toimintatavat? Nousee barrikaadeille heti jos pieneenkin opettajien etuun puututaan. Itsekkäin tyyppi, mitä työmarkkinakentällä liikkuu. Edustamansa opettajatkin häpeävät hänen puolestaan kun itse ei ymmärrä.

Yo-kirjoitusten parin aineen siirtopäätöstä tehtäessä unohdettiin, että yo-kirjoitukset ovat jokaisen niihin osallistuvan vuosien aherruksen huipennus. Johon jokaisella on oma tarkka lukusuunnitelma. Jonka vasemmistoliiton Olli-pojan vaatimuksesta Li-tyttö pisti ennen kuulumattomalla tavalla, silmänräpäyksessä, juuri ennen h-hetkeä, yo-kokelaan pahimmassa stressissä uusiksi. Li oli Ollin ykkösluokan oppityttö.

Yhtään järkiperustetta yo-kirjoitusten siirrolle ei kukaan voi löytää. Tähän asti yo-kirjoitukset ovat olleet kuin pyhä lehmä. Niihin ei ole saanut kajota pitkällä kepilläkään. Toimineet vuosikaudet oaj:n parhaimpana kiristysnappulana työmarkkinaneuvotteluissa.

Olli-pojan toimet kirjoitusten siirtämisestä ”katsoivat” kauas. Jos osa kirjoituksista oli siirtynyt syksyyn, mistä Olli-pojan edustamille yliopisto-opettajille olisi saatu syksyllä töitä? Opetuksen määrä olisi vähentyneet huomattavasti, kun yksi ikäluokka ei olisi ollut pääsykokeissa mukana. Kuten kerrottu, oaj ei salli yhdenkään opettajan työtunnin vähenemistä, palkan alenemista. Jos jokin työnantajan esittämä kehittämistoimenpide heikentää yhdenkään opettajan etuutta, uhkaa Olli-poika pers…llä penkkiin.

Viimeisimpänä Li päästi Olli-pojan söhlimään vielä uusimmat koulujen poikkeustoimetkin. Opetustyötä ei keskeytetä vaan oppilaiden opetuksen laatua heikennetään etäopetuksella. Opettajien nauttiessa täyttä palkkaa. Etäopetuksella Olli-poika sai turvatuks, ettei opettajien tarvitse tehdä töitä kesäaikana. Mitä opetuksen keskeyttämispäätös poikkeusolosuhteissa, koulujen sulkemispäätöksen sijaan, olisi tarkoittanut. Opettaminen kesällä on Olli-pojalle punaisin vaate. Punaisempi kuin Lin aate. Hyvin osasi Olli-poika viedä Li-tyttöä tässäkin kohtaa.

Koronan loppunäytöksissä tyttöhallituksen suosituksista lopullisen vastuun tulevat kantamaan todelliset päätöksentekijät, aluehallintoviranomaiset, kuntien johto yms. Heidät nostetaan ristille kansan pilkan ja ivan kohteiksi, häpäistäviksi. Vaikka pölkyllä pitäisi olla suositusministeredein kauniit päät. Loppunäytösten aikaan tyttöhallitus uskaltautuu tulemaan ulos pensaasta. Lähtevät muinanaisina porskuttelemaan rinnat rottingilla ilman pienintäkään syyllisyydentuntoa. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

MARIN ODOTTI PÄÄ PENSAASSA MILLOIN ON HOUSUISSA

Marin odotti toiveikkaasti pää pensaassa päivittäin tietoa, milloin on housuissa. No nyt on. Taudin leviämistä ei voi enää estää. Tyttöhallitus voi nostaa kädet ylös ja todeta. Juna meni jo. Mitään ei ole tehtävissä. Hoitohenkilöstö hoitakoot loput.

Tyttöhallituksen kaikista toimista on koko ajan näkynyt, että tätä odotettiin ja toivottiin. Olihan taudin ennaltaehkäisy kaikesta nyt jo julki tulleesta päätellen pyyhitty agendalta heti alussa alkaen.

Muu Eurooppa ei sen sijaan odotellut housut kintuissa. Pisti kouluja, päiväkoteja, rajoja kiinni nopealla tempolla. Kaiken huippu Trump! Ampumamaajoukkuekin vedettiin aamuyötä sängyistä ylös suoraan lentoasemalle.

Suomen työttöhallitus jatkoi tilanteen arviointia hameet korvissa. Ohisalo rajoista vastaavana ministerinä yritti viimeiseen asti, josko vielä ehtisi saada ison joukon pakolaisia Turkin leiriltä kuormittamaan yhteiskuntaamme ennen kuin on pakko muita maita matkien sulkea rajat. Ohisalo on koronan keskellä keskittynyt ykkösasiaansa, hommaamaan Suomeen uusia vihreiden äänestäjiä. Pelastettu ei koskaan unohda pelastajaansa, kun pääsee äänestämään. Tästä vihreiden pakolaispolitiikassa on kysymys. Ei humaanisuudesta. Humaaniisuus paljastuu ihmisessä kaikessa jos sitä on. Vihreät lyövät julkisuudessa pahimpia vastustajiansa kovemmin kuin kukaan muu. Ei yksin sanoin vaan myös konkreettisin teoin. Josta Haaviston toimet ja itsekäs persoona yksi parhaimmista esimerkeistä.

Ohisaloa liittyi tänään vihdoin ”koronabileisiin”. Toipuuko koskaan, kun joutuu vastoin vihreiden ideologian ydintä laittamaan rajat kiinni? Ottaa varmasti koville. Mielenkiintoista muuten myöhemmin seurata mitä miljoonille pakolaisille koronan kourissa leireillä käy. Nyt ei heistä kukaan puhu mitään?

Lisäksi mietityttää miten luvattomasti eri maissa oleskeleville käy jos sairastuvat vakavasti koronaan? Heistäkään kukaan ei puhu mitään. Monenlaista mietittävää monelle.

TAUTITILASTOT VAIENNETTIIN

Tilastot eivät enää kerro kansalaisille miten tautitilanne etenee. Koronatestejä kun on viime viikonlopusta lukien tehty vain sairastuneille, terveydenhuollon henkilöstölle ja hoitolaitosten ikäihmisille.

Pelokkaat tavalliset kansalaiset on käännytetty hoitohenkilöstön vihaisin katsein takaisin koteihinsa sairastamaan, kuolemaankin, pois tartuttamasta hoitohenkilöstöä. Ilman testaamista. Vaikuttaisi kuin vain hoitohenkilöstöä varjeltaisiin ja suojeltaisiin koronalta kaikin mahdollisin keinoin. Ohjataan jopa kotiin karanteeniin vaikka pitäisi olla kutsumuksensa mukaisesti auttamassa kansalaisia.

Tartuntojen määrän on kerrottu kasvavan eksponentiaalisesti. Ilman tilastojakin tartuntojen määrän pystyy näin ollen jokainen tykönään laskemaan. Ei siihen työttöhallituksen tilastoja tarvita.

Jari Sarasvuon esimerkki eksponentiaalisesta kasvusta sopinee tähän kohtaan? Hän kysyi jokin aika sitten ohjelmassaan kumman valitset ”Yhden sentin, joka kaksinkertaistuu joka päivä 31 päivän ajan vai miljoona euroa? Nopea tulee valinneeksi miljoonan. Sentti kuitenkin tuottaa 31 päivässä enemmän.

Koronatartuntojen määrän on kerrottu kasvavan samassa suhteessa kuin Sarasvuon sentti. Mitä arvelet tautitilanteesta parin kolmen viikon kuluttua? Onhan 31:stä jo pari viikkoa kulunut. Tyttöhallitus on tiennyt tulevaisuutemme jo pitkään. Kansan on annettu lukea sama vain rivien välistä.

MITÄ TEKEVÄT ESAKUROSET SUOMESSA - EI MITÄÄN?

Koroaan sairastuneista ei tule mitään täsmätietoa. Se on hämmentävintä!

Missä lie ”urheat” al-holilla vierailleet esakuroset nyt kun kansalaiset kaipaavat tilannetietoa, kuvia ja kertomuksia terveysasemilta ja sairaaloista? Kansalla on muustakin pulaa kuin vain vessapaperista. Tärkeästä koronatiedosta. Joita esakuroset eivät jostain kumman syystä vaadi päättäjiltä. Oleellisia tietoja puuttuu taudista, sen ilmenemisestä, etenemisestä, kestosta, tarttumisesta, variaatioista, tautiin sairastuneiden kertomuksista ja esimerkkitapauksista …. Tyttöhallituksen kus…tukset ja pimitykset jatkuvat.

TEHY JA SUPER HOITAVAT MYÖS OMIENSA PÄÄT PENSAASEEN

Tyttöhallitus paljasti vihdoin, että ainoa asia, mitä se on viime viikot miettinyt on se, miten tauti saataisiin etenemään kansan keskuudessa mahdollisimman hitaasti. Että hoitohenkilöstöä riittäisi kaikille sitä tarvitseville. Toki elintärkeä asia, jos asiaan ei ole aikaisemmin huolella varauduttu ja varustauduttu. Aikaa on ollut kuukausikaupalla siitä kun epidemia lähti Kiinasta. Tammikuussa.

Vaikuttaisi, että viranomaisilta ja poliitikoilta on tähän vetkuttamiseen keskittyessään unohtunut yksi tärkeä asia. Että hoitajat ja lääkärit eivät ole sen kummallisempia kuin muutkaan kansalaiset koronan suhteen. Vaikka Tehyn Millariikka ja Superin Silja ovat vuosikausia uskotelleet höveleille suomalaisille palkankorotusvaatimuksia esitellessään, että terveydenhoitohenkilöstö on Jumalasta seuraava.

Taitaapi olla niin, että koronassa Tehyn ja Superin ay-aktiivit on päästetty päättämään, jopa johtamaan? Kun suosituksia on jakanut Marin kaupan myyjän työkokemuksella ja Pekonen lähihoitajan työkokemuksella, on ay-liikkeelle annettu mahdollisuus peuhata kaikessa rauhassa kentällä. Ainakin punaisten miehittämässä HUS:ssa tietää kuka vie ja kuka ei edes yritä vikistä.

Tehyn ja Superin ahneet kädet ovat siis jo toimineet. Kansalaiset odottavat saavansa hyvää hoitoa, mutta hoitohenkilöstö keskittyy testaamaan toinen toisiaan. Tarkoituksena löytää itselle mahdollisimman nopea siirtymäreitti kotikaranteeniin. Kun hoitajien kerrankin pitäisi lasikopissa istumisen sijaan paiskia töitä, he pyrkivät karanteeniin kotiin. Pistävät päät tyttöhallituksen tapaan pensaaseen. Ihan sama periaate kuin oaj:n kohdalla, ensin omat eli hoitajat ja viimeisenä potilas. Tällainen on työmarkkinajärjestöjen johtama hyvinvointivaltio nimeltään Suomi.

Aino-Kaisa Pekonen elvisteli jo pari viikkoa sitten, kuinka koronan hoidossa tarvittavia varusteita on Suomella enemmän kuin muilla Euroopan mailla. Eikö Pekosen varusteissa ole tartunnalta suojaavia varusteita, jotta hoitohenkilöstö pystyisi suojavarustuksessa ottamaan vastaan terveydestään huolta kantavat kansalaiset testattaviksi ja tutkittaviksi? Eikö suojavarusteiden määrä vastaakaan todellista tarvetta? Vai miksei niitä käytetä? Hoitohenkilöstö lähetetään kotiin karanteenin, vaikka pitäisi määrätä suojavarusteissa hoitamaan kansalaisia. Ovathan vain altistuneita, eivät sairastuneita.

Hoitohenkilöstön karanteenien lisääntymistä edesauttamaan punainen HUS päätti olla noudattamatta suositusta, jonka mukaan kaikki ulkomailta tulevat pitää laittaa kahden viikon karanteeniin. Syyksi kertoivat, että hoitohenkilöstöstä on jo nyt niin kova pula, ettei juuri tätä tärkeintä karanteenia voida noudattaa. Potentiaalein koronan kantaja päästetään altistuttamaan muu hoitohenkilöstö. Jos bingo osuu kohdalle niin sitä kautta saadaan kymmeniä hoitajia lisää kotiin karanteeniin. APUA! Mihin tässä punaisessa Suomessa vielä joudutaan!

Ja mihin asti Tehy onkaan valmis menemään? Muistissa on ikuisesti Tehyn vuonna 2007 käyttämä järeistä järein painostuskeino, hoitajien joukkoirtisanoutumiskiristys. Sairaat, jopa kuolevaiset oli Tehy tuolloin valmis jättämään ilman hoitoa. Yliopistosairaaloiden kriittisimmistä tehtävistä oli irtisanoutumassa jopa 70–100 prosenttia hoitajista. Arvioitiin, että potilaita olisi kuollut jo muutamassa tunnissa, jos työtaistelu olisi alkanut. Tehyn rahankiristys meni tuolloin niin pitkälle, ettei kansalaisten tule antaa sitä ikinä Tehylle anteeksi. Ahneus meni terveyden edelle. Nyt on mielenkiintoista seurata miten Tehy ja Super koronalla kiristävät? Onhan palkkaneuvottelut loppuviivoilla. Yksi on varmaa, että tätä korttia ei Tehy jätä nytkään käyttämättä!

KOVASSA PAINEESSA TYTTÖHALLITUKSEN KASVOT PYSYNEET YLLÄTTÄEN KAUNIINA JA MARIN KIHARAT MINTISSÄ

Koronan merkityksettömyys tyttöhallitukselle on näkynyt kansalaisille parhaiten siinä, että tyttöhallituksen helmoissa ei ole koko prosessin aikana näkynyt pienintäkään hulmuamisen merkkejä. Kaikesta on ollut luettavissa, että työttöhallitus on keskittynyt kauniiden kasvojensa säilyttämiseen. Ihmeen siloisina ovat pysyneetkin. Marinin kiharatkin samassa mintissä kuin ennen kriisiä. Asian vakavuudesta johtuen luulisi jo silmäpussit tyttöjä kaunistavan. Mutta pienintäkään merkkiä rasituksista ei ole tytöissä nähtävissä.

Joutuvatko kansalaiset ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Mietitkö Sinäkin taudin ”hakemista” heti ensimmäisten joukossa? Ajatuksena, että silloin tehohoidossa vielä tilaa. Hoitajiakin vielä terveenä. Kaikki eivät vielä karanteenissa. Parin viikon kuluttua sairastuminen voi olla riskimpää jos hoitajia ei enää ole.

Härdelli on joka tapauksessa viittä vaille valmis. Ollaanko pian tilanteessa, jossa kynnelle kykenevät terveet kansalaiset määrätään hoitamaan sairastuneita. Ay-liike päälle päsmärin tyylillä huolehtimassa hoidon priorisoinnista. Ensin tietty lääkärit ja hoitajat. Viimeisenä tavalliset kansalaiset, ne, joiden terveenä pysymisestä poliitikot - jope ruonansuu kääntää päätä ja sanoo "pellet” - ovat vain puheiden, ei tekojen, tasolla huolissaan.

Vain mielikuvitus on rajana miten tulevina viikkoina tulee tapahtumaan. Järjestetäänkö ammatillisissa oppilaitoksissa pikakursseja nuorisolle hengityskoneiden käytöstä. Hehän todennäköisimmin säilyvät ainoina toimintakykyisinä koko epidemian ajan.

THL:N PÄÄJOHTAJA NÄYTTI ITSE ESIMERKKIÄ MITEN OMIEN SANOJENSA MUKAAN EI RÄKÄISENÄ PIDÄ TOIMIA

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) ohjeistus on tähän asti ollut yhtä jonninjoutavaa kuin tyttöhallituksen suosituksetkin. Ovat odotelleet tyttöhallituksen tapaan, milloin korona äityy epidemiaksi. THL:n vastuullisuutta asiassa kuvaa ehkä parhaiten pääjohtaja Markku Tervahaudan toteamus viime perjantaisen info-tilaisuuden alussa tyyliin"kaikki nuhaiset ja sairaat ovat väärä paikassa, jos ovat nyt täällä". Itse kuitenkin esiintyi nenäliina kourassa räkäisenä ja hikisenä. ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon” vei kaiken uskottavuuden pääjohtajan toimista.

Kansalaisilla on syytä huoleen. Esimerkillä johtaminen kun on vaikuttavin tapa johtamisessa. Miten kansalaiset noudattavat kotonapysymis- ja käsienpesusuosituksia jos THL:n pääjohtaja niistä piut paut välittää? Tervahaudan vieressä, alle metrin päässä istuvan johtajaproffessori Mika Salmisen hauskaksi, vain Tervahaudan kuultavaksi tarkoitettu heitto ”Mene kotiin sairastamaan” kuului yllättävän hyvin mikrofonista. THL:n ylimmän johdon ”leikit” paljastivat miten välinpitämättömästi he suhtautuvat kansan koronahätään. Vaikutti jopa kansalaisten pilkkaamiselta.

Outoa oli ruudussa paljon pyörineen samaisen Salmisen pahoittelu värien käytöstä diassa, jossa paljastettiin THL:n noudattavan koronassa em. viivytysstrategiaa, jossa taudin leviämistä pyritään vain hidastamaan ei ehkäisemään. Diassa oli merkitty punaisella pahin skenario, vihreällä toiseksi pahin ja paras sinisellä. Ei jäänyt epäilystä mitä väriä Salminen ja THL edustaa kun ikävimmin esitetty asia oli esitetty punaisella. Toki tuo punainen väri on hänestä tullut ulos kaikessa muussakin. Työttöhallituksen suositukset, viivyttely, salailu … kuuluvat jokaisen vassarin työn ja toimien peruskuvaan aina ja olennaisesti.

Tästä kieli myös samaisen Salmisen tapa samassa tilaisuudessa jättää kertomatta tehohoitoon joutuneiden määrä. Salminen vetosi salaamisessa lainsäädäntöön, yksityisyyden suojaan. Vähänkin juridiikkaa tuntevat ymmärtävät, että tässäkin on vain kus…tusyrityksestä kysymys. Eihän määrissä ole mitään yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa. Ei sen perusteella kukaan pysty tunnistamaan ketään tehohoidossa olevaa. Karmeaa kansalaisten vedättämistä koko THL:n tilaisuus. Varsinkin kun vasta eilen kerrottiin ensimmäisestä tehohoitoon joutuneesta. Miksei salaaja-Salminen olisi voinut kertoa, ettei yhtään ole vielä joutunut tehohoitoon, jos ei ole. Toki ei tiedä mikä enää on totta ja mikä tarua?

SUGGESTOI ITSESI VASSARIKANNATTJAKSI NIIN PELASTUT

Kun tyttöhallitus on nyt yllätetty hameet korvista, he voivat keskittyä poliittikkojen ydinhommaan, laskelmointiin. Sitä ei poliitikko unohda unissaankaan. Puolueiden ryhmät ovat jo olleet varmasti useita kertoja koolla pohtimassa, miten korona iskee minun puolueeseen, minun äänestäjiin, minun imagoon. Nämä minä-kysymyksethän ovat poliitikon suurin huolen aihe kriisissä kuin kriisissä.

Naisen logiikalla tyttöhallituksessa vain vasemmistopuolueiden tyttöjen kiharat menevät sekaisin kun näitä pohtiessaan raapivat päitään.

Vihreiden Ohisalolla ei ole mitään hätää koronan kanssa. Vihreät äänestäjät tulevat pääasiassa nuorista ja alle viiskymppisistä, jotka kaikki selvinnevät koronasta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hengissä. Kun kuolleisuus kaataa muiden puolueiden iäkkäitä kannattajia, jopa prosentuaalinen kannatuksen lisäys on varmaa. Koronassa Ohisalo on siis safe!

Keskustan Kulmunillakaan ei ole mitään vaaraa koronasta. Keskustalaiset ovat jo valmiiksi karanteeneissa maaseuduilla kaukana toisistaan. Kun herra Harakka heidät vielä saartaa täysin liikkumiskyvyttömiksi uusilla autojen käyttörajoituksilla, veroilla, bensakorotuksilla yms., niin maaseuduilla kepulaiset ovat ja pysyvät. Kukaan ei saa taatusti koronaa eikä kuole siihen. Koronassa Kulmunikin on siis safe!

RKP:n Henriksson taas voi luottaa suomenruotsalaisten taattuun tuuriin. Ovat hannuhanhia ja pysyvät hannuhanhina. Sitä ei heiltä kukaan vie, kun ei ole vienyt tähänkään asti. Miten muuten muutaman prosentin kannatuksella istutaan vuodesta toiseen hallituksissa. Ruotsinkieliset pelastuvat kaikessa, niin koronastakin! Koronassa Henrikssonkin on siis safe.

Lillä ja Marinilla sen sijaan on pelko persuksissa. Vassarikannattajat kun ovat sulloutuneet tiheästi asutuille kaupunkiseuduille ja huonomaineisille tiivisti rakennetuille kerrostaloalueille, joissa hygienia ja siisteys eivät ole ykkösasia, vaan hengissä selviäminen ilman koronaakin. Jo ikäkäppyröidenkin perusteella vassaripuolueiden kannattajakunta on tehohoitoon todennäköisimmin päätyvää porukkaa.

Kun vielä ottaa huomioon, että molempien vassaripuolueiden kannattajakunnasta suuri osa tekee työtä tehtaissa likaisissa oloissa ja kauppojen ruuhka-aikojen asiakasahtaudessa sekä päiväkotien ja koulujen ihmisvilinässä, missä räkä tunnetusti roikkuu eniten ja joissa lapsi innostuksissaan unohtaa ainakin kerran päivässä hygieniasäännöt, on Marinilla ja Lillä syytä huoleen.

Ovatkohan Marinska ja Li tämän jo tajunneet. Kun se paljastuu, ottanevat käyttöön uuden ”lääkkeen”. Sen yhden ja ainoan, ainutkertaisen. Tehohoidettavien priorisoinnin puoluekannan mukaan.

Vassareiden kannattajat ohjataan hengityskoneisiin, oppositiopuolueiden kannattajat lähetetään kotiin kuolemaan. Pahimmat kilpakumppanit politiikassa ovat pahimpia kilpakumppaneita myös koronassa. Mielenkiintoista nähdä, miten Marin ja Li tehohoidon priorisoinnin käytännössä toteuttavat.

Vassareilla kuitenkin apu on aina lähellä. Voivat tässäkin luottaa ay-liikkeeseen. Se hoitaa homman. Jos tyrivät, eivät poliitikot tässäkään tapauksessa tärvelly.

Ay-aktiivit hoitajat masinoidaan sairaaloiden oville kysymään kuumehoureisilta koronapotilaita, mitä puoluetta äänestit viime vaaleissa. Kertovat sairastuneille, että kysymys on turvatestistä, jolla kartoitetaan, onko henkilö vielä tolkuissaan. Potilas tuskin jälkikäteen muistaa, oliko kysymys sairaalan sisäänheitosta vai ylen mielipidemittausunesta. Vaikea on henkitoreissaan olleen myöhemmin väittää, että sairaalan ovella kyseltiin luvattomasti arkaluonteisia asioita. Sovellettiin poliittista tehohoitoon ohjausta. Eikä tervehtymisestään kiitolliset muutenkaan omiaan paljasta. Tehohoitoa vaille jääneet eivät enää ole kertomassa miksi heidät sairaalan ovelta käännytettiin kotiin kuolemaan.

Summa summarum, suosittelen jokaista suggestoimaan itsensä vassarikannattajaksi niin kauan kuin henki pihisee. Muuten voi olla luvassa kylmää kyytiä.

KORONASSA NAISMINISTEREIDEN NOLLA-OSAAMINEN VIHDOIN PALJASTUI - NAISENA HÄVETTÄÄ - 2.3.2020

Itse asiassa hävettänyt jo hallituksen nimittämisestä asti kuunnella naisten hehkutusta naispääministeristä ja muista naisministereistä. Onko naiseus itseisarvo? Kunhan on naisministeri, se on näyttänyt naisille riittävän.

Naissukupuoleen keskittyminen ministerinimityksissä paljasti naisten tyhmyyden. Vain naisille positiivissa, lisää etuja ja näkyvyyttä naisille tuovissa asioissa, sallitaan sukupuolesta puhuminen ja sukupuolten vertaaminen. Ällöttävää tämä tasa-arvotanttuus. Anteeksi rumahko nimitys. Mutta miksi pukea asia, tässä tyhmyys, kultapaperiin, kun vessapaperikin riittää.

Naiset eivät hallitusta nimitettäessä puhuneet naisten osaamisesta, asiantuntemuksesta, kovasta työn teosta ja sitä kautta saavutetusta naisten menestyksestä. Hehkutettiin vain naiseutta. Lukuun ottamatta naisministereitä itseään. Yrittivät luoda illuusiota, että oma menestys perustuu muuhunkin kuin naiseuteen. Kuka kissan hännän nostaa jne.

Fiksu toki ymmärtää, on jo kauan ymmärtänyt, että politiikassa on se ja sama onko mies vai nainen, onko osaamista ja asiantuntemusta tai onko kova tekemään työtä vai ei. Politiikassa ovet aukeavat helpoiten kovimmille pelureille ja juonittelijoille. Joista ensimmäisenä ja yhtenä suurimmista tulee mieleen Antti Rinne lukuisine kähmimisine. Haavistolla toki hyvä mahdollisuus pistää ”paremmaksi”?

Tuskin kukaan kuvittelee, että puolueessa korkeimmassa asemassa oleva nainen on pätevin? Katri Kulmuni keskustassa? Maria Ohisalo vihreissä? Sanna Marin demareissa? Ei ainakaan viime torstaisen koronavirusinfon jälkeen.

Kaikki neljä naista lukivat sanottavansa suoraan papereista. Onko koskaan aikaisemmin yksikään miesministeri tehnyt
vastaavaa? Nenä kiinni paperissa koko puheen ajan. Osoittanut kameroiden edessä avoimesti osaamattomuutensa. Nyt kerralla näin teki neljä naisministeriä.

Mistä paperista suoraan lukeminen kertoi? Siitä, ettei hallitse sanomaansa eikä ymmärrä esittämäänsä. Puhe oli paperiin tuijottamisessa ilmeetöntä ja eleetöntä. Suoraluvulla naiskvartetin sanomasta puuttui uskottavuus ja koskettavuus.

Marin luki kuin kone. Oliko edes vaivautunut lukemaan tekstiä ennen esittämistä. Niin takelteleva ja tunnekylmä esitys paikkapaikoin oli. Viesti täydellistä välinpitämättömyyttä kuulijaa ja katsojaa kohtaan. Tämäkö on naisosaamista parhaimmillaan?

Infotilaisuuteenhan päädyttiin, kun eduskunta vaati hallitukselta ulostuloa koronavirusasiassa viime viikon tiistaina. Maailmanlaajuinen epidemia ja Suomen hallitus oli ollut viikkoja hiljaa. Tiistaina Marin ilmoitti, että torstaina hallitus tiedottaa asiassa. Antoi itselleen ja koneistolleen pari päivää aikaa asian valmistelulle.

Ja kun torstai tuli Marin paljasti, että hallituksen ulostulo koronaviruksesta perustui vasta edellisenä iltana hallituksen ministeriöiltä saatuun laajaan tilannekatsaukseen. Oli pistetty päivän varoitusajalla iso porukka koolle, eikä tehty sitä ennen asian eteen mitään. Marin paljasti, mitä hänen hallituksensa lähes satapäinen avustajakaarti on viime viikot tehnyt. Ei mitään! Jos naishallitusta hifistellään, niin eikö ykkösprioriteettina pitäisi olla, että naiset hoitavat hommat paremmin kuin miehet? Mitään merkkejä tästä ei ole toistaiseksi saatu.

Tiedotustilaisuuden loppuun oli varattu aikaa toimittajien kysymyksille. Taktisesti vain muutamalle. Ettei poliitikkoja liikaa kuumotta katsoa vierestä kun kysymykset nakitetaan koronaviruksen todellisille asiantuntijoille, sosiaali- ja terveysministeriön sekä terveyden- ja hyvinvointilaitoksen virkamiehille. Sanna, Anna-Kaisa, Katri, Maria tyttöset eivät pystyneet vastaamaan yhteenkään esitettyyn kysymykseen. Tajusivatkohan kuinka tyhmiltä kameroiden edessä seisoessaan näyttivät?

Jokainen ymmärtää, että koronaviruksen nitistämisessä tarvitaan huippuasiantuntijuutta. Ei poliittista pelleilyä. Kansalla on lupa odottaa hyvinvointiyhteiskunnan satsausten kattavan koronanviruksenlaiset yllättävät tilanteet. Kansa olettaa, että yllättäviin tauteihin on varauduttu laadukkaasti ja asiantuntevasti ja että toimintaa ohjataan jämäkästi kansan, ei poliitikon, etu edellä.

Jos jälkeenpäin ilmenee, että kansaa on johdettu harhaan, tulee jokaisen harhauttaneen poliitikon uran loppua kuin seinään. Tiedän, toiveunta. On asioita, joilla voi politikoida. Mutta on myös asioita, joilla ei voi politikoida. Yksi sellainen on terveys.

Koronan kohdalla poliitikko on samassa asemassa kuin tavallinen kansalainen. Kysymyksessä on sairaus, joka ei katso kenet se kaataa. Kohtelee samalla tavalla demaria, kokkaria kuin persua. Korona on kuin lottoarvonta. Etukäteen ei voi tietää kuka ”voittaa”.

Kyllä tavisdemarinkin varmasti vihaksi pistää, jos läheinen vierestä viedään ja huomaa, että hallituksen ryhti taudin hoidossa ja informoinnissa on ollut puutteellista. Poliitikkojen ”toppuuttelu ja hyssyttely” paljastuu enemmin tai myöhemmin.

Eniten torstaisessa hallitusinfossa hämmensi Marinin ilmeet ja ilmeet. Nainen vaikutti lukiessaan enemmän koneelta kuin ihmiseltä. Koneentarkkuudella ajoitettu suupielien nostaminen johonkin hymyntapaiseen sekunnin murto-osaksi ja siitä jatkaminen ilmeettömästi lasittuneella katseella vetää katsojan hiljaiseksi. Pelonsekainen ihmetys tunkeutui katsojaan.

Kun tähän yhdistää vielä Marinin torstaisen puheen sisällön, edessä on kauhukuva siitä, mitä Suomessa tulee tulevina viikkoina tapahtumaan. Marinin puheen ydin torstaina oli seuraavanlainen ”Suomessa seurataan tiiviisti tilannetta yhdessä eri viranomaisten kanssa ja meillä on kulloinkin ajankohtaiset tiedot koronavirustilanteessa tapahtuvista muutoksista. Valtoneuvoston tilannekeskus seuraa tilannetta päivittäin ja asiaa on käsitelty useita kertoja ministeriöiden valmiuspäällikkökokouksissa ja kansliapäällikkökokouksissa. Suomi on varautunut siihen, että tilanne voi myös muuttua. Pystymme kohottamaan valmiuttamme nopeasti tilanteen niin vaatiessa. Kokonaisuudessaan Suomi on varautunut koronaviruksen leviämiseen hyvin ja varautuminen on myös aloitettu hyvissä ajoin. Suomen terveysjärjestelmä toimii hyvin kaikissa tilanteissa ja pystymme toimimaan tehokkaasti nopeastikin muuttuneissa tilanteissa.”

Voiko vastaavaa puhetta pitää kukaan muu kuin poliitikko? Puhua vakavasta taudiepidemiasta ilman pienintäkään konkretiaa! Luuleeko Marin, että Suomen kansa on yhtä kuin demarit. Johon uppoa ihan mikä tahansa potaska? Jos pääministerillä ei ole mitään sanottavaa, puheen asiasisältö on puhdas nolla, niin pitäisi olla hiljaa ja antaa niiden esiintyä, jotka asian tuntevat ja osaavat. Marin pelottaa ennemmän kuin korona.

”Hauskana” yksityiskohtana tilaisuudesta mainittakoon Aino-Kaisa Pekosen toteamus Suomen hyvästä varmuusvarastosta. Pekosen päivällä kertoman mukaan Suomella on muista maista poiketen hyvä varmuusvarasto erilaisia taudin hoidossa tarvittavia varusteita. Illalla a-studiossa ”varmuusvarasto” paljastui sarsiin varautumista varten hankituiksi ”viimeisen käyttöpäivän” ylittäneiksi varusteiksi, jotka oli testattu ja todettu toimiviksi myös koronassa. Se siitä hyvästä varustautumisesta. Pelkkää sattumaa. Poliitikko Pekonen ei pystynyt edes vakavassa asiassa unohtamaan irtopisteiden kerjuuta. Todisti samalla, että suora avoin puhe ei ole sukupuolesta kiinni, vaan on ominaisuus, joka ei vaan kuulu poliitikolle.

Konkretia puuttui torstaina kolmen muunkin naisministerin puheista. Kansalaisille ei annettu täsmätietoa taudin ensioireista, oireiden etenemisen polusta, millaisten oireiden ilmaantuessa tulisi hakeutua hoitoon, mistä tietää, että kysymyksessä on koronavirus, pitääkö tutkimuksiin hakeutua kun kurkku kipeytyy, nenä tippuu, vai milloin? Voiko taudin saada pintojen näpelöimisen ja tavaroiden käsittelyn kautta? Tyyliin pitäisikö käsiä pestä jokaiseen kodin ulkopuolisen esineen ja tavaran koskemisen jälkeen? Tieto kaikista oletetuista tartuntatavoista kiinnostaa myös ja mitkä oireet taudin edetessä ovat kriittisiä jne. Koronan kerrotaan oelvan yhtä vakava kuin influenssan, mutta miksi influenssaepidemian yhteydessä ei toteuteta karanteenia? Hallituksen tiedotustilaisuus ei vastannut yhteenkään näistä? Joku outo pimitys tässä nyt pimittää jotakin, mitä?

Miksi helv…tissä tässä nyt hyssytellään? Maailmalta kuuluu, että kaikki muut maat, joihin korona on rantautunut toimivat rivakasti. Pitääkö Marinin hallitus Suomen kansaa pilkkanaan?

Samasta ”tyhjäntoitottamisen” jatkumisesta kielii viikonlopun tapahtumat Terveystalossa. Koronaan sairastuneen naisen hoitamisesta Herttoniemen ja Itäkeskuksen Terveystaloissa uutisoitiin, että THL:n kanssa tehdyn riskiarvion mukaan Terveystalon muulla henkilöstöllä tai asiakkailla ei katsota tapauksen johdosta olevan suurentunutta riskiä sairastua koronavirusinfektioon. Tämä kyllä on ihan sitä itteensä.

Ilman minkäänlaista terveydenhuollon ammattitutkintoa, siis pelkällä maalaisjärjellä voi todeta, että Terveystalossa koronavirusnaista hoitaneet ovat altistaneet myös muuta Terveystalon henkilöstöä taudille, ovathan he työskennelleet samoissa tiloissa. Ja asiakkaat, jotka ovat hoidatuttaneet itseään kyseisissä Terveystalon yksiköissä, ovat myös muita enemmän altistuneet taudille, ovathan he oleskelleet sairastuneen kanssa samoissa tiloissa.

Toppuuttelulla yritetään välttää hysteriaa? Vanha äitini totesi, että eikö hysteria, ylimitoitettu varovaisuus olisi vain hyväksi. Ihmiset olisivat tarkempia hygieniasta ja taudin leviäminen estyisi ikäänkuin itsestään.

Toivottavasti koronassa ei ole minkäänlaisena asiantuntijatahona lääkäriliittoa, jonka toimilla kaikessa terveydenhuoltoon vähänkään liittyvässä pyritään vain mahdollisimman monen lääkärin työllistymiseen ja lääkärien parempiin palvelussuhde-etuihin. Ei koskaan ensisijaisesti ihmisten hyvinvointiin, paranemiseen ja tautien ennalta ehkäisemiseen.

Viikonloppuna uutisoitiin Viron toimista maan rajoilla. Mm. Tallinnan laivoilta maahan tulevilta mitataan kuume ennen maihinnousua. Uutisten perusteella Suomesta puuttuvat vastaavanlaiset mittauslaitteet eikä siksi vastaavanlaista rajavalvontaa voida toteuttaa. Olisiko mitä, jos yksi neljästä tuupelolta vaikuttavasta naisministeristä soittaisi kolleegalleen Viroon ja kysyisi, josko Viro voisi testauttaa kaikki Suomeenkin päin lähtevät. Korvausta vastaan. Yhteistyö Viron kanssa luulisi olevan edullista, tehokasta ja nopeaa. Sama kai testataanko henkilöt laivaan noustessa Tallinnassa vai laivasta lähtiessä Helsingissä? Jokaisen tartuttajan kiinni jäämisen voisi kuvitella lieventävän taudin esiintymistä Suomessa.

Marinin avustajakunta lie jo selvittämässä vastaavien laitteiden hankkimista Suomen satamiin. Jos Suomeen hankintaan omat laitteet ja jos pärjätään neljällä laiteella, olisi ehdotus laitteiden neljästä hyvästä ja hommaan kyvykkäästä käyttäjästä. Sanna, Anna-Kaisa, Krista ja Katri. Vain siihen hommaan naisministerit koronavirusepidemiassa kelpaavat.

LIITON MIEHEN, RIKU AALLON, KUPPI MENI TOTAALISEN NURIN - 1.2.2020

Reilu vuosi sitten tuli kehaistua Teollisuusliiton puheenjohtajaa, tamperelaistaustaista Riku Petteri Aaltoa, lauantain ykkösaamun esiintymisen jälkeen tamperelaisjääkiekkojoukkue Tapparan voitonlaulua mukaellen ”Toiset ay-pomot tulee kaukaa perästä”. Sen verran sujuvasanaista oli tuolloin Riku Petterin ulosanti. Myös uskallus oli omaa luokkaansa ay-pomostossa. Ei pelännyt duunareiden reaktioita vaan kehui avoimesti työnantajien neuvottelijoita ja silloista pääministeri Sipilää.

Nyt ajattelen, olinkohan tuolloin umpirakastunut vai muuten vain sekaisin? Joka tapauksessa vedän kaiken takaisin.

Keskiviikkona Riku Petteri nimittäin osoitti paikassa, missä pitää pää pitää sinisen kylmänä, että pää on täynnä höyryävää keltaista nestettä. Kun meni kesken lakon sovitteluneuvotteluiden julkaisemaan listan vastapuolen neuvottelutavoitteista. Joita oli luottamuksellisesti avattu sovintoneuvotteluissa. Vastaavaa ei ole tehnyt kukaan muu kesken sovittelun. Eikä tule tekemään myöhemminkään. Sen uskaltaa sanoa. Onhan teko niin törkeä.

Teko viestii Teollisuusliiton ja koko ay-liikkeen epätoivosta. Epätoivosta, jota on odotettu ja rukoiltu vuosia. Epätoivosta, josta on näkynyt pilkahduksia, mutta jota on tarkoin varjeltu paljastumasta. Pidetty visustu piilossa. Keskiviikkona Riku Peteri ratkesi epätoivoissaan ja paljasti Teollisuusliiton ja koko ay-liikkeen epätoivon kaikessa kauneudessaan. Rukouksiin on vastattu.

Epätoivosta on kielinyt eniten ammattijärjestöjen jäsenmäärien radikaali laskeminen. Myös ay-liikkeen mielenilmauksiin osallistuneiden alenevat määrät. Ja osallistuneiden ikä. Vai montako nuorta näit toreilla huutavan Sipilän puuhastellessa pakkolakeja? Kourallisen.

Huipentumana epätoivosta on se paras epätoivo. Viime viikkoinen. Maanantaina alkaneesta lakosta huolimatta Teollisuusliiton jäsenistä monet, joiden olisi pitänyt olla lakossa, halusivat mennä töihin.

Työntekijöiden toiminta osoitti, että he eivät ole enää duunareita, jotka liehuttavat vappumarsseilla punalippuja ay-pomojen käskystä. Työntekijät eivät ole enää duunareita, joita Riku Petterit määräilevät. Työntekijät eivät ole enää duunareita, joiden puolesta Riku Petteri ajattelee. Työntekijät eivät ole enää duunareita, joiden asioista päättää Rikku Petterin aivopesemät luottamusmiehet liittojen suljettujen ovien takana.

Maailma muuttuu Riku Petterisein. Toista oli ennen. Kun ay-pomo jyrähti, jäsenet hurrasivat ja toistivat kuulemaansa kuin apinat. Kikyn kohdalla jopa oman työajan pidentymistä.

Ensin oli postilakko. Josta postilaiset ovat edelleen sekaisin. Jakelivat joulukalentereita vielä viime viikollakin. Eivät taida vieläkään ymmärtää, että lakkoilemalla tarjoilivat hopeatarjottimilta viimeisetkin töidensä rippeet kilpailijoille. Näin käy, kun työtaisteluita johdetaan työntekijöiden intressien sijaan ay-pomojen vanhoilla ”hyvillä” valheilla ja unohtamalla ketkä tämän maan todelisuudessa pitävät pystyssä. Yrittäjät, tarjoamalla työtä. Kantamalla kaikki työn tekemiseen liittyvät riskit.

Kärsivällisesti ovat yrittäjät katsoneet ”Riku Petterien” ja heidän aivopesemien luottamusmiehien meuhkaamista työpaikoilla vuosikymmenet. Kaikella on aikansa. Aina on paha saanut palkkansa.

Kun Riku Petteri ohjaa Teollisuusliiton lakkoa ja neuvotteluita samoilla vanhoilla ”hyvillä” valheilla, napsivat kilpailijat herkkupaloja lakkoilevien tekemättä jääneistä töistä. Tavaran- ja palveluiden tilaajat löytävät lakon aikana toisaalta varmat hyvät toimittajat, eikä paluuta lakkoilijoiden pakeille ole. Juna meni ja Riku Petteri jätettiin ”lahoavalle ja mädäntyvälle asemalle” vilkuttamaan.

Jos Riku Petterillä olisi tukkaa, voisi sanoa, että keskiviikkoista tempausta järjestäessään Riku Petterin tukka on ollut totaalisen sekaisin. Mutta kun tukkaa ei ole, on tyydyttävä toteamaan, että keskiviikkona Riku Petterin kuppi meni totaalisen nurin.

Jokainen työmarkkinaneuvotteluihin osallistunut tietää, että Riku Petterin julkaisemia listoja tehdään pöydän molemmin puolin. Työntekijäjärjestöjen listat ovat ”parhaimmillaan” useiden a-nelosten pituisia luetteloita, joihin on ”keksitty” sitä sun tätä. Ay-pomot väsäävät näitä listojaan erityisesti omalle jäsenistölleen. Näyttötarkoituksessa. Esittelevät niitä rehvakkaasti jäsenistölleen kertoen, että näitä ja näitä uusia etuisuuksia tällä neuvottelukierroksella jäsenistölle ajavat. Nuoleskelevat. Jotta jäsenistö pysyisi liiton jäseninä.

Hauskinta ay-liikkeen omissa listoissa on muuten se, että jo listoja esitellessään neuvottelijat saattavat kuiskutella työnantajapuolen korvaan, että tämä ja tämä ja tämä … ovat sellaisia asioita, joita ette anna meille mistään hinnasta. Totta, kertoilevat ihan itse, mitä omia vaatimuksiaan vastapuolen ei pidä heille antaa! Tästä osasta neuvotteluita ei luonnollisesti jäsenistölle kerrota mitään. Jäsenistö jätetään kylmästi elämään toivossa uudesta ja paremmasta.

Kyse on jäsenistön törkeästä vedättämisestä. Osa listan vaatimuksista kun menee ”pönttöön”. Heti sen jälkeen kun ne on jäsenistölle ja vastapuolelle esitelty. Toiminta on täysin riskitöntä. Pistäväthän ay-pomot heti neuvottelujen alettua suut suppuun. Toistavat jäsenistölleen samaa mantraa vuodesta toiseen ”neuvottelutilanteesta ja neuvotteluiden etenemisestä ei voi neuvottelutaktisista syistä kertoa mitään”. Huijatuiksi joutuneet ovat järjestöissään yleensä marginaalisessa tai jostain muusta syystä hyljeksityssä asemassa, esim. liian lähellä työnantajaa. Panostus neuvottelutilanteessa heihin voi olla vuodesta toiseen pyöreä nolla. Jäsenmaksun maksajiksi kyllä kelpaavat.

Sitten kun sopimus on syntynyt ja on jo ”housuissa”, ei mitään ole enää tehtävissä. Siihenkin ay-pomoilla on oma sama laulu vuodesta toiseen ”oli niin niin vaikea neuvottelutilanne, että muuta ei saatu ankarista yrityksistä huolimatta läpi, ensi kerralla uusi yritys”. Ja niin palaavat duunarit takaisin sorviensa ääreen. Odottamaan seuraavaa samoin vuorosanoin käytävää teatteria. Surkuhupaisaa seurattavaa vuodesta toiseen. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että ay-pomot ovat oman jäsenistönsä suurimpia kus…ttajia!

Yhden asian Riku Petteri unohti listaa keskiviikkona jakaessaan kertoa. Listoilla esitellään vaihtoehtoisia vaatimuksia neuvottelukierrokselle. Joista osa otetaan ja osa jätetään. Jotkut armottomasti heti, kuten edellä on jo todettu, jotkut neuvottelujen edetessä. Vain pieni osa vaatimuksista menee läpi ja tulee osaksi sopimusta. Joskus listat menevät niin totaalisesti uusiksi, että niistä ei päädy sopimukseen juuri mitään. Vai uskotko, että viime neuvottelukierroksella olisi kiky ollut yhdenkään työnantajajärjestön listalla. Vaikka se lopulta löytyi kaikista sopimuksista.

Useat Teollisuusliiton jäsenistä ovat tällä viikolla vihdoin näyttäneet, että he osaavat ajatella omilla aivoillaan. Lähtiessään lakosta huolimatta suurin joukoin töihin. Tajutessaan, että Riku Petterin uhoilu on pelkkää teatteria.

Teatterihan paljastui jo viime neuvottelukierroksen lopussa Teollisuusliitossa. Riku Petteri neuvotteli ensin jäsenistölleen 3,2%:n korotuksen ja heti perään korotti omaa palkkaansa ”vaatimattomat” 60 %! Taktikoi, laskeskeli, että kukaan ei enää seuraavan neuvottelukierroksen yhteydessä parin vuoden päästä muista hänen ökypalkkansa korotusta. Minä muistan ja Riku Petterin iloksi muistutan kaikkia muitakin.

LI ANDERSSONILLA ON NASTA LAUDASSA KRISTINUSKON ALASAJOSSA - OAJ TUKEMASSA - KEPULLA PÄÄ SEKAISIN - HERÄTKÄÄ KRISTITYT - 12.1.2020

Vanhaa sanontaa mukaellen voinee todeta, että ”paholaisille” annettiin pikkurilli, kun 80-luvulla perus- ja lukiopetuslakia muutettiin niin, että kirkkoon kuulumattomien lapsille tuli mahdolliseksi valita kouluissa uskonnon sijaan elämänkatsomustieto, kansankielellä ET. Ei ET:ssä sinänsä mitään pahaa ole, mutta kun ”paholaiset” työnsivät kurkkuunsa vain pikkurillin, pääsee henki pihisemään ja himo jatkumaan. Kaikki merkit näyttävät vihervasemmistolaisen vallan alla, että pienin askelin ”paholainen” haluaa koko käden, tuhota koko kirkon.

Opetusministeri Li Andersson on katsonut vasemmistoliittolaisena ministerinä tärkeimmäksi tehtäväkseen uskonnonopetuksen uudistamisen. Tästä pitäisi jokaisen tietää ”kenelle kellot soivat”. Lin kellot! Kaikkihan tuntevat Ernst Hemmingwayn samannimisen romaanin sodan traagisista tunnelmista,
jossa toivo ja epätoivo vaihtelevat henkilöhahmojen alistuessa tasavaltalaisten arvojen – vapaus, tasa-arvo… – häviämiseen, joiden varaan länsimaista demokratiaa oli rakennettu.

Samat tunteet on nyt Suomessa kristityillä. Kun Suomen vakauden yhtä peruspilaria, kristinuskoa, ajetaan alas väellä ja voimalla, kuten sosialismin henkeen luonnollisesti kuuluu. Vakauden sijaan tarjotaan kansan keskuuteen sekasortoa. Sitä on vihervasemmiston toimesta pitkään tilattu, nyt jo myös saatu.

Lillä on uskonnonopetuksen uudistamisessa nasta laudassa.
Kiire on ymmärrettävää, kun ei ole varmaa, että hallitus näkee kevään ensi kiurua. Sen verran sekasortoa on hallituksen ympärillä. Ja lisää tulee lähes päivittäin.

Yhdessä vihreiden kanssa kehittelemää uskonnonopetuksen uudistussuunnitelmaa, jonka keskiössä on ET, Li toteuttaa pala palalta. ET:hän on vihreiden ja vasemmiston yhdessä synnyttämä "rakas lapsi". Suunnitelman kolmantena osakkaana on vihervasemmiston
apupuolue yle. Vihervasemmiston suunnitelma ilman yleä on kuin yle ilman vihervasemmistoa. Ei mitään!

OUTI-PUKKI KAALIMAAN VARTIJANA - VAALII MUKA USKOVAISTEN OIKEUKSIA

Lin suunnitelman ykkösvaihe toteutettiin jo marraskuussa. Tuolloin Outi Alanko-Kahiluoto jätti opetusministerin (Lin) vastattavaksi kysymyksen ”Mitä toimia hallitus aikoo tehdä, jotta kirkkoon kuuluva oppilas tai opiskelija voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta ja onko opetusministerin lupaama selvitystyö jo aloitettu tai milloin se tullaan aloittamaan?" Tämän hetkisen lainsäädännön perusteellahan tilanne on se, että evankelisluterialiseen kirkkoon kuuluvalle annetaan oman uskontonsa mukaista opetusta. Outillako aito huoli kristittyjen oikeuksista? Jos vähääkään politiikkaa ymmärtää, niin tietää, että jo tässä vaiheessa suunnitelmaa oli pukki kaalimaan vartijana? Outi-pukki!

Outi paljasti suunnitelman eduskunnan puhemiehelle 15.11. jättämässään kirjallisessa kysymyksessä toteamalla ”Useat kokevat, ettei kirkon jäsenyyden tulisi olla este lapselle tai nuorelle osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen, sillä kirkon jäsenyydelle voi olla muitakin syitä kuin uskonnollinen vakaumus."

Outo-Outi ei kertonut, mitkä nämä muut kuin vakaumukselliset syyt kirkkoon kuulumiselle ovat.
Ei tietysti, koska hän ei halunnut paljastaa kirkkoon jo tunkeutunutta vihervasemmistoa, joka ”nakertaa” kirkkoa sisältä käsin. Jonka ainoa motiivi kirkkoon kuulumiselle on sen tuohoaminen. Tässä tuhoamisessa Päivi Räsänen on muuten otettu tärkeäksi pelinapulaksi. Valtamedian avustuksella.

Ilman Päiviä vihervasemmiston unelma kirkon tuhoamisesta olisi mahdotonta toteuttaa. Kun Päivi sanoo pienenkin sanan liittyen vähemmistöihin, se käännetään häntä vastaan. Viimeisin mediakohu Helsingissä liittyen Jätkäsaaren koulun joulujuhlien korvaamiseen kulttuurijuhlilla, jossa Muhamed ylösnousi Jeesuksen sijaan Jerusalemissa.

Päivi Räsäsen toiminta näytetään sen laatuisena, että kirkkoon jo tunkeutuneella vihervasemmistolla kerta toisensa jälkeen muka peruste ”kaunistaa” kirkosta eroamistilastoja, jota valtamedia sitten huutaa kaikelle kansalle. Vaalien lähestyessä eronneet liittyvät takaisin, jotta saadaan valituksi lisää nakertajia kirkon hallintoon. Tästä enemmän alempana julkaistussa kirjoituksessa "Päivi Räsänen on Suomen Trump - vihervasemmiston hyväksikäyttämä tärkeä pelinappula."

Osa vihervasemmistoon kuuluvista nakertajista on jo vaikutusvaltaisissa asemissa kirkon sisällä. Kuten kirkon tuesta pride-kulkueelle ja pride-kulkueen kärkijoukoista on voinut suoraan lukea. Ei tätä viekkaudella ja varkaudella ujuttautumista Outin olisi tarvinnut salata, kaikki sen tietävät.

Vaikka "juna" on Outin kysymyksen suhteen on mennyt, Li vastannut siihen 9.12., voisi Outi vielä selvittää, keitä hän tarkoitti, kun totesi kirkon jäseninä olevan myös henkilöitä ilman vakaumusta. Outilla oltava tieto ketä tarkoitti!

Tiedossa on kyllä päinvastaisia tapauksia. Henkilöitä, joilla on kristillinen vakaumus, mutta jotka eivät kuulu kirkkoon. Ryhmään kuuluu ainakin nuoria, jotka eivät taloudellisista syistä kuulu kirkkoon. Heillä on halu, ehkä jopa todellinen tarve, säästää kirkollisveron maksamisesta. Toisena ryhmänä henkilöt, jotka ovat eronneet kirkosta sinne tunkeutuneiden ”nakertajien” vuoksi. Nakertajilla siis kaksikin roolia!

Viimeksimanittujen erot ovat surullisia, täysin turhia, jota kirkon pride-kulkueeseen osallistumisella juuri tavoiteltiinkin. Miksi muuten entinen piispa Irja Askola olisi komeillut kulkueen eturivissä. Ärsyttämässä. Kun tämän ymmärsi ”kiinnitys” kirkkoon vain vahvistui. Minulla ainakin.

MIKSI TYTTÖDUOLLE EI KELPAA ”ET” USKONNONOPETUKSEN SIJAAN - VAIN SEN OHELLA?

Ilman syvällistä mietintää voisi ajatella, että sitten kun "paholaiset" ovat ottaneet koko käden, ei jäljellä ole enää kuin ET:n opetus. Sitä tyttöduo Li ja Outi eivät kuitenkaan halua, pelkkää ET:n opetusta uskonnon sijaan. Oikeammin sanottuna, eivät uskalla haluta, vaikka kirkossa muuten vihervasemmisto jo temmeltää kuin omassa puoluekokouksessaan.

Miksi tyttöduolle ei kelpaa pelkkä ET? Koska se haluaa vain Suomen evankelisluterilaisen kirkon tuhoa! Lakkauttaa vain sen opetuksen kouluissa. Sallia kaikki muut uskonnot, islamin, buddhalaisuuden sun muut.

On siihen syykin. Maahanmuuttajilla, jotka ovat enimmäkseen islamisteja, on merkittävä rooli tyttöduon puolueiden kannattajakunnassa. Ainakin pääkaupunkiseudulla. Kun maahanmuuttajat on saatu hyysättyä maahan, kuten vihreät ja vasemmisto ovat vuosia tehneet, ovat maahanmuuttajat sen jälkeen niiden kannattajakuntaa. Vain tyhmä ajaisi oman kannattajakunnan oikeuksien alasajoa. Eivät myöskään Li ja Outi.

Nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikkien uskontokuntien lapsille koulussa oman uskonnon opetuksen, jos heitä löytyy kolmen oppilaan verran. Kaikki tietätävät, että islamistit eivät anna kuuna päivänä lastensa osallistua minkään muun kuin oman uskontonsa opetukseen. Esityksessä on kysymys yrityksestä tuhota kristinusko kristittyjen lasten kautta houkuttelemalla heidät ET:n pariin. Ilman, että kajotaan millään tavalla islamin opetukseen.

Helppo on ollut rakentaa esitys. Onhan se identtinen Outin vuoden 2012 esittämän kanssa. Silloin Outi esitti sen demariopetusministeri Jukka Gustafssonille. Ymmärräthän, ei tällaista kysymystä voi esittää milloin vain. Ajoitus on tarkkaa. Opetusministerin on katsottava saman väristen linssien läpi. Toinen linssi mieluusti vihreä, toinen punainen. Muuten ei esityksen läpimenolla ole toivoa.

JOKU RAJA YLEN GALLUPEILLA - KYSELLEET ITSELTÄÄN?

Viime viikolla toteutettiin Lin suunnitelman kakkos- ja kolmosvaiheet, nelosvaihetta sivuttiin eilen ja tänään!

Kakkosvaiheessa otettiin käyttöön työmarkkinapolitiikasta tutut keinot. Vaadittiin törkeän paljon, jotta saadaan paljon.

Osana kakkosvaihetta oli teetetty ylen kautta joulukuussa suunnitelmaan hyvin sopiva gallup, joka julkaistiin viime viikon alussa. Sen mukaan muka n. 70 % suomalaisista haluaa kouluissa opetettavan uskonnon sijaan elämänkatsomustietoa. Vaikka viimeisten v. 2018 tilastojen mukaan ET:tä opiskeli vain vajaa kahdeksan prosenttia oppilaista, 10-15 prosentista uskontokuntiin kuulumattomista, joista loput osallistuu uskonnon opetukseen!

Kakkosvaiheen toisessa osassa Li näytti - varmaan eduskunnan näytelmäkerhossa oppinut - hämmästynyttä naamaa silmät seisoivat lautasina todeten ”Vau, miten uskomattomat tulokset ylen gallupista julkistettiin, just suunnitelmiin sopivat”. Muka pyytämättä. Kuten Anneli Jäätteenmäen kuuluisa faksi aikoinaan, jolla sinetöitiin hänen lyhyt pääministerikausi.

Nyt olisi ylen historiassa se hetki, jolloin ”koko kansan ylen” olisi aika avata gallupinsa tulokset yksityiskohtia myöden. Totta, kyllä Suomessa, jossa kirkkoon kuuluu n. 70 % kansasta, voi tällaiseen lopputulokseen päästä. Mutta vain jos tutkimus on tehty joko ylen työntekijöiden keskuudessa tai vihreiden ja vassareiden puoluerekisteriin kuuluvilla. Todellisuudessa ryhmillä ei luonnollisesti ole mitään eroa. Ja päälle vanhaa viisaus ”Sellaiset tulokset saa, mitkä haluaa”.

Suunnitelman kolmannessa vaiheessa, niin ikään viime viikolla, Li pisti suunnitelmaan toteutuksessa pökköä pesään. Kiirehti yllättäen uskonnon opetuksen uudistamista yhdeksi oppiaineeksi.

Tässä on juuri kysymys ”törkeän paljosta” ja niinpä Li ”uskoutui” paljastamaan, että ehkä juuri nyt ei ole oikea hetki näin radikaalille mutokselle. Kun tästä ei tullut mainituksi mitään hallitusohjelmassa.

Li jätti kertomatta, mitä opettajien ammattijärjestön pj. Olli Luukkainen oli Lin korvaan esityksestä kuultuaan kuiskutellut. ”Tämä toteutuu vain minun kuolleen ruumiini yli”.

Tyttöduo oli unohtanut - taisi jopa olla osa suunnitelmaa - ennen ylen gallupin tilaamista kysäistä oaj:n Ollin mielipidettä asiasta. Kaikkihan tietävät, että opetusministeri on oaj:n kuudes pelaaja. Jos uudistus ei kelpaa oaj:lle, on se kuollut ja kuopattu. Opetusministeri on aina oaj:n juoksutyöttö!

Li leppyi Ollille hetkessä. Ollilla kun oli mieleistä muuta kerrottavaa. Olli halusi Outin esityksen!
Ja niin kaivettiin Lin pöydälle ”jäänyt” Outin esitys uudelleen esille.

Li päätti suunnitelman mukaisesti "tyytyä" paljoon. Sen Li oli "yllätyksellisesti" myös osannut kirjata jo 9.12. Outin marraskuiseen kysymykseen vastatessaan eduskunnassa ”Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelma ei sisällä elämänkatsomustiedon opiskeluun liittyviä kirjauksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa elämänkatsomustiedon oppiainetta koskevan selvityksen
osana yhdenvertaisuuden vahvistamista. Elämänkatsomustiedon oppiaineen opetukseen liittyviä mahdollisia muutoksia tarkastellaan selvityksen valmistuttua.” Ja tällä diipadäällä, ei hallitusohjelmalla, Li valtuutti tyttöduon jatkamaan kristinuskon alasajoa.

Tyttöduo on sinnikäs ja luottaa, että kepulta saadaan kiristettyä hyväksyntä suunnitelmalle. Saapas nähdä viedäänkö kepua tässäkin kuin pässiä narusta? Tyyliin ota tai lähdet hallituksesta. Kepulle tarjoutuu uusi momentum hallituksessa!

Jos Kumuni nytkin nielaisee vihervasemmiston syötin, ja suostuu hallituksen liimaksi, vaihtuu Kulmuni viimeistään ensi kesän puoluekokouksessa Kaikkoseksi. Jos Annika Saaristo vain suinkin vaipanvaihdolta ehtii, toki hän korvaa Kaikkosen.

Mahdoton ajatus ei ole, että Kulmuni vaihtuu jo aiemmin. Vaihdoksessa auttaa, kun kepulla on uunituoreessa muistissa miten pj-vaihdos hoidettiin Joulun alla demarileirssä. Rinne eliminoitiin sisäsiististi pois kansan silmistä viikossa. Kepun avustuksella. Nyt on demarien vuoro auttaa. Kansalle sirkushuveja.

OAJ:N OLLILLA SORMET LIN SOPASSA

Outin marraskuinen esitys on oaj:lle oikea herkkupala. Oaj:lta tulee esitykselle varma tuki. Jollei kepua saada esityksen taakse, niin oaj:n Olli hoitaa homman maaliin. Ilman, että Ollin päivittäin laulava twitteri kertoo asiasta sanaakaan. Eihän Ollin paimentamalle akateemiselle jäsenistölle voi kertoa Ollin osallisudesta kristillisten arvojen alasajoon. Akateemisissa kun on kohtuu määrä ellei enemmistö kristittyjä.

Eduskunnassa Olli sen sijaan tulee pauhaamaan akateemisille jäsenilleen kuin Jukolan Jussi koskiskellakseen puolelleen. Helppo nakki, kun eivät ymmärrä tuon taivaallista työmarkkinapolitiikasta. Siitä, että suunnitelma toteutuessaan antaisi ”paholaiselle”, joihin Ollinkin oaj lukeutuu, pari sormea lisää. Kirkkon alas ajossa.

Akateemisia tarvitaan, koska kepu ei lähtene suunnitelman toteutukseen mukaan. Savumerkeistä päätellen. Jyrähtihän ministerin arvonimen vastikään saanut Sirkka-Liisa Anttila viime viikonloppuna, että kristinuskon alasajoon ei kepun pidä lähteä. Vaikka heti perään toisaalla kepunuorten pj. Hanna Markkanen näytti esitykselle vihreää. Käsittämätöntä puhetta keskustanuoren suusta. Opettajakansanedustaja Jouni Ovaska taas tänään näytti punaista, mutta suhtautui myönteisesti uskonnon ja ET:n yhdistämiseen. Yhtä käsittämätöntä keskustalaisen suusta sekin.

Miksi esitys on oaj:lle kultaa? Opettajille tulee lisää pienryhmiä, jotka opettajan unelmien täyttymys. Pienryhmän opettaminen kun on monta kertaa helpompaa kuin ison. ET-ryhmät juuri tällaisia. Minkään perään ei oaj ole huutanut enemmän viime vuosina kuin ryhmäkokojen pienentämisen. Toiseksi oaj:ta kiinnostaa uusien opetusryhmien muodostuminen. Työllistävät uusia opettajia.
Yhden uskontotunnin sijaan tulee kaksi tuntia, uskonnon- ja ET:n tunti.

Oaj ymmärtää opetusministerin puoluekannan muuttumisen täydellisesti. Ottavat kaiken ilon irti vasemmistoideologiasta. Varmaa on, että oaj:lla on sormet Lin sopassa,
ellei peräti kädet kyynärpäitä myöden.

LI JA OUTI HALUAVAT KAIKKI PIMEÄÄN KORPEEN

Toivoisi, että koulun uskonnonopetukseen liittyvät asiat jätetään niille, joiden arvomaailmaan ne kuuluvat. Kirkkoon kuuluville. Toisen tontille ei pitäisi mennä vakaumusasioissa.

Lin ja Outin toiminnan voi luokitella järjen, miksei jopa perustuslain vastaiseksi, kun yritetään lainsäädäntöteitse puuttua toisten uskontoon liittyviin asioihin. Ihan kuten Haaviston caseissäkin, on Li ominenapoine lähtenyt sooloilemaan, ilman hallitusohjelman valtuutusta. Vink vink perustuslain asiantuntijat. Olisiko Lin kohdalla tarpeen tutkia, ovatko hänen toimet perustuslain mukaisia?

Kysymyksessä on julkinen yritys rajoittaa enemmistön uskonnon harjoittamista hallitusohjelmaan kuulumattomin toimin. Vai onko tilanne jo se, ettei enemmistöllä ole samoja oikeuksia kun vähemmistöillä?

Jos Päivi Räsäsen katsotaan syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan niin, eikö Li syyllisty samaan. Ärsyttää enemmistöä, kristittyjä. Kantelu sisään perustuslakivaliokunnalle. Jatkonäytös valtakunnanoikeudessa.

Kirkon ja kristinuskon osalta on lopun aika käsillä, ellei pian herätä puolustamaan kristillisiä arvoja suurin joukoin. Tavallisena ”tapakristittynä”, käyn pari kertaa vuodessa kirkossa ja nautin kirkkopyhien suomasta vaihtelusta ja hengellisyydestä arkeen. Tunteet nousee kuitenkin pintaan kun huomaa, että tulevia sukupolvia ollaan viemässä pelkkään arkeen ja sekasortoon. H-hetki herätä.

Lin ja Outin ideologiasta ja aiemmista toimista tietää, että kristillisillä arvoilla ja kulttuurilla ei ole heille mitään arvoa. Kristityn silmin pimeässä korvessa kulkevat. Hirvittävä yritys saada sinne kristitytkin kompastelemaan. Onneksi ihana enkeli vielä kotihin vie.

MILLOIN MUISTAT VIHERVASEMMISTON OLLEEN ENNEN AL-HOLIA LAPSEN ASIALLA? EI MUUTEN OLE NYTKÄÄN! - 21.12.2019

Nyt on sitten nähty sekin ihme, että vihervasemmistoa kiinnosti lasten asiat. Huusivat kaikki yhteen ääneen ”tulkaa kaikki terroristien lapset Suomeen ja heti”. Toveri Marinin hallitus näytti kansalle, mikä on sille tärkeintä. Terroristi-taustaiset äidit ja heidän lapsensa. Vappumarssillekaan ei ole tovereilla ollut näin kiire, kun tätä päätöstä tekemään!

Etunenässä lapsia oli huutamassa Suomeen itse lapsettomat Haavisto, Kulmuni ja Ohisalo. Kai Marinkin voidaan lukea samaan porukkaan? Tuskinpa hänen vajaan kahden vuoden ikäinen lapsi äitiä tuntee muuten kuin ulkonäöltä. Senkin isukki opettanut tv-ruudun takaa huutamalla ”Katso äiti!”.

Viime päivät on pitänyt kysellä itseltään, miksi toveri Marinin hallituksen huoli lapsen oikeuksien toteutumisesta kohdistui vain terrorismitaustaisten äitien lapsiin? Miksi vain he ovat Pekan, Sannan, Marjan ja Katrin sydäntä lähellä?

Toveri Marinin hallitus on väittänyt kivenkovaa, että sen viime maanantainen poliittinen päätös perustuu kansainvälisiin sopimuksiin lapsen oikeuksista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että toveri Marinin hallitus käytti lapsen oikeuksia vain kilpeänä omille intresseille. Mitään velvoitettahan Al-Holin leirin osalta ei kansainväliset sopimukset asettaneet. Jos olisi, ei poliittista päätöstä olisi tarvittu. Se tarvittiin, kun muuta perustetta ei ollut.

Toveri Marinin hallituksen turvautuminen lasten oikeuksiin alkoi siitä hetkestä, kun terrorismitaustaiseten äitien ja heidän lastensa kotiuttaminen Haaviston toimesta kansan selän takana epäonnistui. Kyllä toveri Marinin hallituskin tajusi, että ihan paras peruste nuo lasten oikeudet ovat, koska niitä kukaan ei kehtaa vastustaa. Ja onhan lapsen oikeudet jotakin sellaista, mihin vetoaminen ja millä perusteleminen tekee ihmisestä, sinusta ja minusta, ja siinä samalla Pekasta, Sannasta, Marjasta ja Katrista hyvän ihmisen.

Eikä löytynytkään ketään, ainakaan kaikki vähänkään irtonaiset pisteet aina innokkaasti keräilevistä poliitikoista, joka olisi uskaltanut sanoa olevansa asiasta eri mieltä. Minäpä uskallan.

Joku ehti jo ajatella, että onpa julma ja tunnekylmä tyyppi. Varmasti lapseton. Narsisti. Ties mitä. Olen kuitenkin kolmen pojan rakastava äiti. Väitän ajattelevani lähes jokaista asiaa, siis muitakin kuin omiani, johon liittyy tavalla tai toisella lapsi, lapsen kautta, lapsen silmin. Sanonut satoja kertoja, kyllä me aikuiset aina pärjätään, mutta miten lapset.

Vastustan siis lasten hakemista leiriltä. Ihan sillä samalla perusteella, millä toveri Marinin hallitus päätti hakea lapset pois leiriltä. Kansainvälisillä lapsen oikeuksien sopimuksilla. Niillä perusteilla lapset olisi tullut jättää leirille. Niin olisi toveri Marinin hallituksenkin tullut sopimuksia tulkita. Eikä lähteä sooloilemaan.

Olen kysynyt itseltäni toistuvasti, miten kansainvälisiä lasten oikeuksien sopimuksia tulkittaessa suomalaislapset voivat mennä muiden maiden lasten edelle. Kansainväliset sopimuksethan asettavat kaikki Al-Holin lapset samalle viivalle. Kaikkiin leirin lapsiin tulee noudattaa samoja linjauksia. Sopimukset ovat lapsen kansallisuudesta riippumattomia, eivät erottele toveri Marinin hallituksen tapaan suomalaisia, syyrialaisia, irakilaisia…. lapsia toisistaan. Ne koskevat kaikkia maailman lapsia. Vasta sitten, kun kaikki sopijaosapuolet yhdessä päättäisivät, että kaikki leirin lapset tulee hakea kotimaihinsa, näin tulisi tehdä. Koska tällaista päätöstä ei ole eikä tuskin edes tule, ei toveri Marinin hallitus toiminut oikein.

Tietoon on saatettu, että olosuhteet leirillä ovat surkeat ja epäinhimillset. Sellaiset, joissa ei suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan saisi olla yhtään lasta, minkään maan lasta. Miksi kansainväliset toimijat, kuten YK, ei vaadi lasten pelastamista? Koska asialla on kääntöpuoli, terrorismi. Se jättää vastuun lapsista vanhemmille. Heille, jotka ovat lapset sota-alueelle vieneet tai lapsen siellä synnyttäneet.

Koska muut kansainvälisiin sopimuksiin sitoutuneet maat eivät ole lähteneet auttamaan muita kuin orpolapsia, on Suomen hallituksen poliittisella päätöksellä ollut pakko olla joku muu tarkoitusperä kuin kansainväliseen sopimukseen perustuvat lapsen oikeudet. Ehkä henkilökohtainen tai puoluepoliittinen? Haaviston tai vireän puolueen oma intressi? Todennäköisesti. Jonka toveri Marinin hallitus oli pakotettu verhoamaan koko hallituksen poliittiseksi päätökseksi, kun Pekan salaiset siirtoyritykset tulivat yllättäen päivänvaloon.

Toveri Marin halituksen oli pakko saada lisäaikaa. Ettei toveri Marin olisi ollut sen lisäksi, että on maailman nuorin pääministeri, myös maailman lyhytaikaisin pääministeri. Toki kananlennolle on vieläkin aikaa. Ei tarvita kuin kepun kannatuksen laskeminen alle maagisen 10 prosentin ja silloin Kulmunin on pakko toimia, vai toimiiko silloin jo Kaikkonen?

Haaviston tai vihreän puolueen omia intressejä puoltaa monet seikat. Esimerkiksi se, että kukaan ei ole kertonut, miten Al-Holin leirin olosuhteet poikkeavat Afrikasta tulleiden pakolaislasten Euroopan rajalle pystytettyjen leirien olosuhteista? Millä tavalla Al-Holin leirin olosuhteet ovat pahemmat lasten kannalta kuin muiden pakolaisleirien? Näinhän pitää olla, jos vain Al-Holista lapsia haetaan turvaan. Kysytyttää vielä, että miksi vain Al-Holin leirin lapsia koskee kansainvälisten sopimusten lapsen oikeudet?

Jos lasten oikeudet -kortti olisi todellinen, niin miksi Haavisto ei ole EU-puheenjohtajamaan edustajana erilaisissa kokouksissa ja eri puolilla maailmaa pyöriessään vaatinut toimia muiden pakolaisleirien lasten ja muiden maiden kuin Suomen Al-Hol-lasten turvaan hakemista vetoamalla lapsen oikeuksiin. Olisi systemaattisesti kantanut huolta pakolaisleirien lapsista jo aiemmin. Näin ei Haavisto ole tehnyt!

Jollei koko maailma pidä meitä nyt kaikkein itsekkäimpänä kansana, niin ei koskaan. Muut maat kuin Suomi näyttäisivät pitävän kaikkia maailman lapsia yhtä arvokkaina. Auttavat kansallisuuksista riippumatta kaikkien maiden lapsia, kun siihen on olemassa perustellut syyt.

Eivät kuitenkaan näytä auttavan Al-Hol-lapsia, mistä on tulkittavissa, että perusteita auttamiselle ei ole. Toveri Marinin hallituksen toteuttaman operaation jälkeen Suomalaisia ei pidetä vain itsekkäinä vaan samalla maailman typerimpänä kansana. Kun antaa yhden tomppelin touhuta mitä mieleen tulee ja sanoa kansalle melkein mitä sylki suuhun tuo. Ja sitten selitellä, että lapsen oikeuksiahan minä vaan ajattelin.

Mistä terroristitautaisen lasten hakemisessa sitten on kysymys? Joku isistaustaisen naisen sukulainen varmaan ottanut Pekkaan yhteyttä ja pyytänyt hommaamaan sukulaisen Al-Holista turvaan Suomeen? Aika kun oli leirillä käynyt pitkäksi? Tylsäksikin, kun ei enää päässyt harjoittamaan terrorismia eikä miehiäkään ollut, joiden kanssa peuhata? Kauniisti Pekalta pyysi, voisitko mitenkään hommata takaisin Suomeen? Edes siksi ajaksi kun ”työt” taas isisin parissa pääsevät jatkumaan? Saisi lapsetkin pois pyörimästä jaloista suomalaisiin kouluihin ja päiväkoteihin? Hekin tylsistyneet, kun eivät ole päässeet ampuma-harjoituksiinsa pian vuoteen.

Pekka tarttui tuumasta toimeen? Yhtä ihmistä ei kehdannut hakea vaan päätti tuoda kaikki kerralla. Saa ensin kymmenen, pian neljäkymmentä uutta äänestäjää itselle ja puolueelle. Ja monta lisä-ääntä tulee vielä pelastettujen sukulaisilta ja ystäviltä? Eihän pelastettu pelastajaansa koskaan unohda. Jos vastapalvelukseen on pienikin mahdollisuus. Pekan ja vihreiden äänisaaliit suorastaan janoavat näitä ääniä.

Pekkaahan ei kiinnosta muu kuin tulevat presidentinvaalit. Niihin Pekka on suunnannut kaiken tarmonsa. Ensin kampitti Toukon pois alta, sitten nappasi ulkoministerin salkun ja toivoo eniten, että kaiken kruunaa presidentinvaali-voitto. Vai sotkeeko valtakunnanoikeus hyvän suunnitelman? Pahalta näyttää.

Pekka ei odota mitään enempää kuin maailman medioiden huutoja ”Maailman historiassa ensimmäisen kerran on presidenttinä homo, Suomessa. Sitä ennen media muka huusi Suomen nuorimman naispääministerin perään. Jos joku fiksu ihminen kuvittelee, että maailma oikeasti ihailee tällaisia järjettömyyksiä, niin se on vain sitä samaa harhaa kuin mistä kannabiksen laillistamisvaateetkin lähtevät. Kannabiksesta.

Viime presidentinvaaleissa ei Pekka jäänyt kauhean montaa ääntä vaille, että olisi päihittänyt Saulin. Nyt Pekalla on vahva usko, että muutamat tappioäänet tulevat kuitatuiksi auttamalla hätään joutuneita. Ei kai Pekka tyhmä ole, vai onko, kun halusi riskeerata presidenttiyden Al-Hol sekoiluilla. Ei tässä millään napeilla Pekka pelaa.

Toveri Marinin hallituksen Al-Holia koskevassa poliittisessa päätöksessä toteutuu mitä parhaiten ”on lottovoitto syntyä Suomeen, suomalaiseksi”. Jos vapaaehtoisesti terroristijärjestöön värväytyneiden äitien lapset ovat niitä, joita toveri Marinin hallituksen mielestä tulee kaikista maailman lapsista ensimmäiseksi auttaa, kuten toveri Marinin hallitus ensitöikseen teki, on lasten äideille ollut todellakin lottovoitto syntyä Suomeen. Edes ökyrikkaassa, maahanmuuttopolitiikassa vuosikymmenet Suomea liberaalimmin toimineessa Ruotsissa, on isisiin värvätyillä naisilla pääsy takaisin kotimaahan vain kaukainen unelma. Ehkä jopa utopistinen!

Suomalaisviranomaiset toimivat kuin Meryl Streep Sofien valinta -elokuvan koskettavimmassa kohtauksessa. Siinä kahden pienen juutalaislapsen äitiä näyttelevä Meryl joutuu natsiupseerin edessä pienessä hetkessä päättämään kumman lapsistaan pitää ja kumman antaa natsien surmattavaksi kaasukammiossa. Al-Holin leirin lapsista Suomen viranomaiset valitsevat pois "omansa", muut jättävät kuolemaan leirille.

Toinenkin tie olisi ollut. Etsiä yhdessä muiden maiden kanssa apua kaikille Al-Hol-lapsille. Edellyttäen, ettei jokin seikka, terrorismi, sitä estä.

Suomi on tähän asti totuttu näkemään hädän hetkellä auttavana kansana. Eivät Estonialaivan pelastus-operaatiossa pelastusmiehet kyselleet, ennen kuin nostivat hyisestä merestä pieniltä lautoilta kylmästä kangistuneita ihmisiä helikoptereihin, oletko suomalainen? Eivät sanoneet ruotsalaisille ja virolaisille, anna köysi suomalaiselle, olemme suomalaisia ja pelastamme vain suomalaiset. Hädästä oli kysymys tuolloinkin. Onnettomuudesta pelastettiin kaikki, kansallisuudesta riippumatta. Al-Holista vain suomalaislapset.

Toveri Marin hallitus on paljastanut, että sille lapsen oikeudet ovat yhtä kuin terrorismitaustaisten lasten oikeudet. Toinenkin asia on jo tullut selväksi toveri Marinin hallituksesta. Kotimaan köyhissä ja surkeissa oloissa eläviä lapsia ei hallitus priorisoi. Häpeäisit toveri Marin!

KULMUNI JA RINNE, VIIME VIIKOISEN "SADUN" KAUNOTAR JA KULKURI, OLIVAT MIETTINEET ASKELMERKIT HARKITUSTI ETUKÄTEEN, LOPULTA HÄMÄRÄT TOIMET PALJASTUIVAT - 8.12.2019

Demarit ja Kepu järjestivät viikolla ennennäkemättömän näytelmän. Vastaavaa ei tultane ihan heti näkemään, tuskin koskaan. Poliitikot ryhtyivät näyttelijöiksi. Toki asia ei yllättänyt, kun tiesi Rinteen taustat. Lapsuudessahan Rinne harrasti mm.näytelmäkerhoa ja työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä. Nyt Rinne elää uudelleen nuoruuttaan ennen kuin päätyy takaisin vaippaikään.

Viime viikosta voi päätellä, ettei demareita ja Rinnettä pidättele mikään. Nuoruudenko muisteloissa puskettiin ilmoille näytelmä, jollaisia on totuttu näkemään vain diktatuureissa. Demokratiaksi ja sivistysvaltioksi itseään kutsuvasaa Suomessa ei lie koskaan ennen tätä. Ellei olisi omin silmin nähnyt ja korvin kuullut kaikkea, vaikea olisi todeksi uskoa. On aika ajoin pitänyt ihan itseään nipistää, että tajuaa elävänsä todellisuutta.

Tarkastelee asiaa mistä vinkkelistä tahansa, ei julkisuudessa esitetty syy Rinteen pääministerin tehtävistä poispotkimiseen voi olla keskustan esittämä luottamuspula. Siihen ovat viime päivät tuoneet vahvistuksen. Onhan molemmat päähallituspuolueet, demarit ja keskusta sovitelleet Rinteen käteen uudessakin hallituksessa ministerin salkkua. Siinä ylitettiin kaiken ymmärryksen raja. Siinä kohtaa oli pakko lähteä miettimään, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.

Kaikesta nähdystä ja kuullusta ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen. Rinteen pääministerin tehtävistä luopumisen olivat demarit ja kepu yhdessä sopineet. Onhan Kulmuni samassa nesteessä kuin Rinnekin, kun tarkastellaan molempien puolueiden kannatusta. Vaikka Kulmunin silmissä häneltä itseltään kuullun perusteella nesteen väri onkin jo muuttunut keltaisesta ”sysihuonoksi”. Jotain oli yhdessä pakko keksiä. Todennäköisesti jopa demarien aloitteesta.

Kun lähtee tarkemmin pohtimaan asiaa tältä kannalta, ymmärtää nopeasti, että tästähän näytelmässä on ollut kysymys. Tuo demareita ja kepua hallitusyhteistyön lisäksi yhdistävä toinen asia. Molempien puolueiden kannatuksen lasku silmissä. Voitaneen jopa puhua, jollei maailmanennätys- niin ainakin suomenennätysvauhdista. Vaalit olivat keväällä, hallitus pystyssä kesäkuun alussa ja reilussa puolessa vuodessa molempien puolueiden kannatus on laskenut kuin lehmän häntä. Tulevana keväänä hätyytellään jo olematonta!

Eduskuntavaalien aikaan keskustan kannatus oli 13,8 % viimeisimmässä Helsingin Sanomien gallupissa enää 10,2 %, pudotusta per kuukausi 0,45 %. Demareilla vastaavat luvut vielä karmeammat 17,7 % ja 13,2 %, pudotusta per kuukausi peräti 0,56 %. Kummalla lukujen perusteella ahdinko on suurempi? No demareilla.

Siitä huolimatta valtamedia on keskittynyt uutisoimaan vain kepun kannatuksen laskua. Demareiden todettu vain ilmoitusluonteisena asiana. Tämän demareiden hyssyttelyn toki ymmärtää, kun tietää mitä väriä Yle ja Helsingin Sanomat liputtavat. Ovat iät ajat näyttäytyneet punaisena vaatteena.

Tämän viikon tapahtumista ovat päässeet taas syyllistämään kepua oikein olan takaa, pääministerin kaatamisesta ja kähmimisestä. Kääntävät kaikki asiat demareiden eduksi. Ällöttävää demariden pussiin pelaamista.

Edellä esitettyjen lukujen perusteella demarileirissä on ollut pakko keskustella, mitä tehdä kannatuksen laskulle. Käytössä ei ollut kauhean montaa keinoa. Samat metodit pätevät kuin urheiluissakin. Johto vaihtoon kun menestystä ei synny.

Jos demarit eivät ole 13,2 %:n kannatuslukemilla pakotettuja miettimään henkilövaihdoksia, niin milloin sitten? Kepulla asia oli niin sanotusti hoidossa, vaihtoihan se vasta syyskuussa Sipilän Kulmuniin. Ja ihan samasta syystä! Kannatuksen hullusta laskusta vaaleissa. Niinpä vain demareilla oli aika toimia, vaihtaa johtoa. Ja mikäs sen parempi ajankohta kuin postin tilanteen epäselvyydet. Saatiin verhotuksi sen piikkiin. Eikä yleiseen hätätilaan puolueessa.

Kun haudasta viime talvena noussut Rinne tuli harmaana haamuna hoippuen, edellisen demarinäytelmän jälkeen kaiken kansan eteen helmikuun lopussa, oli kuiske demarileirissä puheenjohtajan vaihtumisesta varmasti jo alkanut. Olivathan ”omat” tienneet tuolloin jo pitkään, miten kriittisessä tilassa Rinne oli ollut, vaikkei siitä ulkopuolisille tiedottaneet. Vaalien läheisyyden vuoksi kertoilivat ihan toisenlaisia tarinoita, väittivät Rinteen paranevan hyvää vauhtia, vaikka nukutettuna makasi. Valehtelivat kansalle päin naamaa. Kun lehdistö oli tuolloinkin demareiden tukena, saivat demarit nipinnapin suurimman puolueen aseman ja sen turvin ovat porskutelleet ja Rinne johtanut kuin viimeistä päivää. Joka nyt edessä häämöttääkin.

Syksyllä Rinteen toilailut kiihdyttivät Rinteen kampeamispeliä puolueen sisällä ja äityi sellaiseksi taisteluksi postikiermuroita ja Paateron syrjäyttämistä ihmetellessä, että puoluetovereilla lopulta kaatui kuppi nurin. Paras tuki löydettiin gallupeista. Ja ei kun Rinne vaihtoon!

Vaikka Rinne itse on peiliin katsoessaan nähnyt upean, viriilin ja nuorekkaan miehen, kuten muutkin suomalaiset miehet pääsääntöisesti tekevät, oli kilometrejä takana kuinka paljon hyvänsä, on heikkonäköisempikin demari nähnyt Rinnettä katsellessaan vain loppuun kalutun ja käytetyn harmaan haamun. Kaikkea muuta kuin rehellisen ja luottamusta herättävän energisen ja yhteistyökykyisen puheenjohtajan.

Jos mies on nuoruudesta asti pelannut ja suhmuroinut kaikessa mihin on sormensa pistänyt, niin joskus pelisilmä pettää ja on maksun aika. Kaikki valo on hävinnyt Rinteen poliittisen uratunnelin päästä. Ihmeen kauan se, Rinteen taustat ja tuomiot tuntien, Rinteen matkantekoa valaisikin.

Mutta miten toteuttaa Rinteen vaihtaminen pääministeripuolueessa niin, ettei hätä näy päälle päin? Siinä oli demareiden visaisin ongelma. Puoluekokouksen kutsuminen kokoon valitsemaan uusi puheenjohtaja olisi juurikin kielinyt demareiden hädästä ja olisi ollut massiivisempi toimenpide kuin mitä tarvittiin keulakuvan vaihtamiseksi, kun kysymys oli pääministeripuolueesta. Niinpä kirjoitettiin näytelmä, jossa Rinteen taas kerran annettiin säilyttää kasvonsa. Päätettiin antaa Rinteen jatkaa puolueen puheenjohtajana ensi kesän puoluekokoukseen asti. Se jos mikä näyttää ulospäin, että puolueen sisällä Rinteeseen edelleen luotetaan, vaikkei enää luotetakkaan. Siis suuren luokan harhautus tämäkin. Yhtenä suurena syynä toki myös taloudelliset syyt, ylimääräisen puoluekokouksen aiheuttamat ylimääräiset kustannukset. Olisihan kesän puoluekokous joka tapauksessa edessä ja puheenjohtajuus silloin taas katkolla.

Ja mikä pahinta ylimääräinen puoluekokous olisi ollut demareiden rinteeläissiivelle riski toimenpide. Seuraajaksi ei ehkä olisi saatu ujutettua Rinteen omaa naista. Marinia. Mikä nytkin tuottaa vaikeuksia. Yritys kuitenkin hyvä.

Demarit päättivät toteuttaa keulakuvan vaihdon vähän samaan malliin kuin vihreät syrjäytti Haaviston agitoimana ”sairaan” Toukon viime syksynä, päästäkseen itse ulkoministeriksi. Haavistohan valittiin ilman, että puolueen säännöt edes mahdollistivat pätkäpuheenjohtajan valinnan ilman puoluekokousta. Viime päivinä on nähty, että Haavistoa ei pidättele kukaan eikä mikään, viime syksynä ei edes puolueen säännöt, kun edessä häämötti ulkoministerin pesti, Pekan ikuinen unelma.

Kun vielä ottaa huomioon, että demarit ovat kääntäneet sairauskorttia viimeisen vuoden aikana tiheään selitelläkseen milloin kenenkin puolueen jäsenen valehteluja, ei sitäkään enää uskallettu ottaa käyttöön. Pistää Rinnettä sairauslomalle, kuten Touko määrättiin. Ensin korttia käytti Rinne itse, joskin kyseenalaisella tavalla, heti perään AlTaee ja viimeisimpänä Paatero. Nyt näytelmään piti löytää uusi juoni ja uusi kertoja. Luottamuspula ja kepu.

Erityisesti kun Rinteen seuraajaksi pääministeriksi haluttiin rinteeläinen Marin eikä maltillisempaa heinäluomalaissiipeä edustavaa Lindtmania, asioiden piti tapahtua nopeasti, ettei kansa ehdi muuta kuin toljottaa suu auki tapahtumien kulkua. Ettei kukaan ehdi ihmettelemään, miksi toimintakykyinen hallitus pitää nyt saada kokoon viikossa. Keväällä oltiin toimitusministeriön varassa ennen vaaleja viisi viikkoa ja sitten ihan ilman hallitusta vaalien jälkeen lähes kaksi kuukautta. Nyt on niin hemmetillinen kiire pistää hallitus kokoon vaikka Joulu ja lomat on jo ovella.

Toki viimeisen hallituksen menoa seuranneet tietävät, että mitä pitempään hallitus on poissa sitä parempi Suomelle ja suomalaisille. Ei tarvitse joka päivä pelätä, minkä älyttömyyden Ohisalo ja kumppanit tänään keksivät.

Kuvioon siis kuului, että vaihdos tehdään nopeasti, yhdessä viikossa. Näin pääministeriksi saadaan rinteeläinen nainen, Marinin. Jotta Rinne sitten sätkynuken lailla naruista ohjailee. Ja mitä kautta rinteeläiset ensi kesän puoluekokouksessa saavat etulyöntiaseman heinäluomalaiseen puheenjohtajakandidaattiin, Lindtmaniin nähden.

Kuvio palvelee erityisesti myös Rinnettä itseään. Vaikkei ihan kaikki mennytkään niin kuin Strömsössä, Rinteen käsikirjoituksen mukaan, että saisi jatkaa uudessa hallituksessa ministerinä, niin kohtuu hyvin Anttipoloiselle näytelmässä käy, saa sentään puoli vuotta jatkaa puheenjohtajana ja miettiä rauhassa mitä seuraavaksi. Harmittelee varmaan, kun ehti juuri syksyllä itse antaa hyvän komissaaripestin Urpilaiselle. Pelatakseen Urpilaisen ulos kesän puheenjohtajapelistä. Josta pelasi nyt myös itsensä. Ihan kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä.

Viime viikon tapahtumia tarkastellessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin, että pääminsterin vaihtamisesta ovat demarit itse olleet sopimassa, jopa aloitteellisia. Rinne on kertonut tarkat askelmerkit Kulmunille. Ja hyvin Kulmuni ne toteuttikin. Ei tarvinnut kuin paria lausetta toistella koko viikko. Luottamuksen menettämistä, kertomatta ja perustelematta mitä sillä tarkoittaa. Toisena, että on demareiden sisäinen asia, miten uuden hallituksen ministerit valitsevat. Ihan sama vaikka uuden hallituksen yksi ministeri olisi Rinne. Tämä paljastikin kupletin juonen. Ja sai kansan höyryämään siinä määrin, että käsikirjoitusta piti muuttaa, ja luopua Rinteelle suunnitellusta lohtulahjasta, ministeripaikasta tulevassa hallituksessa. Demarit ymmärsivät vihdoin, että joku raja vallankäytössäkin on.

Täytyy sanoa, että hyvin oli Antti lauseet iskostanut Kulmunin päähän ja suuhun. Tarkkaan harkitusti niitä toisteli. Yhtään lisäsanaa ei näytelmään Kulmuni improvisoinut. Pelkäsi jokaisen lisäsanan suututtavan demarit ja kepun menettävän tulevassa hallituksessa ministeripaikat.

Näyttelijän taidot sen sijaan Kulmunilta puuttuivat täysin. Niinpä tarvittiin eduskunnan puhemies Vanhanen apuun vakuuttelemaan, että Kulmuni yrittää vain olla hienotunteinen kun ei lausu luottamuksen menettämisestä enempää. Vanhanen tainnut tulla vanhuudenhöperöksi, kun moista tosissaan yritti väittää. Kulmunia hienotunteiseksi heti sen jälkeen kun tämä on hetkeä aiemmin vaatinut pääministerin eroa. Osoittiko siinä hienotunteisuutta? Sillä ei merkitystä, kun kuului yhdessä sovittun juonen kulkuun. Huomenna tullee Sipilä vielä avaamaan, että eri asioissa hienotunteisuus voi näkyä eri tavalla.

Voisi kuvitella, että kepun kentän tuntoja kuvannee tällä hetkellä parhaiten ajatus ”Hemmetti, että tulikin äänestettyä pikkutyttö puolueen johtoon”!

Vähän joutui miettimään, miten demarit saivat Kulmunin suostumaan näytökseen? Ei loppupeleissä tuottanut pienintäkään vaikeutta demareille. Demarit vain kaivoivat työkalupakistaan sen eniten käytetyn keinon. Uhkailun. Uhkasivat koko hallituksen kaatumisella ja muodostavansa uuden hallituksen yhdessä kokoomuksen kanssa, ilman kepua. Se pisti Kulmunin heti pioneeriasentoon. Samaan, mihin demarijohto on omansakin tottunut pistämään. Kulmuni näyttää olleen demareiden vietävissä ja valmis ihan mihin vaan. Ja nyt olikin jo kysymys melkein mistä vaan.

Sitten oli enää jäljellä se vaikein osuus. Millainen näytelmä julkisuuteen esitetään. Miten saadaan pääministeri vaihdetuksi niin, ettei koko hallitus vaihdu. Uudet vaalit tai vain uudet todelliset hallitusneuvottelut oli nekin pelattu valmiiksi pois. Vaalithan olisi ollut demareiden ja kepun suurin surma mitättömillä kannatusluvuilla. Tämäkin helppo nakki, kun kulisseissa oli valmiiksi sovittu, että vain Rinne vaihdetaan, ja kaikessa muussa peesataan eronnuttta hallitusta. Taidokas esitys!

Tätä vahvistaa myös se, että muut hallituspuolueet eivät halunneet mitään roolia viime viikon näytelmästä. Pistivät suut suppuun. Sillä olisivat säilyttäneeet parhaat neuvotteluasemat myös jos näytelmän pääosan esittäjät olisivat pettäneet ja uudet vallit olisi järjestetty.

Suunnitelmaan kuului siis, että rinteeläiset valitsevat nopeasti Rinnettä viime talvena tuuranneen Marin ikään kuin ilmoitusasiana. Toisin kuin miten rinteeläiset asiat suunnittelivat, olikin Antti Lindtman lähtökuopissa pääministerikandidaatiksi. Marin lennätettiin jopa hirvittävällä kiireellä takaisin Suomeen, ettei Lindtman pääse yksin valloittamaan kaikkia a-studioita ja aamutelevisioita. Onko kukaan ajatellut miten Suomen edulle pyyhittiin tälläkin touhulla sitä kuuluissa takapuolta poliitikon oman edun nimissä. Suomen asiat jätettiin hoitamatta, lapaset tippuivat sillä hetkellä kun Marin kuuli tarpeesta ja kiireestä tulla tyrkylle kotimaan mediassa.

No mikä vika Lindtmanissa on? Se, ettei ole rinteeläinen, vaan heinäluomalainen. Joka on myös todellinen syy sille, miksi ei ollut ministerinä edellisessä hallituksessa. Julkisuuteen kerrottiin perhesyyt. Asioiden todelliset taustat selviävät yleensä ennemmin tai myöhemmin. Nyt jo enemmin.

Kohta viikon päivät ovat deamaritoimitusministerien puntit tutisseet. Miten heille käy jos Lindtman tulee valituksi pääminsteriksi? Jos Lindtmanista tulee pääministeri ja jos demariministerit vaihtuvat sen myötä, kertoo se koko kansalle demarileirin kahdesta siivestä paremmin ja selvemmin kuin mikään muu.

Tämän viikoinen satunäytelmä voisi olla nimeltään Kaunotar ja Kulkuri Rinteen ja Kulmunin esittämien roolien perusteella. Tuskin tarvitsee avata kumpi on kumpi.

Tuo kuuluisa Walt Disneyn satuhan alkaa siitä samasta, missä tämän viikkoisen näytelmän Kaunotar ja Kulkuri olivat viime keväänä. Kaunotar ja Kulkuri lähtivät etsimään yhteiseloa hyvin erilaisista lähtökohdista. Kulkurilaiset kaunottaria koko viime hallituskauden haukkuneina. Kaunottaret kulkurilaisten räksytykseen väsyneinä. Yllätys yllätys, tällä taustalla Kaunotar ja Kulkuri löysivät yhteisen sävelen ja saivat synnytetyksi yhteisen "lapsen", juuri kaatuneen hallituksen.

Ei Kulkuri huonosti korttejaan pelannut, vaikka Lindtmanista tänään tulisikin pääministeri. Saahan Kulkuri jatkaa vielä puolisen vuotta demareiden johtotehtävissä ennen kuin joutuu takaisin sinne mistä Kulkurin tarina Walt Disneyn sadussakin alkoi, rautateille. Ensi viikosta alkaen Antti Rinne hypännee Mäntsälästä lähijunaan ja puksuttaa kohti eduskuntataloa kansanedustajana. Ministerin autoon hyppää joko Lindtman tai Marin.

Nyt sitä myös ymmärtää, miksei Rinne muuttanut pääminsterin virka-asuntoon kesällä. Tiesi, miten lyhyeksi pääministerin pesti muodostuu.

ONKO VALAKUNNANSOVITTELIJALLA KAIKKI MUUMIT LAAKSOSSA? - 25.11.2019

Kauhulla on tullut seurattua uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan ensimmäistä todellista työriitakoettelemusta. Päällimmäisenä on Piekkalan suhtautuminen Suomen tärkeimpään asiaan kuin lasten leikkiin. Hihittää, hymyilee ja lymyilee kameran edessä kuin pikkutyttö. Vaikka ollaan pieniä ja pienipalkkaisia ihmisiä ja heidän toimeentuloaan käsittelevän vakavan asian äärellä.

Kun Pau ja Palta vihdoin pyysivät yhdessä julkisesti apua sovitteluun, suojelua Piekkalasta, on valtakunnansovittelijan viime viikoisia ”touhuja” syytä käydä läpi tarkemmin.

Ministeri Paateron nimeämässä neljän hengen selvitystyöryhmässä, jossa on viime päivät etsitty ratkaisua lakkoon, on Paateron mukaan "vankka kokemus työmarkkinaneuvotteluista”. Eilen puhuttiin jopa neljästä viisaasta. Mutta yksikään näistä neljästä ei ole valtakunnansovittelija Piekkala. Eikö valtakunnansovittelijalla olekaan vankkaa työmarkkinaneuvottelukokemusta? Eikö hän olekaan viisas? Kaikki Piekkalan tuntevat huutavat yhteen ääneen ’Ei ole’!

Piekkalata puuttuu kaikki mitä hyvältä työmarkkinaneuvottelijalta edellytetään. Luovuus, pitkä pinna, ihmissuhdetaidot, kyky asettua toiseen asemaan ja turnauskestävyys. Neuvotteluosapuolten olisi luullut vähemmästäkin tämän huomaavan, mutta ovat nyt vihdoin tajunneet tilanteen kiristyessä, mitä Piekkalan hymyn takaa löytyy. Ei mitään.

Piekkalan olisi luullut kuuluvan itseoikeutetusti Paateron työryhmään, onhan hänellä Postin työriitatilanteesta sellaista tietoa, mitä kenelläkään muulla, Paun ja Paltan neuvottelijoita lukuun ottamatta, ei ole. Mutta eipäs vaan kuulunut!

Mikä kertoo Piekkalasta paljon. Sellaista mitä kukaan ei ole halunnut, tai ehkä vain kehdannut sanoa ääneen. Piekkalan epäonnistumisesta sovittelussa. Tod näk jopa homman tyrimisestä.

Käydään lyhyesti läpi Piekkalan esiintymistä mediassa viimeisen kahden viikon aikana samalla kun on pakko heittää ilmoille kysymys, onkohan Piekkalalla kaikki muumit laaksossa?

Lakon kolmantena päivänä, viime viikon keskiviikkona, Piekkala sai heti ensiesiintymisellään hiukset pystyyn vastaillessaan toimittajan muutamaan kysymykseen kameroiden edessä. Toimittaja kysyi mm. sopimukseen pääsemisen mahdollisuudesta, johon Piekkala hymyillen ja hihitellen ”Aina voi toivoa ja niin kauan kuin on toivoa on elämää tai elämää on niin kauan kuin on toivoa, mä toivon, et osapuolet löytää uusia ratkaisuja tähän pattitilanteeseen.” Mikä vastaus valtakunnansovittelijalta!

Seuraavaksi toimittaja kysyi, oliko sovintoon pääsemisestä mitään merkkiä, johon Piekkala taas veikeästi hymyillen ”No mä en osaa sanoa”!

Seuraavaksi toimittaja kysyi, edistyikö työriidan sovittelu tänään? ” Piekkala voivotteli ”Tää on niin vaikea työriita, tää on niin vaikea työriita, et kummallekin todella vaikea, tää on vaikea asiakkaille, tää on vaikea työntekijöille ja varmasti vaikea myös postille, tää ei ole kenellekään helppo.” Mikä yllätys! Onko joku lakkoon asti äitynyt työriita ollut joskus helppo? Ei ole!

Haastattelun ”kruunasi” Piekkalan vastaus, kun toimittaja kysyi, sovittiinko kahden tunnin neuvottelujen jälkeen muista sovitteluajoista ”Mä itse joudun menemään toiseen tilaisuuteen et siitä syystä en enää ehdi jatkaa sovittelua”! Valtakunnansovittelija oli buukannut toisen menon sovittelupäivälle. Tyttären harrastukseen viennin vai miehelle ruuan laiton?

Eikö valtakunnansovittelijan olisi tullut siirtää kaikki menot, työhön liittyvät ja henkilökohtaiset, jo aikoja sitten pois alta? Varuilta. Jos lakko alkaa. Keskittyä voimia säästämättä lakon sovitteluun täysillä, ympäri vuorokauden. Kun kansalaisten verorahoilla ylläpidetään valtakunnansovittelijan tehtävää, olisi kansalaisilla ollut oikeus tietää mikä meno esti valtakunnansovittelijalta sovittelutyön jatkamisen yhteiskuntaa koettelemassa poikkeustilanteessa.

Tämän viikon maanantaina Piekkala ihmetytti lisää. Ainakin työmarkkina-asiantuntijoita. Kun taas hymyillen totesi seuraavaa ” Meillä on muutamia tosi hankalia kysymyksiä, että voi olla, että menee tosi pitkäänkin. Mutta olisi mukavampi, jos pääsisi nopeammin kuin myöhemmin”! 5-vuotiaalta päiväkodin lapselta olisi voinut odottaa tällaista vastausta. Kiva olisi pian päästä kotiin! Kertoo jotakin Piekkalan suhtautumisesta asiaan.

Piekkalan suusta ei ole lakon aikana tullut muuta kuin sammakoita. Mikä on palauttanut mieleen Piekkalan valintakriteerit valtakunnansovittelijaksi. Piekkalaa pidettiin tehtävään sopivana, kun kukaan ei häntä tuntenut ja koska Piekkala ei ollut joutunut koskaan työmarkkinakiistassa sovitteluun.

Eivätköhän valitsijat tulleet ajatelleeksi, ettei sovitteluun joudu sellainen henkilö, joka antaa neuvotteluratkaisuissa vastapuolelle aina kaiken. Piekkalan elävää elämää kuntasektorilla. Tod näk sama juttu myös kirkon työmarkkinaratkaisuissa.

Piekkalan tehtävään nimittäneen ministerin olisi kannattanut kysyä mitä mieltä kunnat ovat olleet Piekkalan neuvottelemista työehtosopimusratkaisuista. Kuulla kuinka Piekkalan sopimat palkkojen korotusprosentit paukkuivat joka sopimuskerralla ja joka kunnassa. Piekkala kun antoi neuvottelujen loppumetreillä aina kaiken ja vähän päällekin vastapuolelleen, oaj:lle.

Piekkalan valintaprosessiin osallistuvilla olisi peiliin katsomisen paikka. Erityisesti sillä, joka Piekkalaa tehtävään ehdotti. Ei lie kauhean pieleen mene, jos esittäjäksi veikkaa Piekkalan entistä esimiestä, Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalosta. Kyllä vakka kantensa valitsee. Jollei itse osaa ja hallitse prosessia (Jalonen), asiaa helpottaa kiistatilanteissa jos sovittelijana on tuttu henkilö, entinen alainen.

Ennakoiko Jalonen tulevia Tehyn ja Superin ylimitoitettuja vaatimuksia talven neuvottelukierrokselle?
Valtakunnansovittelijan valintaprosessiin osallistuvien olisi EHKÄ ollut syytä selvittää Piekkalan taustoja tarkemmin. Eikä luottaa Jalosen näkemykseen. Toiseen suureen kuntien talousahdinkojen aiheuttajaan.

Aika pienellä selvittelytyöllä olisi selvinnyt mm., miten Piekkala vuosikaudet kiusasi alaisuudessaan työskennellyttä asiamiestä yksin siitä syystä, että alainen kannatti yksikkönsä päällikön valintatilanteessa toista henkilöä esimiehekseen kuin Piekkalaa Suomen kuntaliiton alaisuudessa toimivassa Kuntatyönantajat ry:ssä.

Piekkalan alaisuudessa työskennellyt nosti asiasta kanteen muiden palvelussuhderikkomusten ohessa ja Suomen kuntaliitto tuomittiin maksamaan korvauksia työntekijälle palvelussuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Oikeudenkäynti maksoi Suomen kuntaliitolle lähes 250 000 euroa. Piekkala tuli jo tuolloin kunnille kalliiksi!

Kun ei ollut puhtaat jauhot pussissa, oli Jalonen ja Piekkala pakotettuja valitsemaan jutussa asiamiehekseen yhden kyseenalaisimmista työoikeusjuristeista, Petteri Uotin. Joka keinoja kaihtamatta yleensä hoitaa jutun kuin jutun ’kotiin’. Vaikka Kuntatyönantajilla olisi ollut vino pino omiakin työoikeusjuristeja juttua hoitamaan. Mutta kun ei kehdattu pyytää omaa porukkaa kiertämään totuutta, valittiin 500 euron tuntipalkkainen häikäilemätön Uoti. Ja niin saivat kunnilta pakkolain turvin Kuntatyönantajien keräämät rahat kovaa kyytiä.

Tapahtumien taustalla oli kiusaamisen lisäksi Piekkalan pitkäaikainen alaisen nöyryyttäminen laittomilla määräaikaisilla palvelussuhteilla. Kaikki selviää Helsingin hovioikeuden kesällä 2017 antamasta tuomiosta.

Kaikesta edellä esitetystä on pääteltävissä, että Piekkala ei ole ymmärtänyt valtakunnansovittelijan työtehtävän vaativuudesta eikä vastuullisuudesta yhtään mitään. Pakkosynnytti viime tiistaisen sovintoesityksenkin säilyttääkseen oman imagonsa. Olihan Paun Nieminen todennut välittömästi sovintoesityksen käteen saatuaan puolilta öin, että tätä ei hyväksytä. Piekkala oli suostuttelut säästelemään tiedon aamuun asti, ettei olisi paljastunut Piekkalan esityksen surkeus heti kättelyssä. Ja niin antoi Nieminen armollisesti Piekkalan säilyttää virnistelevän naamansa aamun asti. Piekkalan omat tarpeet tulivat joka tapauksessa tyydytetyiksi, kun pääsi näyttämään, että kyllä tältäkin tytöltä sovintoesityksiä pesee.

Kun tiistaisessa sovintoesityksessä ei otettu toista osapuolta eniten kismittävään asiaan mitään kantaa, 700 työntekijän työehtosopimusshoppailuun, ymmärtää jokainen, että sovitoesityksellä olisi saman tien voinut pyyhkäistä sitä kuuluisaa ….

LOPUKSI

Piekkalan olisi kannattanut ennen valtakunnansovittelijan tehtävään hakeutumista ensin harjoitella peilin edessä, miten pitää naamavärkki peruslukemilla. Sitten harjoitella, ettei päästä suusta pelkkiä sammakoita. Vasta sitten hakeutua vaativiin valtakunnansovittelijan työtehtäviin.

Kiva oli eilen illalla huomata, että Piekkala oli jo miettinyt tulevaisuuttaan. Toimittajan kysyessä miten valtakunnansovittelijan työ jatkuu, tarkoittaen kun työryhmä puskee töitä hänen sijaan, Piekkala totesi, ettei hänen palvelussuhteensa valtakunnansovittelijana ole vielä päättymässä.

Ei ehkä ihan vielä. Mutta kun sen aika koittaa, ei Piekkalan irtisanoma alainen voi lie muuta kuin pohtia, miltäköhän Piekkalalle maistuu oma lääke.

KOKOOMUKSEN NUORET ”ORIT” LÄHTIVÄT LAUKALLE APULAISOIKEUSASIAMIEHEN KOULUN JOULUJUHLARATKAISUSTA - 12.11.2019

Viikonvaihteessa käytiin somessa pisteidenkeruupeliä liittyen apulaisoikeusasiamiehen antamaan ratkaisuun koulujen joulujuhlista. Koko kansa oli suuna ja päänä. Some oli täynnä käsittämättömiä heittoja. Heittelijöinä lasten vanhemmat, opettajat, rehtorit, poliitikot... Katsantokanta lähes poikkeuksetta käsittämättömän itsekäs. Muutamaa harvaa lukuunottamatta oltiin hukassa. Tulipa pettynyt olon.

Perimmäinen syyllinen asiaan oli yle. Kukas muu, kuin maamme ”vastuullinen” viestittäjä. Kansan verorahoilla itseään pyörittävä, kaiken hetkessä sekoittava "yleiskone".

Yle oli kaivanut ”hiellä ja tuskalla” kanteen nostajan, Uskonnottomat Suomessa ry:n puheenjohtaja Kaisa Robbinsin, hämmentämään apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua. Täysin vastuuttomasti, koska ratkaisu ei ollut julkisesti saatavilla. Faktoja ei pystytty tarkistamaan.

Miten ihmeessä yle oli ratkaisusta tietoinen? Kyllä uskonnottomat aina uskonnottoman ylen löytää. Silloin kun on painavaa asiaa kristinuskoa vastaan.

Ylen ilmiselvä tarkoitus oli saada uutisella Suomen koulut ja oppilaiden vanhemmat kaaostilaan. Siinä ilmeisen hyvin onnistuikin. Somessa rehtorit kyselivät huulet ymmyrkäisinä, mitä ratkaisu kouluilla tarkoittaa. Väärää informaatiota saatiin liikkeelle aivan kuten uutisella haluttiinkin. Faktat kerrottiin niin suppeasti kuin mahdollista. Kun tietää kansan ymmärryskyvyn, tai ainakin nyt tietää, oli soppa valmis.

Eniten hämmästytti kuitenkin se, että perustuslakivaliokunnan nuoret "orit", toista kautta eduskunnassa istuva Ville Rydman ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Heikki Vestaman lähtivät laukalle. Olivat ymmärtäneet, että pelkkä perustuslakivaliokunnan jäsenyys tekee heistä korkeimman luokan juristeja.

Nuoret miehet lähtivät arvioimaan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua käsittämättömällä tavalla. Tarkoituksena varmistella seuraavien vaalien äänisaalista? Ilman, että olivat perehtyneet apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun sisältöön perusteluineen. Joka julkistettiin vasta eilen, viikonlopun härdellin jälkeen. Löydät ratkaisun täältä https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/2186/2018

Valtiotieteilijä Rydmanin sekoilun vielä ymmärtää, mutta, että oikeustieteen maisteri Vestmankin lähti laukalle. Sitä on vaikea uskoa. Kyllä ne pienimmät odotukset, mitkä kansanedustajalle on asettanut, häipyivät tuhkana tuuleen.

Parhaiten juristien toimintaahan kuvaa se, että mitään ei lausuta, ennen kuin faktat ovat tiedossa. Eivät suostu edes oikeudessa itse ajamiaan asioita etukäteen arvioimaan. Odottavat ”kiltisti” ratkaisua. Ja mikä ominaisinta, tutustuvat tarkasti ratkaisun perusteluihin. Tästä juristit tunnetaan.

Toki ”kiltisti odottamiselle” on juristeilla toinenkin syy. Tietävät ja tuntevat kollegoidensa taidot. Tuomiot tulevat oikeuslaitoksesta kuin onnenpyörästä. Onnettomimmat ja eniten ”vietävissä” olevat juristit vaikuttaisivat päätyneen tuomioistuinten alimmille oikeusasteille. Niin laiskoilta vaikuttavat, aivan kuin eivät olisi koskaan nähneet ainuttakaan ylempien oikeusasteiden tuomiota.

Annetun apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun sisältöä voi kuvata vain yhdellä sanalla. Loistava! Vahvasti kristinuskoa, kirkollisia ja historiallisia kansallisia perinteitä kunnioittavana, ei ratkaisua voi muuten kuvata. Vaikka kuinka haluaisi. Minkäänlaista puolueellisuutta suuntaan tai toiseen ei ratkaisusta ole löydettävissä. Juridisesti arvioiden.

Ratkaisussa ei hämmästytä eikä kummastuta mikään pientä kulkijaa. Se on jopa täynnä itsestään selvyyksiä. Asioita, joihin apulaisoikeusasiamiehen syyttävä sormi on kuitenkin joutunut osoittamaan. Miksi ihmeessä?

Jos koululla olisi vähänkään pysähdytty miettimään joulujuhlan toteutusta lasten tunne-elämän kannalta, ei kannetta olisi päästy nostamaan. Lasten vinkkelistä tapahtuvan ajattelun ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä kasvatustieteilijöille. Yhteiskuntamme lapsiasiantuntijoille. Ylemmän korkeakoulun suorittaneille. Ratkaisun perusteella tämä kuvitelma ja toive on ollut pelkkää harhaa.

Alla numeroituna apulaisoikeusasiamiehen koulun joulujuhlaa koskevasta ratkaisusta poimittuja pääkohtia. Lyhenneltynä. Kaikki voimassa olevaan lainsäädäntöön tai perustuslakivaliokunnan kannanottoihin perustuvia. Pienintäkään ristiriitaa niihin ei ratkaisussa ollut havaittavissa. Kohtien perustelut, kuten heti huomaatkin, ovat omiani. Kärjistettyjä. Apposenauki avattuja. Jotta jokainen vihdoin ymmärtäisi kuinka väärässä asiassa on ollutkaan.

1. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan lukukauden päättäjäisjuhla, joulu- ja kevätjuhla, ei voi olla uskonnon harjoittamiseksi katsottava tilaisuus. Kyse on kaikille oppilaille yhteisestä opetukseen kuuluvasta juhlasta, joka on järjestettävä siten, että kaikki oppilaat voivat siihen osallistua vakaumuksestaan riippumatta. Joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä näin ollen voi järjestää uskonnollisesti tunnustuksellisena siinäkään tapauksessa, että sille järjestettäisiin vaihtoehtoinen tilaisuus.

Perustelut: Miltä Sinusta tuntuisi, jos muutaman muun lapsen kanssa, Sinun lapsesi ei voisi osallistua koulussa lukuvuoden huipennuksiin, lukukauden päätösjuhliin? Koulun joulu- ja kevätjuhlat ovat lapsille lukuvuoden kohokohtia.

Jos päättäjäisjuhlasta tehtäisiin uskonnollinen juhla, sekoitettaisiin sillä toista uskontoa harjoittavien päät, ovathan toisen uskonnon kautta omaksutut ajatukset ja uskomukset pyhiä arvoja lapsille jo hyvin pienestä pitäen vanhempien kautta.

Sitten kun islam on vallannut tämän maan - niin kuin vääjäämättä tällä menolla kerran tullee tapahtumaan, siitäkin huolimatta, etten minä, etkä todennäköisesti Sinäkään, sitä halua - et voi käsittää, että Sinun kristitty lapsesi joutuu osallistumaan islamin sävyttämään koulun lukuvuoden päätösjuhlaan. Jossa pääosassa on koraanin sana. Ja miettimään, mitä lapsen päässä tapahtuu kun kotona puhutaan Jeesuksesta maailman vapahtajana ja koulussa rulettaa Allah.

2. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan koulun joulu-, kevät- yms. juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.

Perustelut: Sitten kun islam on vallannut tämän maan - niin kuin vääjäämättä tällä menolla kerran tullee tapahtumaan, siitäkin huolimatta, etten minä, etkä todennäköisesti Sinäkään, sitä halua - et Sinäkään pistä pahaksesi jos koulun lukuvuoden päätösjuhlissa valtauskontoa edustavien muslimien lapset lausuvat hadithin (lyhyt kertomus), mutta koko muu juhla on kaunis ja iloinen uskonnoton, islamista vapaa juhla.

3. Apulaisoikeusasiamies pitää oppilaiden yhdenvertaisuuden, uskonnonvapauden sekä julkiselta vallalta uskontojen ja vakaumusten suhteen edellytettävän neutraaliuden ja tasapuolisuuden näkökulmasta lähtökohtaisesti ongelmallisena myös koulun lukukauden päättäjäisjuhlan järjestämistä kirkkosalissa. Kirkko on nimenomaan jumalanpalvelusten toimittamiseen tarkoitettu paikka ja siitä välittyy näin jo itsessään uskonnollisia merkityksiä.

Perustelut: Sitten kun islam on vallannut tämän maan - niin kuin vääjäämättä tällä menolla kerran tullee tapahtumaan, siitäkin huolimatta, etten minä, etkä todennäköisesti Sinäkään, sitä halua - ei Sinun kristitty lapsesi joudu istumaan koulun päättäjäisjuhlissa moskeijassa kumartelemassa sinne sun tänne.

Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä oaj:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen twitteri tästä asiasta laulaa. Outoa on jos ei tähän kaikkia kouluja ravistelevaan asiaan uskalla ottaa kantaa. Lausuu aina pienimmästäkin kouluun liittyvästä näkemyksensä. No eipä tietenkään uskalla. Olli Luukkainen kokisi hetkessä Päivi Räsänen kohtalon. Ja oaj kirkon tapaan jäsenkadon.

Katse tulevaisuuteen. Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu tulee turvaamaan nykyisen valtauskontomme harjoittamisen sen jäädessä vähemmistöuskonnoksi. Kieltää uuden valtauskonnon, islamin, harjoittamisen kouluissa vastaavalla tavalla kuin annetussa ratkaisussa kielletään nykyisen valtauskonnon, kristinuskon, harjoittaminen koulujen päättäjäisjuhlissa. Tässä ei ole kuin yksi ongelma. Uskooko joku, että tällä menolla tulevan valtauskonnon, islamin, harjoittajat tulevat koskaan kunnioittamaan upeaa lainsäädäntöämme, joka turvaa vähemmistöjen uskonnon harjoittamisen, heidän perinteidensä, historiansa ja kulttuuriin kunnioittamisen kuten me suomalaiset nyt kunnioitamme. Tuskin.

PÄIVI RÄSÄNEN ON SUOMEN TRUMP - VIHERVASEMMISTON HYVÄKSIKÄYTTÄMÄ TÄRKEÄ PELINAPPULA - 9.11.2019

Silmiin osui sunnuntaina pappi Olli Valtosen Facebook-päivitys Päivi Räsäsestä. Valtonen on evankelis-luterilaisen kirkon pappi, joka edustaa pientä ”karismaattista liikettä”. Pappi Valtonen hätähuusi Facebookissa sitä, kuinka kauan kirkko vaikenee, kuinka paljon täytyy kirkosta erota, ennen kuin kirkko tukee ja puolustaa jäseniään Päivi Räsäseltä.

Tajusin tämän luettuani välittömästi, että osallistumalla keskusteluun Valtosen päivityksestä saisin ”näytelmässä” hyvän roolin. Käsikirjoituksesta ja mitä parhaimmasta lavastuksesta vastasi pappi Olli Valtonen. Kristitty. Vastustajana Päivi Räsänen. Kristitty. Olin varma, että näytelmästä ja roolistani tulisi mielenkiintoinen. Enkä pettynyt.

Otin roolini ”haltuun” ensi kommentista. Totesin suorasuokaiseen tyyliini, että Valtosen päivitys on osa uskonnottomien ja vihervasemmiston päiviräsäs–ajojahtia.
Kärkevän ensikommenttini jälkeen näyttämölle astui tytärvaltonen. Tukemaan isävaltosta. Keräämään sympatiaa isävaltoselle. Tytärvaltonen lähti nimittäin ”arvailemaan” isävaltosen päivityksen syytä. Kertoi sen johtuvan ”varmaankin” - tätä sanaa hän käytti - tyttären, itsensä, kirkosta eroamisen aiheuttamasta pettymyksestä. Kiinnostuin roolistani lisää.

Kommentoin kysymällä ”Keskustellaanko papin perheessä perheenjäsenten aiheuttamista pettymyksistä Facebookissa?” Siitähän tytärvaltosen isän päivityksen syyn ”arvailu” kieli. Tytärvaltonen halusi kommentoidessaan antaa vaikutelman, ettei ollut ihan varma, johtuiko isävaltosen päivitys hänen isälleen tuottamasta pettymyksestä. Vaiko jostakin muusta. Kiinnostuin roolistani entistä enemmän.

Nyt näyttämölle astui isävaltonen. Kertoi perheen keskustelevan asioista muutenkin kuin Facebookissa. Roolini muuttui hetkellisesti hauskaksi. Nauratti.

Isävaltonen perusteli päivitystään seuraavalla kommentilla ”Siksi ihmettelin, miksi kirkko ei selkeästi ilmoita olevansa kaikkien kastettujensa takana ja puolusta homojäseniään. Nyt heidät on jätetty yksin Päivi Räsäsen ja muiden erilaisuutta vieroksuvien hyökkäysten kohteeksi. Paimenen tehtävä on puolustaa laumaansa petojen hyökkäyksiltä." Roolini sai uuden, järkyttyneen sävyn.

Isävaltonen vertasi Päivi Räsästä petoon! Olin valmis tulkitsemaan isävaltosen kommentin kunnianloukkaukseksi. Isävaltonen kiipesi mittapuussani yhden oksan liian ylös. Kaikkihan tietävät Päivi Räsäsen kylmänrauhallisen ja asiallisen painavan argumentointityylin. Kaukana Valtosen kuvaamasta hyökkäävästä. Tyylilaji pikemminkin puolustava. Eikä lie kukaan normi-ihminen edes harhaisimmissa ajatuksissaan pysty luokittelemaan Päivi Räsästä pedoksi? Miksi näin teki hengellinen, kristitty pappi toisesta kristitystä? Rooliini hiipi hämmennys.

Toisaalta myös kiitollisuus. Tässä kohtaa näytelmää oli nimittäin pakko pysähtyä miettimään, mistä tässä vuosikausia jatkuneessa päiviräsäs-ajojahdissa oikein on kysymys. Olli Valtosta kiittäminen, että taustat alkoivat kirkastua. Vihervasemmistolaiset ovat muuten näiden blogitekstieni yhteydessä todenneet mitä hauskimmin ilmaisuin tyhmyyttäni. Nyt aloin itsekin uskoa siihen. Tajusinhan vasta nyt miten tärkeä pelinappula ollivaltoslaisten tukemalle vihervasemmistolle Päivi Räsänen on.

Koska Päivi Räsänen on ja pysyy näkemyksissään. On luja ja vahva uskossaan. Vihervasemmistolaisilla ei ole sellaista uskoa koko porukalla yhteensä kuin mitä on Päivi Räsäsellä. Päivi ei siirry kesken näytelmän kliimaksin takavasemmalle itkemään. Keräämään sääliä. Päivi Räsäsen ajatukset ovat vuodesta toiseen samat. Kristallinkirkkaat. Niin kuin muillakin päiviräsäsläisillä.

Päin vastoin kuin päiviräsäsläiset, vihervasemmiston ollivaltoslaiset ovat kuin lastut laineilla. Milloin milläkin asialla sekasortoa kansan keskuuteen kylvämässä. Eilen ilmastonmuutoksella, tänään kannabiksen laillistamisella, huomenna … Vihervasemmisto tarvitsee jokaisen sekasorron kylvämiseen oman ”päiviräsäsen”. Meneillään olevassa kirkon hajoittamiseen pyrkivässä sekasorrossa ”päiviräsäsenä” käytetään one and only Päivi Räsästä.

Ollivaltoslaiset tarvitsevat Päiviä kirkosta eroamiseen. Jäsenkadon kautta kirkon hajoittamiseen. Pelinappulaksi. Kysymys ei ole yksin homojen oikeuksista. Kysymys on paljon suuremmasta. Kysymys on hajoita ja hallitse -konseptista. Homot ja Päivi Räsänen ovat molemmat pelinappuloita, joita vihervasemmisto käyttää ovelasti kirkon nujertamiseen. Kirkossa kun pitävät kotia vihervasemmiston ankarimmat viholliset, moraaliin ja sivistykseen elämänsä perustavat tavalliset suomalaiset.

Päivi Räsänen on Suomen Trump. Jenkeissä demokraatit tarvitsevat Trumpia taistelussa rebuplikaaneja vastaan. Vihervasemmisto Suomessa Päivi Räsästä kirkon kukistamiseen. Molempia mollataan niin paljon kuin sielu sietää. Vastapuolen ”hakkaamisella” haetaan omaa nousua.

Olli Valtosen sunnuntainen päivitys oli ovela. Olli oli susi lampaan vaatteissa. Olli-pappi ei suoranaisesti yllyttänyt ihmisiä eroamaan kirkosta. Ei kehdannut. Tytärvaltosen kautta antoi ”hillitysti” kirkostaeroamismallin.

Jos kirkko kumartaa ollivaltoslaisille, se pyllistää päiviräsäsläisille. Kirkon ei tule tukea tai puolustaa ollivaltoslaisia sen kummemmin kuin päiväräsäsläisiä. Kirkon roolina on osoittaa armollisuutta ja hyväksymistä kaikille ihmisille ja ihmisryhmille yhdessä, ei erikseen.

Kun kirkko viime kesänä asettui tukemaan pridekulkuetta, kirkko pyllisti pridekulkueen riettautta ja irstautta kammoksuville. Kun vielä ottaa huomioon pridekulkueen kärjessä marssivat tunnetut vasemmistopoliitikot, on ilmiselvää, että kirkko osoitti tukea väärässä paikassa ja väärään aikaan.

Olli Valtosen päivityksen näkeminen sunnuntaina toi mieleen kaikenlaista ajatuksia. Epäilyn, pelataanko kirkosta eroamisluvuilla? Onko kirkosta eroajissa ja liittyjissä samoja ihmisiä? Tytärvaltosia? Jotka eroavat dramaattisesti ja siitä ääntä pitäen päiviräsäs-kohun saattelemina. Liittyvät takaisin jossain kohtaa tasaisena virtana. Päästäkseen äänestämään ja vaikuttamaan kirkossa. Ja mikä tärkeintä, ”kaunistellakseen” erotilastoja piikeillä vuodesta toiseen? Näinkin voisi oheisia käppyröitä tulkita.

Ollaanko päiviräsäs-vihassa saavutettu nyt kulminaatiopiste? Onko kansan mitta täynnä? Alkaako päiviräsäs-sirkushuveissa loppunäytös? Kuvittelenko vaan? Toivon ainakin. Ainakin suuret joukot ovat äänekkäästi lähteneet vihdoin puolustamaan uskonnon- ja sananvapautta, Päiviä. Yli puoluerajojen.

Kun en ehtinyt kaikkea edellä esitettyä isävaltosen Facebook-sivustolla todeta, ennen kuin sieltä tuli lähtö, varmistan tällä blogikirjoituksella, että Olli Valtonen saa tietää loputkin ajatukseni. Kyllä tyhmäkin keinot keksii.
Ihailen ja kunnioitan Päivi Räsäsen uskon vahvuutta ja periksiantamattomuutta Pyhien arvojen puolustamisessa. Seison hänen sanojensa takana. Uskon, että niin seisoo moni muukin.

Toivotan lopuksi hänelle siunausta. Niin hänkin toivotti minulle toissapäivänä, kun hänelle Olli Valtosen sunnuntaisesta päivityksestä järkyttyneenä viestin vaikken ollut koskaan aiemmin ollut häneen missään yhteydessä. Tunsin velvollisuudekseni kertoa, että petoon häntä julkisesti somessa verrataan.

KUNTATYÖNANTAJIEN JOHTAJA JALONEN VASTUSEEN KUNTIEN TALOUSAHDINGOSTA - 26.10.2019

Mistä tiedän? Siitä, kun syytin viime sunnuntaina blogissani Kuntatyönantajien (KT) Jalosta kuntien ja kuntayhtymien talousahdingosta ja niissä paraikaa meneillään olevien yt-neuvottelujen hurjasta määrästä ja heti keskiviikkona oli Jalonen Kymmenen uutisissa (lopussa linkki uutisiin) pelastamassa ”karvojaan”. Painokkaasti yritti kertoa, että "Kuntien rahat eivät riitä, rahat ovat lopussa monesta kunnasta ja kuntayhtymästä" ja toisessa insertissä "Kunnissa on iso, miljardin luokan rakenteellinen alijäämä menojen ja tulojen välillä".

Silloin, kun on itse kuntien ja kuntayhtymien talousahdingon aiheuttaja, luulisi olevan hiljaa. Jalonen. Normi-ihmistä hävettäisi omat tekoset. Jalosta ei. Yritti mediaa hyväksi käyttäen luikeroida vastuustaan kuntasektorin talousahdinkoon. Kuvitteli, että kuntien ja kuntayhtymien johto loputtomasti nielee Jalosen teatraaliset esiintymiset mediassa. Jalosen keskiviikkoinen esiintyminen oli niiiiin teennäistä ja läpinäkyvää, ettei se voinut upota kuin Jaloseen itseensä.

Työvoimavaltaisella alalla, mistä kuntien palvelutoiminnassa on kysymys, avainrooli kuntasektorin kustannuksissa on henkilöstömenoilla. Onko Jalonen unohtanut, että yli puolet kuntien menoista on Jalosen itsensä neuvottelemia henkilöstömenoja? On, kun on pokkaa mennä siunailemaan itse aiheuttamaansa kuntien taloudellista tilaa mediaan.

Kuntasektorin on aika nousta barrikaadeille. Näyttää mistä kana pissii. KT:lle ja Jaloselle. Ennen kuin Jalonen lopullisesti tuhoaa koko kuntasektorin neuvottelemillaan käsittämättömän rahakkailla sopimuksilla. Sopimuksilla, joissa on vuosikaudet kuulunut vain yhden ääni. Ay-liikkeen ääni.

Tällaisia työ- ja virkaehtosopimusratkaisuja on Jalonen ehtinyt neuvotella johtajauransa aikana jo useita. Vuodesta 2007 lukien, jolloin Jalosen neuvottelema ensimmäinen sopimusratkaisu levitti KT:n henkilöstönkin silmät lautasiksi. Tuolloin Jalonen avasi sooloillen koko työmarkkinakierroksen, ei perinteinen vientiala! Sopi kuntasektorille järisyttävän käsittämättömät palkankorotukset. Minkä jytyn Jalonen jymäytti. Kiitokseksiko jytyläisille menneestä? Sieltä kun oli vasta muutama kuukausi aiemmin hypännyt työnantajan housuihin. Ei muuttunut yhdessä yössä työntekijä-asenne työnantaja-asenteeksi. Sen sai kuntasektori tuolloin karvaasti kokea. Toisaalta, ei ole ollut merkkejä, että asenne olisi myöhemminkään muuttunut. Jollei tietäisi, työntekijäpuolen edunvalvojaksi edelleen Jalosta luulisi.

Kun ottaa lisäksi huomioon, että Jalonen on neuvotellut kaudellaan, yksityissektorista poiketen, jatkuvasti kaikenlaista extraa keskitetysti sovitun palkkatason päälle, ei kuntasektorin talousahdinko voi olla kenellekään yllätys. Päinvastoin, odotettu. Ei toivottu.

Kun keskitetty tulopoliittinen ratkaisu on nyt kuollut ja kuopattu, ei Jalosta pidättele enää mikään. Ei edes EK ja muut työnantajia jämäkästi edustavat työmarkkinajohtajat. Jalonen saa kaikessa rauhassa sooloilla. Ja Jalonenhan sooloilee. Neuvottelee sopimusratkaisujen yhteydessä ja ns. jatkuvan neuvottelumenettelyn turvin koko sopimuskauden ajan kaikenlaista extraa. Karmeaa ylimääräistä rahanmenoa kunnille.

Jalosen voi nimetä ay-liikkeen kilteimmäksi lypsylehmäksi. Ei vikuroi eikä rimpuile. Rauhassa antaa lypsää kunnat tyhjiin. Miksi vikuroisi tai rimpuilisi? Eihän raha ole Jaloselta itseltään pois. Toimiston henkilömäärää vaan rauhassa kasvattaa. Kymmenessä vuodessa 48:sta 57:ään. Samassa ajassa kunnissa ja kuntayhtymissä ovi on käynyt vain toiseen suuntaan.

Riskitöntä ovat KT:n ja Jalosen touhut. Huiskivat rahaa sinne sun tänne. Riittää kun kunnat on sementoitu pakkojäsenyysellä KT:n kumppaniksi ja toiminnan rahoittajaksi ns. KT-lailla. Edes lain nimeä ei Jalonen ole uskaltanut esittää muutettavaksi, vaikka muutti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen Kuntatyönantajiksi jo vuosia sitten. Vanha nimi komeilee edelleen laissa. Jalosen ylivoimaisesti suurin pelkohan on, että lain avaamisen yhteydessä kunnat tajuavat vaatia muunkinlaisia muutoksia lakiin. Poistattaa kuntien ja kuntaliittojen pakkojäsenyyden.

Viimeisenä Jalosen villityksenä on ollut yritys sementoida maakunnatkin KT:n pakkokumppaneiksi vastaavalla tavalla. Eduskunnan poliitikkopellet olivat tämänkin valmiita hyväksymään. Ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan tyhmä se, joka antaa. Tässä tapauksessa taisivat tyhmiä olla molemmat.

Eihän pakkojäsenyyttä voi kukaan ymmärtää aikana, jolloin huudetaan joka tilanteessa valinnanvapauden puolesta. Kun vielä ottaa huomioon, että Suomessa kunnille on säädetty laaja autonomia, niin tällainen KT:n pakkojäsenyys on käsittämätöntä. Sitoa köyhä kuntasektori Jalosen suuriin pakkopalkankorotuksiin, kun se tarvitsisi toimintakyvyn turvaamiseksi kuntakohtaisia erillisratkaisuja, jopa palkanalennuksia.

Onko toista organisaatiota, jonka jäsen on pakko olla? Maksaa pakolla suuria jäsenmaksuja? Tuskin! Onko pakkojäsenyys jopa perustuslain (13 §) vastaista? Onhan KT osa yhdistystä! Kuntalainkin vastaista? Kuntasektorin on pakko syödä Jalosen kädestä. Ottaa mitä Jalonen antaa. Ja vielä pahempaa, samalla pönkittää Jalosen vallanhimoa ja egoa. Palkkana tästä kaikesta oma hidas ja kivulias kuihtuminen.

Hmm, mikseivät yritykset ole Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n, pakkojäseniä? Jokainen ymmärtää, ettei yrityksiä voi pakottaa jäsenyyteen, maksamaan EK:n jäsenmaksuja. Jostain kumman syystä kunnat voidaan. Miksi? Eihän maailmassa ole muuta pakkoa, kuin kuolla kerran.

Viime sunnuntaisen blogini alakohdassa ”Työnantajien edunvalvojalla pää pensaassa” ajatuksena oli herätellä kuntia tajuamaan, mistä kuntasektorin talousvaikeudet oikeasti johtuvat? Kuka on todellinen syyllinen? Ettei kunnat ja kuntayhtymät syyllistä turhaan itseään.

Valtio on ollut vuosikymmeniä Suomen Kuntaliiton ja sen alaisuudessa toimivan KT:n mielestä syyllinen kuntasektorin talousvaikeuksiin. Kahta mantraa ovat Jalonen & co julkisuudessa toistelleet. Kutsuvat sitä jopa edunvalvonnaksi. Toinen on ”Kuntien velvoitteita pitää vähentää” ja toinen ”Valtionosuuksia pitää korottaa”. Missä on konkretia? Valtion syyllisyyden uskottavuutta lisäisi, kun Jalonen iskisi pöytään lukuja ja faktoja? Tilastoja ja näyttöjä valtion toimien syy seuraus -suhteesta? Sille, jonka etuja Jalonen & co muka valvovat. Kuntasektorille. Olisi aika tehdä kuntasektorin edunvalvonta läpinäkyväksi. Kaivaa luvut esiin ja esittää julkisesti. Lukuja on pakko olla, ja luvut sellaisia, että edunvalvojan luulisi osaavan ne unissaankin. Näyttöä kuntasektori kaipaa!

Kuntasektoria itseään ei Jalonen uskalla syyllistää. Toki sielläkin varmasti tehostamista. Ruokkivaa kättä ei Jalonen uskalla purra. Jos niin tekisi, pistäisi kuntasektori viimein hynttyyt yhteen. Eikä Jalosella olisi muuta mahdollisuutta kuin Paula Vesalan laulun sanoin huutaa ”Nyt on lähtö”!

Kun vielä ottaa Jalosen toimien lisäksi huomioon, että ay-liike lypsää toisen hyvän eduskunnalta, lainsäädännön kautta, rämpivät kunnat ja kuntayhtymät sellaisessa suossa, että vaikea on niiden pitää päätä pinnalla. Tällaisesta on parahimpana esimerkkinä viime sunnuntaina esille ottamani hoitajamitoitus. 40 %:n korotus hoitajien määrään ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa. Mikä rahanmeno kuntasektorille!

Ja kun vielä otetaan huomioon, että Jalonen ei ota lainsäädännön kautta ay-liikkeen lypsämiä ”toisia hyviä” mitenkään huomioon sopimusten kustannusvaikutusta alentavana tekijänä, vaan tekee lakimuutosten edellyttämät muutokset sopimuksiin kiltisti kuin partiopoika ”till”, lisäksi, on selvää, että KT:n kuntien talousarvioihin esittämät kustannusvaikutukset ovat yhtä kaukana todellisuudesta kuin Jalosen ”yritys” keskiviikkona kymmenen uutisissa olla aidosti huolestunut kuntien talouden tilasta. Molemmissa on kyse suuren luokan huijauksesta. Yrityksestä välttää ”karvoihin” katsominen.

Miksi kunnat ja kuntayhtymät ovat antaneet Jalosen korotussooloilla? Ovat kyllä loputtomiin soitelleet KT:hen ja kyselleet, miksi vuosi toisensa perään henkilöstömenojen korotukset ylittävät KT:n ilmoittaman korotustason. KT pistänyt päänsä pensaaseen. Vastannut aina samalla tavalla. Kertonut, että ovat ilmoittaneet palkkaratkaisun korotustason keskimääräisenä. Tarkoittaen, että koko kuntasektorilla korotusvaikutus on KT:n ilmoittama. Yksittäisessä kunnassa voi olla jopa kaksinkertainen. Ollutkin. Ylikin! Osassa muka jäänyt alle keskimääräisen.

Vinkiksi kunnille ja kuntayhtymille! Perustakaa ryhmä, jossa jokainen kunta ja kuntayhtymä ilmoittaa henkilöstömenojensa kustannustason nousun. Laskette niistä kunkin sopimusratkaisun todellisen keskimääräisen kustannusvaikutuksen ja vertaatte tasoa Jalosen lafkan ilmoittamaan. Vastaavalla tavalla kuin Tilastokeskukselle ilmoittamanne tiedot henkilöstömenoista. Niitä KT:kin käyttää. Oikeat vertailutiedot saadakseen, selvitys on tehtävä kunkin sopimuskauden lopun henkilöstömenoilla. Ottaen huomioon henkilöstön lukumääräiset muutokset sopimuskauden aikana.

Tai vaihtoehtoisesti vaatikaa KT:ltä tilastoja toteutuneista henkilöstömenoista, josta jokainen kunta voi tarkistaa omat ja muiden kuntien tiedot ja sen tärkeimmän, sopimusratkaisujen keskimääräisen todellisen kustannusvaikutuksen. Pakkohan tällaiset tiedot on KT:lla olla ja KT:n menojen maksajien saada. Vastaavalla tavalla KT laskee neuvottelemiensa sopimusratkaisujen keskimääräiset kustannusvaikutukset etukäteen. Nyt tarvitaan tietoja jälkikäteen! Toteutumia.

Luulisi KT:n itsensä etunenässä olevan kiinnostunut tällaisesta raportista. KT:n sopimusneuvottelutaidon ja kustannusten laskukyvyn osoitukseksi. Näytöksi kuntasektorille. Tällaisia tietoja ei kuitenkaan löydy KT:n nettisivuilta, ei Kuntatyönantaja-lehdistä eikä mistään muualtakaan. Miksi ei löydy? Koska sellaista ei ole tehty. Jos on, se on revitty pieniksi palasiksi. Jotta Jalonen saa jatkaa istumista pallillaan.

LOPUKSI

Keskiviikon kymmenen uutisien kuntien yt-neuvottelujen huimasta määrästä kertovaan uutiseen oli Jalosen lisäksi pyydetty Vaasan kaupunginhallituksen demaripuheenjohtaja Maria Tolppanen. Toimittajataustaisen Tolppasen kommentti oli ihan yhtä ala-arvoinen kuin oli Jalosen.

Tolppanen sanoi, liittyen kuntaliitosten kautta saavutettaviin kustannushyötyihin, että "Jos on kolme köyhää ja ne pannaan yhteen niin ei siitä sen rikkaampi tule". Käsittämätöntä puhetta! Eipä tietenkään, jollei samalla oteta liitoksesta irti sen mahdollistamia kustannushyötyjä.

Kun ennen liitosta kolmella työnantajalla on tehty tismalleen samoja töitä usean työntekijän voimin, on oletettavasti mahdollista tehtävien uudelleen järjestelyn kautta saada tehostettua tehtävien hoitoa. Päällekkäisyydet saadaan säästöiksi meneillään olevan suuren eläkkeellelähtöbuumin aikana luonnollisen henkilöstöpoistuman kautta, esimerkiksi ylimmän johdon virkojen poistumisina.

Tolppasen kommentointi on tyypillistä poliitikon ”laulantaa”. Tuli taas varmistus siitä, miten turhaa poliitikkojen touhu kunnissa on. Eivät ymmärrä, tai poliittisista syistä eivät halua ymmärtää, edes perusasioita. Ainoa asia minkä osaavat, vaikeuttavat asiantuntijajohdon tehtävien hoitoa. Muuta virkaa heille ei löydy.

Tästä linkki keskiviikon 23.10. Kymmenen uutisiin https://www.mtv.fi/…/kym…/keskiviikko-23-10-klo-2200-1147917

KIURULTA UNOHTUNUT LASKEA HOITAJIEN MÄÄRÄ LASIKOPEISSA ENNEN ESITTÄMÄÄNSÄ 40 %:N TÖRKYLISÄYSTÄ HOITAJAMITOITUKSEN - 20.10.2019

Päätin viikko sitten pieneksi hetkeksi hellittää yleboikotistani. Boikottiin päädyin, kun valmiiksi vaikuttamispaloiksi lohkottu, kotisoffalle asti vihervasemmistolle ja ay-liikkeelle haiseva ja näyttävä ”tavara” kuvotti.

Kun käänsin ylelle, oli A-talkissa hoitajamitoituskeskustelu alkamassa. Sosiaali- ja terveysministeri Kiuru kertoi asiantuntijatyöryhmästä, jonka oli asettanut valmistelemaan vanhuspalveluiden kehittämistä. Kiuru ei kuitenkaan sanallakaan todennut, keitä asiantuntijoiksi kutsui? Kiinnostaisi.

HOITAJIEN EDUNVALVOJIA EI VOI KUTSUA ASIANTUNTIJAKSI

Jos Kiurun asiantuntijatyöryhmässä on yksikin Superin tai Tehyn järjestöjyrä, voi porukkaa kutsua vain hämärillä kujilla asiantuntijoiksi. Ei verovaroin pyöritettävillä ylen kanavilla.

Asiantuntija ei voi olla hoitajien edunvalvoja, jolla puurot ja vellit ovat aina sekaisin. Puurolle maistuu velli, jos se on edunvalvonnan kannalta tarpeen ja päinvastoin.

Ay-edunvalvoja ei myöskään näe metsää puilta. Juoksee silmälaput sivuilla kuin kilpahevonen, kohti tavoitteitaan. Kaikki muut yrittää päihittää ympäriltä.

Aidossa kehittämistyössä asioita tulisi tarkastella pitkällä perspektiivillä. Superin ja Tehyn edunvalvojilla on kyllä käytössään kiikarit. Käyttävät kuitenkin niistä vain suurentavaa puolta, joka tuo valheellisesti kaiken halutun ja hamutun käden ulottuville. Rahan, lyhemmät työajat ja sen mistä hoitajamitoituksessa on kysymys, helpommat työtehtävät.

Vanhusten hoitotyötä arvioitaessa tulisi kiikarit kääntää toisin päin. Katsoa kauas. Tulevaisuuteen.

Onko Kiurun asiantuntijatyöryhmässä edustettuna Super ja Tehy? Kiinnostaisi.

TYÖNANTAJIEN EDUNVALVOJALLA PÄÄ PENSAASSA

Tulevista hoitoalan työmarkkinaneuvotteluista on arvioitu Superin ja Tehyn ennakkouhoilun perusteella vaikeita. Siitäkin huolimatta, että hoitajat ovat saamassa hullun lailla lisäresursseja lainsäädäntöteitse. Pakkolailla! 0,7 hoitajamitoituksen kautta.

Superin ja Tehyn annetaan nyt kaasutella sata lasissa ohituskaistaa. Lainsäädäntötietä. Nyt ohituskaistan käyttö on sallittua. Auta armias mikä mekkala oli viime hallituskaudella, kun ohituskaistalla kaasutteli hallitus. Super ja Tehy huusivat ovista ja ikkunoista, kun hallitus yritti laillisin keinoin oikoa työehtosopimusten räikeimpiä epäkohtia. Viime hetkellä löysivät pelastajiksi kätilöt.

Nyt ei huuda kukaan mistään mitään kun vastaavanlaista pakkolakia säädetään. Ei tietysti, kun ohituskaistaa kaasuttavat Super ja Tehy. Eikö tätä yksisilmäistä touhua kukaan saa loppumaan? Kiinnostaisi.

Kunnat ovat kurkkua myöden täynnä Kuntatyönantajien edesottamuksia. Työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopimat tavanomaiset palkankorotukset eivät ole koskaan tälle Markku Jalosen johtamalle lafkalle riittäneet. Aina on tullut paljon ”till”! Lisää.

Ammattijärjestöt ovat lypsäneet yleiskorotusten ja järjestelyvarojen päälle Jalosen lafkalta jokaisella neuvottelukierroksella paljon muuta ”hyvää”. Käsittämättömän paljon extraa! Josta hintalappu on ollut karmea. Mistä johtuvat kuntien tämän syksyiset yt:eet.

Jalosen johtajakaudella on työvoimavaltainen kunta-ala ajettu näännyksiin. Jalonen on jatkanut Jytyn oppejaan. Kohtuu ei riitä koskaan. Ei voi Jalonen vastuutaan väistää kuntien talousahdingosta.

Hoitajamitoituksesta on keskusteltu kohta vuosi. Missä piileksii Jalonen? Ollut kuin se kuuluisa ku.. sukassa. Työntänyt peloissaan päänsä pensaaseen, vaikka pitäisi olla päivittäin etulinjassa puolustamassa kuntia kaksinkertaisilta, pakkomitoituksen ja tulevien palkankorotusten, kustannuksilta. Superin ja Tehyn lottovoitolta. Ammattijärjestöjen riistolla kun ei ole mitään rajaa.

Jalosen oli pitänyt jo viime helmikuusta, jolloin Superin puheenjohtaja Super-Silja & co aloitti 0,7 hoitajamitoitusnäytelmän sisäänajon case Esperi Careillä, olla huutamassa mitä 0,7:n pakkomitoitus ja talven palkankorotukset kunnissa tarkoittaisivat. Kuntien palveluiden alasajoa. Yt-neuvotteluiden lisääntymistä. Milloin Jalonen herää puolustamaan kuntien johtoa? Kiinnostaisi.

Olisiko nyt viimein korkea aika päästää kunnat Jalosen ikuisuuslafkan pakkojäsenyydestä ja määritellä sen johtajapesti määräaikaiseksi? Ennekuin Jalosen annetaan järjestää Superille ja Tehylle lottovoitto. Kaksinkertaisesti hyvää. Pääsisivät kunnat vihdoin ammattijärjestöjen etäispäätteenä toimivasta Jalosesta eroon. Kukaan ei taatusti vastusta, vai vastustaako? Kiinnostaisi.

UNOHDETTU TÄRKEIN - VANHUS

Hämmästyttävintä on, että vanhusten hoitotyöstä keskusteltaessa on jo unohdettu tyystin se tärkein. Vanhus. Hoitajat, nuo Super-Siljan & co:n lemmikit. Ikuiset kitisijät. Työhönsä tyytymättömät. Palkkaneuvotteluissa asemaansa törkeästi hyväksikäyttävät. Vanhuksesta eivät välitä pätkääkään. Jättävät sänkyihin virumaan vaippoineen päivineen. Miksei kansa herää? Kiinnostaisi.

PUUTTUU TÄRKEÄT TAUSTATIEDOT

Hoitolaitoksissa ystäviään ja sukulaisiaan tapaamassa käyvät, omaa hoitolaitosaikaansa kauhulla odottavat, haluavat valtiovallalta selvityksiä hoitajamitoituksen sijaan vanhusten hoitotyön todellisista ongelmista. Siitä miten tällä hetkellä hoitajat käyttävät työaikansa. Millä pieteetillä työtään tekevät. Miten hoitotyötä valvotaan. Miten hoitajien työaikaa seurataan. Miten hoitotyö on organisoitu. Mikä on esimiestyön laatu … Ennen kuin nämä on tutkittu ja selvitetty kansalaisten arvioitavaksi, ei kenenkään silmän verkkokalvolle pidä piirtyä minkäänlaista lukua hoitajamitoituksesta. Ei 0,5:ttä, vielä vähemmän 0,7:ää. Mietityttää, eikö veronmaksajalla ole mitään oikeuksia, vain verojen maksuvelvoite ja jonninjoutavien poliitikko- ja ay-pomopellejen verorahoilla mälläämisen sivustakatselu? Kiinnostaisi.

Hoitajien työstä tarvitaan laaja ja kaiken kattava selvitys ennen luvun 0,7 hyväksymistä lainsäädäntöön. Niin kuin kaiken muunkin lainsäädäntötyön perustaksi tarvitaan. Toki tiedetään, että mitään tarkempia selvityksiä eivät Super ja Tehy hyväksy. Tietävät lopputuloksen puhuvan jäsenistöään vastaan.

Jos kaiken kattavasta selvityksestä joku edes uskaltaa vihjata, sullovat Super-Silja & co hoitajat alta aikayksikön busseihin ja ajaa suhauttavat suutuspäissään suurelle kirkolle uhoamaan. Jollei se riitä, ei kun per..ttä penkkiin.

Hoitajamitoituksen kaikki tärkeät ja oleelliset lähtötiedot puuttuvat? Miksei kukaan vaadi niitä? Kiinnostaisi.

Toki jokainen työelämän asioita seuraava tietää, että hoitajamitoituksessa ei ole kysymys vanhusten hoitotyön parantamisesta. Vaan hoitajien edunvalvonnasta. Siksi puhutaankin hoitajamitoituksesta eikä vanhustyönmitoituksesta. Jokaisen on hyvä muistaa, että Super-Siljan & co tärkein työ on tehdä kaikki voitava, ettei hoitajien tarvitse tehdä yhtään mitään. Ja todella lähellähän tätä unelmaa jo ollaankin, jos 0,7 mitoitus hyväksytään.

Aidot keskustelut vanhusten hoidon laadun parantamisesta ovat koskemattomia. Jopa tabuja. Niistä saa singautella ilmoille kaikenlaisia järjettömyyksiä vain Super-Silja & co. Yksinoikeudella. Kaikille tuttuun ja turruttavaan sävyyn ”Kaikilla hoitajilla on jatkuva kiire ja stressi, palkkoja korottaa, hoitajia lisää …” Ja plää plää.

Etkö vieläkään herää tähän suuren luokan puhallukseen? Kiinnostaisi.

LUKUUN 0,7 PÄÄDYTTY ILMAN TAUSTATUTKIMUKSIA

Jokainen tietää, ettei mitään tutkimuksia ja selvityksiä ole tehty 0,7 hoitajamitoituksesta. On vain voimassa oleva suositus 0,5:stä, jota Super-Silja & co tyypillisellä ay-matematiikalla korottivat. Mikä puheenjohtaja se on, joka ei pistä aikaisempaan puolta lisää. Tietysti entinen puheenjohtaja!

Palautettakoon mieliin, että 0,7:n hoitajamitoituksen Super-Silja paljasti seuraavana aamuna, kun demarit olivat heittäneet kevään eduskuntavaalien voittotäkyn koko kansan nielaistavaksi. Esperi Caren laiminlyönnit Kristiinankaupungissa viime helmikuussa.

Paljastuksen aikaan, ei oltu ehditty koskea Esperi Caren oven kahvaan Kristiinankaupungissa, kun Super-Silja kailotti Ylen avustamana, että kaikki hoito-ongelmat ratkeavat kuin hoitajamitoitukseksi säädetään 0,7. Ei malttanut Super-Silja pidätellä demareiden ja Ylen toimittajien kanssa yhdessä ideoimaansa näytelmää yhtä yötä pidempään. Eikä kukaan ihmetellyt miten Super-Siljan apuhoitajan matematiikalla yhdessä yössä lukuun 0,7 päätyi.

Miten voikaan tällainen naiivi kolmiodraama upota helposti kansaan. Edelleen ihmetyttää. Super-Siljan & co ei tarvinnut kuin kerran aukaista suunsa ja 0,7 hoitajamitoitus tipahti sinne. Kun seuraavan kerran talvella suunsa aukaisee, tipahtanee roimat palkankorotukset Kuntatyönantajien Jaloselta yhtä helposti. Ei tätä Superin ja Tehyn paapomista kukaan ymmärrä, vai ymmärtääkö? Kiinnostaisi.

Keväällä Esperi Carestä kirjoittaessani tähän samaiseen blogiini (katso alta kirjoitus 13.2.) kyselin seuraavasti ” Tuli mieleen, mitä vanhusten hoitajat ajattelevat omasta tulevaisuudestaan vanhustenhoitolaitoksissa. Pelottaako heitä? Ovatko laittaneet lääkekaapista muutaman lääkeampullin sivuun, jolla välttyvät hoidettaviensa kohtalolta? Ottavat ne ja selviävät siltä, mitä itse tekevät ja toteuttavat. Huonolta hoidolta.” Super-Silja & co eivät näyttäisi vieläkään havahtuneen omasta tulevaisuudestaan vanhuksena. Loppupeleissä kaikista elämässä tehdyistä ”synneistä” joutuu vastuulle. Ennemmin tai myöhemmin. Super-Silja & co? Kiinnostaisi.

ESITETTY 0,7 HOITAJAMITOITUS TARKOITTAA 40 %:N LISÄYSTÄ

Eikä ole yksikään media ihmetellyt 40 %:n lisäystä mitoitukseen (0,5 ---> 0,7:ään). Pienillä desimaaliluvuilla yritetään hämätä. Ettei muutoksen suuruutta huomattaisi.

Poliitikot tuskin vieläkään tajuavat, että on kysymys 40 %:n lisäystä nykyiseen hoitajien määrään. Jotta Suomen talous kestäisi tällaisen ”hoitosuhteen” lisäyksen, tarvittaisiin toinen ellei kolmaskin Nokia ja nopeasti.

Luulisi, ettei kukaan järkevä ihminen kehtaisi 40 %:n menolisäystä ehdottaa. Ei edes kännipäissään. Demarit ja ay-jyrät kehtaavat. Selvinkin päin.

TAUSTOISTA HIMMAILU TOIMITTAJIEN LOJALITEETTIÄ

Hämmästyttävintä on, ettei yksikään media ole uskaltanut lähteä haastamaan Ylen jatkuvaa huutamista asiassa. Ihmetellyt luvun 0,7 taustoja. Ay-matematiikkaa.

Kun kaikki koplaavat yhteen, ei korotuksen suuruudella ole mitään väliä. Ihan kuin kansanedustaja Anna Kontulan kohukirjan paljastukset Arkadianmäen touhuista. Läträtään viinan kanssa ja öykkäröidään ja pelehditään toinen toistensa kansa mielen määrin. Eikä kukaan paljasta ketään. Kansanedustajat ovat turvassa yhteisesti noudatetuilla pelisäännöillä.

Toimittajilla sama lojaliteettiperiaate. Se siitä sananvapaudesta, tutkivasta journalismista, asioiden kyseenalaistamisesta ja eri tarkastelukulmista. Objektiivisesta, puolueettomasta ja asiallisesta mediasta.

Vai mistä muusta tässä hoitajamitoitusnäytelmässä voi olla kysymys kun 40 %:n hoitajamäärän lisäykseen kukaan ei reagoi mitenkään? Kiinnostaisi.

KYSYMYS SUPERIN KESÄN 2020 PUHEENJOHTAJAVALINNASTA

Super-Silja toteuttaa unelmaansa. Tulla valituksi Super uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesän liittokokouksessa. Ei Super-Silja oikeasti hoitajia ajattele. Vain omaa selustaansa. Kyllä Esperi Carestä Super-Siljakin voittonsa haluaa. Rinteen eduskuntavaalivoitto ei Super-Siljalle riitä. Eikä paluu apuhoitajan hommiin kiinnosta. Tästäkin, erityisesti tästä, on hoitajamitoituksessa kysymys!

KIURUN HÄPEÄ ON HOPEA

Super-Siljan keksimää 0,7 hoitajamitoitusta säesti kevään ensi Kiuru. Kertoi kuinka haluttaessa 0,7 hoitajamitoitus saadaan puolessa tunnissa lakiin. Myöhemmin osoittautui, kuinka demarin sanat ja teot eivät tässäkään menneet yksiin. Ei ollut yllätys!

Vaikka Kiuru nimitettiin perhe- ja peruspalveluministeriksi jo 6. kesäkuuta, ei 0,7 ole vieläkään laissa. Puoli tuntia muuttui ensin puoleksi päiväksi, sitten puoleksi viikoksi, puoleksi kuukaudeksi, nyt ollaan jo lähellä puolta vuotta. Lain voimaan tulessa 2023 jo lähellä puolta vuosikymmentä. Tällaista on demarimatematiikka!

Kunniallinen ihminen, jollaisen ministerin odotetaan olevan, häpeäisi puolen tunnin ”laulamista” niin, ettei julkisuudessa enää kehtaisi näyttäytyä. Kiurulle häpeä on hopea. Antin vaalivoittokullan jälkeen. Kiuru on teflonia. Mikään ei jumita. Selittää naama punaisena sitä sun tätä aina kun puolesta tunnista häntä tentataan. Ja häntähän tentataan. Ay-liikkeen etäispäätteet, Ylen toimittajat harva se viikko. Ai miksikö? Kiirehtiäkseen 0,7 mitoituksen voimaan tuloa. Pelkäävät, että huonot suhdanteet pilaavat täydellisesti kirjoitetun ja näytellyn hoitajamitoitusnäytelmän. Eikö kansa tajua mistä suuresta kus….ta hoitajamitoituksesta on kysymys? Kiinnostaisi.

KELLOTETAAN HOITAJAT LASIKOPEISTA

Tavallisen tallaajan tietous hoitajien määrästä, työn laadusta ja määrästä lepää yksin hoitolaitoskäyntien varassa. Vierailuista hoitolaitoksiin sukulaisen tai ystävän luo. Käynneillä on yksi asia varmasti jokaiselle käynyt selväksi hoitajamitoituksesta. Kaikki hoitajat mahtuvat kerralla käytävän lasikoppiin. Vanhuksen luota heitä ei koskaan löydä. Mitä kokemuksia Super-Siljalla on hoitolaitoskäynneistä? Entä Kristalla? Kiinnostaisi.

Lasikopista yllätetyt hoitajat sinkoilevat kiireisen näköisinä eri suuntiin heti kun uskaltautuu, olemassa oloaan anteeksipyydellen, työntämään päänsä lasikoppiin. Keskeyttämään hoitajien päivän makeimmat juorut ja kännyköiden selailun. Saaden hoitajat vetämään äänekkäimmät naurut hetkessä sisään ja etsimään käsiin hätäisesti jotakin työntynkää, jollei muuta niin asettelemaan hilkkojaan. Voi kun näkisivät kerran tämän kaiken itse. Kärpäsenä katosta. Eikö Super-Silja & co ole päässeet kärpäseksi? Entä Kiuru? Kiinnostaisi.

Esitän, että aluehallintoviraston työntekijät jalkautuvat hoitolaitoksiin kellottamaan hoitajien työtä. Tekisivät kerrankin jotakin tähdellistä. Ensitöikseen kellottaisivat, kuinka pitkän ajan työpäivästä hoitajat viettävät lasikopissa. Muita toimenpiteitä ei sitten tarvitakkaan. Mitoitus olisi valmis!

Myös hoitajien elämäntapamuutoksia voisi Kiurun asiantuntijatyöryhmä pohtia. Esimerkiksi pullien syömisen kieltämistä lasikopeissa. Yksin tällä toimenpiteellä hoitajat hitusen kevyempinä jaksaisivat jatkossakin hoitaa kaksi vanhusta työpäivän aikana. Kuten voimassa oleva 0,5 suositus nyt edellyttää.

Yhtä vanhusta kohden nykyinen 0,5:n suositus tarkoittaa puolikasta hoitajaa. Kahta vanhusta kohden yhden hoitajan jne. On muuten jo nyt törkeän vähän! Eihän tässä vierihoidosta voi olla kysymys. Voiko joku oikeasti olla sitä mieltä, että hoitajien työmäärää pitäisi tästä vielä keventää? Kiinnostaisi.

Onko kukaan pohtinut miten 0,7 hoitajamitoitus käytännössä toteutetaan? Esimerkiksi sitä, miten hoitajan tulee lasikopissa miettiä, minkä osuuden vanhuksesta hoitaa 0,3 osuudella. Tarkoittaisihan 0,7 pakkomitoitus hoitajaa kohden 1,3 vanhuksen hoitamista, aikaisemman kahden sijaan. Kun yhden vanhuksen hoitamiseen käytettäisiin 0,7 hoitajaa, niin sitten 0,3 osuus pitäisi saada täytetyksi jostakin toisesta vanhuksesta.

Onko kukaan miettinyt tätä 0,3 osuutta? Super-Silja & co:n luulisi, ennen kuin ovat luvun 0,7 suustaan ulos päästäneet? Mikä hoitotyö käsittää 0,3 osuuden? Miten jäljelle jäävä 0,7 osuus vanhuksesta hoidetaan? Kysytään Super-Siljalta & co:lta, mitä vastaavat? Kiinnostaisi.

HOITAJAMITOITUKSELLA TUETAAN RINTEEN 75 %:N TYÖLLISYYSTAVOITETTA

Yksi asia oli unohtua. Tiesithän, että hoitajamitoitus on osa kuolleista pääministeriksi nostetun Antin 75 %:n työllisyystavoitta. Kun hoitajien määrää lisätään 40 %:lla, edesauttaa se Antin hallituksen asettaman 75 % :n työllisyystavoitteen saavuttamista. Olethan ymmärtänyt, että tästä, Antille tärkeimmästä, loppupeleissä on kysymys?

Tällaista on työelämän uudistaminen Suomessa. Sitä toteutetaan ilman, että taviskansalla on siitä mitään tajua. Toteutus tapahtuu yksinomaan ammattijärjestöjen väellä ja voimalla. Näin on tehty jo vuosikymmenet, eikä muutosta ole näköpiirissä. Ei ainakaan nykyisen kolmiodraaman – ay-liike, demarit, yle - aikana. Viime hallituskaudella sentään vikistiin. Tavikset odottavat, että usko edes yhteen kolmesta alkaisi horjuisi. Jatko olisi historiaa.

LOPPUKEVENNYS

Jos hoitajien 40 %:n törkylisäys 0,7 hoitajamitoituksella toteutetaan, vaatii Super-Silja & co seuraavaksi lasikoppeihin sänkyjä. Vetoavat liian istumisen terveyshaittoihin. Mikä edellyttää lasikoppien laajentamista hoitotiloihin. Mikä edellyttää muutaman hoitopaikan vähennystä. Mikä tarkoittaa vanhusten hoitopaikkatilanteen kiristymistä.

Onkohan lasikoppien muutostöihin jo ryhdytty. Ajattelin ensi viikolla käydä tarkistamassa tilanteen.

KOULUKIUSAAMISEN RATKAISEMISESSA TÄRKEIN ROOLI MUKA LAPSILLA JA VANHEMMILLA – ON TUO OAJ AIKA VEKKULI - 17.9.2019

Oaj:n koulutusasianpäällikkö Nina Lahtista on haastateltu Ilta-Sanomiin (linkki jutun lopussa) koulukiusaamisesta. Oaj:n puheenjohtaja Luukkaisen Lahtinen nostaa esille muutaman tärkeän asian liittyen kiusaamisiin. Oaj:n näkökulmasta. Lapsen ja nuoren kannalta ne surullisimmat ja surkeimmat. Ennen niiden käsittelyä on oksennettava ulos se tärkein. Mitä helv…. koulukiusaaminen oaj:lle kuuluu!

Oaj:lla ei voi olla vain yhden koulun sidosryhmän, opettajien, edunvalvojana minkäänlaista asemaa asiassa, jossa on kysymys oppilaan turvallisuudesta ja suojelemisesta. Oppilaan edunvalvonnasta. Jota ei muuten hoida tässä ”sivistysvaltiossa” kuin lapsen vanhemmat. Yksin tai erikseen. Surullista.

Oaj ei edunvalvontasidonnaisuutensa vuoksi etsi koskaan sen tärkeimmän eli oppilaan etua ja parasta. Aina opettajan etua ja parasta. Tämän vuoksi oaj tulee sulkea koulukiusaamiseen tehokkaita ratkaisuja etsittäessä kaiken keskustelun ulkopuolelle. Näyttää oaj:lle paikkaa. Koiralle koiran virka. Niille, jotka ovat unohtaneet sanonnan merkityksen, palautetaan mieliin ”Vähän valtaa, paljon vastuuta”. Nyt oaj:n asema
on päinvastainen ”Paljon valtaa, eikä yhtään vastuuta”. Syy lähes kaikkiin koulun ongelmiin.

Etsittäessä koulukiusaamiseen ratkaisuja, avainasemassa on oaj:n sijaan kunnan koulutoimen ja koulun johto. Niiden vastuulla on koulukiusaaminen ehkäiseminen ja lopettaminen. Niillä on valta ja lopullinen vastuu. Ne antavat opettajille ohjeet ja toimintatavat liittyen koulukiusaamiseen. Ja mikä tärkeintä, vastaa niiden valvonnasta.

Kiusaamistapausten selvittämisessä on opettajallakin, ei oaj:lla, tärkeä rooli. Opettajaa kuullaan, jotta kiusaamiseen liittyvät faktat ja opettajan virkatehtävien hoidon laatu ja taso liittyen kiusaamiseen saadaan pienintäkin yksityiskohtaa myöden selville. Onko opettaja hoitanut työtehtävänsä työnantajan ohjeiden edellyttämällä tavalla ennaltaehkäistäkseen, havainnoidakseen ja lopettaakseen kiusaamisen. Vai onko tapahtunut tehtävien laiminlyöntejä, jopa virkavirheitä.

Opettajan ja oaj:n kuulemisella on ero kuin yöllä ja päivällä. Tätä media ei näytä ymmärtävän. Toimittajat kääntyvät edelleen ja yhä useammin opetukseen ja kouluun liittyvissä asioissa vain oaj:n puoleen. Ei riviopettajan, joka yleensä tekee opetustyötään motivoituneena, ilman oaj-sidonnaisuutta. Toisin kuin oaj, järjestöjyrä.

Työnantajan edustajien ajatukset ja mielipiteet eivät myöskään mediaa kiinnosta. Edes tässä tärkeässä koulukiusaamisasiassa. Vai eikö niitä työnantajan edustajilla edes ole? Suomen kuntaliitto ja siitä erillisenä toimiva Kuntatyönantajat papereitaan pyörittelevät ilman minkäänlaista päättäväisyyttä. Katse niiden johtoon. Hupsis, ei löydy koko johtoa. Oaj vie ja byrokraatit vikisevät. Surullista.

Oaj:n näkemykset sen sijaan jokainen tietää kysymättäkin. Luulisi mediankin. Oaj puolustaa jokaista jäsentään samalla intensiteetillä. Laiskaa, saamatonta, ja uppiniskaista, vastoin johdon ohjeita toiminutta opettajaa, aivan yhtä sinnikkäästi kuin ahkeraa, osaavaa ja kuuliaista opettajaa. Oaj:n ydintä on, että sen tuella jokainen jäsen selviää laiminlyönneistään kuin koira veräjästä. Siksi oaj:n kuulemisesta puuttuu aina se tärkein. Objektiivisuus. Siksi oaj:n kuuleminen on turhaa. Työmarkkina-asioihin vihkiytymättömät eivät edes ymmärrä oaj:n kapulakieltä. Ovat täysin vietävissä.

Lisäksi oaj tekee kaikkensa sen eteen, että opettaja voisi tehdä työnsä mahdollisimman vähin effortein ja mahdollisimman hyvin etuuksin. Selvemmin sanottuna, korkealla palkalla ja pienellä työmäärällä. Tämä oleellisin on jokaisen oaj:n toimintaa ja ajatuksia seuraavan tärkeää muistaa. Oaj on kuin terrieri. Vetää ”sukan” toisesta päästä antamatta tuumaakaan periksi työnantajalle. Oaj on yksinomaan opettajien edunvalvoja. Ei koskaan oppilaan. Eikä siksi voi olla oppilasasiassa, koulukiusaamisessa, minkään sortin keskustelija.

Koulukiusaamisen lopettamiseen olisi tarjolla muutama hyvä lääke. Ensimmäinen on johtaminen, toinen on johtaminen, kolmas on johtaminen ...
Ja johtamisesta oaj:n tulisi pitää näppinsä irti. Mutta kun ei pidä. Siitä ei voi syyttää oaj:ta. Vaan niitä jotka ovat päästäneet oaj:n päällepäsmäröimään opetussektorilla kaikkea. Ihan kaikkea. Luovuttaneet johtamisen oaj:lle.

Oaj on taitavasti levittänyt lonkeronsa jokaiseen kouluun. Jokaiseen koulun asiaan. Joka on vähänkään merkityksellinen opettajien edunvalvonnan vinkkelistä. Tässä syy, miksi koulukiusaamista ei ole saatu loppumaan ja ongelmaa ratkaistua.

On toki muutamia harvoja kouluja, joissa johto vahvan johtajuuden turvin on pystynyt hoitamaan asiat niin kuin pitääkin. Joiden kouluilla ei ole koskaan, tai vuosiin, tavattu koulukiusaamista. Näillä harvoilla kouluilla johtaa rehtori, ei oaj. Surullista, että tällaiset koulut ovat todella vähissä. Sen tietää jokainen opetussektorilla työskentelevä. Tietää, että oaj on ottanut koko opetustoimen ohjaukseensa ja johtoonsa. Mustaa ei saa valkoiseksi.

Ja nyt vihdoin niihin alussa todettuihin oaj:n näkemyksiin iltasanomien koulukiusaamishaastattelussa.

MIKSI OAJ VASTUSTAA KIUSAAJAN SIIRTÄMISTÄ TOISEEN KOULUUN

Oaj:n Luukkaisen Lahtinen tuo esille oaj:n tiukan näkemyksen siitä, että kiusaajaa ei tulisi ongelman ratkaisemiseksi siirtää PYSYVÄSTI toiseen kouluun. Tälle ratkaisulle oaj sanoo suoraan - ei käy! Määräaikainen oppilaan siirtäminen sen sijaan on jo nykylainsäädännön rajoissa mahdollista. Joskin vähällä käytöllä. Sitäkin, kiusaajan määräaikaista siirtoa toiseen kouluun, Lahtinen, siis oaj, pitää äärimmäisenä toimenpiteenä. Joka tarkoittaa, että se on viimeinen ”ruuvi ”, joka oaj:n työkalupakista kaivetaan esille. Jollaisia toki oaj:n työkalupakista löytyy useita. Ja jokainen, joka tuntee oaj:n ja sen toimintatavat hyvin tietää, mistä niitä sinne on tippunut.

OAJ:n Luukkaisen Lahtisen kommentointia lukiessa tuli mieleen, kuinka naiivi juristi pahimmillaan voikaan olla? Lahtinen osoittaa haastattelussa, että todella naiiivi. Lahtinen kun pokkana toteaa esittämänsä perusteluksi, että on mahdollista, että kunnassa ei ole tarjolla toista koulua mihin siirtää kiusaaja.

Surullisinta oaj:n toiminnassa on aina ollut se, että fiksujenkin ihmisten on esitettävä tyhmää. Jokainenhan tajuaa, että sellaisessa tapauksissa, missä tällaista koulua ei ole, siis pienissä kunnissa tai syrjäseuduilla, ei siirtoa luonnollisestikaan voida käyttää. Toisaalta niiden idylleissä harvemmin edes törmää kiusaamisiin.

Niillä paikkakunnilla, missä kiusaajan siirtomahdollisuus on, tulee siirtomahdollisuutta käyttää yhtenä ratkaisuvaihtoehtona. Toki harkiten. Jotta kiusaaminen saadaan lopetetuksi ja vältytään siltä, että kiusattu joutuu etsimään uuden koulun. Ja kiusaaja itselleen uuden uhrin. Kuten on vuosikymmenet jo tapahtunut. Kiusaajan annetaan kuninkaallisin ottein jatkaa kiusaamistaan ja omaa koulunkäyntiään, ilman mitään sanktioita. Tilanteeseen viaton, kiusattu, sen sijaan joutuu sanktioiduksi. Joutuu etsimään itselleen kokonaan ”uuden elämän”, koulun ja kaverit. Kärsimään vielä lisää. Surullista.

Jos kiusaaja siirrettäisiin, todistaisi se kiusaamisen, että kiusaamista on. Ja jos kiusaamista on, todistaa se koulun ja sen henkilöstön toiminnan tehottomuuden, mahdollisesti virkatehtävien laiminlyönnin. Eli oaj:n jäsenten vastuun asiasta. Tässä yksi syy, miksi oppilassiirrot eivät oaj:lle käy. Loput syyt tulevat jäljempänä.

OAJ:N MIELESTÄ OPPILAAT JA VANHEMMAT AVAINASEMASSA KOULUKIUSAAMISESSA, HALOO0!

Oaj:n Luukkaisen Lahtinen toteaa iltasanomien haastattelussa, että koulukiusaamistapausten ratkaisemisessa avain asemassa ovat oppilas ja vanhemmat.

Vanhempana on vaikea ymmärtää, miten joku, siis oaj, ja sen Lahtinen, kehtaa vierittää kiusaamisongelman ratkaisemisen oppilaalle ja vanhemmille. Kuinka JOKU voi ideologiansa kautta ja pakottamana sulkea itsensä tällaiseen kuplaan, jossa aivoihin ei selvästikään pääse hitustakaan happea. Väittää, että asia on ratkaistavissa oppilaiden ja vanhempien toimilla.

Toki tälläkin oaj:n näkemyksellä on kääntöpuolensa. Lahtisen esitettyä tämän, kenelläkään ei voi jäädä epäselväksi, miten ala-arvoista oaj:n toiminta on. Kuinka sen edustajat, tässä Lahtinen, on dumpattu niin täyteen opettajan edunvalvontaa, että KAIKKI järkevä ja looginen on hämärtynyt.

Koulun ongelmat tulee ratkaista koulussa. Ei koulun ulkopuolella. Koulun henkilöstön toimesta. Ei koulun ulkopuolisen henkilöstön toimesta.

Toki asiassa on ehdottoman hyvä ja tarpeen kuulla myös vanhempia. Vastaavasta syystä kuin opettajia. Jotta kaikki asiaan liittyvä seikat saadaan selville. Päätöksenteon avuksi ja oikean ratkaisun hahmottamiseksi.

MIKSI NS. RUOTSIN MALLI EI KELPAA OAJ:LLE

Kolmantena asiana iltasanomien haastattelussa nousee esille ns. Ruotsin malli koulukiusaamisessa. Ruotsi on löytänyt lääkkeen, joka toimii. Jonka senkin oaj:n Luukkaisen Lahtinen ampuu alas.

Ruotsin mallin mukaan kiusatulle oppilaalle maksetaan korvausta. Maksajana koulutuksen järjestäjä, yleensä kunta. Tiettyjen kriteereiden täyttyessä. Asiaa hitustakaan miettiessä ymmärtää, että tämä on SE, joka on otettava Suomessakin käyttöön. Kovemmat paukut pyssyyn. Muu kun ei ole auttanut.

Herätys opetus- ja kulttuuriministeriön vahanuket. Näkymättömät ja kuulumattomat opetustoimen lainsäädännön valmistelijat. Oaj:n Ollin kepin heiluttamisen edessä näppejään suojelevat. Ollin käskyttämät. On vihdoin aika ryhtyä töihin rakkaiden lastemme ja nuortemme hyvinvoinnin puolesta. Tulevaisuuden puolesta. Lopettaa oaj:n ja opettajien paapominen. Ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin koulukiusaamisen lopettamiseksi. Oaj:n vastustuksesta huolimatta.

MIKSI OAJ VASTUSTAA JÄRKEVIÄ TOIMINTAMALLEJA

Joku kysyy mitä oaj:n Luukkaisen Lahtisen esittämät tarkoittavat oaj:n edunvalvonnan näkökulmasta. Sen tietää kun on perehtynyt laaja-alaisesti ja pitkällä juoksulla oaj:n edunvalvontaan. Siihen miten oaj:ta kiinnostaa pienimmätkin opettajan työn ja palvelussuhde-etuuksien yksityiskohdat. Kaikken, jolla on vaikutusta opettajan työtehtäviin ja palkkaukseen.
Kolme opettajien edunvalvonnallista seikkaa Lahtisen haastattelussa esittämästä tulee heti mieleen.

Ensiksi. Pysyvää oppilassiirtoa vastustetaan, koska sillä voi olla vaikutusta opetushenkilöstön palkkaukseen oppilasmäärän alenemisen kautta koulussa, josta kiusaaja siirretään toiseen kouluun.

Opetushenkilöstön palkkauksen taustalla on vahvasti koulun oppilasmäärä. Oppilasmäärän mukaan koululle jaetaan ns. tuntikehystä, opetus- ja muita työtunteja. Tietyillä oppilasmäärän vaihteluväleillä. Opettajan työmäärä ja sitä kautta palkkaus määräytyy oppilasmäärän mukaan. Samalla tavalla kuin opetushenkilöstön palkkaukseen vaikuttavat palkkaperusteryhmät. Jotka nekin määräytyvät oppilasmäärän perusteella. Yhdelläkin oppilaalla on merkitystä silloin kun ollaan vaihteluvälien ”rajalla”. Muutokset puoleen tai toiseen vaikuttavat tällöin opetushenkilöstön palkkaukseen. Jaettavien tuntien ja tehtävien lukumäärään. Oaj:n vinkkelistä oppilassiirroissa on siis kysymys ansiotason alenemisesta.

Tähän joku voisi todeta, että vastaanottavassa koulussa tilanne on päinvastainen. Tilanne pysyy keskimäärin samana. Ei välttämättä. Vain jos siellä oppilasmäärä ja/tai palkkaperusteryhmien lukumäärä on vaihteluvälien ”rajalla”.

Ja vaikka oppilassiirrossa opettajan etuisuudet pysyisivät keskimäärin samoina, ei sekään riitä oaj:lle. Oaj:n ideologian mukaan yhdenkään oaj:n jäsenen etuudet eivät saa heikentyä. Oaj:n perusprinsiippi. Opettajan etuuksilla voi olla vain kaksi suuntaa. Lisääntyminen ja paraneminen. Ay-järjestöjen toiminnan ihan ydintä.

Toinen seikka, miksi oaj vastustaa pysyvää siirtoa, on se, että vastanottava koulun opettajat voivat joutua kärsimään samasta riesasta, mistä kiusaajan siirtävän koulun opettajat ovat kärsineet. Kiusaaja tullee työllistämään ”vastaanotttavaa” koulua työrauhan heikkenemisen kautta. Rehtorin ja opettajien työmäärä lisääntyy. Kysymys on heidän palvelussuhde-etuuksien heikkenemisestä. Joutuvat tekemään enemmän työtä samalla palkalla. Oaj:n vinkkelistä opettajan työmäärä voi vain vähentyä. Tämäkin oaj:n perusprinsiippi. Ay-järjestöjen toiminnan ydintä.

Ruotsin mallissa taas oaj:n vastustus liittyy koulutuksen järjestäjän, yleensä kunnan, korvausvelvollisuuteen. Tilanteessa, jossa sen todetaan laiminlyöneen tehtävien hoitoa. Ylhäältä annettujen ohjeiden, määräysten ja lainsäädännön noudattamista, valvontaa. Kaikenlaista puuttumista kiusaamiseen. Tällaisissa tilanteissa etsitään syylliset. Nakki napsahtaa useimmiten opettajaan. Ja mikä yhtä oleellista, korvausrahat ovat koulun rahoista pois, siis myös opettajilta. Tavalla tai toisella.

Näistä asioista oaj:n Luukkaisen Lahtisen iltasanomien haastattelussa on kysymys.

MIKSI OAJ:N ANNETAAN HUSEERATA

Miten ihmeessä oaj:n annetaan huseerata opetushallinnossa kuin kuningas? Ei oaj ole saanut tai ottanut tätä asemaa itselleen salaa, luvatta… Rooli on annettu sille täysin vapaaehtoisesti. Miten tähän on tultu?

Kysymys on, kuten edellä todetaan, johtamisongelmasta. Kuntien opetustoimen johto ei uskalla asettua oaj:ta vastaan riittävän voimakkaasti. Se on joutunut toimimaan ilman vahvaa ja vankkaa taustatukea. Yksin. Ilman kuntatyönantajien, opetushallituksen ja opetusministeriön vankkumatonta tukea. Pääkallopaikoilta on julkishallinnolle tyypilliseen tapaan vain passiivisesti seurattu tilannetta ja vallan luisumista oaj:lle. Mikä ällistyttävintä, otettu oaj mukaan kaikkeen kehittämistoimintaan, vieläpä johtoa kouluttamaan. Vaikka oaj kuuluisi vain sivustaseuraajan rooli. Se koiran rooli.

Oaj:n huseeraamisesta opetushallinnossa on seurannut opetuksen laadun ja koulun asioiden hoidon katastrofaalinen romahtaminen, suoranainen lasten heitteille jättäminen. Ainakin mitä tulee koulukiusaamiseen. Oppilaista on tullut lypsylehmiä. Surullista.

Oaj:n lanseeraamaa hömppää ovat kaikenkarvaiset projektit, joilla asiat muka saadaan kuntoon. Ne ovat vain ajan ja energian hukkaa. Esimerkkinä Kiva koulu-projekti. Herätys. Nyt tarvitaan Kiva oppilas-projekti. Projekti, jossa koulukiusaamisesta tulee rikos. Rikoksesta rangaistus. Niin kuin muistakin rikoksista. Miettikääpä. Onhan työpaikoilla työntekijöiden kiusaaminenkin kriminalisoitu.

Ihan lopuksi. Kannattaa katsoa alta edellinen blogiteksti. Kylmää kyytiä saa siinäkin oaj ja sen Luukkainen. Ja Luukkaisen Lahtinen.

Täältä löydät Iltasanomien haastattelun https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006233218.html

OAJ:N LUUKKAISEN TWITTERI ”RYÖSTÖRETKELLÄ” KOKO KESÄN – YRITTÄÄ VIEDÄ OPPILAALTA KYNÄNKIN KÄDESTÄ - 6.9.2019

Upea kesä takana! Vain yksi stressitekijä. Oaj:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen twitterin laulaminen. Sävel kun ollut koko kesän ajan sama. Vanha ja tuttu. Opettajille kaikki tänne ja heti.

Ei Olli sitä suoraan twitterissä kerro. Kauniiseen pakettiin asiansa paketoi. Puhuu oppilaan, vanhempien, koko yhteiskunnan … milloin minkäkin edusta. Kerätäkseen sympatiaa. Pedatakseen asiaansa. Tavoitteena kuitenkin aina saada enemmän ja parempaa opettajille. Sama vanha oaj. Kettujen kettu.

Joku lukija sanoo, miksi moisella stressaat, Ollin twitterin laulamisella. Jos ärsyttää, älä seuraa. On muuten ihan pakko. Kuuluu työhöni. On kyllä monesti hauskaakin. Nauran ihan ääneen, miten kekseliäs Olli on. Verhoillessaan opettajan edun mitä erilaisimpiin ”kääröihin”. Kaunopuheisiin. Maailman syleilyyn. Aina kuitenkin löytyy opettajan etu. Oppilaasta Olli ja Ollin oaj ei välitä sentin vertaa.

Touko-kesäkuussa Olli twitteri lauloi hallitusohjelmaa, heinäkuussa Suomi Areenaa, elokuussa koulujen alkamista. Nyt syyskuussa on päästy asiaan, budjetti- ja työmarkkinaneuvotteluihin. Rahaan. Ollin motivaattoriin. Ollin tärkeimpiin lypsypaikkoihin.

MITEN OLLI JÄSENIÄÄN VOITELEE

Kun nimet talvella ovat sopimusneuvottelupöytäkirjoissa, päästää Ollin twitteri ilmoille mieluisimman laulunsa. Ollin erinomaisuuden laulun. Sanat aina samat. Kuinka tälläkin neuvottelukierroksella saatiin opettajille kaikki minkä saatavissa oli. Ja voi voi miten oli tälläkin kerralla TAAS vaikeimmat neuvottelut ikinä. Ettei opettajat vaan puske päälle ja syö elävältä, kun ihan kaikkien opettajaryhmien vaatimuksia Olli ei saanut läpiviedyksi.

Juu ei Olli eroa muista neuvottelupöydän molemmin puolin istuvista työnantaja- ja työntekijäjärjestöpomoista. Samat laulut kaikilla. Eikä edes media ihmettele. Sitä miten kaikki työmarkkinaosapuolet voivat aina voittaa. Laulaa samaa laulua kuin Ollikin.

Jokaisen luulisi tuntevan työmarkkinoiden yleisen lainalaisuuden, mikä tuo hyvää toiselle on toiselta pois. Median ”ymmärtämisen” toki ymmärtää, kun tietää median kestitsemispolitiikan. Osa ”puolueetonta ja riippumatonta” mediaahan ovat työmarkkinaosapuolten kilvan järjestämät kestitykset medialle. Onhan sitä vaikea ruokkivaa kättä purra!

Takki auki, voittajan elkein astuvat työmarkkinapomot neuvottelujen päätyttyä yksi toisensa jälkeen parrasvaloihin. Sitä ennen marssittavat päättävät elimensä ruotuun. Joissa edustajat eivät uskalla sanoa pomoilleen muuta kuin juuta ja jaata. Tästä syystä päätösprosessi tapahtuukin tiukasti vartioiduin suljetuin ovin. Eihän edustajien uhkailua ja päätösten junttaamista sovi ilmoille päästää. Muutoinhan päättävien elinten kokouksiin olisi vapaa pääsy. Jos siellä toimittaisiin ilman syrjintää ja oikeudenmukaisesti kuten kokousten ulkopuolella vaaditaan muita käyttäytymään.

Tulee muistaa, että työmarkkinaneuvotteluissa kaikkien neuvotteluosapuolten tulee voida säilyttää kasvonsa. Oli lopputulos mikä hyvänsä. Neuvottelutulos ”säädetään” tästä syystä sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse myöntää häviötä, pettymystä, menetyksiä. Muutenhan olisi neuvottelijan neuvottelut neuvoteltu. Oaj:n Ollinkin. Kuka nyt luuseria uudelleen valitsisi puheenjohtajaksi, pääneuvottelijaksi.

OLLIN "ANSIOT"

Toisaalta ei voi väittää, etteikö Ollin puheenjohtajavuosilla olisi satanut opettajille hyvää ovista ja ikkunoista. Työnantajapuolen heikkoudeksi luen. Uskaltaa sanoa, kun on päässyt vierestä Ollin vastapuolen touhuja näkemään. Tuolloinen pikkupomoni, nykyisin valtakunnan iso pomo, uhosi oaj:lle aina neuvottelujen viime hetkeen asti kuinka ei anna oaj:lle periksi ikinä tätä, tätä ja tätä vaatimusta. Kun Olli vilautti tyypilliseen tapaansa lakkoasetta neuvotteluiden loppumetreillä, antoi pikkupomo kaiken oaj:lle. Vink vink kaikki valtakunnansovittelijan pakeille menevät. Ei tarkoita mitään, että nyt valtakunnansovittelija uhoaa, ettei anna yleistä linjaa enempää. Aina on uhonnut etukäteen. Yrittää vain pelotella, ettei kukaan tulisi muuta vaatimaan ja saisi jatkaa seuraavankin vuoden tekemättä mitään. Jatkaa tekohymyilyä kovalla palkalla.

Vaikka kyllä kikytunnit Ollin hiuksia harmaannutti. Niitä vähiä. Olli löysi tähänkin hyvän lääkkeen. Sai rehtorit puolelleen. Ja kikytunnit jäivät kouluilla toteutumatta. Oaj:n liekassa kun enimmäkseen rehtorit ovat. Oaj:n jäseniä kun enimmäkseen ovat. Työnantajan edustamisasemasta huolimatta. On toki muissakin ammattiryhmissä yhtä kieroja kuviota. Olet jäsenenä ammattijärjestössä, joka edustaa alaisuudessasi toimivia työntekijöitä? Skitsoo.

Olli antoi rehtoreille yleisohjeen, jota on käyttänyt jo vuosikymmenet. Kertoi opettajien tehneen kikytunnit korvauksetta jo ennen kikyä moneen kertaan. Helppoa kuin heinänteko. Kun osa opettajan työajasta on aikaan ja paikkaan sitomatonta. Ollin täsmäohjeella jäivät kikytunnit opettajilta tekemättä. Ei Olli ole tyhmä. Vaikka ei tähän paljon älykkyyttäkään tarvita. Olihan vakiolause jo edeltäjä-Erkin keksimä. Yksinkertaisuudesta Ollin työssä sen sijaan on huisisti apua. Ettei tajua, miten naurettavalta omat ja oaj:n touhut ulkopuolisin silmin näyttävät.

OLLILTA "UNOHTUNUT" TÄRKEIN - OPETUKSEN LAATU

Yksi tärkeä ja merkityksellinen asia on Ollilta ”päässyt” unohtumaan viimeiset vuosikymmenet. Toki tarkoituksella. Opetuksen laatu. Siitä ei Olli ole kertaakaan nostanut esille twitterissä. Kaikki koulun kanssa vähänkin touhuavat kuitenkin tietävät, että opetuksen laatu on usein ala-arvoista. Ei ole edes vaikea ymmärtää miksi. Oaj kun on suojellut opettajia kaikelta. Ja ryöstänyt kaikki rahat opettajille. Turha on Liin miljoonia koulutukseen suoltaa. Yksi käsi on rahoille vain ojossa, valmiina ottamaan kaiken. Oaj.

Upouudella opetusministerillä olisi nyt näytön paikka. Jalkauttaa laatututkimukset oppilaitoksiin. Selvittää asiaa kerrankin koulun käyttäjäsidosryhmiltä, oppilailta ja vanhemmilta. Lopettaa keskustelut edes hetkeksi oaj:n kanssa. Lopettaa hetkeksi vuosikymmenet jatkunut sisäsiittoinen touhu pelkkien pedagogien kanssa. Pyytää palautetta koulusta ja opetuksesta kerran muidenkin suulla kuin – Ollin twiittejä mukaellen – korkeaa osaamista ja autonomista tehtävien hoitoa edustavien opettajien itsensä. Ja ilman yhdenkään opetusalan ”asiantuntijan” välistävetoa.

Sisäsiittoista touhua on jouduttu katsomaan ihan liian pitkään. Seurauksena opetuksen laadun romahdus. Voisin luetella tähän kymmeniä esimerkkejä laadun tason romahduksesta. Onhan minua ja lapsiani siunattu yhdellä tämän valtakunnan surkeimmista kouluista. Vaikka eliittikouluksi itse itsensä lukeekin. Lähes kaikessa mahdollisessa opettajat mokasivat. Eivät pitäneet vanhempaintapaamisia. Kiusaamista niin paljon, että kymmeniä lapsia joutui siirtymään toisin kouluihin. Todistuksen arvosanat olivat kuin bingonumeroita, vaihtelivat ihan miten sattui. Päättöarvosanoja annettiin vaikka lopputöitä ei oltu tarkastettu …. Huh, huh. Hengästyttää vieläkin vaikka viimeinenkin pääsi koulusta ylioppilaaksi jo kaksi vuotta sitten.

Li please, selvitä ennen lisämiljoonien jakamista, mitä Ollin lypsämillä miljoonilla lapset ja nuoret ovat oikeasti saaneet. Ota oppilaat ja vanhemmat viimein aidosti keskusteluihin mukaan. Kyllä ropisisi Li laariisi. Hulluntoiveikkaana siis ajattelen, josko vasemmistolaiseen ideologiaan vihdoin sisältyisi myös laatu.

OLLIN "KOLIKON" TOINEN PUOLI

Olli on twiiteissään ”halunnut” unohtaa kolikon toisen puolen. Kurkistetaan sinnekin. Analysoidaan Ollin puheita hieman tarkemmin.

Olli on pitkään ollut huolissaan erityisesti toiselle asteelle tulevista oppilasta, jotka eivät osaa lukea eikä laskea. Huom! Oma ikäluokkani ei päässyt ”ulos” kansakoulun ensimmäiseltä luokalta ilman, että osasi lukea, eikä toiselta luokalta ennen kuin osasi kertotaulun etu- ja takaperin. Unissaankin.

Voisiko Olli tässä kohtaa olla kysymys opetuksen laadusta? Jos peruskoulun päättäneet eivät osaa lukea eikä laskea? Mistä muusta voi olla kysymys. Onhan lukemaan ja laskemaan opettaminen koulun, eikä vanhempien asia. Kyllä luulisi, taas lainaan Ollin omia yleisimpiä sanoja - huippukoulutetun opettajan pystyvän opettamaan peruskoulussa lapset lukemaan ja laskemaan? Yhdeksässä vuodessa!

Voisiko, Ollin sanoja taas mukaellen - opettajien huippuunsa viety autonomia - tarkoittaakin sitä, että opettaja ei autonomisesti työskennellessään opetta tai ei osaa opettaa? Mitä muuta se voisi tarkoittaa? Pitäisikö jonkun vihdoin valvoa tätä äärimmilleen vietyä opettajien autonomiaa? Siis sitä mitä opettaja luokassa touhuaa.

Jos kysyttäisiin Ollilta, syy on oppilaissa, vanhemmissa, kodissa. Ei koskaan opettajassa. Ei koskaan. Jos JOKU uskaltaa sellaista vihjaistakaan saa se Ollin hyvin hyvin vihaiseksi.

SANNIN SOSIALISOINTIKAUSI

Opetuksen laadun selvittämisen olisi kuvitellut kuuluneen jo edellisen opetusministerin, kokoomuslaisen Sannin intresseihin. Vaan ei Sannia jaksanut kiinnostaa opetuksen laatu. Ollin kanssa kyllä jaksoi peuhtaroida, jopa siinä määrin, että olisi luullut kotona jo huolestuttavan. Sannin ministerikauden aikana ei huomannut eroa puhuiko Sanni vai Luukkainen. Sanat ja sävel molemmilla samat.

Kokoomuslainen Sanni sosialisoi ministeriaikanaan enemmän kuin mistä vasemmistolainen Li osaa edes unelmoida. Erityisesti varhaiskasvatuksessa. Ymmärtää toki, kun Sannin oma lapsi siellä. Sai Sannin ”pikkuinen” tarhan tädeiltä parasta mahdollista hoitoa sillä aikaa kun Sanni-äiti hoiti tarhan tätien asiat kuntoon.

Varhaiskasvatuksessa Sanni huolehti erityisesti esiopetuksesta. Järjesti sen ilmaiseksi ja pakotti kaikki 6 veet siihen osallistumaan. Vaikka perhe ei olisi halunnut lastaan esiopetukseen. Sanni ”onneksi” tiesi, Ollin aivopesemänä, mikä on perheiden ja lasten tarpeet. Kuulostaako kokoomuslaiselta?

Jos Sannin kausi olisi jatkunut vähänkin pidempään, olisi Olli saanut Sannin hyväksymään myös 5 veiden pakollisen esiopetuksen. Ilmaisena senkin. Niin oli ovela ja ”liiveihin uiva” tuo Olli.

Ei muistu mieleen toista moista hallituskautta. Jolloin Ollin elämä olisi ollut näin helppoa. Sai kaiken minkä ikinä osasi pyytää ja vielä vähän päällekin. Ja Ollihan osaa pyytää. Näin Olli sai työllistettyä suuren määrän syntyvyyden alenemisen vuoksi työttömyyden pelossa eläviä varhaiskasvatuksen opettajia. Ja sai toimistollaan nojatuolissaan nostella ”kavereineen” kerran jos toisenkin voitonskumppia.

OLLI UINUT JO LIINKIN LIIVEIHIN

Miten lie Liin liiveihin uinti Ollilta onnistuu? Ei hätää. Olli on kameleontti. Ministerin voiteluväri vaihtui jo vaaliyönä. Helppo homma. Koostumus kun aina sama. Lipevä käytös ja kaunopuheisuus.

Ja tällä hallituskaudellahan Ollin agendassa on sitten opettajien työllistämisen toisesta päästä. Oppivelvollisuusiän nostosta Ollin twitteri laulaa harva se päivä. Sillä Olli saa työllistetyksi toisen asteen opettajia lisää. Tässä yksi Ollin viimeisimmistä kaunopuheisista twiiteistä ”Arvostan koulutusta niin paljon, etten halua jättää asiasta päättämistä 16-vuotiaan lapsen hetkellisen motivaation varaan. Oppivelvollisuuden pidentäminen on välttämätön osa vastuullista maamme hyvinvoinnin, koulutustason ja työllisyyden nostamista.”

Samaisen twiitin alussa Olli-jargonia tyypillisimmillään ”Suomalaista peruskoulua on usein tituleerattu maamme koulutuksen kruununjalokiveksi, jota voimme ylpeydellä esitellä maailmalla. Erityisen suurella painokkuudella kerromme opettajien korkeasta osaamisesta ja autonomiasta, jotka mahdollistavat ja tuottavat erinomaiset oppimistulokset.” Tätä lukiessa sitä jäi suu auki ihmettelemään, että miten ihmeessä tästä kruununjalokivestä tulee ulos luku- ja laskemistaidottomia lapsia.

OLLI "HEIKOILLA JÄILLÄ"

Olli on liikkunut jo pitkään heikoilla jäillä. Niin kuin ay-liike perinteisesti aina. Koska sieltä puuttuu kyky kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Ymmärrettävää toki, kun vain yhden koulun sidosryhmän, opettajien, etua edustetaan ja ajetaan.

Kun on saanut, päässyt, ollut kiinnostunut …tiiviisti seuraamaan oaj:n touhuja yli 20 vuotta, ei ole epäilyn häivääkään, etteikö jokaiseen Ollin twiittiin sisältyisi opettajan etu. Eikä yhteenkään oppilaan etu. Poikkeuksena jos siihen samalla jotenkin sattuisi sisältymään myös opettajan etu.

Silmiini osui jokin aika sitten Ollin haastattelu. Siitä pystyy tarkkasilmäisin katsomaan suoraan Ollin todellisiin ”karvoihin”. Sanojen tarkka muotoilu on vertaansa vailla. Haastattelussa Olli kertoo puhuneensa jo vuosia enemmän Luukkaisena kuin OAJ:n puheenjohtajana siitä, että koulun tavoite pitäisi olla opettaa oppilaat ponnistelemaan. Olli toteaa, että ”Penskat pitää opettaa töihin, näkemään vaivaa, ponnistelemaan ja kestämään epäonnistumista. Se on uhka, jos koulussakin tehdään asiat niin että kaikki on helppoa. Se että ei epäonnistuta, se ei kasvata elämään.” Joka ei tunne oaj:ta, voisi kuvitella, että juuri noin, hyvä Olli! Ollin arvolataus paljastuu kuitenkin jo heti lainauksen ensimmäisestä sanasta ”penskat”. Käyttääkö arvostusta lapsiin tunteva henkilö sanaa penskat?

Lainaus on lähes täydellistä Ollia. Vaikkei lainauksessa mainita sanaakaan opettajista. Olli syyllistää oppilaat. Yhden sanan muuttaisin Ollin lainaukseen ja sitten olisi viesti oikea. Ensimmäisen. ”OPETTAJAT pitää opettaa töihin, näkemään vaivaa, ponnistelemaan ja kestämään epäonnistumisia. Se on uhka, jos koulussakin tehdään asiat niin, että kaikki on helppoa. Se, että ei epäonnistuta, se ei kasvata elämään.”

VANHEMPAINNEUVOSTOT KOULUIHIN AJAMAAN OPPILAAN ETUA!

Miksei tässä sivistysvaltiossa ole järjestelmää, jonka kautta voisi huutaa oppilaan edun puolesta? Muuten kuin jokainen vanhempi yksin ja erikseen. Koulua vastaan.

Vanhemmat ovat tänä päivänä todella alisteisessa asemassa suhteessa kouluun, rehtoriin ja opettajiin. Siitä ei kukaan tunnu välittävän. Vaikka esim. kiusaamistapauksissa asetelma on osoittautunut täysin toimimattomaksi. Koulu on jyrännyt. Kiistänyt yleensä ongelman ja kiusatun lapsen vanhempien ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt koulun vaihtaminen. Kiva koulu on kiva vain koululle. Nimensä mukaisesti. Ei lapselle.

Kouluihin tulisi pikimmiten ”lanseerata” vanhempienneuvostot. Huolehtimaan oppilaiden edusta lapsen tärkeimmän sidosryhmän toimesta. Vanhempien.

Vanhempainneuvostoissa vanhemmat keskustelisivat keskenään, ilman koulun edustajaa lastensa kouluasioista. Viestisivät koululle yhtenäisenä ryhmänä asioista, joissa ovat huomanneet epäkohtia ja jotka heitä huolestuttavat lastensa koulun käyntiin liittyen. Ilman, että kenenkään vanhemman tarvitsee asettua yksin koulua vastaan? Leimautua "hankalaksi vanhemmaksi".

Toki tiedän miksi vanhempainneuvostoja ei ole. Koska oaj ja opettajat haluavat pitää vanhemmat koulun ulkopuolella. Haluavat touhuta kaikessa rauhassa ja itsekseen kouluilla. Päättää miten koulut rahat jaetaan opettajille ja ”ryöstetään” kynätkin oppilaiden käsistä.

OLLI PISTÄÄ VANHEMMATKIN RUOTUUN

Ollihan muuten yrittää pistää vanhemmatkin ruotuun. Opettajan edun nimissä. Useimmiten jäsentensä avustuksella. Yksi tällainen Ollin "apulainen" muistutti valtakunnan ykköslehdessä juuri ennen koulun alkua, että vanhempien soisi rauhoittuvan wilmaviestipommituksessa. Toivottavasti kaikki artikkelin lukeneet tajusivat, että siinäkin oli kysymys opettajan edusta. Ettei opettajan energiaa ja aikaan ja paikkaan sitomatonta työaikaa kulu vanhempien viesteihin vastaamiseen.

Mutta antakaa vanhemmat wilman laulaa! Pienemmästäkin huolesta lapsenne koulunkäyntiin liittyen. Ihan niin kuin Olli antaa twitterinsä laulaa. Joka päivä. Pienimmästäkin opettajan asiasta.

MIHINKÖHÄN REHN SEURAAVAKSI TÄHYÄÄ – TOIVOTTAVASTI ELÄKEPÄIVIIN - RINTEEN JA YLEN HUIJAAMA, KANSAN HUIJAAJA - 9.8.2020

Olli Rehn ilmoitti viime perjantaina kesken IMF:n pääjohtajaehdokkuusäänestyksen, että luopuu ehdokkuudestaan. Kesken äänestyksen? Miksi valtamedia, etunenässä Yle, vaikeni luopumisen syistä?

Ylelle tyypillinen meriselitys kyllä annettiin. Ylen vinkkelistä IMF:n pääjohtajuusehdokkuusasetelmassa Rehn kun oli vähän niin kuin Rinne. Kepu kun istuu Rinteen hallituksessa. Rehn Rinteen asettama ehdokas, vaikkei siitä Yle syystä tai toisesta halunnutkaan uutisoida. Mainostaa Rinteen ehdokkaaksi. No ei tietenkään vihervasemmistolainen Yle halunnut kepulaista mainostaa. Oli ikään kuin puun ja kuoren välissä. Jos menestyisi, toisi Rinteelle sulan hattuun, jollei, olisi taas naula Rinteen hallituksen arkkuun.

Näin Yle oli pakotettu ”verhoilemaan” Rehnin luopumisilmoitus Rinnettä hyysäämään muotoon. Pelastaakseen Rinteen ”kasvot”. Rehnin kasvoista Yle piutpaut välitti.

Niinpä Yle uutisoi Rehnin luopuneen ehdokkuudesta ”jotta voimme saavuttaa laajan yhteisymmärryksen Euroopan ehdokkaasta ja saada hänelle myös muun maailman kannatuksen”. Kuvitteleeko Yle, että kansa tällaista potaskaa nielee?

Jokainen tajuaa, että kysymys oli Rehnin kannatuksesta. Tai oikeasti päinvastaisesta. Siitä, että Rehnillä ei ollut kannatusta. Sen Yle jätti uutisoimatta. Viesti kyllä perjantaiaamuna pääjohtajaäänestyksen ollessa paraikaa menossa, että äänestyksen ensimmäisen kierroksen tulos selvinnee puolilta päivin. ”Puoltapäivää" ei koskaan tullut. Äänestyksen tulosta ei koskaan julkaistu. Miksei? Koska Rehnillä ei ollut kannatusta. Hyvää tulosta ei olisi ollut tarvetta pimittää.

HS uutisoi pääjohtajasta perjantaina käydystä äänestyksestä seuraavasti ”Todennäköisesti ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneista 2–3 valittaisiin toiselle kierrokselle. ” Tämän perusteella Rehn ei ollutkaan Ylen viikkokaupalla hehkuttama kärkiehdokas. Kun ei päässyt äänestyksen toiselle kierrokselle, 2-3 parhaan joukkoon. Mietityttää kuinka tylppä on Ylen kärki?

Ei kärkiehdokas Rehn olisi luopunut ehdokkuudestaan jos hänellä edelleen olisi ollut mahdollisuuksia tulla valituksi. Sen jokainen tajuaa. Ilman ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksen paljastamistakin. Mutta miksei tulosta paljastettu?

Vaikuttaa siltä, että poliitikot valinneilla kansalaisilla ei ole muuta ”virkaa” kuin poliitikkojen äänestäminen vaaleissa. Sen ”velvollisuuden” kun on hoitanut, alkaa pelailu, pelehtiminen ja pimittäminen. Kansan huijaaminen. Kaikessa, mikä on turmioksi vihervasemmistolaisen Ylen tukeman Rinteen hallitukselle.

Ainoa asia mikä äänestystuloksessa, jota ei haluttu julkaista, jäi mietityttämään oli se, että oliko Rehnin kannatus pyöreä nolla vai yksi ääni? Jos oli yksi, niin tuliko sääliääni oman puolueen valtionvarainministeri Lintilältä? Vai vetikö Lintiläkään viivaa Rehnille? Nykyisessä kepun sisäisessä puheenjohtajakamppailutilanteessa sekin mahdollista. Jos toinen, Lintilä tai Rehn, kannattaa Kulumnia ja toinen Kaikkosta. Silloin ei tullut ehkä Lintilältäkään viivaa. Joka tapauksessa yksi tai nolla ääntä on totuus niin kauan kunnes äänestystulos on kansalle paljastettu.

Miten Rehnin ehdokkuudet EKP:n ja IMF:n pääjohtajuuksiin syntyivät. IMF:n ehdokkuuttahan edelsi EKP:n pääjohtajaehdokkuus muutama viikko sitten. Kummankaan ehdokkuuden tarkkaa syntymekanismista ei ole kansalle hiiskuttu sanaakaan.

EU:n huippuvirkojen nimityspaketistahan tässä oli kysymys. Jota Rinteen hallituksen, ei Ylen ”tarvitse” uutisoida silloin kun pääministeripuolueena on demarit. Ylen roolinahan on kääriä omanväriselle hallitukselle negatiiviset asiat pumpuliin. Se siitä yleveron varassa pyörivän Ylen puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta. Johon kansan tulisi voida luottaa. Jonka tulisi avata kaikki asiakokonaisuudet asiasta kuin asiasta. Pienimpiä yksityiskohtia myöden. Case Rehn riisui Ylen TAAS niin demarinpunaiseksi kuin olla ja voi.

Rinne ei voi syyttää, etteikö Yle olisi hoitanut hommaansa Rinteen omasta vinkkelistä parhaalla mahdollisella tavalla. ”Riippumaton, puolueeton,” verovaroin pyörivä Yle. Aina kun tähän ajatukseen törmää, ajattelee, että löytyykö valtion verotuksessa parempaa vitsiä kuin Yle. Toki ay-liikkeen verovapaus samaa luokkaa.

Kun miettii pankki-ja rahoitussektorin korkeaa suomalaista tasoa, alalle kouluttautuneita ja ansioituneita huippuasiantuntijoita, jollainen valtiotieteilijäpoliitikko Rehn ei voi millään mittapuulla olla, ihmetyttää miksi näitä suomalaispoliitikkoja yritetään siirrellä toinen toistensa avustuksella suojatyöpaikoista toisiin. Muuta syytä ei tälle keksi kuin, että suojatyöpaikkaa Rehnille esittäneellä Rinteellä on omassa CV:ssä jo lyijykynällä hahmoteltu visio vastaavantasoisesta huippusuojatyöpaikasta tai täysin käsittämätön illuusio Suomen presidenttiydestä. Johon tarvitsee tukea. Sitten joskus.

Silloin kun politiikan pätkähommissa pelaa, pelehtii ja pimittää koko työuransa, on pakotettu, kuten Rinne case Rehnissä, joskus tukemaan, ainakin näennäisesti, sellaistakin puoluetta, joissa vaalien alla pitkin kevättä näki vain punaista vai pitäisikö punaisen Rinteen kohdalla käyttää termiä sipilänapilanvihreää tai demarien siistä vääntämää lempinimeä sipilänapinanvihreää. Loppukeväästä aidan toisella puolella demareita ällöttänyt sipilänapilanvihreä muuttui yhtäkkiä Rinteen lempiväriksi. Siihen ei tarvittu muuta kuin enemmistöhallituksen aikaan saaminen sipilänapilanvihreällä.

Ja eikun sopimaan EU-huippuviroista tasajaolla. Sulle ja mulle EKP:n pääjohtajuus (Rehn ja Liikanen). Sulle, siis kepulle, yllättäen täytettäväksi tullut IMF:n pääjohtajuusehdokkuus. Ja vielä mulle, siis demareille, tuleva Urpilaisen komissaariehdokkuus.

Ylen rooliksi jäi ”kärkiehdokkaiden” lobbaamaan viikosta toiseen. Kun eivät tulleet valituiksi, Yle verhosi tappiot käsittämättömään diipadaapaan, Rinnettä suojellakseen. Totuushan oli, että Rinteen ja Ylen tylppäehdokkaat jätettiin rannalle ruikuttamaan. Liikanen muikkuverkkoja laskemaan, Rehn saunaa lämmittämään. Ulkopuolisen silmin näyttäisivät molemmat vihdoin löytäneen omat paikkansa. Tullevat kokemaan elämänsä huippuhetket. Suomen onni, jos vihdoin tajuavat jättää huippuvirat muille, kyvykkyytensä näyttäneille, eurooppalaisille osaajille.

Mutta Erkki ei luovuta. Hetkeksi Erkki joutui menoa hidastamaan kun oli ikänsä puolesta pakotettu luopumaan Suomen Pankin johtajuudesta. Eikä ihan heti ilmaantunut hänen ”arvolleen” sopivia hommia. Eikä tukijaakaan. Olihan pääministeripuolueena kepu, rinnalla kokoomus. Erkki on luvannut vielä tässä kuussa ilmoittaa, mihin hommaan seuraavaksi ryhtyy. Pyyntöjä on kuulemma tullut useita. Rahajärjestyksessä niissä luonnollisesti etenee.

No, jäi sentään jotakin IMF:n pääjohtajuusprosessista politiikkaa seuraavalle käteen. Selvisi syy, miksi Rinne ei IMF-kisaan tyrkyttänyt ensi vuonna 70 vuotta täyttävää Liikasta. Kuten EKP:n pääjohtajaksi tyrkytti. IMF-kisassa oli pakko Ylenkin uutisoida virkaan määrätty 65-vuoden enimmäisikäraja. Josta Rinteen harmiksi kuitenkin näytetään joustettavan. Liikanen jätettiin kisasta out, vaikka olisi voinut olla kisassa in! Rinteen kaksoisehdokkuuskuvion mukaan Liikanen kun olisi peitonnut Rehnin pystyyn molemmissa pääjohtajaehdokkuuksissa. Kyllä Rinnettä harmittaa.

Kepulaiset höveliydessään uskoivat hallitusneuvotteluissa, että pääministeri Rinne tulisi OIKEASTI lobbaamaan Rehnin ehdokkuutta EKP:n ja IMF:n pääjohtajaksi. Kaikkihan tuntevat sanonnan. Kepu pettää aina. Demari on vielä pahempi. Demarit kus*ttaa aina. Samoin Yle. Rehnin ”häviämiselle” molemmissa EU-ehdokkuuksissa oli kysymys juuri tästä, demareiden kolmesta suuresta kus*tuksesta.

Ensimmäinen. Rinteen kyvyttömyydestä lobata kepulaista. Mies, joka on suu vaahdossa haukkunut jokaista vähänkin kepulaiselle haisevaa tai näyttävää viimeiset neljä vuotta, ei yksinkertaisesti voi lobata kepulaista. Mahdoton yhtälö ikipunaiselle Rinteelle. Rinteen kus*tus nro 1.

Toinen. Rinteen lobbauksen laadusta. Jokainen selväjärkinen ymmärtää Rinteen lobbauksen olleen sitä, että soittaa kaikille EU:n veljespuolueiden valtiovarainministereille, siis demarihenkisille, jotka valinnasta saivat äänestää, että muistakaa, että ette äänestä meidän Rehniä. Demari ei KOSKAAN tue kepulaista. Demari tukee vain demaria. Väliä ei ole sillä tuleeko demari Suomesta vai jostain muusta maasta. Demarille kelpaa vain demari! Vaikka kuinka istutaan samassa hallituksessa ei demarinpunainen muutu sipilänapilanvihreäksi! Rinteen kus*tus nro 2.

Kolmas. Rehn oli kyvytön EKP:n ja IMF:n pääjohtajaksi. Rehnin kyvyttömyyden tietää jokainen, joka on kerrankin häntä kuunnellut. Mies mumisi vuosikaudet ennen EU:hun menoaan jotakin, josta kukaan ei saanut mitään tolkkua. Euroopassa ulosanti hieman selkiintyi. Tärkein, eli esitetty asia, on edelleen hämärän peitossa. Rinteen kus*tus nro 3.

Rehnin IMF:n pääjohtajuusehdokkuudessa toteutuivat kaikki kolme kus*tusvaihtoehtoa.

Miten on Rehn saunaa lämmitellessään tappioistaan selvinnyt? Saunassahan kepu-Kekkonenkin naisten sotkemaa päätään selvitteli. Voisi kuvitella, että Rehnillä on enää yksi suunta. Kohti eläkepäiviä. Poliittinen broileri on kypsynyt. Sitä on pyöritetty riittävän pitkään. On edelleen yhtä väritön, hajuton ja mauton kuin politiikkaan ryhtyessäänkin. Mahdollisuuksista Rehn ei voi ketään syyttää, niitä annettiin liiaksikin. Käyttämättä jäivät.

Teki Rinne niin tai näin, hänellä ei huolen häivää. Vihervasemmistolainen Yle pelastaa Antin kaikesta. Eniten kiitollisuudenvelassa Antti ja demarit ovat Ylelle Antin vuodenvaihteen jälkeisen sairastelun valkoisista vaalivalheista. Yle vaan jatkoi Antin paijailua vaaleihin asti vaikka Antin tultua parrasvaloihin helmikuussa selvisi, että Antin tilasta uutisointi oli täysi ankka, kaksi viikkoa nukutettuna ollessaankin Antin tilanhan uutisoitiin olleen paranemaan päin. Ja vaikka Antilta liikkuivat vain ranteet, mies pyöri jo somessa viestittelemässä vointinsa paranemisesta ja kiitteli julkisen terveydenhuollon erinomaisuutta ja kiitteli kansalaisten tsemppiterveisistä. Missä oli Ylen tarkkuus? Punaiset lasit oli toimittajilla silloinkin päässä. Puhumattakaan case Al-Taee! Huh huh!

Yle on ollut viimeisen vuoden niin punainen, että voisi kuvitella, että pian on logokin punainen. Hahmottelin miltä näyttäisi. Aitoa odotellessa. (FB:stä löytyy kuva logosta).

RINTEEN EKP-EHDOKKAISTA EI VOI KIRJOITTAA EDES SAMASSA LAUSEESSA KUIN VALITUSTA LAGARDESTA - 4.7.2019

Rinne perustelee EKP:n pääjohtajaksi nimityspaketissa sovitun Christine Lagardin valintaa osaamisella, ammattitaidolla ja sukupuolella. Tässä järjestyksessä nimitystä pitääkin perustella. Osaaminen ja ammattitaito edellä.

Rinteen omien ehdokkaiden osalta järjestys ja kriteerit näyttivät olleen toiset. Ensin Rinne päätti ensimmäisen ehdokkaan sukupuolen ja sitten puolueen. Todellisuudessa ensin ehdokkaiden nimet, eikä sen jälkeen sukupuolen kanssa tarvinnut kauaa hieroa. Toisen ehdokkaan ”valinta” olikin sitten läpihuutojuttu. Sukupuolikin kun oli nimien perusteella "valittu". Puolueidenkaan valinnassa ei ollut vaikeutta, kahden ehdokkaan ”paketti” , nimet, kun oli sovittu jo hallitusneuvotteluissa.

Eihän kukaan järkevä muuten ehdota, eikä ole koskaan ehdottanutkaan, samanaikaisesti kahta ehdokasta. Jotka ovat samaa sukupuolta, mutta eri puolueista, hallituspuolueista! Mitä tämä kertoo Rinteestä ja Sipilästä? Hallitusneuvotteluista? Ihan niin kuin on kansan keskuudessa on somessa ”supistu”. Kepu vei ja demarit vikisi.

Oi! Yksi Rinteen asettama kriteeri melkein unohtui. Käsillä puhumisen taito. Jonka ehdokkaat Liikanen ja Rehn hallitsevat. Taidolla tunnetusti vahvistetaan viestin perille menoa silloin kun sanat tulevat ulos epävarmasti. Tunnetusti Rehniltä Eurooppaan lähtiessä sanojen ulos tulossakin oli suuria vaikeuksia. Eurooppan piiloon meno kannatti, oppi puhumaan.

Sukupuoli ja käsillä puhumisen taito näyttivät siis olleen Rinteen ehdokkaiden ensisijaiset valintakriteerit. Tähän on pakko päätyä kun molemmat miehiä ja kun osaamista ja ammattitaitoa ei löydy kummaltakaan ehdokkalta. Ammattipoliitikkoja olleet koko ikänsä. Ammattipoliitikosta ei osaajaa ja asiantuntijaa saa vaikka missä uittaisi. Peluriainesta kyllä. Ja ulkoaopettelun intoa, missä Liikanen kerrotun mukaan ihan mestari.

Media analysoi, ettei Rinteen olisi pitänyt lähteä kahden ehdokkaan taktiikalla. Sen on kerrottu Euroopassa osoittaneen Suomen kyvyttömyydestä valita yksi ja paras ehdokas. Todellisuudessa se kertoi siitä tosiasiasta, että hallituspuolueilla ei ollut vaihtoehtoina kuin kaksi huonoa ehdokasta. Miten huonoista puolueista voi valita hyviä? Valita parhaan? Huonoista voi valita vain huonon.

Valitun Lagarden tiedetään olevan yksi finanssimaailman huipuista. Lakinainen, asianajaja, johtaneen suurta chicagolaista asianajotoimistoa. IMF:ssa lähes 10 v pääjohtajana toiminut. Kerrotun mukaan määrätietoinen nainen, joka mm. kannattaa ankarien ehtojen asettamista hätärahoitukseen turvautuneille valtioille.

Vuonna 2009 Lagarde valittiin Euroopan parhaaksi talousministeriksi. Vuonna 2014 Lagarde oli Forbesin listalla maailman viidenneksi vaikutusvaltaisin nainen. Tuntematta listaa tarkemmin, on varmaa, että Erkin ja Ollin nimiä ei listalta löytynyt tuolloin eikä koskaan.

Suomen vihervasemmistolainen media on ”selitellyt” Suomen ehdokkaiden rannalle jääntiä kaikilla muilla paitsi edellä todetuilla todellisilla syillä. EU:n huippuhommien sopupaketissa valittu Christine Lagarde vaikuttaa huipputyypiltä. Niin huipulta, ettei Suomen ehdokkaita voi mainita Lagarden kanssa edes samassa lauseessa.

Tästä huolimatta muutamat kokoomuspoliitikotkin, Annamari Virolainen ja Mia Laiho, syyttivät Rinnettä lobbauksen heikkoudesta, kun Suomen ehdokas jäi valitsematta. Paljastivat mikä Euroopan politiikassa on tärkeintä. Suomalaisen saaminen huippuvirkaan. Tällaista kommentointia voi tulkita vain yhdellä tavalla. Ollaan huolissaan omasta tai poliitikkokaverin ruusuisesta tulevaisuudesta mitä tulee EU:n huippuvirkoihin.

Olisi toivonut osaamista painottavalta kokoomuspuolueelta osaamisen ja ammattitaidon hehkuttamista? Jos jollakulla huippuvirkapakettiin kuuluvalla sellaista oli. Niin kuin kerrotaan Lagardella olevan. Vai oliko kysymys siitä, ettei ollut. Jollei, sekin pitää uskaltaa sanoa. Omasta ja muiden ehdokkaista. Eija Merilän ikivihreän iki-ihanan hyväntuulenlaulun sanoja mukaellen ”Haudot vain harhaa, mä sulle lupaa en ruusutarhaa!” Virolaisen ja Laihon lakastuiminen alkoi tästä. https://www.youtube.com/watch?v=5oj8g07CtZ0

Suomalainen poliitikko, Erkki tai Olli, EU:n korkeassa virassa, olisi ollut kaikille suomalaisille, paitsi kyseisille poliitikoille itselleen, kauhistus. Onneksi tästä näytti olleen tieto myös huippuvirkapaketin kokoajilla.

ERKKI LIIKANEN PARAS EKP:N PÄÄJOHTAJAKSI? – TOIVOTTAVASTI ON KUIN SUOMEN EUROVIISU, MEDIA HEHKUTTAA ETUKÄTEEN KÄRKISIJAA, TULOKSISSA HÄNNILLÄ - 21.6.2019

Jo pienestä tytöstä olen Erkki Liikasen kasvot nähdessä ajatellut, että suusta tulviva puhe ja kasvon ilmeet eivät mene yks yhteen. Suu lie jo syntymässä vääntynyt kestohymyyn, kun Erkki itsekin on näyttänyt koko ikänsä nauravan tai vähintään hymyilevän omille jutuilleen. Saati sitten me muut.

Vaikutelma on vuosikaudet ollut, että Erkki on osannut mitä parhaiten täyttää poliitikolle heidän itsensä asettamat kelpoisuusehdot: Näyttelee ja leikkii asiantuntevaa.

Vai väittääkö joku nähneen tai jopa tietävän, että Liikanen olisi oikeasti saanut jotakin aikaan? Lukuun ottamatta maratoneja ja Suomen pankin taideaarteiden avaamista kaikelle kansalle.

Liikasen ja edeltäjien toiminta Suomen pankin pääjohtajan tehtävissä on osoittanut, että tehtävän hoitaminen on peanutskamaa. Onhan siihen voitu vuodesta toiseen istuttaa kuka tahansa poliitikko.

Todellisuudessa Suomen pankin toimintaa toki pyörittävät todelliset pankki- ja talousalan asiantuntijat. Poliitikkoja pystyssä pitävät voimat. Kaikkihan tietävät, että huippuasiantuntijan tehtäviin voi päästä vain elinikäisellä täydellisellä antautumisella alan tehtäviin. Eikä 21-vuotiaana eduskuntaan valittua poliitikko Liikasta voine sellaisena pitää kukaan.

Vastaavantasoisen pankkiasioiden asiantuntemuksen, kuin mitä Liikasella on, voinee löytää keneltä tahansa poliitikolta. Osaa puhua talouden elpymisestä silloin kun talous elpyy ja hintavakaustavoitteen tärkeydestä ja Kreikan eurossa pysymisen tärkeydestä. Mitään kuitenkaan millään tavalla perustelematta. Tämän Liikanen osaa. Niin osaisi jokainen. Perusteluista vasta asiantuntija tunnetaan ja tunnistetaan!

Kun vielä ottaa huomioon, että Liikanen viime kesänä eläköityi Suomen pankista pakollisen eläkeiän täyttyessä ja lähti kertomansa mukaan heittelemään muikkuverkkoja Savoon, ei voi muuta todeta kuin, että median demarisilittelyllä ei ole mitään määrää eikä rajaa, kun se pitää 70 vee Liikasta vahvimpana ehdokkaana EKP:n tulevaksi pääjohtajaksi. Onhan toki toinenkin vaihtoehto, EKP:n pääjohtajan pestikin on peanutskamaa.

Kerrotun perusteella EKP:n pääjohtajan paikka täytetään näinä päivinä. Hihat valittu käärii vasta marraskuussa. Eipä taida näillä EU:n huippuhommilla olla minkäänlaista todellista osaamisvaatimusta, jos tuolloin puolitoista vuotta eläkkeellä ollut muikkukalastaja Liikanen on pestiin paras mahdollinen. Herättää myös kysymyksen, mitkä ovat muiden tehtävää hakeneiden meriitit, kun alittavat jopa Liikasen?

Taivas meitä varjelkoon tältä poliittiselta korruptiolta, jollainen koko EU nykyisin on. Jo yksin EKP:n pääjohtajan nimityksen perusteella.

Koko EU-organisaatio on vain poliitikkoja ja toimittajia työllistävä, päivänpolitiikkaan kyllästyneiden poliitikkojen pakopaikka. Sinne kun politiikko menee, kukaan ei tiedä miten siellä päivänsä viettää, mitä touhuaa. Tästä tuleekin mieleen, miksei meppien poissaolotilastoja esitetä missään, eikä koskaan?

Väittääkö joku muu kuin poliitikko, että EU:ssa on saatu jotakin järkevää aikaan? EU:sta ei ole kuultu vuosikymmeniin mitään merkittävää. Viimeiset pari vuotta pelkkää brexitiä. Eikä sille näy loppua! Korkeapalkkaisilla virkamiehillä ei näytä olevan muuta tähdellistä tekemistä, kun aikaa ja rahaa on tällaiseen tuhlata vuosikausia.

Lopuksi vielä case Juncker? Komission pääjohtaja. Vuosikausia juopottelusta otsikoissa pyörinyt korkeapalkkainen ”herra”. Hänenkin kohdalla kyseenalainen valintatapa. Olihan Junckerin alkoholiongelma kaikilla tiedossa jo vuonna 2014 valinnan aikaan. Tyhmempikin tajuaa, että sen ajan minkä Junker on ollut julkisuudesta poissa, on ollut yhtä läträämistä, kun ei mies ole pystynyt muutamaa tilaisuutta ja juhlaa skarppaamaan ilman, että näyttää juoppoutensa koko maailmalle. Menon on annettu jatkua vuosikausia. Kukaan ei ole vaatinut Junckerin eroa! Poliitikot ovat itse tuhonneet ja tunaroineet oman työpaikkansa suojelemalla reppanoita, siis toinen toisiaan.

Sitä tässä vaan kyselen, että miten Eurooppalaisilla on varaa ylläpitää näitä poliitikkojen erilaisia teattereita ja maksaa niiden eläkeläis- ja muille näyttelijöille mitä järkyttävimpiä summia näistä esityksistä, joissa asiallisuus ja asiantuntemus ovat kaukana?

Huomasiko muuten kukaan, että kevään EU-vaaleissa ei media ”halunnut” näyttää vaalien todellista äänestysprosenttia. Kaikki ulkosuomalaiset kun ”puhdistettiin” luvuista pois. Heidän kohdallaan äänestysprosentti oli kerrotun mukaan olematon ja olisi alentanut törkeän alhaista äänestysprosenttia entisestään. Joka näin saatiin "jopa" 42,7 prosenttiin. Ulkosuomailiset näyttävät ymmärtävän parhaiten, miten turhasta organisaatiosta EU:ssa on kysymys. Milloinkohan me muut?

Tätä vahvistaa eläkkeelle jo vuosi sitten jääneen Liikasen mukana pitäminen yhtenä kärkiehdokkaana EKP:n pääjohtajaksi. Toivottavasti Liikasen ehdokkuus on kuin Suomen euroviisu. Joka vuosi Suomen biisi on etukäteisveikkailuissa yksi kärkiehdokkaista, kunnes lopputuloksissa ollaan hännillä.

Toki otettava huomioon, että poliitikot eivät toimi samalla tavalla kuin asiantunteva kansa. Politiikassa kun vain lehmänkaupat rulettaa. Kaikki menee mulle sulle, mulle sulle … periaatteella.

Media jatkaa demaripoliitikkojen silittämistä kunnes kaikki nauraa. Nyt vasta reilusti yli puolet!

KIITOS SAK JA TEOLLISUUSLIITTO! LIITON MIES -VIDEOT PALJASTIVAT AY-LIIKKEEN LUONTEEN KAIKESSA KARMEUDESSAAN - 30.5.2019

Jarkko Eloranta, arvoisa SAK puheenjohtaja ja arvoisa Riku Aalto, Teollisuusliiton puheenjohtaja, lähtisittekö kanssani lasille kuohuvaa? Kiinnostaisi livenä todeta oletteko samanlaisia kuin mainoskampanjan liiton mies. Vaikea uskoa julkisten esiintymistenne perusteella.

Tosiasia kuitenkin on, että mainos paljastaa aina mainostajan todellisen luonteen. Sen syvimmän sielun.

Ilman SAK:n ja Teollisuusliiton puheenjohtajan hyväksymisiä, ei massiivinen mainoskampanja, josta liiton mies -videoissa on kysymys, leviäisi missään (löydät kaikki kolme liiton mies - videota täältä https://www.teollisuusliitto.fi/liitonmies/ ).

Ei edes piskuisessa paikallislehti Karkkilalaisessa. Jossa tällaiselle mainoskampanjalle löytyisi Karkkilan vasemmistolaisen maineen perusteella paljon suoperää. Mihin aihe uppoaisi.

No mikä on liiton mies? No sellainen, joka käyttäytyy tavalla, josta ay-liike on syyllistänyt työnantajia sen kymmenet vuodet - työnantajien muka törkeästä käytöksestä työntekijöitään kohtaan.

Alistamisesta, ahneudesta, kyykyttämisestä, kiristämisestä, öykkäröinnistä, epätasa-arvoisesta kohtelusta, neuvottelemattomuudesta, kaiken yksinpuolisesta päättämisestä….

Nämä kaikki ominaisuudet ay-liike nyt todistettavasti sallii liiton miehelle. Ja kaiken kukkuraksi tuo ne kaiken kansan katseltaviksi. Käsittämättömintä, haluaa näyttää kaikelle kansalle millainen todellisuudessa on liiton mies. Ja mikä parasta. On maksanut mainostoimistolle ja näyttelijä Tommi Korpelalle itsensä kipeäksi duunareiden jäsenmaksurahoilla.

Jos olisin sssaaaakoolainenduunari, niin heti perjantaina lähtisi irtisanomisilmoitus liittoon. Ei minua sentään edusteta ja ääntäni käytetä ihan millä tavalla tahansa. Valtakirjan antaessani, minulle ei kerrottu, ei edes vihjattu, minkälaista sikailua ay-liikkeessä harrastetaan työnantajia kohtaan. Kysymyshän on myös omasta työnantajastani, joka ottamalla riskin on työllistänyt minut ja edesauttaa perheeni hyvinvointia.

Liiton mies voi, kuten videoissa avoimesti näytetään, tulla takki auki sikailemaan työpaikoille. Määräämään miten siellä toimitaan. Alistamaan sitä, joka on riskin oton turvin työllistänyt työntekijöitä, ottanut velkaa, kärsinyt unettomista öistä riskin kannattavuutta ja perheen elatusvastuita miettiessään, hikoillessaan …. Juurikin kaikista hauskinta, SAK kutsuu videopätkillä tätä liiton miehen toimintatapaa vieläpä neuvottelemiseksi. Silmäni eivät ole olleet mistään vuosikausiin näin lautasina kuin näitä liiton mies -videoita katsoessani.

Se, mitä olen vuosikaudet ay-liikkeestä puhunut, kirjoittanut, ajatellut, tuli silmille karmeampana kuin olisin kuuna päivänä kuvitellut näkeväni. Erityisen silmiin pistävää oli se ahneus, millä työntekijän näytetään videoilla riistävän työnantajaa. Täysin perusteettomilla ”hyvityksillä”. Hämmästyttävintä, kaikki tämä ay-liikkeen omasta toimesta.

Pakko kysyä, onko SAK:lla ja sen liitolla hätä? Pakko olla. Ja iso hätä.

Todellisuudessahan videot markkinoivat työnantajia paremmin kuin mikään muu. Eihän mikään ole uskottavampaa kuin vastapuolen esittämät hyvät asiat neuvottelukumppanistaan! Eihän kukaan pysty esittämään uskottavammin sitä, millaisiin tilanteisiin sikaileva ay-liike on työnantajat vuodesta toiseen pistänyt, kuin sikaileva ay-liike itse. SAK halusi vapaaehtoisesti, omaa rahaa käyttämällä näyttää, mitä kaikkea työnantajat joutuvat kestämään ay-liikkeen liiton miesten hääriessä työpaikoillaan.

Kiitos Jarkko, Riku ja SAK, että vihdoin viimein paljastitte ay-liikkeen sielun ja sydämen kaiken kylmyyden ja kovuuden. Ja mikä parasta, karkeimman ja korkeimmanasteen röyhkeyden ja ahneuden mitä olen aikoihin nähnyt. Mistä olen tähän asti kuullut ja vähän kuvitellutkin. Siihen kuitenkaan uskomatta. Liioitteluna pitänyt.

Mutta tämä kaikki onkin totisinta totta. Eihän ay-liike koskaan valehtele. Vitsi vitsinä.

Jarkko ja Riku, kalenterinne ovat varmasti lähiviikot täynnä. Maanantai-päivät jätän suosiolla ”out” kun viikonlopun ”rasitukset” vaikuttanevat tuolloin vielä duunariin ja tiistainakin vielä käynnistymisvaikeuksia. Torstaina duunarit taas jo pistänevät viikonloppumoodin päälle, perjantaista puhumattakaan, jolloin duunarit lopettanevat työnteon puolilta päivin ja odottanevat ”pekkasen” alkamista. Siksipä ehdotan tapaamista ke 19.6. kl 14 Kämpin terassilla edellyttäen, että aurinko paistaa, sisällä baarissa, jos sataa. Jään odottamaan tapaamista. Viestittehän, jollei ajankohta sovi. Olen yrittäjä, aika kallista, kun en ole uskaltanut palkata apuvoimia videoilla esittämistänne syistä.

Todistakaa Jarkko ja Riku, etteivät duunarit koskaan petä! Vitsi vitsinä.

Unohdin mainita – minä maksan koko lystin! Sopinee duunareille vaikka olenkin nainen.

DEMARIT LEVITTELEVÄT NS. KAKSKOISEHDOKKUUKSISSA KÄSIÄÄN - MUUT HUOKAILEVAT, ETTÄ VOI VOI! - 21.4.2019

Vaikka demarit voittivat eduskuntavaaleissa, on heillä eurovaaleissa suru puserossa. Muut olivat nokkelampia. Osasivat laittaa ehdolle samoja huipputyyppejä molempiin vaaleihin.

Nyt demarit syyllistävät muut puolueet. Yhden aikoinaan demareiden kärkihahmoihin lukeutuneen fb-kaverini päivitys oli seuraavanlainen ”En hyväksy, että monet tuoreet kansanedustajat ryhtyivät heti ehdokkaiksi eurovaaleissa. Se on kansan pettämistä.”

Siihen kaikki demarit joukolla yhtyvät. Oli muutama soraäänikin. Lisäkseni. Kommenteista oli todettavissa, että demarit olivat joutuneet päättämään kumpiin vaaleihin asettuvat ehdolle. Harmitus demareissa on valtaisaa.

Jos joku pitää politiikkaa muuna kuin suurena pelinä, jossa voittaa parhaiten taktikoinut, voi vapaasti unelmoida sellaisesta. Sitä politiikka ei ole. Uskallanpa sanoa, että sellaiseksi se ei koskaan edes tule.

Ja turha on väittää, etteikö demarit taktikoisi. Ei tarvitse kuin palautella mieleen Antti Rinteen viestittely alkuvuodesta ”keuhkokuumeestaan” . Ei uskaltanut iso mies kertoa vaalitappion pelossa todellista tilannettaan kansalle. Ja viestittelikö mies edes itse omissa nimissään kun lopulliset ”kertomukset” poikkesivat kovasti ensimmäisistä. Olihan mies helmikuussa kertomansa mukaan täysin liikuntakyvytön kolme viikkoa, vain ranteet liikkuivat. Twitterissä ja facebookissa Antti kummasti viestitteli sinäkin aikana. No kun salailu ja kansan höynäyttäminen selvisi, alkoi demareiden alamäki. Jolle ei näy loppua.

Antin ”keuhkokuume” oli suuren luokan puhallus. Puolue, joka puhuu sairaiden ja vähäosaisten puolesta, ei uskaltanut kertoa puheenjohtajansa todellisesta tilasta. Osoittaa, että demarit pitivät sairastamista ”syöpäläisenä”, jonka pelättiin karkoittavan äänestäjät. Vaikka demareiden ”ideologiaan” kuuluu sairaiden ja komppaaminen. Kuten luonnollisesti kaikkien muidenkin. Jätti mietityttämään, että demaritko eivät todellisuudessa sitten kuitenkaan.

Kun eurovaalit ovat just kohta, ymmärtää demareiden tuskan. Demareita harmittaa kun muut olivat tälläkin kertaa fiksumpia. Hokasivat laittaa listoille molempiin vaaleihin samat parhaimmat ääniharavansa.

Meneekö jollakin äänestäjällä naama nyttyyn, kun oma kansanedustajaehdokas lähteekin suuremmille areenoille? Sen sijaan, että jäisi katsomaan demareiden hulvatonta rahankäyttöä kotimaahan. Satasia sinne, satasia tänne, koulutusleikkausten palautukset, aktiivimallin poistaminen yms. Ei taida houkutella ketään jäädä katsomaan demareiden maailman lopun meininkiä. Tilanne jopa kutsuu lähtemään Brysseliin. Demareiden mielestä ehdokas pettää äänestäjänsä kun ei menekään töihin eduskuntaan jos tuli valituksi.

Eikö äänestäjää petä enemmän sellainen ehdokas joka ei pääse kumpaankaan? Äänestäjän ääntä ei edusta silloin kukaan. Politiikan tekeminen jää muiden ehdokkaiden varaan.

Miksei sellainen ehdokas petä kansaa, joka hyppää eurovaaliehdokkaan saappaisiin kun kansanedustajan saappaat olivat liian suuret ja jäi valitsematta?

Eikö politiikka ole työtä? Miksei poliitikko saisi itse päättää mitä ”työtä” hän mieluiten tekee ja asettua kansanedustajaksi valituksi tultuaan heti uudelleen ehdolle eurovaaleihin jos niin haluaa? Ollaan toistaiseksi vapaassa maassa, miten lie neljän vuoden päästä? Kansanedustajuus oli ikään kuin ”työpaikan” varmistus ja nyt kokeillaan josko saisi vielä jotakin parempaa. Niinhän me kaikki työelämässä tehdään.

Jos ehdokas pääsee kumpaankin, eduskuntaan ja europarlamenttiin ja valitsee häntä kiinnostavimman niin mitä väärää siinä on? Ehdokas itse tietää parhaiten vahvuutensa ja sen missä pystyy eniten vaikuttamaan ja mitkä asiat häntä kiinnostavat eniten. Myös sen missä saa tehdä työtä sydämellään ja missä on tehokkaimmillaan. Eikö äänestäjän pitäisi tyytyä tähän eikä haukkua petturiksi? Ja eikö ehdokas saa varmistella, että on edes jotakin poliittista työtä tarjolla, jos politiikka kerran kiinnostaa?

Työelämän asiantuntijana kaksoisehdokkaaksi asettumista tulee tarkastelleeksi myös työelämän valossa. Herää kysymys, onko jotenkin epätyypillistä, että ihminen hakeutuu samanaikaisesti kahteen tai useampaan työpaikkaan samanaikaisesti? Mielestäni pikemmin tyypillistä.

Työelämässä ei ole tavatonta, että esim. työhönsä tyytymätön tai uralla eteenpäin pyrkivä hakeutuu kahteen tai useampaan työpaikkaan samanaikaisesti. Hakuprosessissa joutuu ikään kuin huijaamaan työnantajaa, että haluaa kynsin hampain päästä kaikkiin tarjolla oleviin työpaikkoihin, vaikka todellisuudessa yksi työpaikka kiinnostaa eniten. Ups unohdin, että kun huijataan työnantajaa, on se demarille ihan okei, oli huijaana demari tai joku muu.

Toinen tyypillinen tilanne. Työtön hakee kahta tai useampaa työpaikkaa samanaikaisesti. Ehkä aktiivimallin leikkurin pelossa. Huijaajana todennäköisesti siis demari. Kysymyksessä voi toki olla myös työnteosta oikeasti kiinnostunut työnhakija. Siis todennäköisesti joku muu kuin demari. Ups unohdin, että tässäkin huijataan työnantajaa ja sehän on demarille aina okei, oli huijaajana demari tai joku muu.

Kolmas esimerkki opiskelusta. Nuori hakee kahteen tai useampaan opiskelupaikkaan ja kun ei pääse sinne minne eniten haluaa, valitsee sen mihin pääsee ja ajattelee, että parempi tämä kuin ei mitään. Kyseistä paikkaa koko sielullaan haluava opiskelijakandidaatti jää rannalle. Vuoden opiskeltuaan valittu pääsee sinne minne alun perin halusi ja vaihtaa opiskelupaikkaa. Valittu huijaa opiskelupaikan tarjoajaa vuoden, joskus kaksikin tai jopa koko tutkinnon ajan ja samalla koko yhteiskuntaa, joka osallistuu opiskelupaikkojen rahoittamiseen, kun huvikseen aloittaa opiskelut siellä missä oikeasti ei ehkä yhtään halua. Ja loppupeleissä suorittaa sen tutkinnon mikä kiinnosti eniten. Ups unohdin, että tässä huijataan taaskin jotakin muuta kuin äänestäjää, joten tämäkin sopii demarille, oli huijaajana demari tai joku muu.

Neljäs tilanne. Opettaja hakee keväällä opettajan virkaa, joka täytetään elokuun alusta. Hän hakee muitakin virkoja samanaikaisesti. Ja tulee valituksi kahteen tai useampaan. Ei ilmoita kenellekään työnantajalle, että on tullut valituksi myös toisaalle ja tekee lopullisen valinnan vasta heinäkuun lopussa. Ups unohdin, tässäkin huijataan työnantajaa, joskus jopa useita, mikä sopii aina demarille, oli opettaja demari tai joku muu.

Viides tilanne. Ehdokas hakee kansanedustajaksi ja tulee valituksi. Hetken päästä on eurovaalit ja asettuu niihinkin ehdolle. Ja tulee valituksi. Ehdokas valitsee itselleen mieluisimman ja mahdollistaa samalla ”kaverin” pääsyn siihen toiseen. Ehdokas ei ole demari. Voi voi!

KUKA TEKISI TOIMITTAJISTA GALLUPIN? - 13.4.2019

Tässä valtakunnassa on monta sellaista asiaa, johon ei saa puuttua – julkisesti. Perinteisessä mediassa. Niihin saa puuttua vain kotisoffilla ja työpaikkojen kahvihuoneissa. Ja mikä ihaninta, nykyisin somessa. Yksi tällainen aihe on toimittajien poliittiset näkemykset.

Valtamedialla oli vuosia valta esittää alamaisilleen vaikka mitä ja vaikka miten. Samalla mallilla se yrittää porskuttaa edelleen. Valtamedia ei suostu jalkautumaan norsunluutorneistaan kansan keskuuteen haistelemaan ”tuulia” vaan pitäytyy näkemyksissään ja ideologioissaan ja yrittää ”aivopestä” kansaa vanhaan malliin. Erityisesti sen on huomannut näin vaalien alla. Media pelkää sitä, mihin sen oma toiminta on perustunut. Yritykseen tehdä omista näkemyksistä yleisiä. Siihen malliin ei ole sopinut ”vääränlaisten” ajatusten julkaiseminen. Jokuhan voisi niistä kuulleessaan lähteä kulkemaan ”vääränlaista” tietä.

Media on keksinyt kansan ”eriäville” mielipiteille ”jokapaikan” termitkin. Milloin ne ovat vihapuhetta, milloin syrjintää, milloin mitäkin typeryyttä. Eikä siksi niitä tarvitse julkaista. ”Kyll sika syitä keksii, kons on kärsä kipeä, kons on maa jäässä” sanoisi vanha äitini.

Toimittajille on annettu tällaisia uusia ”asiallisia” aseita, joilla voidaan näppärästi toimia perustuslain hengen vastaisesti ja rajoittaa sananvapautta. Pääkaupunkiseudun ”älymystön” keksimiä kaikki.

Diktaattoritoimittajaporukka toimii omasta mielestään hyväksytyllä tavalla torpedoidessaan kansan ”vääriä” mielipiteitä. Todellisuudessa on kyse kansalaisia syrjivästä toiminnasta. Media tekee itse sitä samaa, millä perusteella se jättää tuomasta ”vääränlaisia” mielipiteitä julki. Kansalaisia ei päästetä läpi harmaan kiven.

Onneksemme meitä on siunattu somella. Siellä jokainen saa huutaa näkemyksiä sen minkä uskaltaa. Jotkut uskaltavat, toiset eivät. Jotkut yritetään vaientaa, toisia ei, ei vaikka miten päättömiä huutaisivat. Esimerkkejähän löytyy vaikka kuinka paljon – molemmista.

Toimittajien päiden yli on pujotettu hirttosilmukka joka kiristyy vuosi vuodelta, päivä päivältä. Ensimmäistä kertaa kansakunnan historiassa ollaan todellisen sananvapauden äärellä. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei saisi huudettua sanomaansa somessa vaikka valtamediassa ei sanomaa julkaistaisikaan.

Toimittajien toimet ovat vuosikymmenet palvelleet erilaisia etujärjestöjä ja poliitikkoja sekä toimittajien omaa asemaa, etuisuuksia ja ideologiaa. Todellinen valta mediassa on ollut toimittajia päivittäin raiskaavilla etujärjestöillä. Toimittajilla ei ole ollut vuosikausiin puolueettoman roolia, jossa asiat avattaisiin laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Kuten heidän odotetaan ja edellytetään toimivan. ”Hyvän” houkuttelemina toimittajat ovat antautuneet etujärjestöjen hyväksikäytetyn osaan.

Kaikki tietävät, että erityisesti etujärjestöistä toimittajien ”hyvä” on lähtöisin. Sieltä samasta, mistä kaikki muukin pahuus ja epäoikeudenmukaisuus tässä yhteiskunnassa. Sieltä, missä valta on perinteisestikin ollut. Missä on eniten himoittu ja kerätty muiden tekemällä työllä ansaittua rahaa. Missä ei ole tarvinnut koskaan tehdä ns. oikeita töitä. Ei ole tarvinnut kuin uskottavasti ilmoittaa miten ”alamaisten” asioita aiotaan hoidella.

Etujärjestöjen valta ehti paisua täysin käsittämättömäksi. Valta on nyt murenemassa vaikka toimittajat ovat hääränneet niiden juoksupoikina näkyvämmin kuin koskaan. Niin näkyvästi, että mediaa seuratessa, lukiessa, kuunnellessa ei tule mielenkään, että niiden rooli olisi muuta kuin lähinnä viihdyttävä … asiaohjelmiakin seuratessa seuraa vain sitä miten värittyneesti, virheellisesti, näköalattomasti … asioita tällä kertaa esitetään.

Etujärjestöt aloittivat toimittajien viekoittelun hienovaraisesti. Aluksi pientä kestitystä, joka laajentui toiminnaksi, jossa toimittajat nykyisin syövät etujärjestöjen käsistä. Ihan kaiken, mitä siitä tarjoillaan. Valheen ja viettelyksen tieltä ei tunnetusti ole paluuta.

Ensin julkaistiin juttuja, jotka ovat vähän kallellaan ja nykyisin ei voi välttyä mitenkään huomaamasta kenen äänellä toimittajat puhuvat. Kun paholaiselle antoi pikkurillin, se vei koko käden.

Nyt media yrittää henkihieverissä säilyttää vallankäyttäjän asemansa, tajuamatta, että sillä on edessään vain yksi tie. Kuolema ja kuoppaaminen. Peiliin olisi pitänyt katsoa jo kauan sitten. Tämä kansa ei ole vietävissä. Se ei vikise, se huutaa ja toimii kun tarve vaatii. Vaaleissa se ei ole koskaan ollut vietävissä. Vaikka media vuodesta toiseen kaikenkarvaisia gallupejaan julkaistessaan toisin luulee.

Kun vaalit on jo ovella ja namusia ripustettu ompi mitä erilaisimpien kuusten oksilla, on helppo todeta, että taas media toimi kuten viime vuosikymmenten kaikissa vaaleissa. Gallupeja julkaistiin sen minkä ehdittiin. Kaikki tietää miksi. Jotta Antti Rinne saadaan pääministeriksi. Yleiset suhdanteet kun eivät olleet Antti-valehtelija-poloinen Rinteen tukena ja apuna. Ai kuinka niin valehtelija. No viimeksi Antti valehteli vallanhimossaan sairautensa laadun, sen vakavuuden. Ja onhan Antti ollut ties kuinka monta kertaa oikeudessa milloin mistäkin edesottamuksestaan. Last case Kittilä. Voi vain todeta, että vilpillisten matkalaskujen viitoittamalla tiellä on Antti ay-liikkeessä oppimallaan järkähtämättömällä tyylillä pysynyt. Ei ole lähtenyt harhailemaan kaidemmille teille.

Näissä vaaleissa Antti tarvitsi median nostetta. Sai pääministerin kaavun siltä jo lähes vuosi sitten. Kaikki näytti olevan Antille helppoa. Kun on kestinnyt tunnetusti köyhiä toimittajia vuosikymmenet, ensin ay-pomona ja sen avittamana viime vuodet demaripomona, niin ei voi kuin kysyä, voiko jokin olla tällaiselle miehelle vaikeaa. Koko maailma näytti seisovan Antin puolella. Toimittajat ja mediahan ovat sama kuin koko maailma.

Viimeisellä vaaliviikolla toimittajien oli kuitenkin pakko nöyrtyä. Gallupien todellista tietoa ei voitu enää pimittää. Pakko oli viimein julkaista oikeat gallupluvut ja todeta, että gallupeilla ei saatu ”hyvistä” yrityksistä huolimatta Antille sellaista nostetta mitä kuviteltiin. Oli aika palata todellisuuteen. Todellisuuteen, joka on huomenna todennäköisesti Antille karumpi kuin mitä hän on viimeisen vuoden aikana kertaakaan kuvitellut. Ennusteeni nro 1.

Vaikea on pysyä pöksyissä ja odottaa huomisiltaan, jolloin pääsee tarkkailemaan ylen toimittajien ilmeitä ja eleitä kun vaalituloksia suorassa lähetyksessä pettyneinä julkaisevat ja analysoivat. Ennusteeni nro 2.

Perinteisen median kuoppaamisen jälkeen juttuja tekevät muut kuin ”ammattitaitoiset” toimittajat. Kaikki ovat jo nyt nähneet millaisia lahjakkuuksia ”ammattitaitoisten” toimittajien ulkopuolelta löytyy. Siinä saavat ylen ja muun medioiden toimittajat katsoa peiliin. Vaikka hinkkaavat kuinka, ei oma kuva tule näkyviin, vaan upeita ”tuhkimoita” siellä vilahtelee. Odotan sitä kun joku ”tuhkimoista” keksii idean tehdä gallupin toimittajista, heidän puoluekannoistaan. Uskaltaisin väittää, että kyseissä gallupissa punavihreät pölkyt ovat pisimpiä. Ennusteeni nro 3.

Ja näkyykö siinä edes muun värisiä pölkkyjä, tuskin! Ennusteeni nro 4.

SUPERIN LAVASTAMASSA ESPERI CAREN NÄYTELMÄSSÄKÖ EI HOITAJISSA MITÄÄN VIKAA? - 13.2.2019

Tuli mieleen, mitä vanhusten hoitajat ajattelevat omasta tulevaisuudestaan vanhustenhoitolaitoksissa. Pelottaako heitä? Ovatko varastaneet lääkekaapista muutaman lääkeampullin, jolla välttyvät hoidettaviensa kohtalolta? Ottavat ne ja selviävät siltä, mitä itse tekevät ja toteuttavat. Huonolta hoidolta.

Ennemmin tai myöhemmin ovat myös itse pääjehut, supertehyläiset Silja- ja Millariikka-täti vanhainkodin sängyissä tutkailemassa sitä hoitoa ja sen tasoa, minkä erinomaisuuden puolesta ovat koko elämänsä ”huutaneet” ja jonka ovat itse kuitenkin vuosien kuluessa kaoottiseen tilaan saattaneet. Jonka laiminlyönneistä ja ongelmista ovat ikiaikaisesti yrityksiä, työnantajia ja johtoa syyttäneet. Saadakseen lisää ”hyvää” hoitajien pohjattomiin ja sitä kautta omiin taskuihinsa. Missä lie tunnelmissa tulevat makoilemaan. Vaikea kuvitella, että ylpeinä saavutuksistaan!

Todellisuudessa suurimmasta osasta hoitotyön laiminlyönneistä ovat vastuussa hoitajat itse, ei tietystikään kaikki, mutta ne hoitajat, jotka ovat, sen itsekin tietävät ja ketkä hoitajat eivät ole, tietävät etteivät ole ja ketkä ovat. Hoitajien keskuudessahan ei ole mitään epäselvyyttä siitä kuka on hyvä ja kuka huono hoitaja. Ja vaikka työntekijät muuta luulevat, saman tietää myös työnantaja.

Miksi kuitenkaan kukaan ei ole viimeviikkojen vanhustenhoitonäytelmiä seuratessa ihmetellyt miksi hoitajista ja heidän työn laadustaan ei ole kukaan puhunut mitään? On ikään kuin annettu ymmärtää, että siinä ei ole mitään vikaa?

Tähän johtuu siitä, että koko vanhusten hoitotyöcasein alullepanijoina olivat hoitajia edustavat Super ja Tehy. Tahot, jotka syyllistävät aina kaikki muut, paitsi itsensä. Yleensä jopa törkeästi ja hävyttömästi. Huomaathan, että tässä kohtaa ei ole kysymys hoitajista itsestään, vaan heitä edustavista ammattijärjestöistä, Superista ja Tehystä, johtajine, luottamusmiehine kaikkineen.

Onneksi ay-liike on siitä tyhmää porukkaa, että heti kun heidän vaaleja varten salassa kyhäämästänsä näytelmästä oli saatu ulos ensimmäisen osa ”Esperin johdon tuho”, hyppäsivät ay-johto näyttämölle ja paljasti olevansa kohun takana. Vaatimalla heti seuraavana päivänä 0,7 hoitajamitoitusta lakiin.

Eikö toimittajat muka tästä huomanneet, tajunneet, tienneet…. sopan keittäjiä? Totta kai tiesivät. Kokonaisvaltainen asioiden tarkastelu ei vaan kuulu tämän päivän journalismiin. Toimittajat hyppivät milloin minkäkin heitä kestitsevän tahon juoksupoikana. Ja jättävät kertomatta kansalle, mistä kaikessa oikein on kysymys. Jättäneet sen kansalaisten tehtäväksi.

MILLOIN HOITAJIEN TEKEMISET TUTKITAAN?

Lainaan tässä luvattomasti muutamaa vanhusten hoidon tasoa viime viikkoina hyvin kuvaavaa, somessa silmiin osunutta fb-komenttia. Tällaiseen somettamiseen supertehyläinen ay-johto on viime viikkoina ”rekrytoinut” kaikki sätkynukkeina aina ja iankaikkisesti ay-johdon esittämiä vaatimuksia toteuttavat luottamusmiehet ja muut ay-aktiivit:

"Jos kohtelet eläintä samalla tavalla kun näitä vanhuksia on kohdeltu, ei riittävästi ruokaa, ei ulkoilua, ei virikkeitä, puhtautta ym hoivaa, vääriä lääkkeitä tai ei määrättyjä lääkkeitä ollenkaan, mutta raha on otettu näistä palveluista niin kyllä joutuisit oikeuteen.
Rikosnimikkeitä näissä on useita: petos, sopimusrikkomus, heitteillejättö, ihmisoikeusrikos, kun on makuutettu lattialla, pidetty nälässä, likaisissa vaipoissa, pesemättöminä näitä vanhuksia"

Kysymys kuuluu, eikö näistä kaikista törkeistä laiminlyönneistä pitäisi syyttää myös hoitajia eikä vain johtoa? Kummastakaan kommentista ei löydy yhtään sellaista tehtävää, joka kuuluisi johdon päivittäisiin tehtäviin tai ylipäätään johdon tehtäviin? Toki johto niiden tekemisestä viime kädessä vastaa.

Mistään ei ole käynyt ilmi, etteikö kysymys voisi olla myös hoitotyöhön osallistuneiden tehtävien laiminlyönneistä. Missään ei ole kerrottu, että hoitajien tehtävien hoidon tasoa ja laatuvaatimuksia olisi esille otetuissa kuolemantapauksissa ja laiminlyönneissä tutkittu. Vain yksityisten hoitolaitosten johdon vastuusta ja vaatimuksesta erottaa heidät ja tuomita koko yksityinen hoitosektori on viime viikot puhuttu. Ja luonnollinen syykin tähän toki löytyy. Koko viime viikoisen näytelmän on käsikirjoittanut supertehyläinen ay-johto.

Edellä mainituissa tapauksissa työnantajaorganisaatiot ovat olleet suuria. Tästä syystä lähiesimiehet ja yksikön johtajat ovat ne, joihin katseiden tulisi ensisijaisesti kohdistua, kun etsitään syyllisiä. Ja erityisesti heidän henkilöstölle antamiin hoito- yms. toimintaohjeisiin. Toisin on käynyt. Kenkää ovat saaneet tai saamassa vain isokenkäiset.

Ketään ei ole kiinnostanut kaivaa esiin hoitajien velvollisuuksia ja viranomaisten antamia eettisiä ohjeita, joita kaikkien terveydenhoidon ammattilaisten tulee tehtävissään noudattaa.

Mikä antaa tälle toppatakkikansalle, toimittajille, poliitikoille, viranomaisille … oikeuden jättää tällaisiin mittasuhteisiin tarkoitushakuisesti paisutetussa uutisoinnissa yksi, ja jopa merkittävin, toimijataho, hoitajat, kaiken tarkastelun ulkopuolelle. Ilman minkäänlaista selvää ja todistettavaa näyttöä on hoitajat ja heitä edustavat supertehyläiset tulkittu jopa hyviksiksi ja esimiehet, pomot ja johto pahiksiksi. Siis ilman minkäälaista tarkempaa tutkimusta.

AY-LIIKKEELLÄKIN JOHTO, MIKSEI SITÄ SYYLLISTETÄ KOSKAAN?

Odotan milloin supertehyläinen jäsenistö oivaltaa, että heitäkin ohjaa ja määrää johto, superilaisia Silja-täti ja tehyläisiä Millariikka-täti. Miksi heidän ei katsota samalla tavalla riistävän poloiselta ”pienipalkkaiselta” hoitajajäsenistöltä rahaa jäsenmaksujen muodossa kuin Esperi Caren ja Attendon toimitusjohtajat johtamissaan yrityksissä keräävät rahaa vanhuksilta.

Vaikea on ollut ymmärtää ay-liikkeen logiikkaa. Oma johto saa riistää itseltä vaikka muiden yritysten johto ei saisi riistää muilta. No toki tiedän, että ei tätä ay-porukkaa mikään logiikka ole koskaan ohjannut. Ay-johtajien sätkynukkeja ovat ikiajat olleet. Poukkoilleet miten sattuu sinne ja tänne.

AY-LIIKE SYYLLISTÄMISEN KUNINGAS, MILLOIN ALKAA KANTAMAAN VASTUUTA?

Toki tyhmemmällekin on päivänselvää, että ay-liike ei ole koskaan kantanut mistään vastuuta. Muiden syyllistäjinä ovat ihan kuninkaita. Kuten tässä vanhusten hoitoasiassa. Itse asiassa ainoa asia, minkä suvereenisesti osaavat, on juuri tuo syyllistäminen. Pienintäkään kunnioitusta ei ole ollut nähtävissä niitä kohtaan, jotka ay-liikkeen jäsenistölle töitä tarjoavat. Maton ovat olleet valmiita vetämään alta heti tilaisuuden tullen. Niin kuin Esperin Caren tapauksessa.

VANHUSTENHOIDON ESILLE OTTAMINEN AY-LIIKKEEN VAALIPROPAGANDAA

Ay-liike, samoin kuin poliitikot, ovat olleet tietoisia vanhusten hoidon huonosta laadusta koko vaalikauden. Jopa yli vuosikymmenen. Ovat kuitenkin olleet kuin kusi sukassa, hiljaa. Eikö kansalaiset tajua mistä on kysymys, vaalipropagandasta.

Sen siivittämänä aloitettiin massiivisen supertehyläisen operaation valmisteleminen. Ensin pengottiin sopivaa caseiä luottamusmiesten välityksellä. Kunnes Esperi Care Kristiinankaupungista löytyi. Ja eikun loppunäytelmän käsikirjoittamiseen. Sitten puhelu ylen luottotoimittajalle ja homma oli selvä. Viimeiset viikot on sitten saanutkin Silja-täti pyöriä johtajantuolissaan ja hymyillä omaa salaperistä hymyään – kaiken takana on nainen, Silja-täti superilainen, jota yle ei voinut vastustaa …

Loppuhuipennuskin tarvittiin. Siihen löydettiin sopivaksi todennäköisesti jonkun nykyisen tai entisen ay-aktiivin mies, eläköitynyt poliisi Kari Pajarinen. Kuin pisteeksi i:n päälle Kari totesi tutkintapyynnöstä medialle, että toivoo viranomaisten selvittävän erityisesti yhtiön johdon toimintaa. Jossa luonnollisesti paljasti supertehyläisten juoksupoikuuden, Esperin johto nostettiin tikun nokkaan, hoitajista ei taaskaam sanottu sanaakaan.

Ja päästi Kari-poliisi samalla Silja-ja Millariikka-tädit pälkähästä. Oletko muuten koskaan nähnyt, että ay-johtajat olisivat jollakin tavalla vaarantaneet oman asemansa? Et varmasti. Oman pallin ja ökypalkan menettämisen pelko, näille rividuunareista nousseille jäsenmaksuriistäjille, on sitä luokkaa, että sellaisesta ei haluta nähdä edes unta. Muut laitetaan hoitamaan ns. paskatyöt.

HOITAJAT VASTUUSEEN VIRANOMAISILLE ILMOTTAMATTA JÄTTÄMISESTÄ JA VÄÄRÄSTÄ ETIIKASTA - SYYNÄ MUKA POMOPELKO!

Lain mukaan hoitajien velvollisuutena on tilanteissa, joissa näkevät hoidettavan/asiakkaan hoidon/terveyden vaarantuneen, tehdä asiasta ilmoitus viranomaisille.

Miksi hoitajat on päästetty kuin koira veräjästä tämän tehtävän laiminlyömisessä Esperi Care caseissä? Selittelylle ei ole sijaa silloin kun laki määrää.

Supertehyläisen vanhusnäytelmän käsikirjoittajat eivät ole tässä kohtaa olleet tyhmiä. Silja- ja Millariikka-tädit satuilivat, että hoitajat eivät ole muka uskaltaneet pomopelossa kertoa laiminlyönneistä viranomaisille. Onko lakiin muka kirjoitettu, että pomopelko antaisi hoitajalle mahdollisuuden laiminlyödä ilmoitusvelvollisuutensa viranomaisille vanhuksia kaltoin kohdeltaessa ja toimia terveydenhoitohenkilöstölle laissa määriteltyjä eettisiä ohjeita vastaan. Ei todellakaan ole! Turha on supertehyläisten Silja- ja Millariikka-tätien puhua suu vaahdossa muuta kierrellen ja kaarrellen.

Herää myös kysymys, mihin ay-liike hävisi nyt kun rivijäsenet olisivat sitä pomopelossaan tarvinneet? Miksei ay-johto auttanut pomopeloissa? Miksi hoitajat eivät tässä kohtaa saaneet ay-johdolta apua? Ovathan kehoittaneet jäsenistöä kääntymään kaikissa ongelmatilanteissa johdon puoleen. Ja eihän ay-liike tunnetusti pelkää mitään eikä ketään. Mikä sitä nyt niin kovasti pelotti, että jätti jäsenet yksin? Raukkamaista Silja- ja Millariikka-täti?

Hoitajien ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnit kertovat hoitajien itsekkyydestä, oman nahkan säilyttämisen tärkeydestä ja soveltumattomuudesta alalle. Nämä muka hyvät ja empaattiset hoitajat, muka itkevät autoissaan ja kodeissaan iltaisin itsensä uneen, kun eivät pysty töissä tekemää työtään sillä pieteetillä mitä haluaisivat. Joku tässä yhtälössä mättää, ja pahasti!

Todellisuudessa oikeasti sympaattiset ja empaattiset hoitajat itkevät työpäivän aikana ja sen jälkeen, kun suurin osa hoitajista istuu juoruamassa lasikopeissa ja somettamassa päivät pitkät. Siinä suurin syy miksi vanhukset makaavat pas…ansa, ovat aliravittuina ja lääkepöllyssä.

JOKAINEN KRISTIINANKAUPUNGIN ESPERI CAREN HOITAJA SYYNIIN!

Nyt jokainen Kristiinankaupungin Esperi Caren hoitaja ja Attendon niiden yksiköiden hoitajat, joissa on todettu ongelmia, tarkkaan syyniin. Johdon lisäksi. Henkilöstön toimet tulee tutkia tarkasti ja lisäksi haastatella potilaat. Selvittää, ketkä kaikki ovat lyöneet velvollisuuksiaan laimin. Rikoksista on nostettava syytteet samalla tavalla niin hoitajia kuin johtoakin vastaan. Se on ainoa oikea tapa saada vanhustenhoito ja muu hoitotyö kuriin. Ja samalla näyttää ay-liikkeelle mistä kana pissii.

KOKO FARSSI PUHDASTA TYÖMARKKINAPOLITIIKKAA

Ei ole voinut kenellekään jäädä epäselväksi, mistä koko hommassa on ollut kysymys. Hoitajamitoituksen saamisesta lakiin. Jota ay-liike on vaatinut jo vuosia.

Ay-pomot ovat vieneet viimeviikot vanhoja ja uusia ehdolla olevia kansaedustajia niin, että hävettää heidän puolestaan.

Kärsivällisesti on odotettu milloin poliitikkojen silmät aukeavat. Päinvastoin tapahtui. Ovat jo niin vaalipöllyssä, että puolue puolueen perään ovat ahmaisseet supertehyläisten vaalitäkyn ja jääneet siihen totaalisesti kiikkiin.

ILMAN TOIMITTAJIA AY-LIIIKE OLISI OLLUT KÄDETÖN

Tässä on ehtinyt miettiä asiaa monesta vinkkelistä. Eikä vähiten toimittajien. Kirjoittavat syyllistävään sävyyn yritysten johdosta kaiken minkä supertehyläiset niiden eteen tuovat. Ilman, että esitetyillä asioilla on nimiä ja kasvoja. Kuten väitteillä kuolemantuottamuksista.

Ilman mediaa ja toimittajia ay-liike olisi kädetön. Nyt median avustuksella vasemmisto ja ay-liike pistivät koko maan sekaisin. Synnyttivät hirveän härdellin vasemmiston ja ay-liikkeen sote- ja vaalivaikuttamisen paineessa.

Taho, joka on ollut jo vuosikaudet suurin syypää vanhustenhuollon rappiotilaan, ay-liike, työn laadun huononemisen kautta, on ollut asiassa päällepäsmärinä ja ns. hyviksen roolissa sitä todellakaan olematta.

Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi nähdä asioiden todellista tilaa ja sitä millä vanhusten hoidon laatua saataisiin parannettua. Mediassa asian tarkastelu ei ole ollut kokonaisvaltaista, josta kertoo median, erityisesti ylen, räikeä työntekijäpuolelle asettuminen.

LISÄMITOITUS EI AUTA YHTÄÄN KUN ASENNE ON VÄÄRÄ

Hoitajien määrän lisäys muka toisi hyvää vanhuksille. Höpöhöpöä. Kaikki mitä hoitajat ovat vuosikaudet saaneet, on valunut kuin vesi hanhen selästä, hoitajien laiskistumiseen.

Silja-täti ”osasi” heti seuraavana päivänä, kun case Esperi Caren tuli julkisuuteen, ensimmäisenä kertoa millä vanhuspalvelut saadaan kuntoon. Pakollisella 0,7 hoitajamitoituksella. Jotenkin tuntui kuin asia olisi ollut valmiiksi pureksittu. Ja olikin. Silja-täti tunki välittömästi naamansa joka mediaan kertomaan tätä vuosikausia ay-liikkeen ajamaa vaatimusta, lain 0,5 suositus tulee muuttaa ehdottomaksi 0,7:ksi.

Kun se on saatu lakiin, voivat Silja-tädin hoitajat taas kokoontua kaikessa rauhassa lasikoppeihinsa, levittämään pe…tänsä. Ja niin maa ja vanhukset makaavat taas samalla tavalla, kuin viimeiset vuosikymmenet, erityisesti ne vuosikymmenet, jolloin vanhusten hoitaminen oli yksinomaan julkisen hoidon varassa. Jolloin yhtään vanhusta ei ulkoilutettu, pa…koissansa makasivat kunnes yksityiset hoitolaitokset tulivat kilpailemaan asiakkaista ja vanhukset sen myötä pääsivät uloskin. Kuka muistaa tämän ajan? Surullisinta aikaa vanhusten hoidossa.

MINKÄ PUOLUEEN POLIITIKOT OVAT PUHUNEET VANHUSTENHOIDOSTA ENNEN TÄTÄ?

Toinen porukka ovat poliitikot. Koko vaalikauden ovat levittänyt pe…ttään eduskunnassa tekemättä vanhusten asioille yhtään mitään. Kunnes ovat uudelleen valinnan edessä aivan paniikissa. Lupaavat kaiken maan ja taivaan väliltä.

Ei ole yhtään puoluejohtajaa, joka ei olisi surkutellut vanhustenhoidon surkeaa tilaa ja tomerasti ilmoittanut, että näin ei saa jatkua. Ilmoittavat vuoronperään, että he ja heidän puolueensa tulevat tekemään kaikkensa, että asiaan tulee muutos.

Todellisuudessa asia unohtuu heti kun kansanedustajan valtakirjat on tarkastettu. Miten kehtaavat vaalikaudesta toiseen? Eikö hävyttömyydellä ole mitään rajoja? Vain kaikki kansaedustajat vaihtamalla tähän voisi tulla muutos!

MITÄ MITOITUS PARANTAISI?

Jos ay-liike saisi puskettua, poliitikkojen vaalihurmosaikaa hyväksi käyttäen, tämän ikiaikaisen toiveensa mukaisen 0,7 hoitajamitoitustoivetavoitteensa läpi, tarkoittaisi se sitä, että kaikki rahat, jotka tarvittaisiin vanhusten olojen parantamiseen uppoaisivat hoitolaitosten lasikoppeissa per—ttään levittävien hoitajien juoruamisen jatkumiseen ja hoidettavien, hoidettavien omaisten, työantajan, johdon, esimiesten ja työnsä hyvin tekevien hoitajien haukkumiseen.

Hoitajien joukkoon kun mahtuu rahasta työtään tekeviä, ei työnsä osaavia, joustamattomia, itsekkäitä …. hoitajia. Ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin. Eikä tämä ole keneltäkään vanhustenhoitolaitoksissa pyörähtäneeltä jäänyt huomaamatta.

Mitoituksella saataisiin kyllä lisää resursseja työntekijöiden sisäsäiseen, entistä tehokkaampaan toinen toistensa vahtimiseen. Ettei työyhteisöön pääse vahingossa livahtamaan yhtään vanhustenhoitoon empaattisesti ja sydämellä suhtautuvaa hoitajaa.

Jos työnantaja kuitenkin ”onnistuisi” tällaisen hyvän hoitajan palkkaamaan ,varmistettaisiin lisääntyvällä hoitajamitoituksella hänen pikainen eliminoimisensa työpaikalta kiusaamisen ja porukoista syrjimisen keinoin. Tätä ennen uhkailtaisiin, näytettäisiin paikkaa ja työnteon ”tehokkuuden” taso alistamalla uudet ja nuoret ”vanhojen” laiskojen tavoille. Jollei se onnistu, otetaan nuo järeämmät keinot käyttöön. Kyllä se siitä enemmin tai myöhemmin savustuu ulos. Ja päästään tilanteeseen, jossa mitoitus on vajaa ja eikun soitto Silja- tai Millariika-tädeille ja totta kai ilmoitus Aviin, että työnantajan hoitajamitoitus on alle suosituksen tai hetken päästä ehkä lain edellyttämän alle 0,7:n.

Jos joku kehtaa väittää some- tms. keskusteluissa, ettei tällaista ilmene hoitolaitoksissa, ja alkaa haukkua Sinua idiootiksi, ämmäksi, ääliöksi…. olet saanut koukkuun ärhäkästi rimpuilevan ay-aktiivin. Joka on tunnetusti valmiina hyökkäämään kimppuun törkeää kieltä käyttäen aina kun duunareita vähääkään syyllistetään. Mihin itsekin joudun luonnollisesti varautumaan tämän kirjoituksen julkaistuani.

Näihin eläimellisiin ulostuloihin kannattaa suhtautua vain olankohautuksin ja vienosti hymyillen, vähän kuin Silja-täti pyöreässä tuolissaan. Se on vain merkki siitä, että on päästy tavoitteeseen. Vain se älähtää, johon kalikka kalahtaa.

KOKO KANSAN ANTEEKSIPYYNTÖ MATILLE - 7.2.2019

Elin yhden päivän, maanantain, illuusiossa, että Matti ei ole kuollut siitäkin huolimatta, että Matin kerrottiin kuolleen. Tämän toiveeni olisi Matti saanut toteuttaa. Sitten vasta kuolla.

On vaikea kuvitella jotakin toista henkilöä, jonka olisin toivonut valehtelevan kuolemansa. Vaikea kuvitella, että toista sellaista koskaan edes tulee.

Matilla olisi ollut tähän yksinoikeus. Olisi näyttänyt niille, jotka hänet tuhosivat, medialle rahanhimoissaan ja Suomen kansalle sirkushuvihimoissaan, oman ylivertaisuutensa muussakin kuin mäkihypyssä. Ja mikä parasta olisi antanut itselleen mahdollisuuden nähdä todellisen arvonsa ja suomalaisten kaksinaamaisuuden.

Matti olisi seurannut salaisessa piilossaan mitä hänestä kuolleena puhutaan, kirjoitetaan, ajatellaan… Mikä sen oikeampaa Matille. Olen varma, että tällaisesta Matti oli ainakin joskus jopa salaisesti unelmoinut.

Toisin kävi. Viime päivät ovat osoittaneet kansan rappion tilan. Vuosikaudet media löi lyötyä ja toppatakkikansa ruokki oman elämänsä tyhjyyttä Matilla. Nyt koko kansa ja Matin ”ystävät” lievittävät pahaa oloaan kauniilla muistokirjoituksilla unohtaakseen aiemmat ilkeät tekonsa, puheensa ja ajatuksensa. Vain pienen pieni osa sääli ja suri Matin kohtaloa Matin eläessä.

Yksikään yhdenkin kaljan Matille tarjonnut ei voi luokitella itseään Matin todelliseksi ystäväksi. Sen jälkeen kun oli käynyt selväksi, että alkoholi ei sopinut Matille. Siis kolme viimeistä vuosikymmentä. Ystävä on sellainen, jolle halutaan hyvää ja kaunista. Kaljatuopin tarjoaja oli osa Matin tuhoa.

Yksikään henkilö, joka osti yhdenkin iltapäivälehden, jota myytiin Matin ”kännisekoiluilla”, ei voi sanoa itseään Matin kohtalon aidoksi surijaksi. Jokainen ostettu lehti antoi medialle luvan jatkaa Matin alasajoa. Tuhota Matti hitaasti mutta varmasti. Lisäksi lehtiä ostaneilta puuttui empatia, kyky asettua Matin äidin, Matin vaimon, Matin lapsien asemaan. Lehtien ostajille oli tärkeintä tyydyttää oma uteliaisuutensa ja täyttää oma tyhjä ja merkityksetön elämänsä Matilla. Miettimättä mikä olisi ollut Matin ja Matin läheisten kannalta oikein ja parasta. Lehden ostanut oli osa Matin tuhoa.

On vaikea kuvitella, että Matilla olisi ollut yhtään todellista ystävää. Ketään, joka olisi aidosti ja oikeasti hänestä välittänyt. Lukuun ottamatta lapsuuden perhettä ja kauniita vaimoja. Vaimojen tuella ja kärsivällisyydellä Matti jaksoi näinkin pitkään.

Vaimot tiesivät, että Matti ei ollut tavallinen Matti. Ei tavallinen Matti olisi koulun kustannuksella harjoitellut Laajavuoressa loputtomasti päivät pitkät. Ei tavallinen Matti olisi unelmoinut noususta maailman huipulle. Ei tavallinen Matti olisi tehnyt vuosikausia tinkimättömästi töitä unelmansa eteen. Ei tavallinen Matti olisi omannut periksi antamatonta luonnetta ja ankaraa tahtotilaa, jolla unelmat saavutetaan. Ei tavallinen Matti olisi pystynyt mihin kukaan muu suomalainen ei ole pystynyt, ylivertaiseen asemaan urheilijana. Ei tavallinen Matti olisi koskaan noussut maailman Matiksi ja Suomen kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi.

Tikun nokkaan on nostettava pari viimeistä Matin vaimoa. Matin hurjasta menneisyydestä huolimatta he uskalsivat uskoa Mattiin. Näkivät Matin herkkyyden ja pääsivät nauttimaan Matin käsin kosketeltavasta rakkaudesta.

Urheilun asiantuntijat ja toimittajat, poliitikot, kuuluvat samaan kategoriaan kuin nyt ”jeesustelevat” Matin ”ystävät”. Omista eduistaan ja näkyvyydestään ovat kyllä huolehtineet. Mitä antoivat Matille urheilu-uran jälkeen? Mitä antoivat koko nuoruutensa urheilulle ja Suomen menestykselle uhranneelle ikihistorialliselle urheilijalle, jonka vertaista Suomi tulee tuskin koskaan enää saamaan? Lokaa viikko- ja vuositolkulla. Nyt poliitikot kehtaavat omantunnontuskissaan vaalihuumassaan esittää valtiollisia hautajaisia.

Kun urheilulle uhraa koko nuoruuden, sille uhraa ihmissuhteensa, perhe-elämänsä, kaiken. Ja silti vain harvat saavuttavat unelmansa. Matti tavoitti kaikki unelmansa ja antoi meidän elää mukana näissä unelmissa.

Matti ansaitsee hienoimmat mahdolliset hautajaiset. Matti ansaitsee arvokkaamman ja kauniimman haudan kuin yksikään Suomen presidentti. Onhan hän maailmanlaajuisesti kuuluisampi kuin yksikään heistä. Kaikki tämä anteeksipyyntönä koko kansalta.

DEMAREIDEN JOULUEVANKELIUMI - ANTIN MUKAAN - 28.1.2019

Tapahtui niinä päivinä, että Suomen Turusta kävi käsky, että koko Suomen kansan oli hiljennyttävä Joulun viettoon. Joulurauhan julistus tapahtui Juha Sipilän vielä ollessa Suomen pääministerinä. Kaikki lähtivät Joulun viettoon, kukin omille tahoillensa.

Niin Anttikin lähti Helsinki-Vantaan lentoasemalta kauas Espanjaan, kaupunkiin, jonka nimi on pidetty visusti salassa, Hetan, vaimonsa kanssa, joka tiettävästi ei vielä tuolloin ollut sairaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Antin sairastumisen aika tuli. Antti sairastui vakavasti keuhkokuumeeseen samoin Heta, Antin vaimo, ja molemmat joutuivat pukemaan päällensä sairaalan pyjamat, koska hotellissa ei ollut sijaa sairaille.

Sillä seudulla ei ollut paparazzia vartioimassa Antin tekemisiä. Niin Antti sai rauhassa niukkasanaisesti viestitellä koti-Suomeen sairastumisestaan. Niukkasanaisuus oli tarpeen, olihan jostakin ylemmältä taholta Antille ilmoitettu jo viime syksynä, että hänestä on tuleva Suomen seuraava pääministeri. Jonka Antti luonnollisesti jo tuolloin ilmoitti kansalle: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Tässä on Teidän uusi pääministeri, vanha ay-pomo Antti Rinne, Mäntsälän kunnasta. Tämä on teille tulevasta pääministeriydestä merkkinä: Te löydätte Antin tammikuussa vakavasti sairaana sairaalassa makaamassa.

Yhtäkkiä oli demaritrio, puoluesihteeri Rönnholm ja Antin henkilökohtainen neuvonantaja Qvintus Antin ohella, ilmoittamassa: Maassa rauha ihmisten kesken, Antti on turvallisesti toimitettu ambulanssilennolla takaisin Suomeen maailman parhaan julkisen terveydenhuollon käsiin ja on jo paranemaan päin. Niin, eihän demari voi julkisesti sanoa yksityisen, vaikka olisikin yksityisen terveydenhuollon hoidossa.

Demaritrio varoi visusti kertomasta Antin sairauden yksityiskohtia. Kansa ymmärsi miten diskreetistä asiasta keuhkokuumeessa oli kysymys ja että Antin oli syytä pysyä visusti kameroilta piilossa. Olisihan se kauheaa, jos kansa näkisi tulevan pääministerin sairaalan pyjamassa. Se voisi jopa muodostua kohtalokkaaksi demareiden varmana pitämää vaalivoittoa silmällä pitäen.

Kansa ymmärsi hyvin myös, että keuhkokuumeisen tila ei mahdollista edes yhden kännykkäkuvan ottamista sairaalasta. Tekstiviestin näpyttelyyn keuhkokuumeisen voimat sen sijaan riittävät hyviin. Tätä tukee kerrotun mukaan Antin itsensä julkaisemat someviestit. Antti nimittäin muisti ensitöikseen Suomen palattuaan somessa kiittää sairauden aikana saamastaan tuesta ja paranemisesta, vaikkei sellaista todellisuudessa edes ollut tapahtunut, mutta josta ilmoittaminen, oli luonnollisesti tulevan pääministeriyden ja lähestyvien vaalien kannalta erityisen tärkeää. Kaikella tällä pyrittiin estämään pahimpien – vaiko koomikko Ruonansuun sivukuiskauksen tapaan, parhaiden - juorujen liikkeelle lähteminen. Kansa pähkäili, oliko tässä sittenkin jokin outo ristiriita?

Kun lyhyen tiedotteen jälkeen puoluesihteeri ja neuvonantaja olivat palanneet arkisiin aherruksiinsa, alkoikin hyvästä etukäteissuunnitelmasta poiketen armoton huhumylly Antin sairauden laadusta ja Antin tilasta. Niinpä jo viikon päästä demaritrio kiiruhti kertomaan medialle uutta tietoa Antin tilasta.

Antti makasi edelleen sairaalassa ja keuhkokuumeen lisäksi Antilla oli yhtäkkiä todettu pallonlaajennusta edellyttävä sepelvaltimotauti, joka olisi demaritrion tietojen mukaan tullut todeta varjoainekuvauksella jo Espanjassa. Eikä tässä kaikki, Antin kerrottiin lisäksi saaneen espanjantuliaisina vielä sairaalabakteerikin.

Kansa vihastui, tai jollei kansa, niin ainakin minä, kaikesta uudesta kerrotusta. Heräsi nimittäin kysymys, miksei Anttia oltu tutkittu heti Suomeen palatessa niin hyvin, että pallonlaajennustarve olisi selvinnyt välittömästi? Miksi diagnoosin selviäminen maailman parhaassa terveydenhuollossa otti yli viikon? Olihan jo yksin lentomatka ollut kova koettelemus sairauden kourissa taistelevalle Antille ja olisi edellyttänyt duunareiden rakastaman Antin perusteellista tutkimista heti Suomeen palatessa.

Kansa suuttui, tai ainakin minä, myös siitä, että mediassa ei kerrottu, mistä tiedettiin, että sairaalabakteeri oli lähtöisin Espanjasta eikä Suomesta?

Hetken mietittyään onneksi kansa, tai ainakin minä, tajusin kaiken ja rauhoituin. Antin nopea tervehtyminen oli kiinni suomalaisesta terveydenhoidosta. Siksi sitä ei sopinut negatiivisesti arvioida. Myötäsukaan tuli Antin sitä silitellä.

Jos Antti olisi uskaltanut edes pienesti vihjata, että sairaalabakteeri olisi voinut tarttua suomalaisessa sairaalassa tai että suomalainen terveydenhoito oli ammattitaidotonta, kun ei saanut selville pallonlaajennustarvetta välittömästi Espanjasta paluun jälkeen, olisi Antti riskeerannut joutuisan tervehtymisen ja joutunut todennäköisesti sanomaan heipat ”kirkossa kuuluttamalleen” pääministeriydelleen. Siitä olisivat viimekädessä pitäneet huolen Tehy, Super ja Akava. Sieltähän demareita äänestävien sätkynukkien kaikkia lankoja vedellään. Onneksi Antti vakavasti sairaanakin muisti nämä tärkeät tukijansa ja sen miten oli nykyisen asemansa saavuttanut yksin ay-liikkeen jäsenistön äänillä. Eikä tämä ikiaikainen suhde edes kestäisi jäsenistön työn arvostelemista ilman, että uhattaisiin laittaa per…tä penkkiin. Ja miten olisi Antin tervehtymisen laita silloin.

Kaikki, mitä Antin demaritrio kansalle puhui, ihmetytti kansaa. Kansa kätki kuitenkin kaikki sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä ja palasi jatkamaan arkisia aherruksiaan. Kansa ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään sitä mitä Antin sairaudesta olivat kuulleet sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Hyvästä suunnittelusta huolimatta sijaa löytyi juoruille ja vihjailuille Antin sairauden laadusta ja Antin tilasta.

Media ei ole, toisin kuin yksittäiset kansalaiset, uskaltanut arvioida Antin sairauden yllä vellovia huhuja ja sitä voisiko kysymys sittenkin olla poliitikkoja yleisemminkin riivaamasta ”kansantaudista”. Siitä samasta, josta Antin kohdalla on medioissa erilaisten talous -, yms. rikostutkintojen yhteydessä sivulauseissa aiemminkin kirjoiteltu. Jopa Antin omassa eduskuntaryhmässä on HS:n jutun mukaan liikkunut verhoiltuja vihjailuja Antin terveydentilasta. Eihän pallonlaajennuksen tai sairaalabakteerin jälkihoitoa tiettävästi anneta sairaalahoidon jälkeen jossakin muussa hoitolaitoksessa, mihin Antin on kerrottu siirtyneen jatkohoitoon suoraan sairaalasta. No, ei hätää, kyllä Antti senkin avoimesti kertoo kunhan ensin tervehtyy. Eihän sen salaamisessa enää jälkikäteen ole mitään syytä.

Raportoiminen Antin tilasta jatkunee viikon välein, kuten tähänkin asti, aina helmikuun lopulle asti. Antille annetaan riittävä toipumisaika ennen kuin Antin on ”antauduttava” evankeliumin loppukohtauksessa kertomaan pilkuntarkasti armottoman ja uteliaan median salamavalojen räiskeessä kansalle ”koko tarina”, kaikki ne missä, milloin, miten, kenen kanssa, miksi… yksityiskohdat, jotka jo aiemmin kansa olisi halunnut kuulla. Myös Antin kyvyt, tarvittaessa näyttelijänkin, testataan viimeistään tässä kohtaa. Tilanteeseen valmistautumis- ja harjoitteluaikaa on Antille annettu ainakin riittävästi.

Yksi selfie, mahdollisesti lavastettu sellainen, hyvinvoivasta ja hymyilevästä Antista vilkuttamassa hoitokodin vuoteessa, on Antin sitä ennen todennäköisesti pakko julkaista vähintäänkin somessa. Onhan tähän asti Antin omakuva komeillut lähes joka mediassa ja lähes päivittäin. Vieroittaminen Antin kuvista helmikuun loppuun asti olisi kansalle yksinkertaisesti aivan liian pitkä aika.

Antin sairauden jatko-osien kirjoittaminen on haastavaa. Tarinaa kun ei voi kirjoittaa yhtään etukäteen ja kuitenkin uusi episodi on julkaistava viikoittain. Lisäksi demaritrion tulee pitää pilkuntarkkaan huolta siitä, että jokainen uusi ulostulo Antin sairaudesta ja paranemisesta ”istuu” ilman epäluuloja jo kerrottuun. Siinä triolle haastetta, mutta johon on varauduttu parhaalla mahdollisella tavalla, Antin sairaudesta on viestitty yksityiskohtia vain niin vähän kuin on ollut pakko.

Kansainvälisen ICD -tautiluokituksen diagnooseistakaan ei ole tähän mennessä käytetty vasta kuin keuhkokuumetta, sepelvaltimotautia ja sairaalabakteeria. Näyttää siltä, että tällä repertuaarilla pärjätään hyvin helmikuun loppuun asti ilman, että on tarvetta käyttää yhtään uutta diagnoosia. Jo käyttöön otetuilla voi Antti tarvittaessa olla piilossa medialta ja kansalta jopa yli vaalien ja palata, jos tarve vaatii julkisuuteen vasta seuraavien eduskuntavaalien alla. Tämän erittäin laajan joustomahdollisuuden antanee sairaalabakteerin mukana oleminen Antin sairauksissa. Sen ärhäkkyyden laatuahan voi tarvittaessa säädellä muutamasta viikosta muutamaan vuoteen.

Tärkeintä Antin kannalta vaikuttaisi olevan nyt, että kukaan ei pääse näkemään hänestä vilaustakaan. Kun Antti palaa viimein livenä salamalamppujen räiskeeseen, on Antin pakko näyttää freshiltä, onhan vaaleihin aikaa tuolloin enää reilu kuukausi. Väsähtäneen näköistä Anttia ei voi kansalle missään nimessä näyttää. Kansa ei kuuna päivänä äänestäisi vielä helmikuussa räihnäisen näköisenä esiintynyttä Anttia hoitamaan pääministerin vaativaa postia ja kalliilla hinnalla lunastetun rakkaan Suomen asioita.

Antin piilottelu tuo haasteita jatkolle. Anttia ei voine päästää toipumaan kotiin hetkeksikään. Toipumispaikan tulee olla salainen ja tapahduttava paparazzeilta piilossa, kuten paluu Espanjastakin. Kotinurkilla on päällä jatkuva väijy. Vai onko joku muu poliittinen asia tällä hetkellä kiinnostavampi kuin Antin todellinen tila?

Kukaan ei voi vielä varmuudella tietää onko Antin sairaskertomuksessa sittenkään kysymys evankeliumista, ilosanomasta, jonka nimenomaisena tarkoituksena on synnyttää ja vahvistaa uskoa Anttiin, demareiden ja ay-liikkeen ainoaan poikaan, Suomen kansan muka pelastajaan. Varmaa kuitenkin on, että kertomus on kirjoitettu suullisen ja osittain myös kirjallisen tiedon pohjalta jälkikäteen kuten evankeliumeilla tapana on.

Loppuhuipennus tulee paljastamaan kaiken. Aika näyttää ehtiikö kuilun partaalla roikkuva Antti pelastautua? Jollei, unohdetaan evankeliumi ja todetaan, että kysymyksessä oli reaalimaailmasta poimitun päähenkilön ympärille rakentuva jännitysitarina.

Lopuksi tuli vielä mieleen visioida tarinan tämänviikkoinen käänne:

Antti löytyy yllätys yllätys Espanjasta. Kansalle kerrotaan, että Antti oli pakko lennättää takaisin Espanjaan, sairaalabakteerin kotimaahan, saamaan siihen maailman parasta espanjalaista hoitoa. Näin Antti saa medialta rauhassa parannella itseään ja hankkia vaalien kannalta tärkeän, tervehdyttävän vaikutelman antavan rusketuksen, joka oli jo alunperin Espanjanmatkan varsinainen tarkoitus. Ja viulut maksaa luonnollisesti Antin elinikäinen toveri, ay-liike. Sillähän on millä mällätä.

Edes Itsenäisyyspäivän linnanjuhlat eivät muodostu Antin julkisuudesta katoamiselle esteeksi, toisin kuin Toukon kohdalla. Toukonhan oli pakko, kesken sairausloman, saattaa ensimmäistä kertaa Iiris-rakas kirpparilta ostetussa mekossa linnan punaiselle matolle kaiken kansan töllötettäväksi.

Ehtikö Heta ennen sairastumistaan ostaa Espanjasta uuden kretongin tuleviin valtiopäivien avajaisjuhlallisuuksiin. Jos näin on, on varmaa, että Antti retuutetaan julkisuuteen viimeistään helmikuun lopussa. Oli kunto mikä hyvänsä. Jos Antti piiruakaan siitä himmaa, jää Hetan mekko odottamaan valtiopäivien avajaisten sijaan Mäntsälän demariosaston kevään vappujuhlaa! Ja silloin Heta-vaimo on hyvin hyvin vihainen!

LAPSIASIAVALTUUTETTU KURTTILAN TAKSIMATKAPERUSTELUT YLITTI YMMÄRRYKSEN - KAIKEN TAKANA ON VAALIT, JOTKA IHANASTI LÄHESTYY ... - 20.12.2018

On toki ollut jo vuosia tiedossa valtion virkamiesten taso. Mutta, että taso on tämä. Tuli kyllä puskista.

Lapsiasianvaltuutettu Kurttila esitti kolmen kuukauden yli 5000 euron taksimatkoistaan kootut selitykset viime viikolla. Itsenäinen virka, itsenäiset selitykset. Selitysten luotettavuudesta viis. Näin oli tulkittavissa oikeusministeriön kansliapäällikön ja tarkastusjohtajan antamista kertomuksista.

Kurttila ”kehtasi” perustella runsasta taksin käyttöään sillä, että valtakunnallisessa tehtävässä on tärkeää käydä luottamuksellisia keskusteluja taksikuskien kanssa!!!! Anteeksi. Mihin helv….ttiin tässä valtakunnassa verovaroja oikein haaskataan? Tämän tason virkamiehiin!

Sanoisin, että antamallaan taksikuskilausunnolla Kurttila perusteli ”paremmin” kuin olisi millään muulla voinut perustella, että jatkossa hänen tulisi viettää koko työaikansa julkisissa kulkuneuvoissa istumiseen. Eikä mihinkään muuhun. Sen tasoisena pidän Kurttilan perustelua.

Taksin ”hullua” käyttöä Kurttila perusteli myös työhyvinvoinnilla. Jos lapsiasianvaltuutettu käy luottamuksellisia keskusteluja taksikuskien kanssa, mitenkään tätä ammattiryhmää ja sen työtä väheksymättä, olen samaa mieltä, lapsiasianvaltuutettu Kurttilan on todellakin syytä kiinnittää huomio työhyvinvointiinsa. Vaikea kuvitella, että tällä selittelyn ”tasolla” liikuttaessa, Kurttilalta löytyisi jaksamista, kykyä ja taitoa lasten yhteisten asioiden hoitamiselle.

Kurttila kyllä näyttikin heti ongelman tultua julkisuuteen, ymmärtäneen, että julkisissa hän aikookin jatkossa työaikansa kuluttaa, sillä Kurttilan seuraava facebookpäivitys tuli yllätys yllätys julkisesta kulkupelistä jo heti seuraavana päivä”…. Onnibussissa on hyvä matkata, tien päällä vielä… ” jne päivitti Kurttila faceen.

KAIKEN TAKANA ON - VAALIT, JOTKA IHANASTI LÄHESTYY, JOITA EI VOI VASTUSTAA…

Kurttila julkaisi innostuspäissään lapsiasianvaltuutetun nettisivuilla, ennen kuin oikeusministeriö oli antanut taksimatkojen asiallisuudesta edes lausuntoaan, ettei oikeusministeriön selvityksessä ollut tullut esille väärinkäytöksiä. Siitäkin huolimatta, että Kurttilaa oli kahdesti ojennettu siitä, mitä matkalaskuista tulee käydä ilmi.

Kurttilan tiedottamisen yli-innostus, samoin kuin ravaaminen taksilla paikasta toiseen, kertonee yksinomaan siitä, että kaiken takana on eduskuntavaalit, jotka ihanasti lähestyy ja joita Kurttila ei voinut vastustaa ... Kurttila kun asettunut vaaleissa ehdolle keski-Suomen vaalipiiristä. Jossain määrin kysymys lienee myös katkolla olevasta ja Kurttilan hakemasta lapsiasiavaltuutetun uudesta viisivuotisjatkokaudesta.

Lehdistä luetusta on käynyt ilmi, että Kurttila oli matkustamisissa mm. priorisoinut oman demaripuolueen Äänekosken eläkeläisten pikkujoulut ja jättänyt saapumatta samana iltana Helsingissä vietettyyn lapsen oikeuksien ajankohtaispäivään. Kurttilan puolue ja vaali-piiri meni omien virkatehtävien edelle. Selitti Kurttila tätä miten päin tahansa. Keski-Suomen vaalipiirissä kun on ”sattumoisin” ilmoitettu olevan 15 000 vapaata ääntä ja Kurttilan eläkeläistenpikkujouluäänekoski kuuluu ”sattumoisin” kyseiseen Keski-Suomen vaalipiiriin. Samoin kuin Jämsä ja Viitasaaari, joissa molemmissa Kurttila oli ”vieraillut” demareiden tilaisuuksissa.

KURTTILAN AIKAISEMMAT VUODET SYYNIIN!

Kurttila on kertonut ”hullun” taksimatkustelun selitykseksi myös tehokasta ajankäyttöään ja esitellyt toimittajille kerrotun mukaan avoimesti tämän vuoden kalenterimerkintöjään.

Nyt soisin Kurttilan avaavan kalenterinsa myös neljältä edelliseltä vuodelta. Niihinhän eivät ole kevään eduskuntavaalit vielä olleet vaikuttamassa. Onko Kurttila kiitänyt neljä edellistäkin vuotta samalla tahdilla ympäri Suomea demareiden kaikenkarvaisissa kissanristiäisissä? Vasta neljän aikaisemman vuoden tarkastelulla aukeaa oikeusministeriön tarkastajille Kurttilan asioiden hoidon todellinen tila.

Kyllä meidän Kurttilan palkan maksajien tulee saada kattava selvitys siitä, onko Kurttila käyttänyt veronmaksajien rahoja eduskuntavaalikampanjointiin ja turhiin taksisuhailuihin. Jonka kautta myös avautuu tietoa siitä, onko Kurttila oikea henkilö hoitamaan lapsiasiavaltuutetun tärkeitä tehtäviä seuraavan viisivuotiskauden.

Ja eikö vihdoin voisi edes yrittää löytää todellinen asiantuntija tähän tärkeistä tärkeimpään lapsiasiavaltuutetun tehtävään. Joka tekisi työtä sydämellään. Unohtaa oman tulevaisuuteensa tuijottavat poliitikot.

TOUKO MÖLÄYTTI LINNAN JUHLISSA "SAIRASPÄISSÄÄN" VIHREIDEN SYKSYN NÄYTELMÄN JUONEN - 15.12.2018

Vihreiden kansanedustaja Toukon Aallon sairausajan palkan maksajana, jokaisella kansalaisella on täysi oikeus arvioida Toukon itsenäisyyspäivän linnan juhliin osallistumista vapaasti. Minullakin.

Toukon yllätysesiintymisestä suollettiin äkkipikaistuksissaan arvioita someen jo heti itsenäisyyspäivän iltana. Itse jäin suu auki haukkomaan henkeä useammaksi päiväksi. Miettimään oliko kysymyksessä primitiivireaktio. Pöyristyneet fiilikset eivät hellittäneet, pikemminkin voimistuivat.

Toukon arviointikyvystä oli erilaisia näkemyksiä jo ennen linnan juhliakin. Tai pikemminkin sen puutteesta. Minullakin. Osallistuessaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin sairauslomansa aikana Touko osoitti arviointikykynsä olevan edelleen hukassa. Kuten hänen aikaisempien touhujensa perusteella oli lupa odottaa.

Joiltakin löytyi sympatiaa Toukolle siinä määrin, että sitä on vaikea uskoa muuksi kuin vihreäksi yksisilmäiseksi suvaitsevaisuudeksi. Tarkoitan yksisilmäisellä suvaitsevaisuudella sitä, että kaikki mikä vihreässä puolueessa on päätetty olevan puolueen ideologian mukaista, se suvaitaan. Mutta vain se. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa seksuaalinen suuntautuminen. Kaikkien kukkien pitää saada kukkia. Toisena esimerkkinä maahanmuuttajat. Kaikki pitää päästää kovalla hinnalla lunastettuun isänmaahamme, tekivätpä he täällä mitä tahansa. Kaikki pitää hyväksyä. Olipa se sitten vahingollista tai rikollisia.

Fiksuimmat ovat huomanneet, että vihreä suvaitsevaisuus on tarkoin harkittua. Kansallisten ja kristillisten ajatusten ja arvojen perään haikaileminen on harvoin vihreiden mielestä oikeamielistä eikä siksi kuulu vihreän suvaitsevaisuuden piiriin. Sellaisten päälle on lupa sylkeä mielin määrin. Saman katekoriaan kuulunee Toukon linnan juhliin osallistumisen negatiivinen arvioiminen. Vaikka se on täysin oikeutettua. Lausua mielipide siitä.

LINNAN JUHLIIN OSALLISTUMISELLE EI LÖYDY YHTÄÄN JÄRKISYYTÄ

Toukon linnan juhliin osallistumiselle on vaikea löytää yhtään järkisyytä.
Ensinnäkin kysymys ei ollut pelkästään Toukon osallistumisesta juhliin. Vaan työkavereiden ja muiden vieraiden sekä erityisesti median kohtaamisesta ensimmäisen kerran sairastumisen jälkeen. Löytyvät kaikki masentuneen stressiasteikon huipulta. Näin oli jopa Toukon itsensä linnassa sanomisten rivien välistä ymmärrettävissä. Täysin käsittämätöntä, miksi Touko halusi ”palata” parrasvaloihin juuri tällaisessa stressitilanteessa? Miksei kaikessa rauhassa eduskunnassa.

Olisi luullut, että Touko keski-ikäisenä miehenä olisi jo vuoden masennusta sairastettuaan osannut säästellä itseään. Linnassa antamassaan haastattelussa kun antoi selkeästi ymmärtää, ettei ole vielä terve. Olisi toki myös luullut, että Touko olisi jo kuluneen sairasvuoden aikana ottanut huomioon sairautensa. Esimerkiksi delegoimalla puheenjohtajan tehtävistä kaiken mahdollisen varapuheenjohtajille. Miksi Touko kulutti itsensä loppuun vaikka tiesi sairastavansa masennusta jo vuosi ennen vetäytymistään? Vai tiesikö vasta tänä syksynä, että sairasti masennusta jo viime syksynä, eikä tiennyt vielä viime syksynä sitä, että sairasti masennusta jo viime syksynä. Siis voiko masennus selvitä vasta jälkikäteen? Miksi antoi kuluttaa itsensä loppuun tempauksillaan ja irrotteluillaan pitkin vuotta? Kun Touko kerran sairasti masennusta yli vuoden olisi hänen myös luullut huomanneen masennuksen oireet yli vuosi sitten?

Miksi Touko ei kuitenkaan käyttäytynyt kuin masentunut? Kerrotun ja luetun perusteella masentuneella heikkenee toimintakyky, voimat vähenee, pienetkin askareet tuntuvat ylivoimaisilta. Touko esiintyi puheenjohtajakautensa aikana julkisuudessa energisempänä kuin kenties kukaan muu vihreistä. Voisipa Toukon menoa verrata jopa alfaurokseen. Ja näyttäytyi Touko julkisuudessa määrällisestikin enemmän kuin ehkä kukaan toinen poliitikko. Jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä aina homoklubeja myöden riitti iloista meininkiä. Virtaa löytyi jopa tyydyttämään kahden naisen seksuaaliset tarpeet samanaikaisesti. Voiko masennus näyttäytyä myös tällä tavalla, ylienergisyytenä? Toukon kohdalla ei kukaan voine puhua toimintakyvyn heikkenemisestä?

Summa summarum. Kaiken reilun vuoden aikana esitetyn ja kuullun perusteella Toukon kertomaa vuoden kestäneestä masennuksesta on vaikea uskoa todeksi. Todennäköisesti tarinassa on kuitenkin totuuden siemen.

Toukon touhujen huipennukseksi masennukseen sairastuminen sopi paremmin kuin nenä päähän. Oliko kysymys sittenkin siitä, että masennus sopi puheenjohtajan syrjäyttämis”kuvioon” parhaiten? Sitä kun ei media ”kehtaisi” epäillä.

MEDIAN YLIYMMÄRTÄMINEN YLITTÄÄ YMMÄRRYKSEN

Median suhde vihreisiin tuli esille Toukon osallistumisessa linnan juhliin mitä parhaimmalla tavalla. Toukon juhlintaa linnassa sairaana kohdeltiin silkkihansikkain.

Jo heti kun Touko kertoi alkusyksystä sairastumisestaan masennukseen, medialta riitti ymmärrystä. Jos olet median suosikki, olet sitä myös sairastuttuasi. Tästä Touko on hyvä esimerkki. Vai onko ollut kysymys medialle ”oikeasta” puolueesta? Todennäköisesti eniten juuri tästä.

Milloin mediassa on perusteltu Toukon masennusta yläasteen koulukiusaamisen aiheuttamilla itsetunto-ongelmilla ja tunne-elämän vaikeuksilla, milloin täydellisyyden tavoittelulla. Jos masennukseen olisi sairastunut vaikkapa Juha Sipilä, olisi kyyti mediassa ollut kylmää. Oliko se Stalin joka sanoi, että ”kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään" on sopinut suomalaisen ”puolueettoman” median kepu- ja persukohteluun viimeiset vuodet mitä parhaiten. Kepulaisten kohdalla jo vuosikymmenet. Sipilää ennen ”kepusyyllinen” oli aina Paavo Väyrynen. Persuista syyllisiksi kelpaavat kaikki.

Media ei ole ”halunnut” syystä tai toisesta kertoa vihreiden syksyn näytelmän todellista juonta. Todennäköisesti juuri siitä toisesta syystä. Siitä, minkä puolueen näytelmästä oli kysymys. Vai onko media kuvitellut, että näytelmän juoni oli niin yksinkertainen, että itse kukin sen pystyi tykönään päättelemään? Tuskin.

TOUKO PALJASTI VIHREÄN LIIKKEEN TODELLISET ARVOT

Todellisuudessa Touko menetti puheenjohtajuuden vain yhdestä syystä. Eikä se ollut sairastuminen masennukseen. Todellinen syy oli Toukon tapa konkretisoida julkisuudessa vihreän liikkeen arvot. Touko eli julkisuudessa niin kuin vihreän liike ja sen arvot opettavat.

Vihreät eivät tajunneet, että heidän kannattajissaan olikin iso joukko sellaisia, jotka olivat valinneet vihreiden viitoittamaan tien silmät sumussa tai pää pilvissä. Toukon konkretisoitua vihreät arvot, nämä sokkona kulkeneet vihdoin havahtuivat hereille. Vihreitä ”arvoja”, kuten avioliiton ulkopuolisia suhteita, homoklubeilla takapuoleen läiskimisiä, lentokoneen lähdön terrorisointia yms., eivät kaikki vihreiden kannattajat hyväksyneet.

Onneksemme Touko väänsi nämä vihreät arvot rautalangasta kannattajilleen. Ja viimein suuri joukko kannattajia ymmärsi mistä vihreät arvot on tehty. Kaaoksesta ja sekamelskasta. Ja sitten tämä ymmärrys vain siirtyi galluplukuihin. Vihreiden käppyrän noudatti samaa suuntaa kuin Toukon oman elämän käppyränkin. Jyrkästi alas ja lopulta ryvetään pohjamudissa.

GALLUPKÄYRÄT "SAIRASTUTTIVAT" TOUKON

Toukon puheenjohtajuudesta luopumisesta tehtiin teatraalinen esitys. Luopumiseen oli löydettävä hyvä excuse. Syy, jolla Touko voitiin siirtää siististi sivuun. Näytelmää oli mietitty ja kirjoitettu todella harkitusti, varmasti päiviä, ellei viikkoja. Ei kai kukaan ole oikeasti niin naiivi, että uskoisi, että Toukon ”sairaus” äityi parahiksi pahaksi sattumalta juuri silloin kun gallupkäyrät näyttivät lähes kohtisuoraan alas. Vain muutama viikko siitä kun Touko läpsytteli homojen takapuolia homoklubilla ja vihreiden työntekijä yritti estää lentokoneen lähdön?

Todellisuudessa noista tapahtumista eteenpäin Pekka juoni koko vihreiden syksyisen näytelmän. ”Kirjoituspalkintona” siintää vielä epävarma ministerin salkku. Pekan oli helppo juonia, kun vihreissä, samalla tavalla kuin kaikissa muissakin puolueissa, on puheenjohtajaan kriittisesti suhtautuva porukka, joka jäi Toukon puheenjohtaja valintatilanteessa nuolemaan näppejään ja haavojaan. He jos ketkä, olivat varmasti jo useaan otteeseen ennen Toukon "sairastumista” kypsyneet Toukon ulostuloihin. Pekalla oli helppo homma yhdistää kriittiset joukot ja kaapata valta. Pekka osoitti olevansa ihan samanlainen kähmijä kuin kaikki muutkin poliitikot. Ellei jopa pahempi.

Masennus on sairaus, jonka taakse tänä päivänä kaikki pystytään häivyttämään. Jos vaikka työnteko ei kiinnosta. Ennen saman asian ajoi selkäsairaus. Sen varjolla pystyi karttamaan työtä kuin työtä. Lääkärit olivat voimattomia. Tilalle tullutta masennusta ei voi kukaan todentaa. Väittää, etteikö joku olisi masentunut jos joku väittää olevansa masentunut. Ei siis lääkäritkään. Tämä on huono asia niille, jotka ovat oikeasti masentuneita. Masennuksesta on tehty ameeba, joka muuttaa olosuhteiden ja tarpeen mukaan muotoaan ja kipittää valejaloillaan mihin tahansa vapaaseen koloseen. Vihreiden ideoimassa näytelmässä masennus kipitti tuhoamaan Toukon puheenjohtajuuden. Kukaan ei voi väittää, etteikö suunnitelma olisi toiminut. Lähes erinomaisesti.

TOUKO MÖLÄYTTI LINNASSA

Touko kertoi, että ei ollut helppo tulla linnan juhliin, kun häpeän ja epäonnistumisen tunteet olivat pinnalla. Kukaan ei ole ihmetellyt mistä epäonnistumisesta Touko puhui. Voiko tarkoittaa jotakin muuta kuin epäonnistumista puheenjohtajuudessa?

Touko taisi paljastaa linnassa sairaspäissään vihreiden näytelmän koko juonen, hänet syrjäytettiin, koska hän oli epäonnistunut puheenjohtajuudessa. Missä muussa hän olisi epäonnistunut? Miksei kukaan kysynyt mitä Touko tarkoitti?

Nyt jänskättää, milloin Touko päästää loputkin tämän syksyn näytelmän mölyt mahastaan. Vinha veikkaus, ensi keväänä. Jos Touko jätetään silloin vaille ministeripaikkaa, niin silloin Toukon on vaikeaa katkeruuspäissään olla päästämättä mölyjä ulos. Pidättelyhän ei ole tunnetusti Toukon vahvin ominaisuus.

Toisaalta voisi olettaa, että Pekka on saanut Toukon mukaan syksyllä näyteltyyn näytelmään yhdellä ”pienellä” lupauksella, pääset ministeriksi, jos … On kuitenkin vielä se kuuluisa jos. Kaikki riippuu vaalituloksesta ja siitä pystyykö Pekka pitämään lupauksensa. Sehän ei ole tiedossa, kuinka monelle muulle Pekka joutui näytelmää käsikirjoittaessaan ministerilupauksia antamaan.

Todennäköisesti liian monelle! Joka lisää mahdollisuutta, että ministeripaikkaa vaille jäävä Touko tai joku muu paljastaa millaiseen juonitteluun Pekan ”äkkipaluu” puheenjohtajaksi perustui.

Toukon möläytyksestä kävi selväksi yksi asia. Se, että Pekka, pohtiessaan mahdollisuuksiaan keväällä jaettaviin ministerisalkkuihin, otti kynän kauniiseen käteensä ja käsikirjoitti näytelmän, jossa vihreiden ”pelastajaksi” ratsasti prinssi uljas Pekka. Eikä varapuheenjohtajanaiset edes vikisseet.

TOUKOLLA OLI ARVOKAS TEHTÄVÄ

Toukolla oli ulkopuolisin silmin kuitenkin arvokas tehtävä puheenjohtajuuskautensa aikana. Paljastaa vihreän puolueen ”arvot”.
Tehtävän Touko täytti kiitettävästi. Paremmin kuin olisin kuuna päivänä uskaltanut pienessä mielessäni uskoa, toivoa ja odottaa.

Toukon puheenjohtajakauden touhuissa oli siis kysymys vihreiden kannalta paljon suuremmasta ja dramaattisemmasta asiasta kuin ministerisaumaan hätäisesti tarttunut Pekka osaa odottaa. Touko ”onnistui” karsimaan kannattajakunnasta kaikki ns. oikean laidan vihreät. Eikä niitä voi tuoda takaisin mies, joka on julkihomo tilanteessa, jossa oikean siiven lepyttelyyn tarvittaisiin hitunen konservatiivisuutta.

Vain nuorilla naisilla olisi ollut mahdollisuus onnistua luottamuksen palauttamisessa. Mutta sitä ei nuoret vihreät naiset pikkusormensa ympärille kietonut Pekka tietystikään sallinut. Oma etu, mahdollinen ministerisalkku, meni edelle.

SAMA KUIN MENISI KESKEN "SAIKUN" FIRMAN PIKKUJOULUIHIN

Työelämän kuvioita kymmeniä vuosi seuranneena on täysin käsittämätöntä, miten Touko ilmestyi linnaan ”muina miehinä” kesken sairausloman. Vastaavan tilanteen visioiminen normityöelämässä on lähes mahdoton tehtävä.

Sitä on aina halunnut rinnastaa kansanedustajan ”työn” normityöhön. Tästä eteenpäin taidan rinnastaa eduskunnan enemmänkin lasten leikkipaikaksi. Paikaksi, jossa saa tehdä sitä mikä kivoimmalta tuntuu. Linnassa juhliminen jos mikä on just sitä kivaa.

Eihän leikkipaikkafiilikseltä ole voinut välttyä silloinkaan kun on seurannut kansanedustajien osallistumista Tanssii tähtien kanssa kilpailuun. Siellä Kankikaikkoset ja Pelkosjaanat tanssivat viikkokaupalla. Vaikea on sitä katsellessa mieltää, että kansanedustajan työ on vastuullista ja vaativaa, kun siitä kerran pystyy irrottautumaan moneksi kuukaudeksi noin vain tanssin varjolla.

Palataan caseiin Touko linnan juhlissa. Mitä ajattelet työnantajan miettivän normityössä, kun olet ollut sairaana ja pois töistä kaksi ja puoli kuukautta ja sitten yllättäen päätät piristää itseäsi ja työkavereitasi, jotka ovat joutuneet ottamaan vastuun töistäsi poissaoloaikanasi, saapumalla firman pikkujoulujuhliin kesken ”saikun”.

Veikkaan, että tällaista kuvio on normityöelämässä mahdoton. Yksikään työntekijä ei uskalla edes ajatella firman pikkujouluihin lähtöä sairauslomansa aikana. Jos työpaikka on yhtään tärkeä. Oli sairaus mikä tahansa. Vaikka juuri masennus. Pikkujoulut eivät tässä mielessä lie eroa millään tavalla linnan juhlista?

VIETIINKÖ TOUKOA?

Löytyyhän pikkujouluista ja linnan juhlista yksi ero. Linnanjuhlia seuraa koko kansa.

Jostain muistelen lukeneeni Toukon kertoneen, että hänen naisystävä Iris oli kannustanut linnan juhliin lähtemistä? Aika luonnollista, kun Iriksellä oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa elämässään päästä linnaan juhlimaan. Todellisuudessa toista kertaa. Vuosi takaperin Toukolla oli kuitenkin avioero vasta vireillä, eikä tästä syystä lie tohtinut ottaa uutta naisystäväänsä vielä vierelleen.

Jos Iris olisi päästänyt ohi tämän toisenkin kerran, niin pelkäsikö, ettei kahta ilman kolmatta. Jos pariskunnan kehonkielestä jotain voi lukea, ei kolmatta kertaa Irikselle edes tule Toukon avecina. Niin oli hapan naama nuorella naisella.

Johtuiko hapannaamaisuus pettymyksestä? Julkkisisku osoittautui vain tähdenlennoksi. Syttyi taivaalle yhtenä kesäisenä yönä, nyt jo hiipumassa, jollei peräti sammumassa.

Niin ja harvoinhan laastarisuhde kestää paria vuotta pidempään.

TOUKON SYRJÄYTTÄMINEN KÄÄRITTIIN KAUNIISEEN PAPERIIN

Toukon ”sairastumisessa masennukseen” oli kysymys vain siististä julkisuustempusta. Toukon syrjäyttämisen käärimisestä kauniiseen paperiin.

Jos tästä ei ollut vihreiden syksyn näytelmässä kysymys, nähdään suvaitsevaisuudessa kylpevässä vihreässä puolueessa toukotöiden aikaan Toukon paluu. Ilmoitus asettua kesän puoluekokouksessa uudelleen ehdolle puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.

Toukon ilmoitus panisi tai panee, isi-muoto tässä lienee se oikea, vihreiden suvaitsevaisuuden koetukselle. Mutta pitäähän suvaitsevaisuuspuolueessa masentumiseen sairastuminen suvaita. Ei sairastumisesta saa ketään rangaista. Toukolle pitää antaa uusi mahdollisuus.

Ellei tällaista episodia nähdä tulevana keväänä, oli syksyn ”näytelmässä” kysymys Toukon omia sanoja lainatakseni ”epäonnistumisesta” , toisin sanoen puolueen puheenjohtajan syrjäyttämisestä. Ei Toukon sairastumisesta. Aika näyttää.

TOUKO ON IMPROVISOIJA

Vaikea uskoa, että Pekka katsoi hyvällä Toukon osallistumista linnan juhliin. Vihreät kun eivät ”tarvitsisi” nyt, vaalien lähestyessä, yhtään uutta julkisuusdraamaa.

Pekan kanssa syksyn näytelmän pääroolia esittänyt Touko ei ole näköjään sitä sorttia, että pysyy hänelle kirjoitetussa roolissa. Touko on ilmiselvä improvisoija. Sairaanakin. Mielenkiintoista olisi tietää mitä Touko linnassa hääräsi kun sai sielläkin härdellin aikaiseksi. Koskaan aiemmin en muista kuulleeni, että joku olisi poistettu linnasta kesken juhlallisuuksien? Jollei Touko olisi tavalla tai toisella syntyneeseen tilanteeseen syyllinen, olisi hän sen varmasti julki tuonut eikä jättänyt tapahtumia arvailujen varaan.

Toukolla on vähän saman tyyppinen ominaisuus kuin kuningas Midaksella. Kuuluisassa sadussa Midas sai yhden toiveen ja se oli, että kaikki mihin hän koskee, muuttuu kullaksi. Toukolla se menee niin, että kaikki mihin Touko pistää nenänsä, muuttuu katastrofiksi.

Sanotaan, että hyvät kortit voi pelata monella tavalla. Mutta, että näin huonosti. Sitä on vaikea uskoa.

VALTAKUNNANSOVITTELIJALTA LAPSELLINEN ULOSTULO, "HUIPPUJEN" OSAAMINEN SYYNIIN - 4.12.2018

Valtakunnansovittelijalta lapsellinen ulostulo, "huippujen" osaaminen syyniin
Teki valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ulostulonsa missä mediassa tahansa, ovat fiilikset aina yhtä karmaisevat. Eikä tästä tehnyt poikkeusta Akavan valtakunnansovittelijasta tekemä haastattelukaan.

Akava otsikoi haastattelun ”Valtakunnansovittelija haluaa ratkaista ongelmia”. Onko kysymys Akavan toimituksen vai valtakunnansovittelijan itsensä naiviudesta kun tärkein ja mielenkiintoisin asia valtakunnansovittelijasta on, että hän haluaa ratkaista ongelmia. Otsikko kun oikeaoppisesti muotoiltuna avaa jutun olennaisimman tai kiinnostavimman sisällön niin, että lukija ymmärtää, miksi juttu kannattaa lukea.

Eikö halu ratkaista ongelmia, jos mikä, pitäisi valtakunnansovittelijan kohdalla olla itsestään selvyys? Kyseessähän on valtakunnansovittelijan viran ydintehtävä. Olisi käsittämätöntä, jos Piekkala olisi hakenut valtakunnansovittelijan tehtävään eikä hänellä olisi halua ratkaista ongelmia.

Piekkalan pitkin kesää, ennen ja jälkeen valintansa, antamien lausuntojen perusteella on ollut havaittavissa valtakunnansovittelijaa hyvin kuvaava, edellä jo mainittu naivius. Jolle Akavalle Piekkalan antama haastattelu pistää pisteen i:n päälle. Naiviutta kuvaa parhaiten haastattelun alussa esitetty fläppitauluesimerkki. Lie jutun tärkein anti, kun samaan esimerkkiin palataan vielä jutun lopussakin.

Haastatttelun esimerkkiä lukiessa heräsi väistämättömästi ajatus, että mihin Piekkalan kyvyt ovat häntä valtakunnansovittelijan tehtävään esittäneillä perustuneet. Mieleen muistuu lehdestä Piekkalan valinnan aikaan kirjoitettu, että Piekkala valittiin kun oikein kukaan ei tuntunut tietävän hänestä yhtään mitään.

Olisi ”kiva” tietää minkälaisen rekrytointiprosessin Piekkala kävi valtakunnansovittelijan virkaa täytettäessä läpi. Käytettiinkö valintaa valmisteltaessa tarjolla olevia erittäin laadukkaita rekryfirmoja? Firmoja, jotka analysoivat annettujen tietojen perusteella tarkkaan ensin täytettävän tehtävän ja siinä vaadittavat ominaisuudet ja osaamisen sekä vaativissa haastatteluissa avoimien kysymysten kautta selvitettävän hakijan sopivuuden; kyvykkyyden, tiimityötaidot, tunneälyn, motivaation, työn sopivuuden, ongelmanratkaisutaidot yms.

Peräänkuulutan veronmaksajana ja kansalaisena, että verovaroin ylläpidettyjen merkittävien vakanssien haku- ja täyttöprosessit vihdoin avataan kansalaisille. Selvitetään minkälaisen ”myllyn” esimerkiksi Piekkala kävi hakuprosessissa läpi. Millä tavalla Piekkalan pätevyys tehtävään arvioitiin ja varmistettiin, mitä tiedetään hänen tiimityötaidoistaan, tunneälystään ja motivaatiosta sekä miten ja kuka arvioinnit teki.

Jatkossa samat seikat tulisi julkistaa kaikista muistakin julkishallinnon merkittävien virkojen täyttöprosesseista. Tehdä kansalaisille avoimeksi ja selväksi, että vaikutusvaltaiset virat täytetään äärimmäistä huolellisuutta noudattaen. Sitähän edellytetään kaikissa muissakin, kaikkein vähäpätöisimmissäkin julkishallinnon viroissa. Täydellistä avoimuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa valintapäätökseen, jos pienikin epäilys valinnan puolueettomuudesta tai kähminnästä on olemassa. Avoimuudella kun on suora yhteys luotettavuuteen. Miksi vähemmän merkityksellisissä viroissa päätöksenteko on avoimempaa ja luotettavampaa. Näyttäisi siltä, että merkittävissä viroissa pelinpolitiikka on edelleen sallittua.

Avataan nyt vihdoin tuo Akavan haastattelussa esitetty fläppitauluesimerkkikin. Siinä kaksi lomallelähtijää ratkaisevat ”visaista” ongelmaa. Toinen haluaa rantalomalle, toinen vuoristoon vaeltamaan. Haastattelun lopussa Piekkala selvittää, että ongelmaan löytyy kolme eri ratkaisuvaihtoehtoa.

Yksi, lomalaiset etsivät kohteen, jossa voi harrastaa molempia, sekä rantalomailua että vaeltamista. Kaksi, lomalaiset sopivat lomailevansa vuorovuosina rannalla ja vuoristossa. Kolme, lomalaiset pidentävät lomaa, jolloin voivat toteuttaa molemmat kohteet.

Kysyin hieman yli parikymppisiltä ylioppilaspojiltani miten he ratkaisisivat ongelman. Testimielessä. Löysivät alta aikayksikön samat ratkaisut kuin haastattelussa esitettiin. Niin kuin varmasti kaikki muutkin asiaa vähääkään miettivät. Itse asiassa toinen pojistani löysi vielä neljännenkin vaihtoehdon. Kivi sakset paperi! Loistava leikki, jolla kolme poikaani ovat ratkaisseet lähes kaikki keskinäiset ongelmansa.

Jos kovapalkkainen valtakunnansovittelija päivät pitkät pohdiskelee esimerkkitapauksen tasoisia, mitenkään työmarkkinaelämään kuulumattomia ongelmia, niin taivas varjele meitä suomalaisia työmarkkinariidoilta Piekkalan vajaan neljän vuoden kauden aikana. Jos työmarkkinoilla riitoja kuitenkin ilmenee, niin anna työmarkkinajärjestöille ymmärrys, että he ratkaisevat ongelmansa ihan itse.

Siis pelätkää Piekkalaa kuin ruttoa ja antakaa hänen kävellä kaikessa rauhassa ympäri ruttopuistoa miettimässä ratkaisuvaihtoehtoja fläppitauluesimerkin tapaan. Niinhän hänen on visioitu tekevän kesken kiivaimpien riitojen ruttopuistossa, joksi valtakunnansovittelijan toimiston vieressä sijaitsevaa Vanhan kirkon puistoa kansankielellä nimitetään. Ja annetaan Piekkalan käyttää ihan mitä tahansa kolmesta ratkaisuvaihtoehdosta päättäessään lomaileeko hän ranta- vai vuoristolomakohteessa.

TEOLLISUUSLIITON RIKU YLLÄTTI! JÄI EPÄSELVÄKSI ONKO ENEMMÄN TIKU KUIN TAKU! - 1.12.2018

Teollisuusliiton Riku Aalto oli kolme viikkoa sitten lauantaina Ylen ykkösaamun vieraana. Osoitti olevansa jättipalkkansa arvoinen, edusti upeasti liittoaan.

Esiintyjänä ay-pomojen ehdotonta huippua. Tamperelaistaustaisesta Rikusta voinee Tapparan voitonlaulun sanoin todeta, että toiset ay-pomot ”tulee kaukaa perästä”.

Rikun verbaliikka oli sujuvaa, sanavalinnat harkittuja. Kelpaisi esiintymisensä puolesta minkä tahansa organisaation keulakuvaksi.

Rikulle tulee respektiä myös uskalluksesta. Ei pelännyt duunareiden reaktioita, kun antoi kehuja työnantajien neuvottelijoille. Kehuja sai myös pääministeri Sipilä. Vai tulkitsinkohan liian laveasti kun kertoi hyvistä suhteistaan Sipilään?

Rikun ”tarinointia” sitten onkin vaikeampi hehkuttaa. Riku päästettiin ”hyvistä” kysymyksistä helpolla. Haastattelija jäi kakkoseksi, tahallaan vai tietämättömyyttään. Ylestä ei koskaan tiedä.

Pakko on palata haastatteluun, vaikka lomailun vuoksi vähän myöhässä ja antaa ylen kuvaan ja sanaan tarkennuksia.

RIKU PALJASTI, ETTÄ IRTISANOMISSUOJA HEIKENTYI

Ay-liike taipui syksyisessä ärhentelyssään. Se hyväksyi irtisanomissuojan heikennyksen jopa yli 20 hengen yrityksiä, kun hallituksen alkuperäinen esitys olisi rajannut muutoksen koskemaan vain sitä pienempiä yrityksiä. Viimeisin hallituksen esitys vain alle 10 hengen yrityksiä.

Duunarit saivat lakkoilemalla huonomman lain kuin mitä hallituksen alkuperäisen esityksen kautta olisivat saaneet. Ay-pomot kuitenkin sen mitä itselleen eniten halusivat, kolmikannan.

Riidan ratkettua ay-pomot toistivat joka ”tuutista”, hillitäkseen duunareita, että mikään ei muutu. Ykkösaamussa Riku kuitenkin totesi, että Teollisuusliitto EI HYVÄKSY IRTISANOMISSUOJAN HEIKENNYSTÄ mutta nyt kun lainsäädäntöön on kirjattu vallitseva oikeuskäytäntö, niin Teollisuusliiton näkökulmasta JUURI MIKÄÄN ei muutu. Riku myönsi irtisanomissuojan heikentymisen ja muutoksen!

RIKULTA JÄI KERTOMATTA SYKSYN ÄRHENTELYN TODELLINEN SYY

Riku ei halunnut kertoa haastattelussa syksyn ärhentelyn todellista syytä. Miksi yhdestä vaivaisesta työsopimuslain irtisanomispykälästä koko ay-liike nousi takajaloilleen. Ja miten pieni pipero muutos hallituksen esitykseen, lopetti ärhentelyn. Kysymys ei ollut ay-liikkeen kannalta kuitenkaan peanuts kamasta.

Ay-pomot harkitsevat tarkoin, mistä ay-liike ärähtää. Työelämästä löytyy työntekijän vinkkelistä tarkasteltuna irtisanomissuojaa paljon suurempia epäkohtia ja uudistamistarpeita vaikka kuinka paljon. Niiden eteen ay-liike ei ”jostain syystä” pistä rikkaa ristiin, duunarin kielellä, iske persettä penkkiin. Nuorten nollatyösopimukset ja määräaikaisten ongelmat eivät ay-pomoja kiinnosta, irtisanomissuoja kyllä.

Vaikka ykkösaamussa Riku väitti syksyisen ärähdyksen syyksi kamelin selän taittumisen. Mitta hallituksen toimiin tuli muka täyteen. Kun hallitus ei ollut pitänyt kiinni kikylupauksista, mm. koulutuksesta leikattiin eikä työttömyysturvalupauksista, aktiivimalli otettiin käyttöön. Ay-kielellä, paskapuhetta koko kamelin selän taittuminen.

Kysymys oli, kuten on tullut jo aiemmintodettua, Rikun ja muiden ay-pomojen omasta edusta. Duunarit ylipuhuttiin lakkoon, jotta Riku ja kumppanit pääsevät takaisin kolmikantaparrasvaloihin. Ja kun hallitus päästi, riita oli ohi.

Kovapalkkaiset ay-pomot pitävät duunareita sätkynukkeina. Pistävät heidät omien etujen nimissä riehumaan milloin työpaikoilla milloin toreilla. Edut kun eivät toteudu ilman duunareiden joukkovoimaa.

Ay-liikettä kiinnostaa vain jäsenmaksubusiness

Syksyn ärhentelyssä oli kysymys myös ay-liikkeen bisneksistä. Irtisanomissuojan heikentämisen vastustaminen oli ay-liikkeelle tärkeämpää kuin vaikkapa nuorisoa koskettava aina vain laajempi ns. nollatyösopimusten käyttäminen tai laittomien määräaikaisten työsopimusten käyttäminen. Joissa molemmissa on kysymys työntekijän kannalta paljon merkittävimmistä ongelmista kuin irtisanomissuojan heikennyksessä oli.

Mitä ay-liike on tehnyt nollatyösopimuksen eteen? Ykkösaamussa Riku totesi, että ay-liike yritti viedä nollatyösopimushanketta eduskuntaan, mutta porvarihallituksella ei ollut kiinnostusta asiaan. Haloo! Mikä estää uhkailemasta ja kiristämästä, iskemästä persettä penkkiin tämän asian puolesta? Kerro heti Riku!

Todellisuudessa ei mikään. Tai estää. Ay-liikkeen tahtotila. Tahto puuttuu. Ja on tähän selvä syykin. Se, että nuoret eivät ole ay-liikkeen jäseniä, jäsenmaksujen maksajia. Siksi ay-liike katsoo ylen nuorten työelämän ongelmiin.

Ay-liikettä kiinnostaa vain vakinaisessa palvelussuhteessa olevien keski-ikäisen jäsenistön työelämän ongelmat. Ay-liikkeen vinkkelistä he ovat jäseneliittiä. Porukkaa, joka maksaa kiltisti ja ”riskittömästi” jäsenmaksuja vuodesta toiseen.

Työtön on ay-liikkeelle punainen vaate!

Jäsenmaksuja maksavan jäsenen jääminen työttömäksi on ay-liikkeelle se pahin kuin punainen vaate. Ay-liike haluaa itsekkäistä syistä, että työttömäksi jääminen on mahdollisimman vaikeaa. Sitä vastustetaan enemmän kuin mitään muuta. Jos joku ei ole sattunut huomaamaan.

Sillä hetkellä kun työttömyys alkaa, ay-liikkeen jäsenmaksutulot muuttuvat työttömyysturvamenoiksi. Voi tämän toisinkin sanoa. Ay-liikettä kiinnostaa vain jäsenmaksut, ja siksi se ajaa vain jäsenkuntansa ”eliitin”, kaikkein turvatuimmassa asemassa työelämässä olevien, vakinaisten keski-ikäisten työntekijöiden asioita. Joilla työttömäksi jäämisen riski on mahdollisimman pieni. Tästä riskistä irtisanomissuojan heikentämisessä oli kysymys ja oli kolmikannan lisäksi syy miksi syksyllä lakkoiltiin.

Kun otetaan lisäksi huomioon, että ay-liike joutuu jäsenmaksutulomenetyksen lisäksi osallistumaan työttömälle maksettavan ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kustannuksiin, on helppo ymmärtää miksi irtisanomisen pitäminen vaikeana on ay-liikkeelle huipputärkeää. Mitättömän oloinen irtisanomissuojan heikentäminen oli ulkopuolisin silmin käsittämätön lakkoilukohde, mutta taloudellisesti ajateltuna ay-liikkeelle ihan ykkösasia.

Irtisanominen pyritään pitämään lähes mahdottomana, että ay-liikkeen ”kuluriski” pysyy mahdollisimman pienenä. Erityisesti nyt, jolloin ay-liikkeen jäsenmaksutulot ovat jäsenmäärän hurjan vähenemisen myötä aivan oleellisesti vähentyneet. Kuten Helsingin Sanomat toissapäivänä uutisoi.

Jokainen työtön on pahin ”pain in ay-liikkeen ass”. Työtön kun ei korota ay-liikkeen jäsenmaksukekoa, vaan ”syö” sitä työttömyyskorvausmaksuina. Työttömästä itsestään ay-liike viis veisaa.

Määräaikaiset ovat ay-liikkeen intressissä alinta kastia

Työelämässä suurin hätä on määräaikaisilla työntekijöillä. Työttömyys uhkaa heitä heti kun pätkätyöt loppuvat.

Jos ay-liike olisi oikeasti kiinnostunut työelämän suurista ongelmista, olisivat määräaikaisten asiat sen agendalla ensimmäisenä.

Toisin on. Määräaikaiset ovat ay-liikkeen toiminnassa alinta kastia, lähes syöpäläisten asemassa. Määräaikaiset eivät sovi ay-liikkeen bisneskuvioon mitenkään suuren työttömyysriskinsä vuoksi. Siksi ay-liike pitää näppinsä visusti irti määräaikaisista.

Samasta syystä työpaikoilla luottamusmiehet ja ay-aktiivit kiertävät määräaikaiset kaukaa. Heitä ei haluta ay-liikkeen jäseniksi. Vakinaisten työntekijöiden pakeille luottamusmiehet menevät jo heti ensimmäisenä työpäivänä. Ettei kilpailevan järjestön luottamusmies ehdi ensin.

Määräaikaisiin verrattuna nollatyösopimuslaisetkin ovat ay-liikkeen silmissä ihan ok-porukkaa. Siis businesmielessä. Kun töitä ei nollasopparilaiselle ole tarjolla, ei työttömyyskorvaus ala juosta vaan nollasopimuslainen odottelee ”kiltisi ”seuraavaa työtarjousta ja maksaa siitä taas kiltisi ay-jäsenmaksun edellyttäen, että on liikkeen jäsen. Nollatyösopparilainen ei ole ay-liikkeelle minkään sortin kuluriski toisin kuin määräaikainen.

Kun ykkösaamussa Rikulta kysyttiin miksei ay-liike vie pätkätyöläisten asioita eteenpäin, Riku jätti vastaamatta kysymykseen. Toimittajan luvalla. Oliko kysymys ylen ylenpalttista ay-liikkeen suojelusta vai ylen ylenpalttisesta politikoinnista. Molempia ilmenee lähes päivittäin.

Työnantajat käyttävät määräaikaisia ja nollatyösopimuslaisia aina vaan enemmän hyväkseen. Ovat huomanneet, ettei ay-liike korvaansa lotkauta heidän asioissa. Työnantajat korvaavat näillä enenevässä määrin vakinaiset työsuhteet. Eivät työnantajat tyhmiä ole!

Ei uskaltanut Riku avata palkankorotuksensa taustoja?

Ykkösaamussa käsiteltiin myös Rikun viime syksyistä palkankorotusta.

Riku toimi viime syksynä liitossaan kuin Tiku ja Taku. Kaikkihan muistavat nuo pienet vekkulit Disneyn maaoravat, jotka ryöväävät Aku-ankalta? Tiku on se fiksumpi, Taku se yksinkertaisempi.

Ykkösaamun haastattelun perusteella ei pystynyt luomaan varmaa kuvaa siitä, onko Riku enemmän Tiku kuin Taku. Ulkonäöllisesti Riku muistuttaa Takua. Muutama haituva molemmilla päälaella. Rikulla ei kuitenkaan ole havaittavissa yhtä punaista nenää kuin mitä Takulla on. Punainen aate ei ainakaan vielä näy nenästä, vaikka punavärin puolesta Riku julkisesti liputtaakin.

Vuosi sitten syksyllä Riku kävi yhtä häikäilemättömästi duunareiden pussilla kuin mitä Tiku ja Taku ryöväävät Akua. Riku pihtasi tuolloin julkisuudelta omaa ”vaatimatonta” yli 60 %:n palkankorotustaan aina marraskuuhun asti. Siihen saakka kunnes oli saanut neuvoteltua ja hyväksytettyä jäsenistöllensä vaivaisen 3,2 %:n palkankorotuksen. Vaikka Rikun ökypalkankorotuksesta oli sovittu jo toukokuussa.

Rikun palkankorotuksen ajoitus oli tarkka. Suunniteltu heti Rikun nelivuotiskauden alkuun. Ajatuksena, että duunarit unohtavat sen ennen kuin päättävät Rikun seuraavasta puheenjohtajakaudesta. Ei tyhmää. Siis hyvin Tikumaista.

Ykkösaamussa Riku totesi, että ei hän ole itse palkkansa korottamisesta päättänyt. No ei tietysti päättänyt. Jätti kuitenkin sanomatta kuka palkankorotusta hänelle esitti! Voi hyvin olla Riku itse tai vaikkapa liiton varapuheenjohtaja, joka sai samanaikaisesti 30 %:n palkankorotuksen. Jota todennäköisesti Riku esitti? Tyypillistä kaverin kanssa yhteen pelaamista. Kuvio ei ole niin vaativa, etteikö siihen olisi pystynyt tyhmempikin. Siis joku Takun tyyppinen.

HAAVISTON VALINTA EI MENNYT BY THE BOOK, OLISI VAATINUT PUOLUEKOKOUKSEN PÄÄTÖSTÄ - 5.11.2018

Vihreät ja Haavisto, mitä tuli tehtyä?

Vihreän puolueen säännöissä huomio kiinnittyi kahteen lähes identtiseen pykälään, joissa molemmissa todettiin, miten puoluehallitukseen valitaan uusi jäsen. Erotetun tai eronneen tilalle.

Säännöistä pystyy vaivoin tulkitsemaan sen mikä käytännössä toteutettiin, että puoluehallituksen jäsenellä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä myös puolueen puheenjohtajaa. Vaivoin, koska yleisesti ottaen vihreiden säännöissä kaikki puolueen puheenjohtajaa koskevat asiat yksilöidään selkeästi koskemaan puolueen puheenjohtajaa. Eikä nimitetä puoluehallituksen jäseneksi kun tarkoitetaan puolueen puheenjohtajaa.

Selvennän. Silloin kun on kysymys puoluehallituksen erotetun tai eronneen jäsenen tilalle valittavasta uudesta jäsenestä, vihreät sovelsivat säännöistä kohtaa, jossa puhutaan ”vain” puoluehallituksen jäsenestä. Säännöissä ei erikseen todeta, miten menetellään puheenjohtajan kohdalla vastaavassa tilanteessa.

Johtuisiko siitä, että kyseisissä säännöissä on yksilöidysti todettu, että puolueen puheenjohtajan valitsee puoluekokous (13 §). Tämän perusteella vaikuttaisi, että säännöissä ei ”erotilanteissakaan” tarkoitetta puoluehallituksen jäsenellä puolueen puheenjohtajaa,

Eikä tässä kaikki. Puolueen säänöistä löytyy kaksi lähes identtistä kohta puoluehallituksen uuden jäsenen valinnasta ”erotilanteessa”.

Sääntöjen 13 §:ssä (Puoluehallitus) todetaan seuraavasti: ”Mikäli puoluehallituksen jäsen eroaa tai erotetaan ennen toimikauden päättymistä, valitsee puoluekokous hänen tilalleen uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.”

Sääntöjen 17 §:n (Puoluevaltuuskunnan tehtävät) kohdassa 6. puolestaan todetaan se, mitä vihreät noudattivat Touko Aallon erotilanteessa. Puoluevaltuuskunnan tehtävänä on ”valita uusi henkilö puoluehallituksen jäsenen tai puoluesihteerin tilalle aina seuraavaan puoluekokoukseen asti, jos puoluehallituksen jäsen tai puoluesihteeri eroaa tai on pysyvästi estynyt hoitamasta tehtäväänsä”.

Samasta asiasta lähes identtiset tekstit? Erona vain se, että päätöksen tekijänä on toisessa puoluekokous ja toisessa puoluevaltuuskunta. Mistä on kysymys?

Ihan niin kuin lain tulkinta löytyy lain perusteluista, vastaavalla tavalla sääntöjäkin tulee tulkita niiden perusteluiden kautta.

Vihreät muuttivat sääntöjensä 17 §:ää puoluekokouksessaan 22.-23.5.2010. Pykälään lisättiin uusi kohta 6. Sääntömuutosta perusteltiin puoluekokouksessa esitetyssä diesityksessä seuraavasti ”Jos pj tai puoluesihteeri eroaa, ei ole varaa odottaa seuraavaan puoluekokoukseen => puoluevaltuuskunnalle oikeus valita väliaikainen pj tai ps siihen asti, että saadaan k0olle puoluekokous valitsemaan seuraaja.”

Diasta löytyy em. kahden lähes identtisen tekstin ero. Puoluevaltuuskunnalla oli valtuudet päättää vain väliaikaisesta puheenjohtajasta. Puheenjohtajasta, joka hoitaa tehtäviä siihen saakka kunnes puoluekokous saadaan kokoon.

Aallon erotessa puoluekokous olisi saatu kokoon kolmessa viikossa. Jos olisi haluttu. Ai miten niin kolmessa viikossa? Sääntöjen 24 §:ssä todetaan, että kutsu tulee postittaa ”vähintään kolmea viikkoa ennen puoluekokousta”.

Sääntöjen 25 §:ssä on muuten erikseen todettu milloin ylimääräinen puoluekokous tulee pitää. Jää mietityttämään missäköhän asioissa vihreät katsovat ylimääräisen puoluekokouksen tarpeelliseksi, kun ei kerran puolueen puheenjohtajan valitsemisessa?

Kun tähän yhdistää puoluevaltuuston kokouksen käymisen suljetuin ovin, siitäkin huolimatta, että vihreiden nettisivuilla todetaan, että ”Valtuuskunnan kokoukset ovatkin julkisia; niitä seuraamaan ovat tervetulleita niin tiedotusvälineet kuin puolueen jäsenet.” ei kenellekään voi jäädä epäselväksi mistä tässä kaikessa oli kysymys. Haaviston junttaamisesta puolueen puheenjohtajaksi ilman, että puheenjohtajasta olisi päätetty sääntöjen edellyttämällä tavalla demokraattisesti ja puolueen linjan mukaisesti avoimin ovin.

Junttaus päätettiin toteuttaa vastoin sääntöjä ja juuri siksi kiireellä. Ettei puolueen enemmistö, naiset, joita kerrotun mukaan on yli ¾, ehdi nousemaan barrikadeille.

Mutta senhän kaikki tietävät, että kiireellä ei synny kuin sekopäisiä kakaroita. Lauantainen näytelmä on mitä parhain esimerkki siitä. Vihreä puolue oli ja on yltä päältä, ei vihreässä, vaan keltaisessa.

VIHREITÄ EI NÄEMMÄ KIINNOSTA VAALIMENESTYS - TURVAUDUTAAN "VANHOIHIN PIERUIHIN" - 30.10.2018

Paljon on jo ehditty spekuloimaan vihreiden tulevasta pätkäpuheenjohtajasta. Joten lyhyestä virsi kaunis. Vihreiden tappiokierre jatkuu jos vihreiden puheenjohtajaksi valitaan

- Pekka Haavisto, koska henkilö on jo loppuun kulunut, väritön, flegmaattinen ja kaukainen (en uskalla kutsua mieheksi, ettei joku suutu, enkä tiedä miten homoparit haluaisivat puolisojaan yleisesti kutsuttavan). Ja Haaviston kiinnostus on aina kohdistunut kansainvälisiin asioihin, joilla on suurin merkitys presidentinvaaleissa toisin kuin eduskuntavaaleissa, joihin vihreät etsii joukkojen johtajaa.

- Ville Niinistö, koska mies on jo loppuun kulunut umpipopulisti, kerran käytetty on aina vanha ja vanhana pysyy. On ollut ilo seurata politiikkaa vuoden verran ilman tätä joka paikan ”räksyttävää koiraa”.

- Outi Alanko-Kahiluoto, koska on vaan niin kuiva tyyppi. On kyllä viime aikoina yrittänyt piristää ilmettään punahuulilla kuin valmistautuen suureen juhlaan? Ja eikö hänen suurimpana kiinnostuksen kohteena ole aina ollut taide, taiteilijamiehensä ja -serkkujensa etujen ajaminen. Viimeiset hetket ovat Outilla käsillä tavoitella ministerinpaikkaa ja sitä tilaisuutta ei nyt sitten jättänyt käyttämättä. Eikös taiteilijapiireissä nainen ole tunnetusti ”out” sen jälkeen kun on täyttänyt 50? Nyt siis jo viimeinen käyttöpäivä jopa ylittynyt.

- Emma Kari, koska hänen "etenemisensä" vihreissä perustuu vain ja ainoastaan Niinistön suosikkiuteen, Tiedä häntä mistä syystä? On vain jotenkin yhtä vastenmielinen populisti kuin ”isäntänsä”. Vakka kantensa valinnut. Ja toki tuo monen esille nostama asia, Kari lähti puolueen puheenjohtajakisaan vuosi sitten ja jakoi vihreät ja tullee sen vuoksi jakamaan vihreät koko poliittisen tulevaisuutena ajan, ikuisesti. Sekamelskaan on vihreät tuomittu Karin johdolla.

- Oras Tynkkynen, koska on hyvä ja ryvettymätön ilmastoasiantuntija, jolla olisi taatusti imua tulevissa vaaleissa, mutta kun on mies. No mitä ongelmaa miehessä sitten on. Vedän sen yhteen jäljempänä.

- Kaisa Hernberg, koska on Aaltoa nyt sijaistavan Maria Ohisalon tapaan puolueen ulkopuolinen kasvo ja äänestäjille tuntematon. Joskin selvä kakkonen. Mitä nyt äiti Satu Hassin varjo hieman himmentää kiiltoa. Joidenkin mielestä varmasti kirkastaa.

Jäljelle jäi vain yksi menestyksen avain. Maria Ohisalo. Miten upeasti on nuori nainen tullut julkisuuteen Aallon aalloissa. Vaikka kertoi viisaasti antavansa itselleen "kasvuaikaa" on Marian jättäytymisessä pois puheenjohtajakisasta kysymys vain Marian kilpailijoiden taktiikasta, Marian ulosajosta puheenjohtajakisasta. Ohisalon jättäytymisen taustalla on pakko olla "vanhojen pierujen" kiinnostus ministeripaikkoihin. Kaikenkarvaisista selittelyistä, että pitäisi saada keulaan vanha ja kokenut veturi. Ylipuhuneet Ohisalon. Ohisalo, anna mennä ohi noiden selittelyiden. Ryvettynyt Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan nuoria edustavia naisia. Ei ministerin postissa ole mitään pelättävää, virkamiehet tukevat asiassa kuin asiassa.

Koska isot ja pienet vihreät miehet ovat viime kuukausina näyttäneet lähes kaikki likaisimmat puolensa mitä ihmisestä voi löytyä, on vihreissä nyt jos koskaan todellinen tilaus naiselle. Haavistoa rasittaa kampaajakumppaninsa ”tappelut” ikuisesti, Aalto huomasi, että vihreän vihreä on myös vihreämpää aidan toisella puolella. Touko petti ja jätti. Kaiken kukkurana Jani Toivolan laskutuspetokset eduskunnassa ja kyseenalainen kolmen miehen ”haaremi” Lauttasaaren kodissa. Come on, uskaltaako kukaan vihreä mies lähteä edes eduskuntavaaleihin ehdolle?

Tiedetään, miesratsut eivät tällaisia kauan märehdi. Onneksi vielä sentään me naiset. Mielenkiintoista siis nähdä ottaako joku vihreä mies riskin ja lähtee puheenjohtajakisaan. No toki lähtee. Rötösherrakanssaveljistä viis veisaavat.

Toivon siis Ohisalon uudelleen harkintaa ja kovasti! Uudet raikkaat ja tuoreet kasvot ilahduttavat ja siinä olisi vihreiden potentiaali ja vain siinä. Kuten juuri eilen julkaistu gallup kertoo, vihreät on nuorten puolue ja siksi uudistuminen, raikkaus ja tuoreus iskisi nuoriin jos mikä. Ovathan nuoret kaikkea sitä itsekin.

Ja onhan Ohisalolla vielä yksi ”kortti”. Ohisalo on kaunis ja selvästi itsestään hyvin huolta pitävä nuori nainen. Jos pitää huolta itsestään, kantaa todennäköisesti myös huolta muista! Ja miten nuori kaunis nainen yhdistettynä älykkyyteen iskisi miehiin. Niin nuoriin kuin vanhoihin. Huh huh! Ihan pelottaa miten meidän muiden puolueiden edustajille kävisi. Ehdokaslistat olisi pakko pistää uusiksi. Tulisi ilmiö Ohisalo!

On muistettava, että jokaisella on etsikkoaikansa ja Maria Ohisalolla se on nyt. Jos jättää tilaisuuden käyttämättä, ei sitä todennäköisesti tule enää koskaan uudestaan! Marian kannattaisi miettiä puheenjohtajuutta uudemman kerran tykönään. Käsittääkseni kukaan ei voi vihreiden puolueorganisaatiossa, kulisseissa, vaatia Ohisaloa pysymään kisan ulkopuolella ja mikä parasta puheenjohtajan kannatuskin olisi varma.

ISOT PAHAT AY-POMOT JÄTTIVÄT "DUUNARIT" NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN - 27.10.2018

Isot pahat ay-pomot jättivät ”duunarit” nuolemaan näppejään
Viikkokaudet ay-pomot muka vaativat hallitusta lopettamaan ”irtisanomislain” valmistelun. Eilen selvisi mistä näytelmässä oli kysymys kun irtisanomislaki kaikesta älyttömästä huutamisesta ja lakkoilusta huolimatta hyväksyttiin vain hiuksen hienoin muutoksin.

AKAVA:n ja STTK:n osalta näytteleminen riitti jo eilen. Heillä ei loppunäytöksessä ole enää roolisuorituksia. Viimeiseksi lavalle jätettiin SAK. Ihan vain, ettei rahvaalle selviäisi näytelmän juoni. Loppukohtaus on kuitenkin kaikilla jo tiedossa. Irtisanomislain sisällöstä on saavutettu yksimielisyys ja lain valmistelu tulee jatkumaan kohti eduskuntaa.

Järjestöpomojen esiintymisiä tänään seuratessa huomio kiinnittyi siihen, että KAIKKI oli yhdessä vuorokaudessa heittänyt häränpyllyä. Uhittelukin oli muuttunut sopuisiin ja ystävällismielisiin toteamuksiin. Ruudun tällä puolella silmät olivat lautasina ja välillä oli nipistettävä itseä. Mutta totta KAIKKI oli. Siis tämä KAIKKI:

1. Myönnettiin, että irtisanomislakeja oli valmistellut työryhmä. Ay-pomot ja oppositio väittivät koko riidan ajan, että irtisanomislakiluonnos oli hallituksen yksin valmistelema – siis pa…apuhetta!

2. Kaikki ay-pomot hyväksyivät, että eri suuruisissa yrityksissä irtisanomislakia tullaan noudattamaan eri tavalla, otetaan huomioon yrityksen koko. Siis hyväksyttiin useamman kerroksen väki. Ay-pomot ja oppositio ilmoittivat koko riidan ajan, että kahden kerroksen väkeä ei tulla missään tapauksessa hyväksymään tarkoittaen, että eivät hyväksy, että eri suuruisissa yrityksissä noudatettaisiin erilaisia irtisanomisperusteita– siis pa…apuhetta!

3. Oikeuskäytäntö tulee märittelemään, miten ”hyväksyttyä” lakiluonnosta tullaan tulkitsemaan. Ay-pomot ja oppositio kritisoivat hallituksen lakiluonnosta koko riidan ajan siitä, että kuluisi vähintään viisi vuotta ennen kuin oikeuskäytäntö määrittäisi lain tulkinnan ja tästä syystä lakiluonnosta ei tulla missään olosuhteissa hyväksymään – siis pas…apuhetta!

Last but not least! Eilen ay-pomot vaativat, että hyväksytyn lain perustelut tulee tehdä kolmikannassa. Joka on ihan peanutskamaa kun lain sisältö on jo valmis. Ilman järjestöjen esittämää kolmikantavaatimusta koko älytön näytelmä olisi mielletty hallituksen voitoksi. Järjestöjen annettiin säilyttää kasvonsa. Kuten tapana on. Kolmikantavaatimuksella Antti, Jarkko ja Sture pystyivät tänään kävelemään ylväästi ensin omiensa ja sitten kansan eteen.

Kun lakiesitys muuttui vain hiuksen hienosti, pystyy siitä toteamaan mistä tässä kaikessa uhittelussa ja meuhkaamisessa oikein oli kysymys. Ay-pomoja harmitti ja vietävästi, kun hallitus ei halunnut enää leikkiä ay-pomojen kanssa samalla hiekkalaatikolla. Kun ay-pomoja ei jatkuvista pyynnöistä huolimatta päästetty hiekkalaatikolle, neuvottelemaan työlainsäädännön uudistuksista hallituksen kanssa, oli pomojen pakko asettaa ylityö- ja vuoronvaihtokiellot sekä aloittaa lakkoilu.

Isot pahat sudet eivät voineet antaa pikkupossujen valmistella rakennelmiaan omassa yksinäisyydessään kaikessa rauhassa. Niiden oli päästävä puhkumaan ja puhaltamaan pikkupossujen rakennelmia vanhaan malliin maan tasalle ja napsimaan lopuksi pikkupossut suupaloina kyltymättömään vatsaansa.

Tällä kerrallapa Juha-, Petteri- ja Jari-possut olivat kehittäneet samanlaisen rakennelman kuin aiemmin kikyleikissä. Sen loppunäytöksessä pikkupossut hokasivat, että ison pahan suden sisältä löytyikin kiltit Antti-, Jarkko-, Sture-sedät, joille kelpasi kovasta uhittelusta huolimatta vain ihan tavallinen yhteinen piirileikki nimeltään kolmikanta. Niin tälläkin kerralla.

Mitä saivat ylitöistä kieltäytyneet ja lakkoilevat ”duunarit”? Ei yhtään mitään. Kuitenkin ilman lakkoilevia duunareita eivät isot pahat sudet olisi saaneet edes kolmikantaa. Näyttämöä, jossa puhkua ja puhaltaa ja näyttäytyä koko kansalle. Ettei kansa heitä unohtaisi.

AY-LIIKE ON SEKAISIN KUIN HAMINAN KAUPUNKI - EI TARVITTAISI EDES PÄRSTÄKERROINTA! - 25.10.2018

Jos joku olisi pari päivää sitten sanonut, että ay-liike tulee esittämään irtisanomislakikiistan ratkaisuksi määräaikaisten palkkaamista pieniin yrityksiin ilman mitään perustetta, jonka sen on kerrottu tehneen, olisin katsonut sanojaa silmiin ja kysynyt onko lääkitys varmasti kohdillaan.

Esityksen tekeminen kertoo karua kieltään solidaarisuutta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa muka yli kaiken vaalivasta pesäkkeestä nimeltään ay-liike. Todellisuudessa hallitukselle annettu esitys kertoo vain ay-liikkeen itsekkyydestä.

PERUSTELUT:

Yksi: Riidan ratkaisuesityksellään ay-liike osoitti koko kansalle, että määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelevillä ei ole mitään arvoa ay-liikkeen silmissä. Työmarkkina-asiantuntijat ovat tienneet tämän toki jo vuosikaudet. Ay-liikkeessä vakinaisten työntekijöiden asiat ovat aina ajaneet ohi määräaikaisten. Ammattijärjestöt ovat mm. jättäneet nostamatta kanteita määräaikaisten ”jutuissa”, joissa niillä olisi ollut varma voitto. Kuten tilanteissa, jossa määräaikaisuudelta on puuttunut kokonaan peruste tai kun sen on tiedetty olleen ilmiselvästi laiton.

Miksi näin. Koska määräaikaiset eivät pääsääntöisesti ole ammattijärjestön jäseniä. Ay-jäsenmaksua maksavia. Siksi ay-liike sanoo heidän eduilleen piutpaut. Tämä siis syy miksi irtisanomislakiriidan ratkaisuksi tarjottiin määräaikaisuuksia. Irtisanomislakiesitys sen sijaan tulisi sovellettavaksi koko ay-liikkeen jäsenistöön. Todistaa, että ay-liike ajaa VAIN jäsenistönsä etuja ja on aina ajanut.

Kaksi. Riidan ratkaisemiseksi tehty esitys paljastaa kaiken ay-liikkeen esittämän kritiikin irtisanomislakiesityksestä valheelliseksi. Pelkäksi teatteriksi, jonka näyttelijöiksi se valjasti kaikki ay-aktiivit. Huutamaan mediassa ja somessa kurkku suorana pärstäkertoimesta, mielivaltaisuudesta, epätasa-arvosta… Vaikka mistä! Ja vaikka missä! Ja sitten kehtasi esittää ratkaisuksi määräaikaisia palvelussuhteita! Uudessa esityksessähän pärstäkertoimella tai mielivaltaisuudella ei olisi merkitystä. Ei tarvittaisi edes niitä! Kenkää voisi antaa kaikille ja heti kun määräaikaisuus päättyy, jos yrittäjä niin syystä tai toisesta haluaisi.

Kolme. Esitetty ratkaisu riitaan olisi paljon huonompi pienipalkkaisille ja huono-osaisille kuin mitä hallituksen esittämä irtisanomissuojan heikentäminen olisi. Ay-liikkeen esitykseen verrattuna irtisanomislakiuudistus olisi peanuts kamaa. Ai miten niin? Nyt tarkkana jokainen ay-jäsenmaksua maksava. Siksi miten uusi ratkaisu kohtelisi pienipalkkaisia ja huono-osaisia. Koska vain niitä uusi määräaikaisuusratkaisuesitys koskisi. Nuoria, opiskelijoita, työttömiä? Ai mistäkö tiedän? Tiedäthän Sinäkin! Siitä, että niitä ne määräaikaiset suurimmaksi osaksi ovat. Siis ne, joista ay-liike ja demarien puheenjohtaja Antti Rinne ovat suureen ääneen viime viikot irtisanomislakiriidassa muka kantaneet huolta.

MIKSI UUSI RATKAISUESITYS ON TEHTY - LÖYTYY VAIN KAKSI VAIHTOEHTOA

Yksi. Ammattijärjestöt ovat sekaisin kuin Haminan kaupunki. Hyväksyisivät työntekijän kannalta irtisanomislakia paljon surkeamman vaihtoehdon sen varjolla, että lakkoilun ja ärhentelyn ohessa saivat paljon ja pitkään julkisuutta demareiden puheenjohtaja Antti Rinteelle vaaleja ja pääministeriyttä silmällä pitäen. Halpaa ay-liikkeelle, mutta mitä maksoi ja maksaa Suomelle ja sen hyvinvoinnille. Ei näytä liikuttavan pätkääkään ay-liikettä eikä demareita.

Kaksi. Ammattijärjestöillä on lähes varmaa ja tutkittua tietoa siitä, että lakiehdotus menee nurin ennen sen vahvistamista perustuslaillisuusperustein. Tai viimeistään kun perustuslaillisuus tutkitutetaan tuomioistuimessa jonkun casein kautta yhdenvertaiseen kohteluun perustuen. Siis ay-liikkeessä ollaan varmoja siitä, että pienissä yrityksissä ei ole perusteltua hyväksyä määräaikaisia palvelussuhteita eri tavalla kuin suurissa. Samaan homma mihin irtisanomislakiesityskin voi vielä kaatua. Jos se sattuisi näkemään päivänvalon. Mitä epäilen. Aikamoisessa pimeydessähän se tällä hetkellä taivaltaa. Ei muuten olisi ensimmäinen kerta kun ay-liike ”hyväksyisi” tietoisesti laittoman menettelyn ketun häntä kainalossa.

Tällä hetkellä voimassa olevasta rtisanomislaistahan on todettu oikeusoppineiden taholta, että irtisanomistilanteissa työsopimuslain irtisanomissäädöksiä sovelletaan eri tavalla pienissä ja suurissa yrityksissä eli otetaan huomioon yrityksen koko. Irtisanomistilanteissa erilaiselle kohtelulle on jo siis saatu oikeuskäytännön kautta perusteet ja hyväksyntä. Miten on tilanne palvelusuhteen toisessa päässä, taloon sisään otettaessa, löytyykö erilaiselle menettelylle silloin perusteet? En ihan heti uskoisi.

TASA-ARVOMILLARIIKAT ENITEN SEKAISIN

Tehyn on kerrottu torpedoineen viime päivinä julkisuudessa käsiteltyä määräaikaisuusratkaisua. Koska esitys muka sorsii naisia. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkösen tiedetään väittäneen, että uusi säädös olisi pienyritysten keino välttää ”raskausriskejä”. Millariikan mukaan pienyritys ei uuden määräaikaismääräyksen jälkeen enää palkkaisi lisääntymisikäisiä naisia vakituisiin työsuhteisiin, koska voisivat palkata heitä laillisesti määräaikaisesti. Tämä kertoo niin siitä tasa-arvomillariikkojen putkiajattelusta. Voi voi, vakituisia naistyöntekijöitä ei enää palkattaisi! Voi voi, naisten asema heikkenisi! Luuleeko tasa-arvomillariikat todellakin, että yrittäjä, joka pelkää ”raskausriskejä” palkkaa naisen vakinaisesti jollei saa palkata määräaikaisesti? No ei totta vie palkkaa yhtään raskausriskistä jos yrittäjä oikeasti raskausriskiä pelkää. Yrittäjä palkkaa riskittömän miehen. Ei halua tulla raskauden maksumieheksi syystä että siihen ei pienyrittäjällä yksinkertaisesti ole varaa.

Joskus toivoisi, että pääsisi näiden tasa-arvomillariikkojen aivoihin kääntämään ajattelun viisarit normi-ihmisen ajattelulle, unohtamaan edes hetkeksi tämän iänikuisen naisnäkökulman. Ihan vaan, että tasa-arvomillariikat voisivat ymmärtää, että uusi määräaikaisesitys voisi parantaa naisten työllisyyttä, kun jatkossa ”raskausriskit” saisivat töitä pienyrityksistä. Vaikkakin vain määräaikaisia. Parempi se kuin ei mitään. Nythän pienyrittäjät karttavat ”raskausriskejä” viimeiseen asti.

Tiedoksi tasa-arvomillariikoille, että ”raskausriskeihin” on vain yksi lääke. Raskaudesta aiheutuvien kulujen tasaaminen lapsen molempien vanhempien työpaikkojen kesken sen sijaan, että niistä vastaa vain naisen työpaikka.

Oudointa muuten on, että Sipilä suhahti tasa-arvomillariikkojen kanssa samoihin vällyihin alta aikayksikön. Miksiköhän? Asiantuntemattomuuttaan?

LOPPUNÄYTÖS JO EDESSÄ - HUOMENNA?

Jotain on viime päivinä käynyt selväksi. Riitaa vie Sipilä ja ay-liike vain vikisee. Sipilä on saanut jo toisen kerran työmarkkinajärjestöt nöyrtymään. Ensimmäisen kerran kikyn yhteydessä kun aloitti työlainsäädännön uudistamisen. Silloinkin sai työmarkkinajärjestöt juoksemaan kilvan samaan pöytään sopimaan kikystä. Ja nyt Sipilä sai aikaan saman efektin. Aikansa työmarkkinajärjestöt maanittelivat hallitusta neuvottelemaan. Viime päivät ovat jo yhdessä kiltisti etsineet vaihtoehtoratkaisua.

Sipilän valitsemalla tiellä oli järjestöpomoilla tasan kolme vaihtoehtoa. Yksi, katsoa sivusta mitä hallitus tekee. Kaksi, lakkoilla ja pokkuroida. Kolme, nöyrtyä ja ottaa lusikka kauniiseen käteen, alistua etsimään hallituksen ratkaisulle vaihtoehto. Kohdalla kolme mennään.

Vaihtoehdon löytäessään järjestöpomot pääsevät parrasvaloihin ”leuhkimaan” kansalle, että työmarkkinajärjestöt ratkaisivat riidan. Veikkaan, että riidan ratkaisupäivä on lähellä. Huomenna?

Vähän tuli paljon yksi, kaksi ja kolmekin vaihtoehtoja. Meniköhän lukijalla pää meni sekaisin kuin Haminan kaupungissa. Miksi Haminassa päät muuten menevät sekaisin. No kun siellä ajetaan ympyrää, ja ympyrää ajettaessa pää tunnetusti menee sekaisin. Näyttäisi, että ay-pomot ovat käyneet ajelemassa Haminassa!

RINNE EI OLE RINTEELLEKÄÄN AINA ALAMÄKEÄ - PÄÄMINISTERIYS VALOVUOSIEN PÄÄSSÄ - 15.10.2018

Jo on aikoja eletty! Puoli vuotta ennen vaaleja ”joku” kehtaa julistautua jo melkeinpä pääministeriksi. Vastaavaan ei ole kukaan aikaisemmin sortunut, ei politiikassa eikä työelämässä. Lopullista päätöstä ovat ”suuret johtajat” antaneet odottaa. Kieltäytyneet jopa puhumasta valinnastaan ennen kuin valinta on varma.

Vaatimattomana ja nöyränä ei ”joku” ole itseään julkisuudessa esitellyt. Eikä sellaisena ole ”jokua” muutkaan nähneet. Mairea hymy on ”jokun” taattua kestotavaraa. Kertonut syvästä ja ikuisesta rakkaudesta itseensä ja sanomaansa.

Viime viikon lopussa ”joku” laukaisi sen minkä on ilmeistään päätellen halunnut sanoa jo pitkään. Ihailtavan kauan jaksoi pitää sisällään tuon rakkaimpansa. Vihdoin sen päivä koitti. Peilin edessä oli valmistauduttu pitkään ja etsitty sopivaa ilmettä. Josta ei paistaisi läpi pöyhkeys ja omahyväisyys. ”Jokun” perusominaisuudet.

Kun treenit oli treenattu ja huippukunto saavutettu, ”joku” oli vihdoin valmis. Päästämään ulos sen, mitä häneltä on viikkotolkulla jo kierrellen ja kaarrellen tivattu. ”Joku” vihdoin kertoi olevansa valmis pääministeriksi!

Järkevissä porukoissa, ay-liikkeen ja politiikan ulkopuolella, ”joku” olisi ollut ajat sitten pohjasakkaa. Vain ay-liikkeen järjettömät porukat mahdollistivat ”valtaanpääsyn”. Kuinka niin järjettömät? Nehän ovat aina tehneet niin kuin ylhäältä on määrätty. Ei ole annettu käyttää omaa järkeä. Muille kyllä pokkuroineet heti jos ”ulkopuoliset” ovat uskaltautunut niiden reviirille. Ja reviirihän on tunnetusti laajentunut pitkin matkaa. Ilman minkäänlaista häpeää tai salailua eduskunnan lainsäädäntövaltaan asti kuten kaikki meneillään olevasta farssista tiedämme.

En sanoisi, että pääministeriksi julistautuminen puoli vuotta ennen vaaleja on huono idea. Sanoisin, että se on tosi surkea idea.

”Jokun” ulospäästö mätsää tosi hyvin ay-liikkeen kasvattiuteen. Ay-pomona tottui mahtailemaan ja ottamaan vallan omiin käsiinsä. Vaikka demokratiasta ja solidaarisuudesta liikkeessä jatkuvasti puhuikin. Todellisuudessa kukaan ei uskalla asettua tielle poikittain makaamaan. Jos uskaltaa, ovea näytetään. Fiksuimmat narisuttelevat liikkeen ruostuneita saranoita kuitenkin ihan omatoimisesti, kun huomaavat meiningin.

Olisiko ”joku” median ja ”jokun” porukoiden yhteinen suunnitelma. Kun riittävän ajoissa ”jokun” pääministeriyttä puhkutaan, sitä todennäköisempänä ”jokun” porukoiden vaalivoittoa pidetään. Ajatuksena aikaisessa ”paljastuksessa” lie se, että pistetään kansa makustelemaan puoli vuotta etukäteen miltä kuulostaa pääministeri ”joku”. Luotetaan, että sitä paremmalta ja turvallisemmalta mitä pidempään ”jokua” on suussa pyöritelty. Ja lopputuloksena huhtivaaleissa runsaasti viivoja ”jokun” porukoille.

Kukaan ei ole ”jokun” kikkaa aikaisemmin kokeillut. Jollei gallupit näyttäisi ”jokun” porukoille hyvää, niin pääministeriksi julistautumista voisi pitää epätoivoisena viimeisenä yrityksenä.

”Jokun” porukoissa on varmasti vatuloitu pitkään mitä negatiivista pääministeriydestä puhuminen jo tässä vaiheessa voi tuoda tullessaan? Todennäköisin lie kyllästyminen omahyväisen ”jokun” naamaan. Eikä omahyväisyys voi ”jokun” naamasta hävitä, ei mitenkään. Pääministerimuudi on kytketty päälle, eikä sitä sammuta mikään.

”Joku” itse nosti ”pääminisriydestään” ilmoittaessaan tikun nenään aiemman ministeriytensä. Vaikuttaa ”jokun” ykkösaseelta. Kyllä kannatti ministeriydestä kertoakin, sillä muutoin siitä ei olisi muistettukaan. Että ”joku” olisi ollut jossain kohtaa ihan ministeri?

Syykin unohdukseen löytyi, pesti oli kestänyt peräti lähes vuoden! Muisti palautui hetkessä. Teki poliittista historiaa kun hyppäsi ministerin tehtävään suoraan ay-pomon likaisista saappaista. Vailla minkäänlaista kokemusta valtakunnan politiikasta. Kertoo muuten ”jokun” yhteiskunnallisesta vastuunkannosta aika paljon. Siis sen olemattomuudesta.

Jollei ”jokulla” olisi ollut taustatukena ay-liikettä, ei ”jokulla” olisi ollut mitään saumaa voittaa kilpasiskoaan puheenjohtajakisassa. Ja syrjäyttää valtionvarainministerin paikalta. Ei ollut kysymys ”jokun” paremmuudesta vaan ay-liikkeen äänillä läträämisestä. Jollei ”jokun” porukoiden puheenjohtajaksi pääse ay-pomon taustalla niin ei sitten millään.

Tämä on se kohta, jossa kansalle näytettiin, että ministeri on vain poliittinen eläin vailla minkäänlaista kelpoisuusvaatimuksia. Valtionvarainministerin meriitiksi riitti ay-pomous ja ”jokun” porukoiden puheenjohtajakisan voittaminen ay-liikkeen äänillä.

Ay-hommissa ”joku” lätisytti isoissa saappaissaan kuraa työnantajien päälle minkä kerkesi. Ja nyt olisi valmis vetämään yritystä nimeltään Oy Suomi Ab? Kyllä Suomen vetäjältä toivoisi edes rahtusen isänmaallisuutta. ”Joku” on näyttänyt ay-pomona ja viimeiset vuodet oppositiosta, kuinka on valmis myymään Suomen vaikka joka viikko ay-liikkeen etujen nimissä.

En tiedä vastasiko ”joku” pääministeri-ilmoituksensa ohessa myös edelliseen blogikirjoitukseeni. Itse tulkitsen, että vastasi. ”Joku” nimittäin kertoi, että ei ole mitään väärää, että Palvelualojen ammattiliitto PAM on puheenjohtajansa Ann Selinin suulla julistanut, että liitto aikoo tukea ensi kevään eduskuntavaaleissa vasemmistoehdokkaita sadoillatuhansilla euroilla.Mitä muuta tähän voi todeta kuin, että ”joku” jos kuka on oikea henkilö oman porukkansa tukemista arvioimaan. Sarkasmia. Hauska mies tuo ”joku”.

Kädet ovat olleet ristissä, että PAMilaiset ovat vastanneet julkidemari Selinin ”heittoon” heittämällä heipat koko Selin järjestölle. Voi kun tietäisi, kuinka moni on?

”Joku” totesi samassa yhteydessä, että työnantajajärjestöjen erilaiset säätiöt tukevat porvariporukoita samalla tavalla kuin Seliniläiset ”jokun” porukoita. Nyt toivoisi ”jokun” avaavan mitä säätiöitä tarkoittaa, jotta pystytään arvioimaan, onko säätiö yleishyödyllinen, kuten Selinskän PAM on. Kaikki säätiöthän eivät tunnetusti ole yleishyödyllisiä eikä siten vertailukelpoisia ”jokun” esittämällä tavalla.

”Jokulla” ei ole mitään näyttöä osaamisestaan, vain oppositiosta ja ay-liikkeestä räksyttämisestä. Miksei ”jokun” tähänastisia saavutuksia ja näyttöjä ole kukaan nostanut pöydälle ja läpivalaissut. Okei, aikaa siihen toki vielä on.

Odottaa sopii, että ”jokun” työurasta media penkoo kaikki musta aukot kuten on tehnyt muidenkin merkittävän asemaan pyrkivien kohdalla. Selvitetään erityisesti miten on ”jokun” rehellisyyden laita? Onko ”jokun” soveliasta sovitella pääministerin viittaa tässä valossa. Jää nähtäväksi! Ja ensinhän ”jokun” porukoiden pitää voittaa vaalit.

Niin ja ihan lopuksi, ovatko ”jokun” porukat unohtaneet, että elämän alamäet vaihtuvat tänä päivänä päivässä ylämäiksi. Rinne ei ole Rinteellekään aina alamäkeä ja siksi pääministeriys vielä valovuosien päässä.

Tällaista työelämä politiikassa. Merkittävän tehtävän täyttäminen. Jossa tehdään muun työelämän tulevaisuutta mitä suuremmassa määrin. Onko tulevaisuus yhtä kuin ay-politiikka vai jotain muuta. Toivottavasti jotain muuta.

MIKSEI AY-LIIKKEESTÄ EROTA KUIN KIRKOSTA - PAM JAKAA KOLEHTIA VASEMMISTOLLE - 2.10.2018

Kuppi meni nurin kun kuuli toissalauantaina ykkösaamussa PAMin puheenjohtaja Ann Selinin ihan pokkana ja avoimesti kertovan, että liitto tukee tulevissa vaaleissa vasemmistopuolueita enemmän kuin koskaan. Miten ihmeessä lähes neljännesmiljoonaa suomalaista työntekijää edustavan Suomen suurimman ammattiliiton puheenjohtaja uskaltaa ilmoittaa jäseniltään kerätyn kolehdin siirtämisestä vasemmistopuolueille?

Onko Selin tehnyt jäsenkyselyn jäsenistönsä poliittisista näkemyksistä? Onko Selin miettinyt mitä tulevat tekemään ne, jotka ovat PAMin jäseniä mutta eivät vasemmiston kannattajia? Tuskin!

Kertooko jotakin Selinin egosta? Onko pää kasvanut samassa suhteessa kuin on Selinin liittokin? Täytteeksi virrannut keltaista nestettä? Ei kai kukaan täysjärkinen lähde kertomaan yksipuolisesta poliittisesta tuesta kaikelle kansalle, kuten Selin teki, kun jäsenistöllä lie muitakin poliittisia näkemyksiä? Tuskin.

Ay-liike on ”ymmärtänyt” tähän asti, että salassa ja sivussa hommat on hoidettava. Ei ole tätä ennen ay-liikkeen ja demareiden liitto päivänvaloa nähnyt vaikka kaikki siitä ovat tienneet. Onko avoimuuden aika vihdoin koittamassa ay-liikkeessä? Uudistuuko ay-liike pyörittyään vuosikymmenet homeessa? Tuskin.

Noudatetaanko vasemmistopuolueiden tukemisessa PAMin sääntöjä? Mitä yleishyödyllisen yhteisön, jollaisesta kysymys, säännöissä on todettu jäsenistöltä kerätyn kolehdin käytöstä? Voidaan sitä jakaa surutta vasemmistopuolueille? Tuskin!

Onko jäsenistö tietoinen Selin ilmoittamasta jäsenmaksujen käyttötarkoituksesta. Kerrotaanko jäseneksi liittyvälle, että tulevia jäsenmaksuja käytetään vasemmistopuolueiden tukemiseen? Tuskin?

Ay-liike on katsottu yleishyödylliseksi yhteisöksi. Wikipediaan mukaan”Yleishyödyllinen yhteisö on yhdistys, säätiö, osakeyhtiö tai muu juridinen yhteisö, jonka toiminnan yhteiskunnallisen hyödyn ja merkityksen katsotaan olevan niin huomattava, että sille voidaan myöntää erityisiä verovapauksia.” Vasemmiston tukemisen lisäksi PAM on ilmoittanut huomiseksi poliittisesta lakosta. PAM aiheuttaa miljoonien eurojen vahingot työnantajille, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko jupakkaan. Työnantajilta jää saamatta työntekijöiden työpanos ja asiakkaiden tavaroista ja palveluista maksama tuotto. Päälle asiakkaiden viha ja pettymys kun arki ei suju. Herätys verottaja! Voiko tällaista toimintaa kutsua yleishyödylliseksi? Tuskin.

Verokarhu on tunnetusti armoton ja nälkäinen, kaikkiruokainen. Yhteen suurimpaan yhteiskunnan epäkohtaan, ay-liikkeen verovapauteen, se ei ole syystä tai toisesta halunnut hampaitaan iskeä? Onko vatsa jo muka täynnä? Tuskin.

Milloin verokarhulle kelpaa kaikki sille kuuluvat ”marjat”. Ay-apajien saaliilla paikattaisiin monta rahareikää, autettaisiin lapsiperheitä, vanhuksia, syrjäytyneitä…. kohteilla, joiden perään oppositio on huutanut kohta neljä vuotta. Rahaa lapioidaan solidaarisuuden ja suvaitsevaisuuden kehdosta puolueiden tukemiseen eikä tuettavien puolueiden kurkku suorana huutamiin kohteisiin? Joku kumman ristiriita tässä kaikessa on. Euroakaan ei jaeta huono-osaisille. Tukea riittää ja paljon niille, jotka ay-liikettä tukevat. Piiri pieni pyörii, Selin ja Rinne siinä hyörii vaikka sormet kuinka sanoisivat so so, niin sama vanha tahti jatkuu. Eikö tämä lopu koskaan? Tuskin.

Millaisista rahoista PAMin kohdalla on kyse? Yle selvitti kesällä 2017 ay-liikkeen varoja ja sijoittamista ansiokkaasti artikkelissaan Ammattiliittojen miljardiomaisuus paisuu – Katso paljonko liittosi omistaa. Siinä todettiin PAM:n jäsenmäärän olevan 231 000 ja nettovarallisuuden 135,2 miljoonaa euroa. Kun Selinillä näyttää olevan rahaa millä mällätä, niin eikö jäsenet uskalla yhdistää voimiaan ja huutaa Selinille, että nyt loppuu jäsenmaksujen riisto ja päättävät mennä lakkoon? Tuskin.

Yksi asia ihmetyttää yli kaiken. Miksi ay-pomojen sanomisilla ja tekemisillä ei ole samanlaista vaikutusta kuin kirkon edustajien sanomisilla. Jos kirkossa sanomiset eivät mene just nappiin, niin ovi käy ja tiuhaan. Onko ay-lliikkeen jäsenistö aivopesty jollakin oudolla tavalla, kun mikään ”talon” johdon sanoma ei liikauta jäsenistöä suuntain eikä toiseen. Vai liikuttaako? Sitähän ei tältä kaiken hyssytelyn kohteelta kukaan koskaan uskalla, tai kai pikemminkin halua kysyä. Eikö Selinin toissalauantain ”töräyksen” jälkeenkään? Tuskin.

Mutta auta armias jos demokraattisesti valittu eduskunta uskaltaa pistää hyppysensä sinne minne sen pitääkin, eli säätämään työelämän lakeja, niin jopa tunkee tämä samainen väki suuna päänä busseihin ja ajaa toreille pitämään torikokouksiaan sellaisella älämölöllä, että ulkopuolisia hävettää. Vai luuletteko, että keskiviikon lakkoon älämölö loppuu? Tuskin.

Mikään ei ärsytä enempää kuin ay-liikkeen ”tekee mitä tahtoo” politiikka. Eikä KUKAAN tee mitään! Kysymys näyttää yksinkertaisesti olevan siitä, että määrä on kaikista yleisistä lainalaisuuksista poiketen sittenkin valtaa. Milloin eduskuntaan saadaan laatua, joka tuhoaisi ay-liikkeen määrän vallan. Onhan maailman sivu sanottu, että ei se määrä vaan laatu. Saadaanko koskaan? Tuskin.

Kohtuuden nimissä voidaan todeta, että ay-liike on vuosikymmenten kuluessa saanut myös paljon hyvää aikaa. Edesauttanut Suomen kehitystä kohti hyvinvointivaltiota. Nyt se onkin sitten päättänyt tuhota aikaansaannoksensa, hyvinvoinnin. Kun vatsa on täynnä, järki on vaiennut! Tuleeko järki takaisin? Tuskin.

Jotkut väittivät parin viime kirjoituksen jälkeen demariksi. Kävisiköhän nyt viimeistään selväksi, että mikään puolue ei säästy hyytävältä kosketukselta. Onneksi sydän on edelleen lämmin.

ARKADIANMÄELLÄ TOISET NAAMAT, JOS EDUSTAJIEN ÄIDEILLÄ OLISI OLLUT ABORTTIKORTTI? - 25.9.2018

Nyt on pakko livetä ja kirjoittaa työelämän ulkopuolelta. Silläkin uhalla, että turpiin tulee ja rankasti. Lupaan kestää kuin nainen eli tunnetusti kestää kaiken.

Pyhä yksinkertaisuus. Näin voi todeta Arkadianmäellä istuvasta porukasta. Ainakin mitä tulee sen aborttikeskusteluihin viime viikolla. Kaksisataa tyyppiä päätyi tasan kahteen eri näkemykseen elämän yhdessä vaikeimmista kysymyksistä. Eikä kumpikaan kanta liippase läheltäkään omaani.

Ei-äänestäjät mäellä katsoivat Soinin toimineen väärin ulkoministerinä ilmaistessaan uskonnolliseen vakaumukseensa perustuvan, kaikkien hyvin tietämän, kannan aborttiin Kanadassa kynttillämarssilla ja myöhemmin Argentiinan aborttilakien lievennysten kaatuessa blogissaan ja emojilla twiitatessaan.

Ja ne jaa-porukat mäellä tekivät asiasta hallitus-, ei omantunnonkysymyksen. Näin saatiin hallitus pidettyä pystyssä. Itsepäisimmät tasa-arvonaiset, Jaana, Lenita ja Saara-Sofia vähän pokkuroivat, mutta sen Orpopoika tällä kerralla salli.

Sellaista politiikka mäellä on. Omaan napaan tuijottamista ja pyrkimys säilyttää poliittinen asema. Ei vapautta edes vakaumuksen ja omantunnon asioissa. Koskee mäellä niin oppositio- kuin hallituspuolueita.

Ihmettelen edelleen mistä perspektiivistä mäellä aborttia viime viikolla tarkasteltiin. Erityisesti sen naisnäkökulmaa. Niin kapea se oli. Kertokaa nyt ihmeessä Li, Sanni, Annika ja kumppanit mistä tuo yksioikoinen näkemys, naisen tulee saada päättää itsenäisesti kehostaan, on päihinne piirtynyt. Onkohan eduskunnan naisverkko ollut koolla? Muuta en keksi.

Liekö omakohtaiset kokemukset syynä, kun perspektiivini on ihan toinen. Kokonaissaldolla neljä kohdussa kuollutta, ei tapettua, ja kolme sieltä elävänä selvinnyttä lasta, on joutunut miettimään asiaa syvällisesti ja joka vinkkelistä useita kertoja.

MITEN ABORTTIPÄÄTÖS VOI OLLA YKSIN NAISEN ASIA?

Aborttiin liittyen ensiksi se tärkein. Siinä kohdassa kun nainen päästää miehen kehoonsa, ja mahdollistaa siemen kylvämisen joko molempien tahdosta tai molempien tahtomatta taikka vain toisen tahdosta ja toisen tahtomatta, syntyy yhteisvastuu uudesta elämästä. Yksinkertaisesti syystä, että osallisia on kaksi. Lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi. Yksin juttu ei onnistu.

Abortista ei voi siksi päättää yksin nainen. Eikä myöskään vain mies ja nainen. Päättäjiä tulisi olla kolme. Syntymättömän lapsen puolesta tulee puhua lainsäädännön ja etiikan. Ja niitä edustaa alan asiantuntijat silloin kun abortin mahdollisuudesta keskustellaan. Kaikkien kolmen ääni tulisi kuulua tasavertaisesti ja lopullinen päätös tehdä huolella ja kokonaisvaltaisesti tarkkaan arvioiden. Priorisoimatta kenenkään näkemyksiä.

Tilanteessa, että miestä ei asia kiinnosta tai häntä ei löydy, ok, asia jää kahden kesken ratkaistavaksi. Mutta jos mies haluaa osallistua päätöksentekoon, niin ei häntä ulkopuoliseksi voi jättää.

Alan asiantuntijoiden tehtävänä on keskusteluissa viestiä kahden eri vaihtoehdon, abortin ja raskauden jatkamisen kaikki seuraamukset, niin hyvät kuin huonot sekä miehelle että naiselle. Mahdollisimman objektiivisesti. Elämää kunnioittaen. Liikutaan niin isojen asioiden äärellä, että laaja-alainen harkinta on ihan ykkösasia.

Nyt mäen naiset ovat koko viime viikon huutaneet yhteen ääneen, että naisen tulee voida yksin päättää kehostaan. Se on VÄÄRIN. Raskaus on myös miehen asia. En tarkoita tässä erityistilanteita kuten raiskaus ja raskaus, jossa äidillä on riski kuolla synnytyksessä tms. Niissä aborttia voidaan pitää ensisijaisena vaihtoehtona.

TARVITAANKO OMAKOHTAISIA KOKEMUKSIA AVAAMAAN UUSIA NÄKEMYKSIÄ?

Jäin ensimmäisessä raskaudessa ”kiinni” veriarvosta, joka viestii Downin syndrooman tavanomaista suuremmasta todennäköisyydestä. Jatkotutkimukset olivat seuraavana päivänä. Emme nukkuneet mieheni kanssa yöllä silmällistäkään pohtiessamme mitä teemme jos saamme seuraavan päivän ultrassa tiedon, että lapsemme on Down-lapsi.

Ystävä kertoi illalla asiaa miettiessämme tapauksesta, jossa lääkärien varma tulkinta Down-lapsesta osoittautui vääräksi. Lääkäri oli pitänyt aborttia hyvänä ratkaisuna. Siihen ei oltu suostuttu. Parikunta synnytti terveen lapsen. Lääketieteellinen arvio Down-lapsesta ei ainakaan tuohon aikaan ollut varma. Ystäväni kertoma ei tehnyt pohdinnastamme yhtään helpompaa, päinvastoin.

Illan ja yön miettiminen ei auttanut vaikeassa tilanteessa. Otimme aikalisän ultraamiseen asti. Epäily Down-lapsesta osoittautui turhaksi kun ultrassa näkyi kaksoset. Verikoeolettama koski vain yksöisraskautta. Lääkärin onnitteluiden jälkeen selvisi, että molemmat lapset kohdussa olivat kuolleet. Synnytys käynnistettiin ja kolmantena päivänä synnytin kuolleet kaksoistytöt.

Usein myöhemmin on tullut pohdittua tilannetta, mitä jos ultrassa olisi lapsi todettu Down-lapseksi? Olisimme joutuneet päättämään päädytäänkö aborttiin vai synnytetäänkö lapsi? Varmaa on, että abortista kokisin syyllisyyttä edelleen. Tätä ei oteta esille abortista keskusteltaessa sanallakaan. Ei viime viikollakaan. Onko mäen naiset, Li, Sanni ja Annika & co ottaneet huomioon, että abortilla on elämänpituisia jälkiseuraamuksia. Todennäköisesti EI.

Ihmetyttää myös, miksi mäen naiset eivät halua ottaa miehiä mukaan kantamaan vastuuta abortista. Kantamaan abortin aiheuttamaa syyllisyyttä? Onko Suomen linja sittenkin miesten päättämä linja. Linja, jossa mies vapautetaan syyllisyydestä. Ovatko naiset ajatelleet asian loppuun asti? Mielestäni EIVÄT!

Toinen seikka mihin törmäsin menettäessäni keskenmenojen kautta vielä kaksi muutakin lasta oli se, että keskenmenon jälkeinen kaavinta vaikeutti raskaaksi tulemista. Munasolut eivät kiinnittyneet tai kiinnittyivät heikosti ja raskaus keskeytyi. Eikö näistä riskeistä ja vaikutuksista tuleviin raskauksiin tulisi kertoa myös ennen aborttia sitä suunnittelevalle?

MIKSI LÄÄKÄRIT JA MUUT ASIANTUNTIJAT VAIKENEVAT?

Miksi lääkärit, psykologit yms. asiantuntijat jättäytyivät keskustelun ulkopuolelle kun abortti paketoitiin viime viikolla järkyttävän yksinkertaiseen muotoon. Naisen tulee saada päättää kehostaan ja piste.

Kertooko kylmän tosiasian, että lääkärit hyväksyvät mukisematta kaikki abortit, eivätkä halua olla mukana muuttamassa kulttuuria?

KUINKA MONI ARKADIANMÄEN NAAMOISTA OLISI TOISENNÄKÖINEN, JOS ABORTIN TEKEMINEN OLISI OLLUT AINA YHTÄ HELPPOA?

Onko abortin puolesta mäellä puhuvat miettineet, miten olisi heidän oman elämänsä laita, jos heidän äideillä olisi ollut samanlainen mahdollisuus aborttiin kuin mitä tämän päivän naisilla on? Objektiivisen vastauksen saaminen äidiltä lie vaikeaa, ehkei enää ole äitiä keneltä kysyä tai äiti kaunistelee totuutta. Suojelee lastaan.

Kuinka montaa mäellä istuvaa eivät äänestäjät olisi saaneet tuupattua eduskunnan ovista sisään kun pääteasema olisikin ollut synnytyssairaalan jäteläjä? Naamat voisivat olla mäellä toiset.

RISTIRIITTAA PUHEISSA JA TEOISSA - HUUDETAAN SYNTYVYYDEN LISÄÄMISEN PUOLESTA JA VAADITAAN HELPPOA ABORTTIA

Mäellä on huudettu yhden sun toisen puolueen suulla synnytystalkoiden puolesta. Viimeisin lie Antti Rinne. Oli kuitenkin etunenässä painamassa ei-nappia viime viikolla ja valmis heittämään Soinin ulos hallituksesta. Kukaan ei kai voi kieltää helposti saatavan abortin vaikutuksia syntyvyyteen. Ei Rinnekään?

Eiköhän lie niin, että melkoinen osa suomalaisista on syntynyt vahingonlaukauksesta. Ehkäisy joko petti tai sitä ei intohimossa muistettu käyttää taikka sitä ei ollut saatavilla kun intohimo yllätti. Nyt kun aborttien saaminen on tehty helpoksi ”vahingot” eivät enää kokretisoidu lapsiksi ja syntyvyys sen kun laskee.

On ”hauska” seurata kuinka pieniin osiin asiat politiikassa jaetaan. Niin pieniin, että niiden yhdistäminen toisiinsa on joskus vaikeaa. Kuten tässä syntyvyyden aleneminen ja abortin saamisen helppous. Tekisi mieli kysyä Antilta, näkeekö asian samalla tavalla? Todennäköisesti kiemurtelee jotenkin asian yli kuten kaikki muutkin poliitikot.

ONKO MINISTERILLÄ JA MINISTERILLÄ EROA?

Ihmetyttää miksi Soini ei olisi saanut käyttää vapaa-aikaansa, ministerin edustustehtäviensä ulkopuolista aikaa, miten halusi. Ja osallistua abortin vastaiselle marssille kuten tekikin.

Miksi urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäki sen sijaan sai olympialaisissa örveltää räkäkännissä edustustehtävissään? Oliko se Suomen linjan mukaista? Li mitäs olet mieltä? Soini sentään edusti ilman, että häntä tarvitsi hävetä.

USKONNOLLINEN VAKAUMUS ON KUNNIOITETTAVA ASIA

Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on syvä vakaumus ja he näyttävät teoillaan, että elävät vakaumuksensa mukaisesti. Vaatii tahdon lujuutta. Mm. Pentti Lintulan elämäntapa on tästä syystä kunnioitettava. Hän ei vain puhu, hän myös elää niin kuin puhuu. Soinin elämäntapoihin en ole perehtynyt. Mutta vaikuttaa kuin hänen tekonsa ja puheensa menisivät aborttiasiassa ainakin yksyhteen.

Oudoksuttaa miten jonkun mielestä ei ole kunnioitettavaa Soinin suhtautuminen elämän alkuun. Voiko sen edelle joku laittaa naisen edun? Viime viikkoisesta päätellen yllättävän moni, ainakin mäen naisista, näin teki.

Joka tapauksessa isot respektit Soinille ja Lintulalle. Kai sitä voi kunnioittaa Soinia ja Lintulaa vaikkei ole sininen eikä vihreä. Ja todeta, että kaikesta voi halutessaan löytää hyvää kun ei ole poliitikko!

Edellä esitetystä voitaneen todeta, etten ole abortin vastustaja, mutta abortin vastuullisen käytön kannattaja.

UUSI VALTAKUNNANSOVITTELIJA ÄRSYTTÄÄ AMMATTIJÄRJESTÖJÄ - TAHALLAANKO? TYHMÄÄ! - 20.9.2018

Onkohan ammattijärjestöiltä mennyt ohi uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan vierailu vanhalla työnantajallaan kun kukaan ei ole avannut sanaista arkkuaan?

Uusi valtakunnansovittelija näyttäytyy uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa näkyvästi ja kuten asiaan kuuluu ”täysin puolueettomasti” vanhan esimiehensä kyljessä KT Kuntatyönantajien kotisivulla.

Jollei tietäsi, niin luulisi pariskuntaa vastavihityksi aviopariksi. Jotakin uutta jotakin vanhaa, ihan niin kuin morsiamen vaatetus, kuvaa parhaiten Piekkalaa kuvassa. Vanhaa vierellä seisova Piekkalan entinen pomo, työnantajaleiriin kuuluva Markku Jalonen, uutta valtakunnansovittelijan titteli. Kuvassa pariskunnan onni vaikuttaa täydelliseltä ”käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain…”. Ja yhdessähän on jo pitkään käytykin, tuskin olisi kaikille tuntematon nainen valtakunnansovittelijaksi muuten noussut. Niin ja olihan syynä myös se, että paremmat eivät työntekijäjärjestöille kelvanneet. Jalosen motiivina lie näyttää kunnille, että turvassa ollaan, takaportti hyvässä rasvassa.

Piekkala on pukenut päälleen arvostetun valtakunnansovittelijan viitan. Viitan, jonka kantaja on tunnetusti puolueeton, hillitty ja nauttii yhteiskunnallista arvostusta yli puolue- ja järjestörajojen. Puuttuuko uudelta valtakunnansovittelijalta ymmärrys siitä miten viittaa kannetaan, mikä on valtakunnansovittelijalle soveliasta ja mikä ei? No ei ainakaan hymyilemässä ensimmäisenä työnantajaleirissä ja vielä vanhan työnantajansa rinnalla.

Kysyä sopii, jäikö uudelta valtakunnansovittelijalta tekohymyä kuvaan säätäessään ottamatta huomioon meneillään oleva kireä työmarkkinatilanne? Unohtuiko menneen kevään puheet edeltäjänsä Minna Helteen muka puolueellisesta sovittelutoiminnasta ennen hyppyä työnantajaleiriin kesken kauden? Ylen ykkösaamun heinäkuisessa radiohaastattelussa asia oli vielä Piekkalalla tuoreessa muistissa. Siinä vieritti syyn työntekijäjärjestöpomojen haukuista Helteen loikalle. Aina on syy sysissä tai sepissä. Niin tuossa ensimmäisessä haastattelussakin vaikka itse aiheutti haukut äkkipikaisilla kommenteillaan. Taitaa vain olla niin, että uudella valtakunnansovittelijalla palikat ovat edelleen sekaisin.

Piekkala unohti, että on koko työelämänsä ollut työnantajan leivissä. Päästä varpaisiin työnantajan edustaja. Olisiko uudessa tehtävässä uskottavuuden nimissä ollut paikallaan tehdä ensiesiintyminen työntekijäleirissä? Tai sitten ihan vain olla hiljaa ja näkymätön kunnes on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ammattijärjestöjen viimeaikaisesta kiukuttelusta päätellen hihojen käärimisen aika on lähellä. Hyytyykö Piekkalan tekohymy silloin. Veikkaan, että hyytyy.

Ne, jotka tuntevat Piekkalan hyvin huomaavat puntin jo tutisevan vai pitäisikö sanoa helman nypistelyn alkaneen. KT Kuntatyönantajien työmarkkinaseminaarissa viime viikolla, jossa em. kuva on otettu, Piekkala totesi, että ei ole hyvä, että sopimusta pyritään samaan aikaan hinnalla millä hyvänsä. ”Parempi on silloin antaa asioiden vähän hautua. Koska neuvottelijoina on ihmisiä, on hyvä ottaa huomioon tunteet, lepo ja ravinto. Väsyneenä on vaara, että takerrutaan yksityiskohtiin ja neuvotteluissa jäädään junnaamaan paikallaan.” Näin siis lausui tuore valtakunnansovittelija. Taitaa olla laatuaan ensimmäinen valtakunnansovittelija, jonka fokus ei ole riidan ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä, siinä miten umpikujasta päästään pois vaan levossa ja ruuassa.

Piekkalan tuntevat tietävät syyn tunteiden, levon ja ravinnon esille ottamiseen. Ilman niitä Piekkala itse ei pysty neuvottelemaan. Hänellähän on tunnetusti unisukat jalassa jo kello 21. Vai onko joku nähnyt Piekkalan liikkeellä iltamyöhällä tai peräti yöllä – tuskin! Miten lie tulee selviämään pitkään yöhön jatkuvista neuvotteluista? Tiukkoihin neuvottelutilanteisiinhan ei tunnetusti sovi himmailu. Ja eikös väsytys ole juuri paras sopimuksen syntyedellytys.

Tunteiden hillinnässäkin on Piekkalalla ollut vaikeuksia heti kun asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaisesti. Ihan on itse kertonut sammuttaneensa valot kesken neuvottelujen ja jättäneensä neuvottelukumppanit pimeään ihmettelemään. Ennen kuin tunteet ovat riistäytyneet? Ravinnostako löytynyt lääke tunnehillintään? Aika näyttää.

Niin ja löytyyhän kuvasta kaulalta risti. Luottaa ylhäältä tulevaan apuun? Ei kuitenkaan mainittu ritirimpsussa levon ja ruuan ohessa. Eli ei sittenkään tärkeä. Onnenamuletti ja suoja pahalta? Aika näyttää!

PIHLAJALINNALTA KARKASI MOPO, SOMEPELKO VEI KOKO KÄDEN - 12.9.2018

Oulun kaupunginvaltuustossa käytiin maanantai-iltana keskustelua kaupungin puhtaanapidosta kun keskustapoliitikko Riikka Moilanen käytti kohtalokasta sanaa ”roskaihmiset”.

Jokainen tietää, että roskaamista kaupungissa aiheuttavat eniten ns. laitapuolen kulkijat, asunnottomat ja alkoholistit, ne joista Moilanen käytti tuota kohtalokasta sanaa ”roskaihmiset.

Olisiko roskaihmistä voitu tulkita toisellakin tavalla? Tulkittu ihmiseksi, joka roskaa paljon. Eikä, että alkoholistit ja asunnottomat ovat roskia. Ymmärrät varmasti eron. Kysyikö kukaan kumpaa Moilanen tarkkaan ottaen tarkoitti? Olisiko hyvällä tahdolla Moilasen puhe voitu tulkita suopeammin?

Kerrotun perusteella Moilanen pyysi jo valtuuston kokouksessa kahdesti anteeksi sanomaansa. Huomion arvoista on, että anteeksipyyntö ei tullut seuraavana päivänä vaan heti samassa kokouksessa. Ja ilman sosiaalisen median painetta!

Jokainen tajuaa, että kysymys Moilasen kohdalla ei ollut vain yhdestä sanasta. Kysymys oli politiikasta, väärästä puolueesta. Minkä tahansa muun puolueen edustajan sanomana termi olisi todennäköisesti ”hyväksytty” tai ainakin annettu anteeksi. Seuraukset olisivat olleet vähemmän kohtalokkaat. Nyt ”rangaistus”, työpaikan menetys oli, kohtuuton.

Pihlajalinna olisi voinut todeta, että henkilö edusti puhuessaan puoluetta, ei Pihlajalinnaa. Pihlajalinna otti tiukimman mahdollisen kannan pelätessään somekohun aiheuttamaa asiakaspakoa. Eihän tässä muusta voi olla kysymys. Somepelolle ei riittänyt pikkurilli, se vei koko käden!

Ottiko Pihlajalinna huomioon, että sen äkkijyrkkä toiminta voi myös aiheuttaa asiakaspakoa. Kumpi ompi pahempi? On ymmärrettävää, että jotkut katsovat Pihlajalinnan ylireakoineen. Eivät voi ymmärtää miksi puhtaanapidosta keskusteltaessa roska-sanan käyttö oli NOIN väärin.

Ryvettyikö Pihlajalinna potkut antamalla enemmän kuin ilman. Sitä voi jokainen arvioida tykönänsä. Omakohtainen arvioni on, että ryvettyi. Ryvetykseen liittyi nyt kahdenlaista dramatiikkaa. Roskaihmiset sanavalinta valtuustossa ja lisäksi potkut. Eikö kaksi ole enemmän kuin yksi?

Pihlajalinna näytti unohtaneen potkut antaessaan täysin, että Moilanen esiintyi valtuustossa keskustan edustajana. Ei Pihlajalinnan Oulun yksikön toimitusjohtajana. Toki ymmärrettävää, ettei Moilanen, niin kuin ei kukaan työssä käyvä, voi täysin irrottautua työminästään vapaa-aikanaan. Politiikkaan kuitenkin kuuluu vahvat ilmaisut , enemmän kuin työelämään. Politiikassa voimasanojen käytöllä on kysymys tehokeinosta, saadaan huomiota asialle. Tätäkään ei taidettu Pihlajalinnassa ottaa huomioon.

Mitä tapahtuma kertoo Suomen hallitukselle "järkevästä" irtisanomismenettelystä? Sitäkö mitä halllitus on pitkään vakuutellut, että mielivalta ei jatkossakaan mahdollista irtisanomisia pienyrityksissä, poltiikka, ay-toiminta yms. ei ole laillinen irtisanomisperuste irtisanomiskynnyksen madaltamisesta huolimatta. Silloin kun hallituksen valmistelema uusi lainsäädäntö tulee voimaan. Sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

Mihin tämä maailma menee jos ja kun näin herkkähipiäisiksi ruvetaan? Unohdettiinko Moilasen kohdalla raamatun sanonta ”Joka Teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Vaikuttaa, että Pihlajalinnan yrittää olla synnitön, olematta sitä. Eihän meistä kukaan ole. Enkä minä myöskään kepulainen. Mutta sehän ei estä puolustamasta kepulaista ja oikeudenmukaisuutta.

IRTISANOMISSUOJAN HEIKENTÄMINEN SYVÄLTÄ - VIEDÄÄN PIENYRITTÄJÄN TYÖNANTAJAMAINE! - 8.9.2018

Hallituksen kolmen kopla jesper kasper ja joonathan eli jari-, jussi- ja orpo-poika, ovat lähteneet ryöstöretkelle. Nyt ryöstön kohteena on pienyrittäjien maine ja kunnia. Poikien oman ja puolueen edun nimissä. Yllätys yllätys, vaalit lähestyy!

Hallitus haluaa heikentää työntekijöiden henkilöperusteista irtisanomissuojaa pienissä, alle 20 työntekijän yrityksissä. Muka auttaa pienyrityksiä uusien työntekijöiden palkkaamisessa ja tuottavuuden parantamisessa. Oikeesti?

Tällaisia pienyrityksiä on kerrotun mukaan yli 90 prosenttia maan noin 350 000 yrityksestä. Kuka muuten kehtaa sanoa tällaisia yrityksiä pienyrityksiksi?! Todellisuudessa siis nämä muka pienyritykset ovat suuryrityksiä. Vaikka onkin aina ja kaikessa jätetty 10 prosentin suuryritysten jalkoihin.

Mitä valittamaan, onhan nämä muka pienyritykset vihdoin nostettu huomion keskipisteeseen. Asiassa, joka useimmista yrittäjistä on vastenmielinen ja ikävä. Mutta minkäs voit, kun kukaan ei ole kysynyt mielipidettä!

On annettu ymmärtää, että hallituksen lakiluonnoksen kapellimestarina olisi ollut Suomen Yrittäjät (=SY)? Aiemmin ei ole SY pistänyt rikkaa ristiin pienyritysten asioissa. Tullut ilmeisesti sitä ihteensä pienyrittäjiltä oikein olan takaa, kun nyt ”ryhdistäytyi”? SY:ssä olivat unohtaneet, että pienikin voi olla suurta. Ainakin silloin kun pieniä on 90 prosenttia!

Puistattaa tämä lakiluonnoksen kanssa puuhastelu. Hyvillä mielin voi todeta sen puuhasteluksi. Niin epäammattimaista pienyritysten etujen ajaminen tässä kohtaa on. Vaikka asiaa tutkii ja tarkastelee miten päin, ei esitykselle löydä pointtia. Uudistuksen seurauksista ei tiedä kukaan. Eikä näytä edes ketään kiinnostavan. Olettamia heitellään puolin ja toisin! Faktat puuttuvat.

OECD:N TILASTO FRAMILLE JA SYYNIIN

Esityksen taustalta on kerrottu löytyvän OECD:n tilastoja. Yksi on varmaa tilastoista, niitä on aina luettu ja tulkittu niin kuin on haluttu. Jos ne eivät ole miellyttäneet, kritisoidaan tutkimusaineistoa, –lähteitä ja jopa tutkimuksen tekijää. Hauskinta on ollut seurata, kuinka tutkimus on aina osoittautunut tilaajansa näköiseksi! Toinen vaihtoehto, itsestäänselvyydeksi.

Voisiko joku tuoda OECD:n tutkimuksen julkisuuteen. Antaa itse kullekin mahdollisuus analysoida sitä tykönänsä.

Jotta tutkimustuloksia voidaan käyttää Suomessa, tulee lähtökohtien olla vertailukelpoisia. Minimiedellytys. Kiinnostaisi tietää minkä maiden kohdalta löytyy uudistusta tukevaa aineistoa ja vastaako maan/maiden työelämä Suomen olosuhteita? Porukoihin kun on otettu mm. Chile, Slovenia, Latvia, Mexico.

Erityisesti mietityttää, missä OECD maassa on ollut yhtä tiukka irtisanomissuoja kuin Suomessa, jota olisi myöhemmin löyhennetty kuten Suomessa on nyt suunnitteilla ja samanaikaisesti maassa olisi ollut vastaavanlainen työllisyystilanne, siis samanlaista työvoimaa vailla työtä. Vaikea uskoa, että missään!

KRITIIKKIÄ ON TULLUT JA LISÄÄ TULEE

Kaikki ovat varmasti lukeneet muutokseen liittyvän tähänastisen kritiikin. Uudistuksen on kerrottu asettavan pienet ja suuret yritykset eriarvoiseen asemaan, koettelevan eniten naisvaltaisia palvelualan yrityksiä, ei kerro tarkasti miten työntekijän irtisanominen henkilökohtaisista syistä helpottuisi ja siksi selviäisikin vasta tulevasta oikeuskäytännöstä. Erityisesti tikun nokkaan on nostettu työnantajien mielivalta irtisanomistapauksissa, joiden taustalla on kiusaaminen tai häirintä.

Lakiluonnoksen älyttömyyttä voi kritisoida muutamalla muulla pienyrittäjille edellä mainittuja tärkeimmillä seikoilla. Tässä muutama niistä:

UUSIA TYÖNTEKIJÖITÄ EI PALKATA HUVIKSEEN - VASTA KUN TODELLINEN TARVE

Yksikään pienyrittäjä ei palkkaa uusia työntekijöitä sillä perusteella, mikä on työntekijän irtisanomissuoja – haloo! Vaikka irtisanomiselle ei tarvittaisi mitään perustetta ei uusia työntekijöitä palkata ennen kuin palkkaamisen tärkein edellytys täyttyy, pienyritys on pakotettu palkkaamaan uutta työvoimaa eli yrityksessä on työtä vailla tekijää. Työtä, jota yrittäjä itse tai yrityksen muut työntekijät eivät jaksa, osaa tai kykene tekemään. Siis viimeisessä hädässä! Ei siinä irtisanomissuojaa mietitä. Yrittäjä kun ei halua harteilleen yhtään enempää vastuuta kuin mitä on pakko kantaa. Ei huolta uuden työntekijän etsimisestä, perehdyttämisestä, perheen toimeentulosta …. Vasta sitten kun on pakko.

Kun pienyrittäjän on palkattava uusi työntekijä, ottaa yrittäjä käteensä laskimen ja alkaa ynnäämään työntekijästä aiheutuvia kustannuksia. Kuinka paljon tarvitaan lisää myyntiä, jota palkkaaminen kannattaa. Ei siinä kohtaa mietitä miten työntekijästä päästään eroon, jos uutta työntekijää tarvitaan! Normitapauksissahan, kun on kysymys tuotannollisista ja taloudellisista irtisanomisperusteista eli kassasta loppuu rahat, päästään aina eroon. Kaikki muut ovat poikkeustapauksia.

Uuden työntekijän palkkaamisessa kohtalon kysymys on palkkakustannukset. Niihin hallituksen ja lainsäätäjän tulisi viimein suunnata uudistusintonsa. Pienyrittäjän kannalta täysin kohtuuttomiin työvoimakustannuksiin. Eikä irtisanomissuojaan!

Kun yrittäjä maksaa 100 euroa työntekijälle, tulee sen päälle maksettavaksi 70 euroa sivukuluja; työeläke-työttömyys-, sairaus-, tapaturma-, ryhmähenkivakuutusmaksu ja vielä työterveyshuollon, työpaikkaruokailun, koulutusten ja henkilökuntaetujen kustannukset. Tähän pienyrittäjä kaipaa, pikemminkin vaatii, helpotusta. Nyt heilutellaan sapeleita näihin järjettömän suuriin sivukuluihin verrattuna mitättömän irtisanomissuojan takia. Nyt järki käteen!

HUOMIO PALVELUSSUHTEEN ALKUUN - EI PÄÄTTYMISEEN

Irtisanomisen sijaan pienyrittäjien, toki muidenkin yrittäjien, tulisi kiinnittää huomio palvelussuhteen alun tapahtumiin. Siinä pienyrittäjät tarvitsisivat apua. Uuden työntekijän palkkaamisessa, ei irtisanomisessa.

Rekrytointi on yrityksen tärkein juttu. Sitä ei saa tehdä vasemmalla kädellä. Kiireellä ja ammattitaidottomasti. Surkeilla rekryillä on kauaskantoiset seuraukset. Vain niitä varten tarvitaan helpompaa irtisanomismahdollisuutta. Siis paikkaamaan yrittäjän omia virheitä!

Jos rekryihin käytetään riittävästi aikaa, energiaa ja asiantuntemusta, löydetään parhaat ja sopivimmat työntekijät tarjolla oleviin töihin. Kyse ei ole helposta, mutta ei myöskään mahdottomasta hommasta. Nyt halutaan siirtää tämä yksinomaan yrittäjän vastuulle kuuluva vaativa tehtävä työntekijän maksettavaksi. Se on vain niin väärin!

Rekrytoinnin tärkeydestä kertoo myös irtisanomisen jälkeinen tilanne yrityksessä. Mistä korvaava työntekijä irtisanotun tilalle? Ennen kuin uusi työntekijä on löydetty ja irtisanomisaika edellisessä työpaikassa päättynyt, perehdytetty työhön ja työpaikan kulttuuriin, on palanut aikaa ja energiaa. Molemmat ovat yhtä kuin rahaa. Joten se siitä yritysten tehokkuuden lisääntymisestä, minkä perään jari-, jussi- ja orpopoika ovat lakiehdotuksen läpivientiä vauhdittaakseen huutaneet.

JO NYT ISO SÄRÖ PIENYRITTÄJÄN MAINEESEEN

Last but not least! Mitä lakiluonnoksen läpi mennessä tapahtuu pienyrittäjien maineelle. Tähänhän asti pienyritykset ovat olleet inhimillisen työelämän kehtoja. Niissä on viihdytty, saatu arvostusta, kohdeltu ihmistä ihmisenä. Kysytty työntekijöiden näkemyksiä ja mielipiteitä asiassa kun asiassa. Haluttu työntekijän viihtyvän ja tuntea olevansa osa yritysperhettä. Ei ole laitostettu, syrjitty ja hyljeksitty kuten suurissa organisaatioissa.

Kysyä sopii, miten pienyritysten maineelle käy jos irtisanomissuojaa heikennetään. Tiedetään! Pienyrittäjistä tulee hyljeksyttyjä ja arvottomia. Juna on tainnut jo mennä. Ei yhtään ihme, jos jo tähän astisilla toimilla, eli irtisanomissuojan heikentämisen esille ottamisella, on pienyrittäjien maineeseen ja työnantajakuvaan tullut vähintäänkin iso särö. Tähän asti esitetystä kun on saanut vaikutelman, että pienyrityksissä työntekijä on vain hyödyke, joka heitetään ulos heti kun sitä ei enää tarvita. Lopettakaa nyt please hallituksen turpot ja urpot, hups juha ja orpo tämä pienyritysten maineen mustaaminen. Kiitos!

TODELLISUUDESSA IKÄVÄT TYYPIT KÄVELEVÄT ITSE ULOS

Onko kukaan miettinyt, miten pienessä alle 20 hengen yrityksessä voi ja pystyy työskentelemään henkilö, joka ei ole siellä toivottu ja haluttu. Ei mitenkään. Kyllä ovi käy ihan itsestään työntekijän omasta aloitteesta.

Tällaisissa prosesseissa on muuten se loistava puoli verrattuna työnantajan irtisanomisiin, että työntekijä saa itse päättää ”lähdön” ajankohdan eli ajoitaa siihen kun uusi työpaikka on valmiiksi katsottuna. Tämä ratkaisu jos mikä edistää työllisyyttä, kun ei tarvitse kääntää työttömyyskorttia. Eikä työntekijä aikaile toimissaan, se on varmaa.

YRITTÄJILLÄ PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA

Olisiko pienyrittäjillä irtisanomissuojan heikentämisen sijaan peiliin katsomisen paikka. Näkyykö siellä yrittäjä, joka perehdyttää työntekijänsä hyvin? Näkyykö siellä yrittäjän kohtuuttomat odotukset työntekijöilleen, kuten jatkuvat työaikojen joustovaatimukset tai tarve saavuttaa työntekijät jatkuvasti työajan ulkopuolella, iltaisin, lomalla…? Näkyykö sieltä yrittäjän osaaminen henkilöstö- ja työhyvinvointiasioissa? Listaa on turha jatkaa pidempään, sillä yksin näistä löytyy puutteita pienyrityksissä.

Irtisanomiset voitaisiin useimmiten välttää yrittäjän omalla osaamisella ja oikeanlaisella ”otteella” ja asenteella työntekijästä. Tämän päivän työntekijä ei ole aivoton pakertaja ja sylkykuppi, johon yrittäjä voi räkäistä pois taloudelliset huolensa ja päivän pahan olonsa. Kunnioituksen tulee olla molemmin puolista.

UUDISTUS MUKA JOHTAISI TYÖLLISYYDEN PARANTUMISEEN?

Olisi kiva nähdä, vaikka toivottavasti jää näkemättä, se huuma millä pienyrittäjät lähtevät työttömiä rekrytoimaan jos ja kun lakiuudistus tulee voimaan. Vähänkin pidempään työttömällä olleella on sellainen stigma otsassaan, että sellaisen työllistämiseen ei yksikään pienyrittäjä uskalla lähteä. Riski ja pelko epäonnistua rekrytoinnissa on liian suuri, vaikka irtisanominen olisi nykyistä helpompaa. Eli se siitä uudistuksen työllistävästä vaikutuksesta.

KOEAJASTA KAIKKI HYÖTY IRTI

Jos pienyrittäjät satsaisivat paukkuja nykyistä enemmän koeajan oikeanlaiseen käyttöön, ei uudistusta tarvittaisi. Tarpeet nykyistä helpommalle irtisanomiselle olisivat marginaalisia.

Työnantajan tulee olla koeaikana aktiivinen. Selvittää koko koeajan työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia ja työssä selviytymistä. Ohjata ja opastaa työssä ja työpaikan kulttuurissa. Eikä tarkkailla ja odotella työntekijän epäonnistumisia, ja päätyä potkuihin.

Tarkkailuaikaa lisättiin vastikään pidentämällä koeaikaa kuuteen kuukauteen ja pidemmällekin silloin kun työnantaja ei ole pystynyt koeajan puitteissa arvioimaan työntekijää ja hänen suoriutumistaan työssä esim. sairauspoissaoloista johtuvista syistä.

SUURYRITYKSILLÄ ON OMAT KEINONSA "IKÄVIEN" TYYPPIEN ELIMINOIMISEEN

Uudistusta valmisteltaessa ei suuryritysten ole katsottu tarvitsevan irtisanomismahdollisuuden helpottamista. Kaikki tietävät, että heillä kun on omat keinonsa. Ostavat suuryrityksen talouteen nähden pikkurahoilla ”irtisanottavat" hiljaiseksi. Suurimpaan osaan ei tarvita edes pikkurahaa. Oikeusprosesseista kun ei ole pelkoa. Tiedossahan on suuryritysten mahdollisuus käyttää ökylakitoimistojen ökylakimiehiä, joille valehtelu ja kieroilu on se mistä saavat jokapäiväisen leipänsä. Pienellä työntekijällä ei ole siinä showssa kuin maksajan rooli ja siksi parempi jättää tämä kortti käyttämättä.

LAKILUONNOKSELLA HEIKKO ENNUSTE

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko kun ennustaa, ettei esitys lähde lentoon. Räpiköi vielä hetken syöksyen lopulta lammikkoon, paremminkin kurapassiin. Esityksen edetessä, kuraa tulee ja paljon. Ei yksin ay-pomoilta, joiden pitää näkyä, näyttäytyä ja näyttää toreilla. Ja torimummoilta, joita paraikaa valmistellaan seuraavaan torikokoukseen. Mummoiksi ay-liikkeen torikokousväkeä voinee hyvin kutsua. Ikää kun on +50. Vastuunkantajia ei torien lavoilla ole nähty. No jaa, on nähty, mutta hetkessä eläimellisesti buuattu ulos ja lopuksi kuorrutettu mätämunilla.

Näin surkean hallituksen esityksen kohdalla ei ole voinut välttyä johtopäätökseltä, että tarkoituksena olisi ollut viedä ay-liikettä? Antaa ay-liikkeen käyttää kaikki energiansa lakko- yms. valmisteluihin, ja valmistella samaan aikaan valtion budjetti yms. tärkeät asiat ilman räksyttäviä hurttia. Nimeltään Jarkko, Millariikka, Olli, Päivi … Muitakin hurttia lie vielä tulossa nostamaan jalkaa tai kyykkyämään esitykselle kun mennään muutama viikko eteenpäin.

Hallituksen on pikkuhiljaa pakko aloittaa kurkistelu peruutuspeiliin. Tällä kertaa sieltä tuskin näkyy kätilöitä, jotka kikyssä herättivät Sipilän isälliset tunteet ja käänsivät pään. Vinha veikkaus, että sieltä näkyy kun kohtalon kellot hallitukselle soivat yllätys yllätys joukko pienyrittäjiä! Heille periksi antaminen on helppoa, onhan jari-, jussi- ja orpopojan sympatiat pienyrittäjien puolella jo valmiiksi. Eikä yrittäjille tarvitse myöntää, että hallituksen ulostulo irtisanomisasiassa oli tyhmää, vaikka olikin!

Summa summarum, taisi löytyä laatuaan ensimmäinen asia, jossa seison rinta rinnan ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Taidanpa lähteä vaatekaappia tutkimaan. Löytyisikö torille jotakin punaista päälle pantavaa. Etten erotu liikaa joukosta. Mummoikään on jo päästy eikä siinä siis ongelmaa. Ja pitäähän työmarkkinaihmisen torikorttikin kerran elämässä kääntää! Nähtäväksi jää hyväksyykö mikään järjestö porukoihinsa. Kaikkia ammattijärjestöjä kun on tainnut tulla ryöpytettyä aikojen saatossa jo olan takaa.

KOULUT JA KIUSAAMINEN ALKOIVAT- MITÄ TEKEE OAJ JA SANNI? - ANTAA RIKOSTEN JATKUA! - 8.9.2018

Pienet ja ihanat lapset hengähtivät ”hetken”! Tankkasivat itsensä täyteen kauniita kesäpäivä. Toivottavasti myös riittävästi itsetuntoa, jaksamista, kestämistä, vahvuutta … kestää mitä tuleman pitää. Moni kun on lähtenyt kouluun Haloo Helsingin Tuntematon-laulun sanoin ”reppu täynnä liikaa painoa, jota kotona tuntemattomaksi sanotaan”. Kotona tuntematon, lapsille itselleen tuttu – koulukiusaaminen.

Koulukiusaamisesta on puhuttu paljon. Liianko paljon? Niin paljon, ettei se enää kiinnosta? Siltä vaikuttaa. Mikään ei näytä muuttuneen. Koko ajan paljastuu lisää uusia kiusaamistapauksia.

Tiedossa on, että koulukiusaamisen lopettamisen eteen on tehty paljon, ainakin teoriassa. Teoria on tässä yhtä kuin puheita, ohjelmia, lupauksia …

Mikä on tilanne käytännössä? Miten teoria on viety käytäntöön? Mikä on muuttunut koulun arjessa? Onko missään selvitetty ja arvioitu toimien vaikuttavuutta, mikä toimii parhaiten?

Kiusaamisen vakavista ja jopa lapsen ja nuoren elämän tuhoavista seuraamuksista on kiistatonta näyttöä. Karmeimmasta päästä Jokela, Myyrmanni, Kauhajoki… Kaikkien näiden tekijöiden taustalla tiedetään olleen koulukiusaamisen. Outoa, että kauhutekojen yhteydessä ei avattu koulukiusaamisen osuutta. Kiusaamisen merkitystä tapahtumien kulkuun? Ei myöskään mitä mm. rehtorit, opettajat, koulukaverit ovat tienneet tekijöiden kiusaamisesta, sen laadusta, kestosta yms. Kaikki muuhan teoista tiedetään.

Tapahtumien yhteydessä ei ole kirjoitettu myöskään sitä, mitä koulu teki tekijän kiusaamisen lopettamiseksi? Voiko tästä ”hiljaisuudesta” johtaa, että kiusaamisesta tiedettiin mutta siihen ei oltu puututtu? Jokainen tietää, että oli sattumaa, että teot tehtiin näissä kouluissa. Potentiaalia olisi ollut monessa muussakin koulussa. Koulukiusaaminen oli noihin aikoihin vaiettu ”salaisuus”. Ja on edelleen.

Kaikesta mediassa, somessa ... kuullusta ja luetusta päätellen koulu näyttäisi tarjoavan kiusaamiselle oivallisen kasvualustan. Hämmästyttävää. Eikö juuri kouluissa kiusaamisen pitäisi olla vähäisintä, olematonta. Onhan koulu täynnä alan ammattilaisia, kasvattajia, pedagogeja, erityisopettajia, kuraattoreita, psykologeja …. kaikki kasvatustieteiden huippukoulutuksen omaavia. Eikö juuri heidän pitäisi hallita kiusaaminen paremmin kuin kenenkään muun tässä valtakunnassa. Heidän jos keiden tulisi toimia AINA ja HETI nähdessään kiusaamista. Siihenhän velvoittaa jo korkea koulutus. Heidän jos keiden ei luulisi kestävän katsoa yhtään lasta tai nuorta kiusattavan! Eihän kukaan muukaan aikuinen kestä?

Kaikesta on pääteltävissä, että kuka on kerran kokenut koulukiusaamisen, lapsen tai vanhemman roolissa, ei unohda sitä koskaan. Kertonee JOTAKIN kiusaamisen merkityksellisyydestä ihmisen elämässä. Silti vaikuttaa kuin kukaan ei haluaisi oikeasti tehdä töitä sen eteen, että kiusaaminen loppuisi. Ei ainakaan ne, joilla olisi siihen kaikki ”aseet” käytettävissä, OAJ ja Sanni. Montakohan pistetä voisi antaa näille kahdelle kiusaamisen vastaisista toimista?

OAJ:LLE TÄYDET NOLLA PISTETTÄ!

Syitä miksi koulukiusaamista ei ole saatu loppumaan on vain yksi. Koska opetusalaa johtaa Opettajien ammattijärjestö OAJ. Tuo Akavan suurin ja kaunein. Se, jota kukaan ei opetussektorilla uskalla uhmata. Se, joka katsoo vain opettajien napaan. Jolle oppilas on peanutskamaa. Olli Luukkainen sen maskottina. Luottamusmiehet kouluissa pahuuden kekoa rakentavia muurahaisia. Tekemässä ”parhaansa”, että kaikki järkevät ja parhaat keinot koulukiusaamisen lopettamiseksi jäävät käyttämättä.

Jos OAJ haluaisi, koulukiusaaminen loppuisi kuin seinään. Siihenhän tarvitaan kouluissa vain opettajia. Tueksi muita koulussa toimivia aikuisia. Opettajien toimet, ohjaaminen, valvonta, puuttuminen … luokissa, koulun käytävillä, pihalla… on ydintä. Päälle tiukat sanktiot… Mutta näitä OAJ ei salli. Miksei? OAJ on opettajien edunvalvontajärjestö, jonka KAIKKI toiminta perustuu opettajien työelämän helpottamiseen ja laadun parantamiseen. Opettajien etujen valvontaan - ei missään määrin oppilaiden etujen valvontaan!

Koulukiusaamisessa menevät opettajien ja oppilaiden edut ristiin. Kiusaamisen lopettamiseen tarvitaan vahvaa opettajien osallistumista. Heittäytymistä! Mikä tarkoittaa opettajille lisätyötä ja lisävastuuta. Tämä on se YKSI ja AINOA syy miksi OAJ ei ole ottanut eikä ota koulukiusaamista hoitaakseen. Siitäkin huolimatta, että opettajat ovat sen toiminnallaan, siis toimimattomuudellaan, itse aiheuttaneet. Jättäneet puuttumatta kiusaamiseen kun olisi pitänyt– laissez faire!

Jos opettajille maksettaisiin kiusaamisen vastaisista toimista KOHTUULLINEN korvaus, EHKÄ opettajat saataisiin mukaan. Ilmaiseksi OAJ ei anna mitään.Se on ollut OAJ:n iänikuinen toimintamalli. Jos tulee lisää tehtäviä, muttei lisää liksaa ei kun pers…penkkiin. Tähän ovat työnantajat ja niiden edustajat, rehtorit, väsähtäneet. Siitä heillä on vuosien kokemus.

OAJ roolina on räksyttää ja haukkua. Olla koulun toimintaa nuuskiva koira, joka nostaa jalkaa jokaisen koulun nurkalla Hangosta Nuorgamiin. Merkkaa osaksi reviiriään. Luukkainen Pasilan kopissaan vahtii opettajien tehtäviä, työmäärää, palkkaa …. KAIKKEA. Toki myös sitä, että opettajien palkka juoksee joka vuosi huimasti korotetuin prosentein. Myös sitä, että opettajien tehtäviä ei sidota tiettyihin kellonaikoihin ja paikkoihin. Tosi tarkka myös siitä, etteivät opettajat joudu tekemään kesäaikana päivääkään töitä. Summa summarum, OAJ vahtii kaikkea mikä kouluissa liittyy opettajiin. Ja kaikkihan koulussa liittyy opettajiin tavalla tai toisella. Jos jossakin suunnitellaan jotakin opettajien ”pään menoksi” kuten koulukiusaamisen vastaisia toimia, OAJ hyökkää ja puree.

Useimmat lie huomanneet, että OAJ on pitänyt jatkuvasti otsikoissa opettajien kiusaamista. Suojattiensa kiusaamisia. Viimeksi toukokuussa ”Opettajien työhyvinvointi on vaakalaudalla, kiusaamista kohdannut yli kolmannes opettajista”. Missä otsikot, joissa OAJ olisi huolestunut oppilaiden kiusaamisesta.? Ei ooo näkyny!

Totuuden nimissä on OAJ JOTAIN tehnyt koulukiusaamisen eteen. Se on osallistunut yhdessä Kuntaliiton ja Vanhempainliiton kanssa vuonna 2016 julkaistun ”Meidän koulussa on ilo olla ja oppia” – ohjeen laadintaan, jossa käsitellään koulukiusaamisen ja väkivallan nujertamista. Yksi ohje lisää. Kiva koulu – ohjeen oheen. Tärkeää, joskaan ei tärkeintä, OAJ:n ohjeen laadintaan osallistumisessa oli se, että OAJ voi sanoa, että sekin on tehnyt JOTAIN koulukiusaamisen eteen.

Ohjeissa ei ole kuin yksi vika. Ne ovat VAIN ohjeellisia. Ne eivät sido ketään, niiden noudattamatta jättämisestä ei seuraa mitään. Kenenkään pää ei joudu niiden rikkomisista pölkylle.

Asiantuntijalle ei ollut mikään yllätys, muille todennäköisesti kyllä, että uudesta ohjeesta puuttuu se tärkein. Miten toimitaan jos koulu ei puutu kiusaamistilanteisiin? Mitä seuraamuksia koulun henkilöstölle aiheutuu jos koulu tietää kiusaamisesta eikä toimi ripeästi ja asianmukaisesti? Miten vanhempien silloin tulisi toimia? Voidaanko henkilöstöä syyllistää kiusaamiseen puuttumattomuudesta jollakin tavalla? Millä tavalla? Näistä ei ohjeessa hiiskuta sanaakaan. Ei tietenkään. Se on se tärkein syy, miksi OAJ oli projektissa mukana.

Ei vahtikoira ollut mukana ”nuolemassa” oppilaita, vaan nuuskimassa tekelettä ja merkkaamassa ohjeen omakseen. Muut osallistujat olisivat varmasti halunneet pistää koiran istumaan, näyttää paikkaa, kuten niin monessa muussakin projektissa, missä OAJ on ollut mukana. Se ei onnistunut taaskaan. Vahtikoira huolehti, ettei ohjeeseen päässyt mitään opettajille epämieluisaa.

Kyseisestä ohjeesta ei löydy vanhemmille MITÄÄN ohjetta tilanteisiin, joissa koulu on jättänyt puuttumatta kiusaamiseen. Kaikki muu ohjeistuksesta näyttäisi löytyvän. Koomisinta ehkä on, että ohjeessa kerrotaan painavalla äänellä miten vanhempien tulisi kiusaamistilanteissa käyttäytyä. Eiköhän vanhemmat tämän osaa itsekin. Koulu voisi keskittyä omiin velvoitteisiinsa. Sitten kun ne on hoidossa, lähteä opastamaan vanhempia. Toki joillakin vanhemmilla voi olla asiassa ongelmia. Ne, joilla on vanhemmuutensa kanssa, ehkä koko elämänsä kanssa ongelmia. He tuskin avaavat ohjetta ja etsivät ohjeistusta kiusaamistilanteisiin. Jos ohje enemmän kiinnostaa, löydät sen tästä.

No miten vanhempien sitten pitäisi toimia, kun koulu ei puutu kiusaamiseen nopeasti ja tehokkaasti. Jos kiusaamisessa täyttyy virkavelvollisuuksien rikkomisen tunnusmerkistö (rikoslain 40 luku 9 §), voi opettaja, rehtori, opetustoimenjohtaja tms., joka on ollut kiusaamisesta tietoinen, muttei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin kiusaamisen lopettamiseksi taikka mikäli opettaja tai rehtori eivät ole ilmoittaneet kiusaamisesta perusopetuslain mukaisesti vanhemmille, joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, josta rangaistus on sakko tai enintään vuosi vankeutta. Löydät rikoslain tästä

Totuus on, että uudet eikä vanhat ohjeet riitä. Ohjeet eivät ole riittäneet työntekijöidenkään kohdalla. Suojaksi tarvittiin työturvallisuuslaki. Vastaava yksilöidympi lain suoja tarvitaan myös lapsille. Kaikki tietävät, että tällaisia lakimuutoksia OAJ vastustaa. Ainakin nyt tietävät.

Usko ja luottaminen asian hoitumiseksi muulla tavalla kuin lainsäädäntöteitse on kuitenkin mennyt. Tie on kuljettu, etten sanoisi kaluttu, loppuun. Ei anneta koiran enää purra. Pelastetaan lapset OAJ:lta. Tässä asiassa koira tietää, ettei kansa jaa karkkeja koiralle ja vaan lapsille! Kerrankin koira joutuu istumaan ja sille voidaan näyttää paikkaa. Nyt ei toreilla räksyttämisestäkään ole apua.

Siispä hopi hopi Antti homiin, nuori ja tarmokas oikeusministerimme!

SANNILLE TÄYDET NOLLA PISTETTÄ!

No mitä on asian eteen tehnyt opetusministeri Sanni? Ei mitään. Ei ainakaan mitään kuuluvaa ja näkyvää. On ollut tiukasti kytkettynä OAJ:n koiravaljakossa johtajakoira-Ollin perään. Olli on vienyt ja Sanni ei ole edes vikissyt.

Sanni on käyttänyt kaiken energiansa varhaiskasvatusasioihin. Pistänyt ”vähän” esiopetusta kuntoon. Ymmärrettävää toki, onhan Sannilla esiopetusiässä oleva lapsi. Ministerin tehtävässäkin ensin oma pesä kuntoon, sitten vasta muiden. Näin helpolla ei OAJ ole päässyt missään muussa uudistuksessa. Ei kyllä voi mitenkään toivoa, että Sannin lasta alettaisiin kiusata. Siis, että Sanni vihdoin suuntaisi energiansa koulukiusaamisen vastaisiin toimiin. Ja turha toivo muutenkin, eihän kohderyhmä pääse äänestämään. Poliitikot kun touhuavat vain niiden asioiden parissa mistä saa parhaan äänisaalin.

Sannin viimeisin ”loistoidea” on muuttaa vain vajaa kolme vuotta voimassa ollut kaikille pakollinen vuoden kestävä esiopetus kaksivuotiseksi. Koskemaan siis myös 5-vuotiaita. Tässäkin OAj vie, eikä taaskaan Sanni vikise. Päinvastoin, kuljetaan käsi kädessä. Vihreää valoa on Sanni jo ehtinyt tällekin OAJ:n idealle vilauttaa. Ja Olli taputtaa karvaisia käsiään! Saadaanhan taas lisää opettajia työllistettyä. Sanni toteuttaa OAJ:n villeimmätkin unelmat, yksi kerrallaan. Ei näytä Sannia kiinnostavan mistä kunnilta, uudistusten maksumiehiltä löytyy rahat. Toivottavasti lakimuutosten hintalappu paljastuu Sannille itselleen seuraavissa vaaleissa.

Niin idylliseltä Ollin ja Sannin yhteinen matka kuulostaa, että pakko on siteerata yhtä lastenlaulua. Sillä lie Olli sekoittanut Sannin pään ”Mitähän se Olli tahtoo, tintan tantan tallallei…Olli se tahtoo Sannin, tintan tantan tallallei…

Voisitko Sanni vihdoin irrottautua OAJ:n otteesta ja paneutua täysillä koulukiusamiseen? Jos vaikka ihan ensitöiksesi selvittäisit mikä on koulukiusaamisen tila tällä hetkellä? Onko toimet olleet riittäviä? Tarvitaanko lakiuudituksia?

Olisiko myös tarpeen miettiä miten koulukiusaamisen pysyvät arvet tulisi korvata kiusatuille? Kiusaaminenhan on pilannut monen lapsen ja nuoren koko elämän. Aiotko esittää yhden vuoden pakollista terapiajaksoa? Vähän niin kuin yhden vuoden pakollinen esiopetus. Muuttaa vuoden terapian kolmen vuoden päästä pakolliseksi kahden vuoden terapiaksi, ihan niin kuin esiopetuksessa? Niin ja muistathan edellyttää terapeutilta opettajan kelpoisuutta. Tai sen voit unohtaa, siitä OAJ kyllä pitää huolen.

LOPUKSI

Vuosia koulukiusaamista seuranneena, lukuisia kiusatun hätähuutoja lehdistä ja mediasta lukeneena, ei voi muuta kuin ihmetellä miten sivistysvaltiossa on lasten kiusaaminen koulussa edelleen mahdollista.

Mikseivät opettajat vapauta tässä asiassa itseään OAJ talutusnuorasta. Ota koppia koulukiusaamisesta. Päättää puuttua kiusaamiseen HETI, selvittää kiusaamisen syyst ja taustat HETI. Eikä sammuttaa koneistoa ennen kuin ollaan varmoja, että tilanne on onnellisesti ohi.

Oman lapseni kiusaamisesta on jo 14 vuotta. Onni oli tuolloin vain seitsemän vuotta. Leikkipuistossa, jonne Onni suuntasi koulupäiviensä jälkeen, oli onnekseni asiansa osaava ohjaaja. Kertoi eräänä päivänä, kuinka puiston lapset olivat parin viikon ajan juosseet Onnia pakoon, eivät ottaneet mukaan leikkeihin ... Aloitti varovaisesti ja kysyi onkohan Onnilla kaikki hyvin, olenko huomannut mitään kotona? En ollut. Päästyämme autolle ja kysyessäni asiaa Onnilta, pieni poika puhkesi hillittömään itkuun ja kertoi, että totta on, myös koulussa kaikki karttoivat häntä. Luokassa kukaan ei halunnut istua viereisessä, ei ottaa mukaan välituntileikkeihin, ei istua ruokasalissa samassa pöydässä… Tilanne oli jatkunut koko syksyn, koulun alkamisesta. Soitin kotiin päästyäni Onnin luokanvalvojalle. Sanoi ”En ole huomannut mitään”. Mitä siinä voi vanhempi tehdä. Väittää, että kyllä olet? (Koulu oli yksi valtion "eliitti"kouluista, jonka toimintaa valtion korkea-arvoiset virkamiehet valvoivat).

Tämä on se ydin miksi kiusaaminen jatkuu. Kukaan ei pysty sanomaan mitä koulussa tapahtuu. Valvomaan koulun toimintaa. Muut kuin koulussa olevat. Ja he tukevat koulun maineen ja henkilöstön suojelun varjolla toisiaan. Kuinka moni vanhempi on kuullut saman ”En ole huomannut mitään”.

Olen suunnattoman kiitollinen leikkipuiston ohjaajalle, joka pysähdytti ja sain tiedon asiasta. Jäi tuolloin korvaamatta hänelle. Jos luet tämän, otathan yhteyttä. Kiitollisuuteni ei häviä koskaan. Onni oli nimensä mukaisesti onnekas!

Silti korvissani kaikuu luokanvalvojan sanat ”en ole huomannut mitään”. Nekään sanat eivät häviä koskaan.

LÖYSIKÖ TELANNELAAJASALOVIHAAJA-KORHONEN AAMULEHTI-ANTTIKOSKEN VAI PÄINVASTOIN? - 27.7.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

POLIISI MEDIAN VIETÄVISSÄ?

”Joku” on ollut aloitteellinen poliisille Aamulehden päätoimittajavalinnassa kovia kokeneesta Päivi Anttikoskesta. Poliisi eikä media kerro kuka ”joku” on. Varmaa on, että ”joku” se on. ”Joku” otti yhteyttä ja oli aloitteellinen.

Poliisi tiedotti, että se teki itsenäisesti päätöksen tutkinnan aloittamisesta Anttikoskea kuultuaan. Mutta mikä johti Anttikosken kuulemiseen? Sitä poliisi ei ole kertonut.

Jos poliisi lähtee itsenäisesti ja oma-aloitteisesti tämänlaatuisia todella epämääräisiä mediakohuja selvittelemään, ei sen resurssit voi riittää mihinkään tärkeämpään kuten turvallisuuden takaamiseen. Tällaisia casejähän saadaan syntymään päivittäin jos halutaan. Niin epämääräiseltä ja oudolta kaikki julkisuudessa esitetty case Anttikoskessa vaikuttaa.

Ainoa mistä voi olla varma on, että kysymys on Alma Media -konsernin toimitusjohtaja Telanteen ajojahdista. Ja ajojahdin taustalla kilpaa saaliin kanssa juoksevasta Johanna Korhosesta. Ennen ei telannelaajasalovihaaja-Korhonen hyydy ennen kuin suurin saalis, Telanne, on lopullisesti ansassa. Laajasalo saa jäädä vielä odottamaan.

JOKA PIENESTÄ SUUTTUU, SE TAATUSTI RYVETTYY

Anttikoskesta huomaa, että hän on mediaihminen. Yrittää tyylikkäästi pysyä ulkopuolisena jutussaan, lausua kauniita sanoja ja ajatuksia tarkoitusperistään. Kuvittelee näin välttyvänsä ryvettymästä. Harhaa, on jo ryvettynyt. Yhtä pahasti ellei pahemmin kuin Korhonen aikoinaan. Korhosen puolella oli juridiikka, Anttikoskella ei ainakaan vielä ole takeita siitä. Vaikka arvostettuja oikeusoppineita onkin juttua jo saatu kommentoimaan.

Vaikean ihmisen stigma ei lähde työpiireissä Anttikoskesta enää. Niin kuin ei ole lähtenyt Korhosestakaan.

Mitä Anttikoski aikoo tehdä neljän vuoden pestin päätyttyä valtioneuvoston viestintäjohtajana. Paikkaa laulukuorosta tarjotaan. Vai muuttaako Korhonen Vox Silenti-duonsa trioksi?

Päätoimittajuuksille Anttikoski voi joka tapauksessa sanoa viimeistään nyt heipat. Oikeastihan Anttikoski sanoi heipat medialle jo huhtikuussa 2017. Kertoi tuolloin luopuvansa Helsingin Sanomien päätoimittajuudesta. Omasta vapaasta tahdostaan?! Päätti tuosta vaan jäädä työttömäksi?! Kertoi, ettei media enää kiinnosta?! Oikeesti?!

Kun puolen vuoden päästä, syksyllä 2017, headhunter otti yhteyttä Aamulehden päätoimittajuuden tiimoilta, kiinnostus mediaan heräsi Anttikoskella yllätys yllätys heti. Yllättäen ja pyytämättä aivan kuin se ministeri Jäätteenmäen kuuluisa faksi aikoinaan!

Kun riittävän mielenkiintoinen, hyvin palkattu homma ilmaantui, hupsis, mediakiinnostus roihahti heti täyteen liekkiin! Roihu sen kun jatkuu! Eihän Anttikoski muuten otsikoissa olisi. Vaikea on tätä Anttikosken tarinaa niellä. Median hyvästä yrityksestä huolimatta.

Kysymys taisi olla Hesarissa säästöanttikoskesta. Hesarin taloudellinen tilanne edellytti yhdestä päätoimittajasta luopumista. Kolmeen sijaan jatkoi vain kaksi päätoimittajaa. Anttikosken tilalle ei palkattu ketään. Asia uutisoitiin tyylikkääksi lähdöksi - Anttikoski itse oli päättänyt luopua mediasta. Eihän omat koirat koskaan pure. Siis media median ammattilaista. Muut kyllä purevat. Silloin kun joku nyppii. Ja Anttikoski- ja Korhonen – tyyppiset tyypit nyppiii!

Anttikoski haki ”hyväksyntää” Aamulehden päätoimittajacaseilleen ensin mediasta ja kun ”yleinen mielipide” oli epätäsmällisen ja puutteellisen informaation avulla saatu omalle puolelle, vietiin juttu poliisin tutkintaan. Sen epämääräisen ”jonkun” toimesta.

Nyt Anttikoski kertoo jutun jäävän tähän. Ei halua nostaa jutussa kannetta. Miksi nostaisi, poliisi ja syyttäjä kun huolehtii lopusta "hyvän" alkutyön jälkeen.

OIKEUSOPPINEILTAKIN ON PYYDETTTY "SOPIVIA" KOMMENTTEJA

Vähänkin juridiikkaa tunteva ei lausu sellaista mitä oikeusoppineiden suuhun on tässä jutussa jo ehditty mediassa istuttamaan. Että joku juridiikan ammattilainen lausuisi lehtien puutteellisten ja ristiriitaisten kertomusten perusteella, että kysymys on selvästi työsyrjinnästä. Ei kukaan. Näin on kuitenkin jo kirjoitettu.

Liian monta tekijää on asiassa vailla varmuutta. On vain Anttikosken sana Telanteen ja Aamulehden rekrytoijien sanaa vastaan. Eikä mitään näyttöä siitä kumpi sana on totta. Toivottavasti aika näyttää.

MEDIA HUIJAA "TOPPATAKKIKANSAA"

Case Anttikoskessa on nostettu esille muutama sellainen seikka, jotka pistivät miettimään. Mediassa esitetyllä yritetään tarkoitushakuisesti johtaa ”toppatakkikansaa” , vai pitäisikö sanoa tässä kuumuudessa sandaalikansaa, harhaan. Jutun yhteydessä on jätetty käsittelemättä tai on käsitelty puutteellisesti joitakin oleellisia asioista. Tässä kuusi esimerkkiä niistä.

1. Aamulehden toimitusjohtaja Telanteen on kerrottu sanoneen, että Päivi Anttikoskea ei valittu sen takia, että hän olisi muuttamalla Tampereelle ”hylännyt” perheensä, ja että 10-vuotias lapsi ei pärjää ilman äitiä.

Telanne, vaikka mies onkin, ei ole voinut näin tyhmiä jutella toisen perheasioista, se on selvä. Miksi ihmeessä Telanne olisi kiinnostunut hylkääkö Päivi perheensä vai ei tai pärjääkö Päivin lapsi ilman äitiä vai ei? Jos tällaiset asiat Telannetta kiinnostaisi, hän olisi hakeutunut perhe- ja lapsiasiavaltuutetun hommiin, ei Alma Median toimitusjohtajaksi.

Kyseisillä asioilla ei ole mitään tekemistä Aamulehden päätoimittajuuden kanssa, jonka Telannetta luulisi vain ja ainoastaan kiinnostavan. Sen tajuaa jokainen vähääkään rekrytointiasioihin perehtynyt ihminen. Varmasti muutkin.

Anttikoski ei ole osannut asianosaisena ja pettyneenä ajatella asiaa riittävän kokonaisvaltaisesti. Todellisuudessa kysymys on varmasti ollut vain siitä, miten Anttikoski pystyy sitoutumaan lehden levikkialueen asioihin. Eihän Telannetta voi mikään muu kiinnostaa.

Jos perheen jäämisessä Helsinkiin olisi ollut kysymys ns. hyvästä perhetilanteesta, mikä voisi olla toki toisinkin, niin se olisi Päivin kohdalla tarkoittanut sitä, että hän olisi kaikissa mahdollisissa käänteissä matkustanut perheensä luo Helsinkiin. Edellyttäen, että perhe on hänelle tärkeä. Mikä yleensä on meistä jokaiselle. Minimissään kaikkina viikonloppuina, todennäköisesti myös vähintään kerran keskellä viikkoa, ”pahimmassa” tapauksessa joka ilta. Ei Tampereelle niin pitkä matka Helsinginstä ole. Kuka kehtaa lausua ääneen, että asuminen ei olisi ollut päätoimittajan valinnassa merkityksellinen asia?

Telanne teki kokonaisvaltaisesti ajatellen fiksun päätöksen. Palkkasi lehteensä todennäköisesti sitoutuvamman päätoimittajan kuin mitä Anttikoski olisi ollut. Riski sitoutumisessa oli ulkopuolisen silminkin todella suuri.

2. Aamulehden aiemman päätoimittaja Jouko Jokisen perhesuhteista on jutun yhteydessä annettu erilaista informaatiota.

Useimmissa asiayhteyksissä on kerrottu, että Jokisen perhe ei asunut hänen päätoimittajuuskaudellaan Tampereella. Yhteen mediaan oli päässyt ”pujahtamaan” myös ilmeisen todellinen käsitys asiasta? Perhe asui pääasiassa eri paikkakunnalla, joka on eri asia kuin asua eri paikkakunnalla.

Tässä yhteydessä tulee mieleen, että kokemus aiemmasta päätoimittajasta on myös voinut olla syy, miksi seuraavan päätoimittajan valinnan kohdalla haluttiin painottaa koko perheen asumista Tampereella. Siperialla kun on tapana opettaa. Mikäänhän ei edellytä, että vanhoja linjauksia noudatetaan uuden kohdalla.

3. Vain yhdessä mediassa todettiin, että myös muilta headhuntatuilta miehiltäkin oli tiedusteltu perheen muuttamisesta Tampereelle. Ei yksinomaan Anttikoskelta.

Kielii asianmukaisesta rekrytointiprosessista. Sitä eivät useimmat mediat syystä tai toisesta ole halunneet tuoda julki.

4. Media antoi myös ymmärtää, että Anttikoskelle oli annettu ymmärtää ennen toimitusjohtaja Telanteen tapaamista, että hän olisi ollut ykkösvaihtoehto päätoimittajaksi.

Toimitusjohtajan tapaaminen ei voi olla läpihuutojuttu, miksi Anttikoski Telanteen tapaamisen on mediassa kuvaillut. On itsestään selvää, että lehden toimitusjohtaja haluaa tarkistaa rekrytointiprosessiin alemmalla tasolla osallistuneiden näkemyksen omakohtaisesti. Luoda oman näkemyksensä.

Hulluhan Telanne olisi ollut, jos olisi ottanut mitä alhaalta annetaan. Olihan kysymys lehden päätoimittajasta.

5. Jokaisessa mediassa kerrotaan ilmeisen tarkoitushakuisesti, kuinka Telanne ”hävisi” Lapin kansan päätoimittajuuscasein Johanna Korhoselle. Jutuissa ei mainita Alma Median puolustukseksi, että ko. caseissä Korhonen valehteli Lapin kansan rekrytointihaastatteluissa puolisonsa poliittisen näkemyksen ja sukupuolen. Ymmärrän hyvin, että Telanteen luottamus ”valehtelijaan” meni. Valehtelun paljastuessa harva haluaa rekrytoida valehtelijaa lehden päätoimittajaksi! Harmi Telanteen kannalta, että valehtelu paljastui ns. kielletyissä kysymyksissä, muutenhan Telanne olisi pelastunut. Kerran valehtelija, aina valehtelija, niin Telanne varmasti Korhosen tuolloin arvioi.

Tämä Telanteen käytöstä puoltava seikka on haluttu jättää Korhosesta mediassa puhuttaessa aina mainitsematta. Niin myös case Anttikosken yhteydessä.

6. Mediassa ei ole arvioitu mitenkään Anttikoskea ja päätoimittajaksi valittua Jussi Tuulensuuta. Siis heidän keskinäistä osaamistaan ja pätevyyttään päätoimittajan tehtävässä. Voisiko olla, että Tuulensuu osoittautuisi vertailussa pätevämmäksi ja Telanteen "valinta" oikeaksi?

Kai tämäkin asia olisi muussa tapauksessa otettu esille. Anttikoskihan on ollut koko ajan jutun hyvis ja Alma Median Telanne pahis.

Juttu on mielenkiintoinen. Ja mikä parasta, se jatkuu!

UUDEN VALTAKUNNANSOVITTELIJA VUOKKO PIEKKALAN HAASTATTELU NOSTI HIUKSET PYSTYYN - 5.7.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Valtakunnansovittelijan vertaansa vailla olleessa virantäyttönäytelmässä oli maanantaiaamuna vuorossa vastavalitun Vuokko Piekkalan haastattelu Radio Ylen ykkösaamussa. Jäätävä näytelmä sai jäätävää jatkoa. Tunnelma tiivistyy. Eri tahot, poliitikot ja työntekijäjärjestöt etunenässä, antavat kylmää kyytiä Piekkalan sanomisista.

Haastattelun jälkeen jäätyi moni muukin. Niin paljon outouksia haastatteluun mahtui. Näytelmän loppuhuipentumaa tuskin ollaan vielä nähty.

Haastattelun alussa Piekkala totesi hakeneensa tehtävää, koska hänen oli annettu ymmärtää, että hänellä olisi mahdollisuuksia tulla valituksi virkaan. Tästä voinee johtaa, että hän itse ei ollut ymmärtänyt mahdollisuuksiaan virkaan. Vasta kun hänen annettiin ymmärtää hän ymmärsi hakea. Voisiko tästä johtaa jopa, että Piekkala itse ei olettanut omaavansa riittävää taitoa ja kykyä tehtävän hoitamiseen?

Piekkala totesi haastattelussa haku- ja täyttöprosessin olleen mielestään täysin asiallinen. Ei esittänyt moitteen sanaa. Hänestä oli ok, että ne ketkä valtakunnansovittelijan kanssa toimivat eli työmarkkinajärjestöt, voivat valinnan tehdä. Lain esitöissä on todettu, että valtakunnansovittelijan virkaa täytettäessä kuullaan työmarkkinakeskusjärjestöjä. Huom! Vain kuullaan. Se ei tarkoita, että työmarkkinakeskusjärjestöt valitsisivat valtakunnansovittelijan kuten nyt tapahtui. Kukaan työoikeutta vähänkään tunteva ei voi pitää valtakunnansovittelijan viran täyttöprosessia asianmukaisena.

Piekkalan itsensä kannalta prosessi oli kuulemma ihan tarkoituksenmukainen ja toimiva. Vastaus ei yllättänyt, mutta kuka olisi uskonut Piekkalan lausuvan tämän ääneen. Kun on kysymys omasta prosessista eikö olisi ollut korrektimpaa jättää sanomatta mitään.

Piekkala kertoi myös ymmärtäneensä, että oli kahdesta hyvästä hakijasta tarkoituksenmukaisin henkilö valtakunnansovittelijan virkaan. Huomionarvoista on, että virkaan ei valita tarkoituksenmukaisinta henkilöä vaan sopivin. Outoa puhetta tämäkin juristilta.

Piekkala totesi myös, että koska lain perusteluissa todetaan, että valtakunnansovittelija tekee yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa, edellyttää se luottamusta työmarkkinajärjestöiltä ja sillä perusteli työmarkkinajärjestöjen vahvaa roolia valintaprosessissa. Olisi toivonut Piekkalan kertovan näkemyksensä siitä, miksi lain hengen mukainen valintaprosessi voitiin sivuuttaa eikä sitä miksi lainvastainen valintaprosessi oli hänen mielestään tässä tapauksessa hyväksyttävä. Erikoinen näkemys juristilta, luottamus on tärkeämpää kuin lain asettamat vaatimukset.

Haastattelussa ihmetytti myös se, että Piekkala piti tylsänä sitä, että virkaa hakenut Harri Hietala oli arvioitu Piekkalaa pätevämmäksi ennen kuin Piekkala oli ehtinyt päivääkään hoitaa valtakunnansovittelijan virkaa. Miettiä sopii, mitenköhän tällaisen arvion tekeminen olisi ollut asianmukaisempaa Piekkalan aloitettua viran hoidon. Todellisuudessa Hietalan pätevyyden arvioiminen tapahtui juuri oikeaan aikaan, hetkellä jolloin pätevyyksiä tuleekin verrata eli viran täyttöhetkellä.

Haastattelussa hämmästytti myös se, että vasta nyt Piekkala ryhtyy kertomansa mukaan tutkimaan mitä sovittelijan työ on. Olisi odottanut, että Piekkala olisi ennen tehtävän hakemista selvittänyt mitä työ on eikä vasta sitten kun hän on tullut valituksi. Eiköhän Piekkalan vastauksesta käynyt viimeistään tässä kohdassa ilmi se, että hän haki tehtävää vain, koska tiesi tulevansa valituksi.

Piekkala kertoi haastattelussa hakeneensa virkaa koska se on yhteiskunnallisesti merkittävä ja mielenkiintoinen. Huomio kiinnittyi siihen, että hän ei kertonut haastattelussa hakeneensa tehtävää siksi, koska tuntee ja hallitsee valtakunnansovittelijan tehtäväkentän ja työlainsäädännön tai, että hänellä on vankkaa osaamista valtakunnansovittelijan tehtäväkentästä. Jotakin sellaista, johon Piekkalan valinnan olisi tullut perustua.

Piekkala ilmoitti myös päättäväisesti, että sopimuskierroksen päänavaajaa korkeampia prosentteja on turha tulla häneltä mankumaan. Vuoden vaihteessa sopimusneuvottelukierroksen avannee AKT, joka ei ole pieniin korotusprosentteihin koskaan tyytynyt. Voidaanko Piekkalan sanomisia tulkita myös kääntäen, että päänavaajan korotusprosentteihin on kaikilla mahdollisuus. Jos näin on, niin Piekkalan pakeille tulee olemaan tunkua.

Last but not least, Piekkalan näkemykset nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaerojen kaventamisesta olivat vähintäänkin erikoisia. Piekkala tuntui unohtaneen, että valtaosa työelämässä olevista on kouluttautunut ammattiinsa eikä heillä ole tarvetta, halua tai mahdollisuuksia kouluttautua uudelle ammattialalle ja sitä kautta hakeutua Piekkalan ehdottamalle toisen sukupuolen ”hallitsemalle” ammattialalle. Suurin osa työssä käyvistä on siis jo tehnyt ammatinvalintansa koulutusalan valinnan kohdalla. Työtä ei siis ole valittu Piekkalan mainitsemien työajan, vapaa-ajan, lastenhoitoedellytysten, työterveyshuollon yms. asioiden vaan koulutuksen perusteella. Yhteiskunnan kaikkien toimijoiden, Piekkala mukaan lukien, tehtävä on yrittää poistaa kaikin mahdollisin tavoin vääryydet, jotka liittyvät naisten ja miesten palkkaeroihin.

Piekkala peräänkuuluttaa palkkaeroihin ratkaisuksi segregaatiota. Segregaatiohan saavutetaan vain nais- ja miesvaltaisten alojen samapalkkaisuuden kautta, ei sillä että Piekkala huutaa miehiä hakeutumaan naisvaltaisille aloille ja naisia miesvaltaisille aloille. Kuka mies hakeutuu naisvaltaisille matalapalkka-aloille ilman palkkatason korottamista? Ei kukaan.

Kyllä uudella valtakunnansovittelijalla oli ensimmäisessä haastattelussa kaikki palikat enemmän tai vähemmän kadoksissa. Etten sanoisi enemmän!

PORIN JAZZIN POISPOTKITUN RUOTSALAN MIELIPIDEKÖ SYRJIVÄ - SYRJIVÄÄ VAIN POTKUT! - 19.6.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Porin Jazzin toimitusjohtaja Aki Ruotsalan työsopimus purettiin reilu viikko sitten ennen kuin hän oli edes ehtinyt aloittaa tehtävässään. Porin Jazz lammasteli ja purki Ruotsalan työsuhteen sosiaalisen median ja muutaman julkkiksen Jazzien boikottipäätöksen paineessa.

Kymmenkunta vuotta sitten vuonna 2008 elettiin hyvin samanlaisissa tunnelmissa. Lapin kansan päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen työsuhde purettiin ennen kuin hän ehti aloittaa työssään. Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin tapaus Korhoseen.

Korhonen väitti oikeusprosessissa, että purkamisen syy oli se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. Lapin Kansan toimitusjohtaja kiisti Korhosen syytteen. Hänen mukaansa johtajasopimuksen purkamiseen oli johtanut vakava luottamuspula, joka oli aiheutunut mm. siitä, että Korhonen oli julkistanut sopimuksen ennenaikaisesti, valehdellut puolisonsa poliittisesta toiminnasta, ja jättänyt oikaisematta työhaastatteluissa syntyneen käsityksen puolisonsa sukupuolesta.

Vuonna 2015 korkein oikeus päätyi alemmista oikeusasteista poiketen tulkintaan, että kysymys oli Korhosen syrjinnästä. Korkein oikeus katsoi Lapin kansan silloisen toimitusjohtajan edellyttäneen, että Korhonen olisi kertonut työnantajalle rehellisesti seksuaaliseen suuntautumiseensa ja puolison poliittiseen aktiivisuuteen liittyviä tietoja, vaikka työnantajalla ei ole oikeutta tällaisiin tietoihin.

Merkityksellisintä case Korhosessa oli, että korkein oikeus päätyi tulkintaan, jossa em. potkuihin johtaneet seikat eivät liittyneet työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen eikä luottamuksenkaan kannalta ollut merkitystä työsuhteen ulkopuolisilla seikoilla kuten Korhosen puolison sukupuolisella suuntautumisella ja puolison mahdollisella poliittisella aktiivisuudella.

PORIN JAZZIN CASE RUOTSALA

Eikö case Ruotsalassa potkujen syynä ollut juuri vastaavalla tavalla työsuhteen ulkopuoliset seikat, Ruotsalan mielipiteet. Mielipiteet, jotka eivät millään tavoin liittyneet työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen eikä niitä objektiivisesti arvioiden lie kukaan voi pitää myöskään rasistisina. Siitäkään huolimatta, että Ruotsalan työsuhteen tarkkaa purkuperustetta ei tiettävästi ole tuotu julkisuuteen. On vain kerrottu, että Ruotsalan työsuhde purettiin sen jälkeen kun sosiaalisessa mediassa syntyi kohu Ruotsalan homoseksuaalisuuteen liittyvistä näkemyksistä.

Case Korhosta mukaellen tulee tarkasteltavaksi, liittyykö Ruotsalan esittämät homoseksuaaliset näkemykset Porin Jazzin toimitusjohtajan tehtävän hoidon kannalta työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai voidaanko Ruotsalan näkemysten katsoa muuten olevan sen luonteisia, että Ruotsalan olisi pitänyt johtajasopimuksessa sovitun perusteella ymmärtää, ettei hän voi Porin Jazzin toimitusjohtajana esittää sen luonteisia näkemyksiä homoseksuaalisuudesta kuin mitä hän oli haastattelussa todennut, ja että sellaisten kertominen horjuttaisi luottamusta, jota häneltä toimitusjohtajana odotettiin.

Oleellista tässä lie on se, onko siis em. tyyppisistä seikoista todettu jotakin johtajasopimuksessa. Jotakin sellaista, että Ruotsalan olisi tullut tietää, ettei hän voi ottaa ottaa kantaa tietynlaisiin yhteiskunnallisiin asioihin Porin Jazzin toimitusjohtajana toimiessaan. Tuskinpa. Koska kaikesta pätellen Ruotsalan sanomisista syntynyt kohu tuli Ruotsalalle itselleen täytenä yllätyksenä.

POTKUJEN TAUSTALLA RUOTSALAN MIELIPIDE - SYRJINTÄÄ?

Voiko Ruotsalan työsuhteen purkuperuste olla laillinen? Yhdenvertaisuuslaki kun kieltää syrjinnän mielipiteeseen johtuvasta syystä. Jos Korhosta syrjittiin niin case Ruotsala vaikuttaa tämän hetkisillä tiedoilla selvemmältä. Selvemmältä syrjinnän kannalta, koska potkut perustuivat yksinomaan Ruotsalan esittämiin mielipiteesiin. Lisäksi mielipiteisiin, joiden on vaikea katsoa olevan merkityksellisiä työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamisen kannalta. Jollaisia niiden tulisi olla, jotta syrjintää ei olisi, ja potkut olisivat lailliset.

Avataan vielä hieman Ruotsalan mielipiteitä. Hän EI ole todennut suhtautuvansa kielteisesti homoseksuaalisuuteen tai homoihin. Mikä sitten oli Ruotsalan suurin synti? Se, että hän EI suhtautunut kielteisesti homoseksuaalien käyttämiin eheyttämishoitoihin. Voiko tällainen olla missään tehtävässä työsuhteen irtisanomisperuste? Käsittämättömän vaikea uskoa, että olisi! Eheyttämishoitoihin myönteisesti suhtautuminen kun tarkoittanee sitä, että jos joku homoseksuaali ikinä haluaisi kokeilla eheyttämishoitoja, hänellä olisi siihen mahdollisuus. Kai hänellä siihen halutessaan myös olisi oikeus!

Vaikea on myös kuvitella, että tämän kaltaisella mielipiteellä voisi olla vaikutusta Porin Jazzin toimitusjohtajan tehtävien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tai olisi Ruotsalan Porin Jazzin kanssa tekemän johtajasopimuksen vastainen. Tai olisi syrjivä. Mitä siis edellytetään, jotta potkut olisivat lailliset.

Pori Jazzin operatiivinen johto ja henkiöstö on twiitissään viestinyt irtisanoutuvansa kaikesta syrjinnästä ja eriarvoistavasta ajattelusta. Jokainen voi arvioida syrjikö johto esittämästään huolimatta Ruotsalaa, kun ei hyväksynyt hänen näkemyksiä homoseksuaalisuudesta.

AJOJAHDISTA AJOLÄHTÖ?

Ulkopuolisen silmin kaikki Ruotsalan ympärillä tapahtunut vaikuttaa ajojahdilta, joka johti ajolähtöön. Käärmettä ajettiin pyssyyn. Käärmeestä lie voi puhua, kun Ruotsalalle vaadittiin potkuja tahoilta, joka ei ymmärrä juridiikasta mitään.

Ajojahtiin viittaa erityisesti se, että Ruotsalan ei annettu mediassa oikaista asiassa esitettyjä virheellisiä tietoja, hänen pyynnöistään huolimatta. Miksi ihmeessä? Olisihan virheiden oikaisulla Ruotsala todennäköisesti välttynyt potkuilta. Sitä media ei halunnut. Media halusi potkuja. Miksi ihmeessä? Syrjikö myös media?

OIKEUSPROSESSI EDESSÄ?

Toivon oikeusprosessia ellei potkuja peruta, siitäkin huolimatta, että oikeusprosessista voi tulla pitkä ja raskas Ruotsalan kannalta. Ihan vain siitä syystä, että sosiaalisessa ja muussakin mediassa alettaisiin kunnioittamaan kaikenlaisia mielipiteitä. Ei vain yhden, mediassa äänekkäimmin meuhkaavan porukan mielipiteitä. Jotta nämä meuhkaavat massat saisivat tuta, että myös toisenlaisten kuin heidän omanlaisten mielipiteiden esittäminen on hyväksyttävää.

Vaikuttaa kuin sosiaalisessa mediassa huutajat olisivat unohtaneet, että Suomessa on mielipiteen vapaus. Kaikenlaisten mielipiteiden vapaus. Vapaus on jopa turvattu, ei vähemmässä kuin perustuslaissamme "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Miksi toivon oikeusprosessia. En siksi, että olisin samaa mieltä Ruotsalan kanssa hänen esittämistä mielipiteistä. En. Oikeasti en ole hänen mielipiteistään mitään mieltä. Yksi, koska en tunne homoseksuaalisuutta. Kaksi, koska en tunne homojen eheyttämishoitoa ja sen vaikutuksia. Kolme, koska en tunne tiettävästi yhtään homoa, joka olisi eheyttämishoitoa saanut enkä myöskään ketään, joka olisi eheyttämishoitoja antanut. Viisi, veikkaan, etteivät useimmat, jotka Ruotsalan potkujen perään sosiaalisessa mediassa huusivat, tienneet myöskään mitään eheyttämishoidoista.

Olen aina pitänyt Porin Jazzista, arvostanut kyseistä jazzfestivaalia, ja olen useita kertoja siellä tästä syystä myös käynyt. Yksi asia on nyt kuitenkin varmaa, tänä kesänä en Jazzeihin mene. Case Ruotsalasta johtuvasta syystä boikotoin Jazzeja. Uskon, että bokottiin yhtyvät samasta syystä monet muutkin. Meitä voi olla paljon enemmän kuin niitä, jotka tämän hullunmyllyn saivat aikaiseksi? Tämän joukon selviämistä ei tarvitse kauan odottaa.

Toivottavasti ei myöskään sitä, miten case Ruotsala jatkuu. Jotenkinhan sen on pakko jatkua!

OAJ SYYLLISTÄÄ PÄÄKAUPUNKISEUTUA "HERRASMIESSOPIMUKSESTA" - OMASTA MALLISTAAN! - 12.3.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Oaj:lta ei keinot lopu. Se syyllisti Espoota, Helsinkiä ja Vantaata lastentarhanopettajien palkkojen ”herrasmiessopimuksesta” heti kun kuntapöydässä palkkarahat oli jaettu. Syyllinen lastentarhanopettajien alhaisille palkoille piti löytää toisaalta vaikka oaj itse oli unohtanut palkkaneuvotteluissa lastentarhanopettajat.

Menettelyllään oaj osoitti lastentarhanopettajajäsenistönsä paikan ja arvon. Tulevat kaukana muun jäsenistön perässä. Todella kaukana, aloitettiinhan lastentarhanopettajien palkkakeskustelut vasta sen jälkeen kun rahat oli käytetty muiden ammattiryhmien palkkoihin.

Pääkaupunkiseudun työnantajapuoli ja muutkin tahot ovat ihmetelleet, miksi lastentarhanopettajien palkkakuoppaa ei oaj ottanut esille sopimusneuvotteluissa vaan vasta sopimusneuvottelujen jälkeen.

Vastauksen tietävät kaikki työmarkkina-asioihin ja oaj:n toimintatapoihin perehtyneet. Kerrotaan se nyt lastentarhanopettajille itselleenkin ja muille asiasta kiinnostuneille.

Oaj oli luvannut edustamilleen lastentarhanopettajille ennen sopimusneuvottelujen alkamista ”maat ja mannut”. Tuttu tilanne järjestöissä ennen työmarkkinaneuvottelukierroksen alkamista. Kaikille luvataan kaikkea.

Oaj jatkoi kuitenkin vuosikymmeniä jatkunutta tyylilleen uskollista menoa, eikä huolehtinut lastentarhanopettajien palkoista vaan keskitti voimansa muuhun opetushenkilöstöön. Ja siitäkös alkoi uhka oven käymisestä. Ei lastentarhanopettajat oaj:ta vähällä päästänyt. Kyllä he muillekin järjestöille kuin oaj:lle kelpaavat. Ei sieltä vähempää voi saada.

Niin oli oaj pakotettu iltalypsylle. Kuntatyönantajien pöydästä oli eväät jo syöty. Niinpä kohteeksi valittiin pääkaupunkiseudun työnantajia, Espoo Helsinki ja Vantaa. Seuraavaksi mietittiin oaj:lle sopiva tyyli. Ala-arvoinen totta kai. Muiden syyllistäminen vaikka syyllinen löytyi kun katsoi peiliin.

Eikä siinä kaikki. Toinenkin syyllinen löytyy. Hyvänä kakkosena Kuntatyönantajat (KT). Silläkin olisi ollut vuosikausia mahdollisuus hoitaa naisvaltaisten korkeasti koulutettujen matalapalkka-alojen palkat kuntoon. Karvan yli 2000 euron palkka korkeasti koulutetuille lastentarhanopettajille on pilkkaa. Muitakin pilkankohteita löytyy.

Lastentarhanopettajien palkkojen ”herrasmiessopimuksessa” on ollut kysymys oaj:n ja KT:n, ei Espoon Helsingin ja Vantaan välisestä ongelmasta. Onhan molemmilla tes-neuvotteluosapuolilla ollut tieto pääkaupunkiseudulla pitkään jatkuneesta lastentarhanopettajien vaikeasta rekrytointitilanteesta. Asian korjaamiselle ei kumpikaan neuvotteluosapuoli ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta. Vuosiin. Toisaalta helppo ymmärtää miksei KT ole asiasta huolehtinut. Opetushenkilöstön palkkaneuvottelut ovat menneet vuosikaudet täysin oaj-vetoisesti, KT on vikissyt kun oaj on vienyt.

Oaj toivoo, että Espoon, Helsingin ja Vantaan ”herrasmiessopimuksen” esiin ottamisella kaupungit päätyvät maksamaan lisäliksaa, jolla lastentarhanopettajat lepytetään. Vaikea uskoa, että oaj:n toive toteutuu. Jos näin kävisi muut korkeasti koulutetut naisvaltaiset matalapalkka-alat rymistelevät samoin vaatimuksin perässä. Niiden kohdalla korotukista olisi vaikea kieltäytyä jos lastentarhanopettajat korotuksen saisivat. Kun paholaiselle antaa pikkurillin, se vie koko käden. Oaj:llehan tunnetusti mikään ei riitä.

Oudointa oaj:n avaamassa keskustelussa on se, että se syyllistää Helsingin, Espoon ja Vantaan sen itsensä käyttämästä toimintamallista. Visioidaanpa kuvitelma, jossa Helsinki päättäisi korottaa lastentarhanopettajien palkkaa 200 eurolla oaj:n viime viikolla masinoiman härdellin seurauksena. Hattu kourassa oaj lähtisi tämän tavoitteen saavutettuaan Espoon ja Vantaan pakeille vaatimaan vastaavaa korotusta samaa työtä tekeville lastentarhanopettajille. Kuvitelma jatkuu. Oaj saisi korotettua myös Espoon ja Vantaan palkat Helsingin tasolle. Seuraavaksi se lähtisi vaatimaan vastaavaa korotusta muun Suomen lastentarhanopettajien palkkoihin. Kuvitelma jatkuu. Ja onnistuisi siinäkin. Lopputuloksena olisi yhdenmukaiset palkat koko Suomessa. Ei vain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.

Todellisuudessa tämä kuvitteellinen esimerkki on oaj:n toimintamalli, pyrkiä yhden päänavauksen kautta hiostamaan kaikkia työnantajia ja samaan yhdenmukaiset palkat koko Suomessa. Ihan vain siksi, koska sen sen jäsenistöä on ympäri Suomea samoissa tehtävissä. Kun tavoitteeseen on päästy, lähdetään uudelle kierrokselle uudella päänavauksella Helsingistä tai jostain muualta. Oaj painaa täysillä myös sopimuskauden aikana. Sen toimintamallina on saada ensin yksi työnantaja suostutelluksi korottamaan palkkoja, joilla vain taivas on kattona. Sitten vaatia korotusta toisilta saamaansa pääavausta malliesimerkkinä käyttäen. Uskokaa tai älkää, näitä kierroksia on käyty useita vuosien saatossa ja juuri esitetyllä oaj:n kierolla taktiikalla.

Kieroilulla ja muiden syyllistämisellä on aina ollut paikka oaj:n sydämessä. Kerran roisto, aina roisto. Oaj:n toimistossa viime viikolla keksitylle idealle syyllistää Helsinki Espoo ja Vantaa nauretaan varmasti vielä tälläkin viikolla makeasti.

Toivottavasti lastentarhanopettajien työnantajat tajuavat mistä oaj:n toimissa on kysymys ja jättävät palkkaneuvottelut keskustasolle siihen asti kunnes kallis KT:n pakkojäsenyys puretaan ja saavat oikeuden itse neuvotella henkilöstönsä palvelussuhteen ehdoista kaikilta osin eikä vain palkankorotuksista. Miksi maksaa toisaalle ja tehdä likainen ja kallis työ itse.

KUNNILLA PITKÄ PINNA! KEPIN JA PORKKANAN SIJAAN KALLIS KUNTATYÖNANTAJIEN PAKKOJÄSENYYS! - 7.3.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Kunnilla ja kaupungeilla on ihmeen pitkä pinna niitä työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa edustavan Kuntatyönantajat ry:n, kotoisammin KT:n kanssa. Kunnat taas kerran ottavat, mitä KT niille neuvottelupöydältä tiputtaa. Ei mitään muruja vaan mittavat palkankorotusprosentit ja kalliit sopimusmuutokset.

KT:n johtaja Markku Jalosen on toistellut kerta toisensa kuinka neuvottelut olivat tälläkin kerralla erittäin vaikeat. Ei kai sitä muulla tavalla kehtaa kertoa itsensä neuvottelemista muita aloja suuremmista palkankorotuksista.

Sama ”Jalosen laulu” on muuten kuultu joka kerta kun kuntien työ- ja virkaehtosopimuksista on hänen toimestaan sovittu. Yli 10 vuoden ajan. ”Jalosen laululla” yritetään tehdä neuvottelutuloksesta kunnallisten työnantajien silmissä hyväksyttävä ja halutaan osoittaa omien neuvottelutaitojen erinomaisuus.

Mieluusti olisi kuulut tällä kerralla toisenlaisen ”Jalosen laulun”. Laulun joka olisi viestinyt pahoittelut siitä, että parempaan ei pystytty. Ammattijärjestöt veivät tälläkin kerralla voiton neuvottelutaidoissaan. Harmittaa kuntien puolesta. Niiden talous olisi edellyttänyt maltillisempaa tulosta. Erityisesti kun muistaa, että kuntien kassoissa nousukausi näkyy aina viiveellä.

Kunnissa on viime vuosina toteutettu mittavia säästöjä henkilöstömenoissa. Humauksessa Jalonen vaihtoi säästöt kallisiin palkankorotuksiin ja muihin parempiin palvelussuhde-etuisuuksiin. Näihin muihin etuisuuksiin muuten piilotetaan vielä kalliimmat korotusprosentit. Hinnan arvioiminen niille kun on vaikeaa, tilastoja kun ei ole niihin vaikuttavista tekijöistä käytettävissä. Tällä kierroksella esimerkiksi siitä kuinka monta palkallisista lisäpäivää tilapäisen hoitovapaan sopimusmääräysten muuttaminen ja palkallisen isyysvapaapäivien lisääminen kunnille tulee kustantamaan.

Julkisuudessa Jalonen on kertonut neuvottelutuloksen olleen jatkumo ns. yleiselle linjalle. Sille minkä teknologiateollisuus loppusyksystä aloitti. Neuvottelutulosta ei hyvällä tahdollakaan saa ”yleisen linjan” jatkumoa. Kustantaahan neuvottelutulos kunnille 3,5 % plus muut lisäetuudet, muiden sopimusalojen työnantajille korotusten ollessa 3.2 %. Ero vaikuttaa pieneltä, mutta kun se kertaantuu joka kuukausi noin 400.000 kunnan työntekijän palkoissa sivukuluineen ja mm. sijaisten palkkauskulujen lisääntyessä palkallisten vapaiden laajentuessa, on vaikutus tuntuva.

Kun päälle lisätään vielä tuloksellisuuskertaerä ja muut uudet lisäedut, joutuvat kunnat miettimään mistä rahat. Käsittämätöntä sooloilua KT:ltä erityisesti tilapäisen hoitovapaan laajentaminen koskemaan alle 12-vuotiaan sairaan lapsen hoitamista työsopimuslaissa todetun alle 10-vuoden sijaan. Uusissa kuntasopimuksissa tuplattiin myös isyysvapaan palkallisuus. Muissa kuin kuntapuolen sopimuksissa palkallista isyysvapaata ei lie missään edes tunneta. Miksi kunnissa alettiin muutama vuosi sitten tässäkin sooloilemaan ja sooloilua jatketaan? Vaikuttaa kuin KT haluaisi tarkoituksellisesti huonontaa kuntatyönantajien imagoa jakamalla kaikenlaista sellaista hyvää mitä muiden alojen sopimukset eivät tunne. Näyttää ikään kuin kunnissa pääasia olisi laajat ja moninaiset palkalliset vapaat, ei työn tekeminen. Vaikuttaa kuin Jalonen toimisi edelleen ammattijärjestön leivissä. Puskeeko Jytyn puheenjohtajuus vieläkin ulos? Vastuullisesta työnantajatoiminnasta ei Jalosta voi menneiden vuosien perusteella ainakaan ihailla.

Kertaerän naamioiminen tuloksellisuuserän muotoon on sekin outoa. Yritys tehdä ”tuloksellisuus”-sanalla kertaerästä hyväksyttävämpi. Mistä tuloksellisuudesta kertaerän kohdalla on kysymys, kun se maksetaan kaikille työntekijälle, laiskoillekin. Jalonen näyttää kuvittelevan, että neuvottelutuloksen analysoimiseen ei riitä kenenkään KT:n ulkopuolisen ymmärrys. Kertonee vain Jalosen omasta ymmärryksestä. Eikä yhtään mairittelevasti.

Muita aloja kalliimpi kuntasopimus ei toteudu nyt ensimmäistä kertaa. KT:n ruoriin astuessaan Jalonen avasi vuoden 2008 neuvottelukierroksen päätä huimaavalla tavalla yksityissektorin nenän edestä. Kuntasektorilla saavutettiin ensimmäisenä neuvottelutulos. Korotusprosentit olivat huimat. Ja EK antoi Jalosen tuta julkisuudessa. KT:n oma henkilöstökin haukkoi henkeään. Vastaavaa kuntapuolen avausta ei oltu aiemmin koettu. Eikä ole sen koomin nähty. EK:n opetus meni kerralla perille. Perimmäisenä syynä Jalosen toimintaan lie hänen julkisuushakuisuutensa. Vaikka senkään perusteella neuvottelukierroksen avausta ei kukaan arvannut Jaloselta odottaa. Sopimuksen sisältöä ja korotusprosentteja tärkeämpää on Jaloselle ollut paistattelu toimittajien salamavalojen räiskeessä.

Yksityissektorilla tällaiselle neuvottelijalle olisi sanottu heti – vaihtoon! Jalosen annetaan porskuttaa. Kukaan ei tunnu kyseenalaistavan hänen asemaansa. Suuret kaupungitkin ovat olleet hiljaa. Kuinka kauan?

LOMARAHALEIKKAUKSIAKO EI MUKA KOMPENSOITU?

Kuntapuolen neuvottelukumppaniosapuolet pelasivat tälläkin kerralla julkisuuden kannalta hienosti yhteen. Neuvottelutulos ”verhoiltiin” taas kerran muotoon, jossa kukaan ei näyttänyt heittäneen pyyhettä kehään. Todellisuudessa Jalonen näin kuitenkin teki. Ammattijärjestöjen neuvottelijat pääsivät pyyhkimään neuvotteluhikensä Jalosen lomapyyhkeeseen.

Jalonen väittää tiukasti, että viime neuvottelukierroksella sovittuja lomarahaleikkauksia ei neuvottelutuloksessa kompensoitu. Tyhmempikin tajuaa, että tuloksellisuuskertaerä on kompensaatiota lomarahaleikkauksista.

KT toimi viime neuvottelukierroksella harkitsemattomasti ulottaessaan lomarahaleikkaukset päättyneen sopimuskauden ulkopuolelle. Tästä seurasi, että leikkaukset nostettiin ammattijärjestöjen toimesta uudelleen pöydälle pitkään jatkuneen nousukauden vuoksi. Koskivathan leikkaukset myös tulevaa sopimuskautta. Jalosen kasvojen säilyttäminen edellytti lomarahakompensaation kieltämistä ja kertaeräkortin ottamista käyttöön. Ihan vain hämäysmielessä.

Jalosen perustelut korkeammista korotusprosenteista muita aloja pidemmällä sopimuskaudella (2v 2 kk kun muilla 2v) on myös täyttä soopaa. Sillä voi perustella vain jos tietää alkamassa olevan sopimuskauden päättymistilanteen taloudelliset olosuhteet ja sitä seuraavan sopimuskauden neuvottelutulokset, palkankorotusprosentit. No eihän sitä koskaan tiedä josko Jalonen omaa selvännäkijäkyvyn ja tietää jo nyt vuoden 2020 neuvottelutulokset.

Leikitään yksinkertaista ja täysin mahdollista tilannetta, jossa vuoden päästä alkaa syvä ja pitkä lama, joka jatkuu vuoden 2020 alkuun asti. Alat, joiden sopimukset päättyvät kuntasopimuksia aikaisemmin pääsevät neuvottelemaan palkkojen alentamisesta kuntia paria kuukautta aiemmin kuntasektorin porskuttaessa näitä aloja korkeammilla palkoilla pidempään. Jalonen on perusteluissaan lähtenyt olettamuksesta, että seuraavalla sopimuskierroksella palkat nousevat. Eikä auta vaikka nousisivat, jos kuntasektorin palkkoja korotetaan silloinkin muita korkeammin prosentein. Tämä osoittaa, että sopimuskauden pituus on merkityksetön ja palkankorotusprosentit korotus-/alentamisajankohtineen kaikkein merkityksellisimmät. Turha yrittää muuta väittää.

KUNTASOPIMUSTEN MUITA KORKEAMPIA PALKANKOROTUSPROSENTTEJA "APINOITIIN" VÄLITTÖMÄSTI

Ei ehtinyt Jalosen kynän muste sopimuspapereissa kuivahtaa kun yksityisen puolen sopimuksettomassa tilassa olevat ammattijärjestöt lähtivät apinoimaan kuntapuolen muita aloja korkeampia korotusprosentteja. Useita lakon uhkia syntyi välittömästi kuntien neuvottelutuloksen synnyn jälkeen. Ns. yleinen linja ei enää riittänytkään.

Jalosen toimet aiheuttivat muille sopimusaloille syksyn prosentteja kovemmat korotuspaineet ja sovittelijoille lisätyötä. Jalonen ei näytä pääsevän irti sooloilustaan millään neuvottelukierroksella. Päästävätkö kunnat irti sooloilevasta Jalosesta?

KUNTIEN PAKKOJÄSENYYS KT:SSÄ EI TÄTÄ PÄIVÄÄ

Kukaan ei ole koskaan kertonut miksi KT:n jäsenyys ei voisi toimia samalla tavalla kuin EK:n ja ammattijärjestöjen jäsenyys. Vapaaehtoisuuden pohjalta. Suomalaiseen demokratiaan ei kuulu pakkojäsenyys vaan valinnan vapaus. Vapaus valita edustajansa, jollei olla tyytyväisiä edustajien toimintaan. Menettelyllä turvataan edustajan toimiminen edustettavien edun mukaisesti ja haluamalla tavalla.

Kunnilla ei ole nykyisin minkäänlaista keppiä eikä porkkanaa KT:n toiminnan suhteen. Toimi KT niin tai näin, jäsenmaksut on kuntien maksettava. Toisin kuin esimerkiksi Kuntatyönantajien kyljessä toimivan Avaintyönantajat Avainta ry:n jäsenyhteisöillä, osakeyhtiöillä, muut yhteisöillä ja säätiöillä, joissa kunnilla tai kuntayhtymillä on määräysvalta. Niille Avainta jäsenyys on vapaaehtoista. Voivat halutessaan kuulua Avaintaan, EK:hon tai ei mihinkään. Miksei vastaava valinnanvapaus toimisi kuntien kohdalla? Toimiihan se erinomaisen hyvin myös KT:n emoyhdistyksen, Suomen kuntaliiton kohdalla erinomaisesti.

KT:stä säädetty laki tuli voimaan 1970, jossa todettiin KT:n silloisen edeltäjän Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan neuvotteluvastuu kuntien henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksista ja mitä lysti kunnille maksaa. Vielä epävarmuuden aallokossa kelluville maakunnille KT on puuhastellut viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa vastaavanlaista pakkojäsenyyttä. Oman olemassa olonsa vahvistamiseksi.

Kuntien KT:n pakkojäsenyyttä olisi korkea aika tarkastella uudelleen. Antaa kunnille mahdollisuus valita mistä virka- ja työehtosopimusneuvottelut ostavat. Jos KT:n palvelut ovat laadukkaita, hinta-laatusuhde kohdallaan, ei lie pelkoa siitä, etteikö KT:n palvelut kelpaisi kunnille ilman pakkojäsenyyttäkin. Laadukkuuden ja hinnan arviointimahdollisuus olisi tätä päivää.

Suurilla kaupungeilla on muuten jo nykyisin niin laaja oma asiantuntemus henkilöstöasioissa, että KT:n pakkojäsenyys ja sen tarjoamat palvelut ovat niille täysin turhia. KT turha rahanreikä.

Esimerkiksi Helsinki ei tarvitse KT:tä missään. Helsingin kaupungin ja KT:n organisaatioissa työskennelleenä uskallan näin väittää. Helsinki on kustantanut itse oman laajan asiantuntemuksensa ja osaamisensa henkilöstöasioissa. Miksi sen pitäisi maksaa jostakin mitä ei tarvitse? Muiden suurien kaupunkien ja kuntien kohdalla itseriittoisuus on varmasti samaa luokkaa.

Tilanne on jopa päinvastoin. KT tarvitsee Helsingin asiantuntemusta ja osaamista sopimusten kehittämistyössä. KT:n eri työryhmissä suurtenkaupunkien edustajat ovat tuttu näky.

Outoa KT:n kuntien edustamisessa on se, että kunnat eivät voi vaihtaa edes KT:n neuvottelijoita, ei johtoa eikä asiantuntijoita halutessaan muutosta. KT:n henkilöstön palkkaa Suomen kuntaliitto, KT:n emoyhdistys. KT on naamioinut oman toimintansa sellaisen erityisosaamisen laatuiseksi, että sen toimintaa valvova valtuuskunta toimii Jalosen toiminnan kumileimasimena. Kaikki menee läpi mitä valtuuskunnan pöydälle Jalonen tuo. Eripuraa ei ole valtuustosta vuosien saatossa kuulunut.

KT:n on helppo jatkaa samalla tyylillä, vaikka kunnat olisivat kuinka tyytymättömiä sen toimintaan. Silloinkin KT:hen tulee kuntien rahaa ovista ja ikkunoista. Eikä vastuu paina kun vastuuta ei ole. Mikään kunta ei voi käytännössä pistää Jalosen päätä pölkylle. Haluavia varmasti olisi.

Toiveena monessa kaupungissa ja kunnassa olisi, että saisivat päättää käyttävätkö KT:n palveluita, hankitaanko ne jostakin muualta, onko osaamista kenties omasta takaa vai hankitaanko osaamista itselle. Vaihtoehtoja on maailma täynnä. Ja rahaakin käytettävissä KT:n jäsenmaksun verran.

Pelko KT:n monopolin purkamisesta on muuten leijunut vuosikymmeniä KT:n toimiston ilmassa. Vaikka KT otti käyttöön Kuntatyönantajat –nimen ei se uskaltanut avata lakia ja muuttaa nimeään lakiin. Tästä syystä Kunnalliset työ- tai virkaehtosopimukset allekirjoittaa edelleen Kunnallinen työmarkkinalaitos. Pelko kuntien pakkojäsenyyden avaamismahdollisuudesta oli siinäkin yhteydessä valtava peikko. KT tiedostaa, että sen toimintaan ollaan laajalti tyytymättömiä. Haloo, miksei oltaisi. Kun kerran Alkonkin monopolia ollaan purkamassa, niin miksi KT:n kohdalla siitä ei edes puhuta.

Jalosen harjoittama sooloilu neuvottelutoiminnassa on vertaansa vailla. KT:n toimiston henkilöstön kiusaamistapaukset ovat myös laajalti tiedossa. Kaksi pitkään KT:ssä toiminutta henkilöä sai täysin perusteettomasti ”Jalosen kenkää” johtajuuden alkuaikoina. Caseillä laitettiin jäljelle jäävä henkilöstö hiljaiseksi. Jalonen näytti miten hän toimii jos naama ei miellytä. Aikaisempien johtajien kanssa ei kummallakaan poispotkitulla ollut pienintäkään ongelmaa. Huhujen mukaan vastaavanlaisia casejä löytyi jo Jalosen Jytyn puheenjohtajuuden ajoilta Jytyn toimistosta. Kumpikin em. case maksoi KT:lle, käytännössä kunnille, noin 200.000 euroa. Toisessa henkilö ”ostettiin” hiljaiseksi, toisessa oikeudenkäyntikulut korvauksineen nousivat reippaasti yli 200.000 euron.

Mielenkiintoista olisi tietää miten KT:n valtuuskunta reagoi kuntien jäsenmaksurahojen kyseisiin käyttökohteisiin. Asia taidettiin hoitaa kaikessa hiljaisuudessa toimiston sisällä eikä valtuuskunta tullut koskaan caseistä tietoisiksi. Julkisuutta ei Jalonen näissä tapauksissa kaivannut. Olisiko vihdoin aika nostaa Jalosen toimet kokonaisvaltaisesti keskusteltaviksi? Onhan kysymys kuntien henkilöstöasioiden merkittävimmästä edunvalvojasta ja edustajasta ja sen oudosta henkilöstöasioiden toimintatavoista.

HOITAJIEN SYMPATIAKORTTI ON KULUNUT, TUNNISTETTU JA LOPPUUN KÄYTETTY! - 6.2.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Vinha veikkaus, hoitajien sympatia-keräykselle on tulossa raja vastaan. Järkyttävää luettavaa vuosi toisensa jälkeen hoitajien itsekkäät, ahneet jopa härskit toimintatavat työ- ja virkasuhde neuvotteluissa. Siis ei vain tänä vuonna. Oli kapula kenen tahansa Tehyn tai Superin puheenjohtajan kädessä, meno on aina sama.

Uhkailu ja hoitajien kiireestä jauhaminen. Koomisinta kaikkien hoitajien työn jatkuva kehuminen. Kuinka pyyteettömästi, asiantuntevasti, joustavasti, epäitsekkäästi … hoitajat tekevät työnsä. Jos hoitovirhe sattuu niin se on aina kiireen ja työnantajan syytä – aina ja iankaikkisesti! Miksei pj:t puhu totuuden mukaisesti. Hoitajien joukkoon mahtuu myös rahasta työtään tekeviä, ei asiansa osaavia, joustamattomia, itsekkäitä …. hoitajia. Ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin.

KUKA LOMARAHOJA MUISTAA SITÄ TIKULLA SILMÄÄN

Tänä vuonna kunta-alan neuvotteluissa vedettiin härskiyden pohjat. Tehy ja superilaiset etunenässä vaativat, että viime sopimusneuvotteluissa yhteisesti sovitut lomarahaleikkaukset tulisi palauttaa. Perusteluna nousukausi. Ihan sama kuin työnantaja vaatisi korotettuja palkkoja seuraavalla sopimuskaudella takaisin jos laskusuhdanne alkoi kesken edellisen kauden.

Kuka lomarahaleikkauksia muistaa sitä tikulla silmään. Koska molemmat silmät ovat jo tähän asti katsoneet omaan napaan, voitaneen puhua yksisilmäisen toiminnan muuttumisesta sokeaksi. Tehyn ja Superinkin vauhtisokeudesta on voitu puhua jo vuosikymmenet. Erityisesti vuonna 2007, jolloin Tehy toteutti pakkokeinoista julmimman, joukkoirtisanoutumisen. Keinoja kaihtamatta ovat hoitajat aina toimineet. George Malmstenin laulun sisar on muuttunut hennosta ronskiksi, hymyävä katse tiukaksi ilmeeksi, lohdutus selän muille kääntämiseksi … Jollei joku muista tätä laulua ja sen vuosikymmenten takaista hoitajaa niin tässä mieleenpalautus ”Luo sairaiden käy sisar hento valkoinen, Hän hymyävän katseensa suopi, lohtua tuopi ain. Ystävää niin ihmeen hellää lempeää, Ei maailmassa varmaan oo toista, meille mi loistaa vain.”

Ay-liike pitää kiinni menneen maailman toimintatavoistaan ja päästää vielä viimeiset epätoivoiset rykäyksensä ulos, lakot, mielenilmaukset, ylityö- ja vuoronvaihtokiellot ….jäsenmäärien hiipuessa. Liike on pakotettu uusiutumaan. Vaihtoehtona on ay-tarun loppu.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei näy merkkiäkään ay-liikkeen perään kuuluttamista heikomman ja sorretun asemasta huolehtimisesta oman maan tasolla, saati siten globaalisti. Kaikki ”tuutit” huutavat yhteen ääneen jatkuvan keskustelun, yhteisymmärryksen, yhteisten näkemysten, heikomman aseman turvaamisen yms. perään. Samaan aikaan hoitajat tuijottavat vain omaan palkkaansa.

Kun nousukausi on kiistatta alkanut, voidaan lomarahaleikkaukset toki poistaa tulevilta vuosilta (2018-2020) meneillään olevissa neuvotteluissa, mutta samaan kustannusraamiin niiden pitää mahtua kuin muidenkin sopimusalojen tähänastiset korotukset. Eikä ylimääräisinä kuten hoitajat nyt vaativat. Ja luonnollisesti tulee myös korottaa kuntasektorin sosiaalimaksut entiselle tasolle. Sosiaalimaksujen alennuksillahan kompensoitiin lomarahaleikkauksia. Fair play!

Lomarahaleikkausmenetykset ovat joidenkin laskelmien mukaan olleet käteen jäävässä palkassa vain muutamasta eurosta muutamaan kymppiin kuukaudessa koko vuodelle tasoitettuna sosiaalimaksujen alennukset huomioon otettuna. Oudoksuntaa herättää, että Tehy ja Super eivät ole tuoneet toisenlaisia laskelmia julkisuuteen. Pelkän yksisilmäisen vaatimuksen kompensaatiosta. Fakta puuttuu todellisista menetyksistä. Osoitetaanko vaatimuksella vain jäsenistölle, että ollaan puheenjohtajapelissä luvattujen sanojen mittaisia.

HOITAJIEN SYMPATIAKORTTI ON KULUNUT, TUNNISTETTU JA LOPPUUN KALUTTU

Milloin kansa tajuaa, että hoitajat vievät vuodesta toiseen sen ylimääräisen, minkä pitäisi tulla jakoon muille kuntasektorin matalapalkka-aloille. Esimerkiksi sosiaalitoimessa työskenteleville. Yhtään eivät häviä työssään elämän ja kuoleman kysymyksissä ja kiireessä hoitajille. Mikseivät he lähde barrikaadeille? Kyllä heilläkin olisi sympatiakortti käytettävissä. Hoitajilla se on jo kulunut ja tunnistettu, loppuun käytetty! Sossutädeillä sentään tuore ja energinen.

Vain sympatiakorttia vilauttamalla hoitajat ovat uskaltaneet pokkuroida vuodesta toiseen. Kansan sympatiat on sillä voitettu vuosikymmenet puolelle. Kysymys on enää siitä, voitetaanko tänäkin vuonna, kun mikään ei hoitajille koskaan riitä.

Kovettaako hoitotyö ihmisen tunteettomaksi. Hoidettavat vaihtuvat päivittäin, hoidettavia kuolee päivittäin, ja työt sen kun jatkuvat. Työn tärkein, inhimillisyys, näyttää katoavan. Tunteet siirretään sivuun ja keskitytään omaan työhön. Ja siitä maksettavaan palkkaan. Se ulkopuolisin silmin hoitotyössä vaikuttaa tärkeimmältä. Ainakin Tehyn ja Superin vuodesta toiseen jatkuvien vaatimusten valossa.

OMAKOHTAISET KOKEMUKSET HÄMMÄSTYTTIVÄT

”Pääsin” joulukuun alussa kurkistamaan hoitajien työhön hoidettavana. Umpisuoli kun puhkesi. Näin muutamien päivien aikana hoitajia äärestä laitaan.

Tajusin, että kun kohdalle sattuu hyvä hoitaja, sen tuntee joka solulla. Tipan vaihtaminen tapahtui varmin ottein, kysymyksiin tuli loogiset ja oikealta tuntuvat vastaukset asiallisesti ja selkeästi. Kaikki tuntui vain niin turvalliselta tällaisen ”käsissä”. Sanoin sen hänelle. Ilokseni huomasin miten vaikuttui ja selvästi myös hämmästyi!

Toisessa päässä sitten ne hoitajat, jotka eivät syystä tai toisesta halunneet vaihtaa kanyylin paikkaa tippapussin vaihdon yhteydessä kun kivuttomuus siinä kohtaa muuttui kivuksi tai kun yöhoitaja ei sytyttänyt pimeydessä lamppua antibioottiletkua asentaessaan. Tapa se oli sekin osoittaa ammattiosaamisensa, potilaalle vaan pelottava hämäräleikki. Niin ja sitten se ”hosupetteri” joka vaihtoi kaikki letkut ja kanyylit niin, ettei silmä pysynyt mukana. Siitä oli turvallisuuden tunne kaukana.

Oudoimmat asiat liittyivät ”keikalla” hoidon aloittamiseen sen jälkeen kun oli kiidätetty HUS:iin ambulanssilla kivusta lamaantuneena. Odotin lähes kolme tuntia (kl 19), toki kipulääkityksen saaneena, ennen kuin vatsa kuvannettiin. Kuvantamisesta kaksi tuntia (kl 21) ja lääkäri tuli kertomaan, että umpisuoli oli todennäköisesti päässyt puhkeamaan. Sain myös kuulla, että leikataan vasta aamulla leikkaussalin tilanteesta johtuen. Jorviakin oli mietitty, mutta sieltäkään ei vapaita paikkoja löytynyt.

Googlasin lääkärin lähdettyä mitä umpisuolen puhkeaminen tarkoitti. Ensimmäiseksi silmiin osui teksti, että puhkeaminen aiheuttaa vatsakalvon tulehtumisen kun bakteerit pääset leviämään, josta seurauksena voi olla verenmyrkytys ja potilaan menehtyminen. Kerroin hoitajalle, joka syyllistävästi sanoi, että googlettamalla nyt löytyy mitä tahansa, ei niihin kannata uskoa.

Hoitajan pyynnöstä leikkaava lääkäri kuitenkin tuli paikalle. Hän kertoi suu huputettuna, että oli kuullut huoleni ja oli päätynyt leikkaamaan minut seuraavaksi. Edeltävä oli kuulemma juuri alkamassa. Kello oli tuolloin n. 21:30. Helpotuin hetkellisesti. Kello tuli 23, kl tuli 1 kello tuli 3 ja edelleen odotin leikkaukseen. Oliko lääkäri huijannut minua vai eikö yöllä leikattu ketään, mietin.

Kivut oli lääkityksellä hoidettu mutta tämä outo kohtelu piti adrenaliinitason sen verran korkealla, että nukahtaminen oli mahdotonta. Ympärilläni oleville hoitajille päivystyspoliklinikalla uni sen sijaan näytti maistuvan. Sikeitä vedettiin kahden tuolin sänkyviritelmissä huovat päällä. Nukuttiinko työnantajan luvalla? Yksi sängystäni näkemistä kolmesta hoitajasta oli hereillä ja valvoi potilaita. Nukkuvillekin palkka lie juoksi samalla tavalla?

Kansalaisille kerrotusta työhän liittyvästä jatkuvasta kiireestä, sen raskaudesta ja työntekijöiden joustamisesta ei tässä kohtaa lie voi puhua. Työmarkkinaneuvotteluissa kun tällaisen seikan ottaa pöydälle, on Tehyn ja Superin mielestä kysymys kai vain saavutetusta ”palkallisesta nukkumisedusta” johon ei saa koskea eikä edellyttää työpanosta palkkaa vastaan. Kuinka monella muun ammattiryhmän työntekijällä olisi ns. ”munaa” nukkua työaikanaan työpaikallaan ja vielä asiakkaan edessä?

Viimein kl 5 haettiin leikkaukseen. Kotiuduttuani sain tietää, että puhkeamisesta 8 tunnin sisällä olisi leikkaus tullut tehdä, jotta vältytään suurimmilta komplikaatioriskeiltä, joita lääkäri kertoi kotiin lähtiessäni olevan paljon. Puhkeamisen tarkkaa ajankohtaa oli mahdotonta määritellä, itse ajattelin, että se tapahtui jo kotona, koska kipu lamaannutti niin totaalisesti ennen sairaalaan tuloa.

Osastolla sain kuulla huonekaveriltani, että paikaltani oli edellisenä iltana viety umpisuolipotilas Jorviin, ja toisena päivänä kuinka osastollamme oli kuollut umpisuolen puhkeamispotilas viereisessä huoneessa. Maailma on niin oudon pieni tällaisissa tilanteissa. Lasten harrastusten kautta löysin kuolleen naisen omaiset. Olivat tekemässä hoitovirheestä potilasvahinkoilmoitusta. Kuollut omainen oli nimittäin lähetetty edellisenä päivänä ennen sairaalaan tuloaan vatsakivuissa terveysasemalta kotiin ja saman päivän iltapäivällä myös HUS:sta kotiin, jolloin minut tuotiin sairaalaan n. kl 16. Tämä myöhemmin menehtynyt nainen oli vihdoin otettu vastaan HUS:iin minun jälkeen myöhään illalla n. kl 23 ja leikattiin seuraavana pvnä n. kl 15. Minulla odotusaika leikkaukseen oli ”vain” 13 tuntia, hänellä n. 16 tuntia. Erottiko minut kuolemasta vain 3 tuntia? Vai parempi onni, yleiskunto, ikä vai mikä?

HOITOHENKILÖSTÖN VIIVÄSTYMISET JA LAIMINLYÖNNIT IHMETYTTÄVÄT! MITÄ KAIKKEA TAUSTALLA? SELITYSET OUTOJA!

Eikä tässä vielä kaikki. Kun heräilin leikkauksesta heräämössä aamulla n. kl 7 kaikki keskustelivat pikkujouluista, ilmeisen tietämättöminä, että olin jo tajuissani. Tajuissani tajusin heti epäillä, miksi minut leikattiin vasta aamulla ja myös sen, että ehkä lääkäri ei valahdellutkaan minulle illalla kertoessaan, että olisin leikkausjonossa seuraava. Jätti kuintekin oleellisen kertomatta, seuraava leikkaus alkaa kl 5 aamulla. Olin ehkä ollutkin seuraava, kun pikkujoulujen takia yöllä ei leikattu ketään ja ne jotka oli pakko leikata, leikattiin Jorvissa. Kuten se paikaltani Jorviin siirretty umpisuolipotilas, josta huonekaverini oli kertonut. Kaikki toimet vaikuttivat silmiini siltä kun leikkaussalin miehitys oli ”ajettu alas” pikkujoulujen takia.

Tällaiseen johtopäätökseen oli jopa pakko päätyä. Pyysin nimittäin HUS:in johdolta selvitystä leikkaukseni viivästymiseen. Esitin kaksi selvää kysymystä, oliko kyseisenä yönä HUS:in leikkaussalin henkilöstön pikkujoulut ja poikkesiko leikkaustoiminta kyseisenä yönä tavanomaisen yön toiminnasta. Kumpaankaan kysymykseeni en saanut minkäänlaista vastausta. Jollei pikkujouluja olisi ollut ja leikkaussalin toiminta olisi ollut normaalia, niin kai kysymyksiini olisi voitu asiallisesti vastata kun asiallisesti niitä kysyinkin.

Hoitotyössä kiirettä ja rankkaa? Silti painetaan omasta toiveesta kahta vuoroa peräkkäin!

Otin hoitokäynnistäni ns. kaiken irti, myös ammatillisesti. Ihmettelin kun sama hoitaja hoiti minua aamuseitsemästä iltamyöhään. Olin huolissani miten jaksaa tehdä tarkkaa työtään leikkauspotilaiden kanssa. Rohkaistuin kysymään, miksi hänellä oli näin pitkä työvuoro. Yllätys! Vastaus ei ollut se, mitä Tehyn ja Superin puheenjohtajat ja jäsenet julkisuudessa meille viestivät. Että hoitaja olisi joustanut toisen hoitajan poissaolon vuoksi työnantajan pyynnöstä. Olisi jäänyt ylitöihin tai vaihtanut vuoroaan. Hoitaja kertoi, että heillä hoitajat saavat halunsa mukaan valita tekevätkö yhden vuoron vai kaksi vuoroa peräkkäin.

Ja mitäkö tämä työmarkkina-asiantuntijalle kertoo? Ainakin kaksi merkittävää asiaa liittyen hoitajien työhön. Yksi, työnantajan joustavuudesta, työnantaja kuulee hoitajien toiveita työvuorojen järjestämisessä. Kaksi, työn kuormittavuudesta. Jos yksi vuoro on rankkaa niin miten haluaa ja jaksaa tehdä niitä kaksi peräkkäin? Haloo!

Luulen, että kaikissa muissa töissä kahden perättäisen kahdeksan vuoron vetäminen olisi todella rankkaa, lähes sietämätöntä. Hoitajilla kuulemani mukaan normipäivä osastolla, jossa potilaat vaihtuvat jatkuvasti, tulevat vaativistakin leikkauksista, ja jossa leikkauksiin liittyvät komplikaatiot ovat jokapäiväisiä. Siis yhdellä HUS:in vaativimmista osastoista näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Arvon Tehyn ja Superin puheenjohtajat – ettäs kehtaattekin!

JOS PERJANTAINA OSOITETAANKIN MIELTÄ AY-POMOILLE JA JÄÄDÄÄN TÖIHIN? - 1.2.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Milloin ammattijärjestöjen jäsenistö saa tarpeekseen sätkynuken roolista? Joko nyt perjantaina? Jäsenistöllä on ollut harvinaisen pitkä pinna. Ay-pomojen talutusnuorassa ovat jaksaneet askeltaa pitkään. Suuret joukkovoimat lähtivät vuosikymmenten ajan liikkeelle ay-pomojen sormien näpäytyksestä. Järjestöt tukivat toinen toisiaan. Onko maailma muuttumassa?

Jos tiedotusvälineiden viestejä lukee rivien lisäksi niiden välistä, on aistittavissa muutoksen tuulia, ay-joukkojen hajaantumista, jopa harventumista. Aika, ehkä jo perjantai, näyttää.

Vuonna 2015 joukkovoiman lähtö käärittiin ”pakkolakipaketin” muotoon, perjantain mielenilmauksessa käärepaperina käytetään aktiivimallia. Perimmäinen syy ei kuitenkaan ole aktiivimalli. Sen näkee jokainen vähänkin työmarkkina-asioita ja ay-toimintaa työkseen seuraava.

Jos joku ei ole vielä ymmärtänyt kupletin juonta, sanotaan se tässä nyt suoraan. Median otsikoihin mielenilmaisun todellinen syy kun ei ole päässyt. Kuitattu siellä vain lyhyesti sivulauseissa. Mielenilmaisussa ei siis ole kysymys aktiivimallista. Vaan siitä, että ay-pomot eivät saaneet sekoittaa jättikauhallansa työttömyysturvalakisoppaa, jossa aktiivimallista päätettiin. Pikkulusikoilla pääsivät maistelemaan vasta valmista tuotosta.

Hallitus ja eduskunta ottivat vuosien odottelun jälkeen jättikauhan sinne missä sen olisi aina pitänyt olla, omaan käteensä. Ja sekoittivat sopan itsenäisesti ilman kolmikannan osapuolia. Tästä suivaantuneina ay-pomot päättivät turvautua oikeaan käteensä, jäsenistön joukkovoimaan ja järjestää perjantain mielenilmauksen. Jotta jäsenistö saatiin mukaan, otettiin perusteeksi juuri sopiviksi voimaan tullut aktiivimalli. Ilman joukkovoiman taustatukea ay-pomot olisivat hallituksen ja eduskunnan edessä kuin hiiret kissan edessä. Pieniä suupaloja.

Huomionarvoista on, että ennen aktiivimallin hyväksymistä eduskunnassa, lain valmistelun ajan viime syksynä, ay-väki puheenjohtajineen oli hiljakseen. Siis silloin kun olisi ollut vaikuttamisen aika.

Toisin tapahtui vuoden 2015 syksyllä ”pakkolakeja” valmisteltaessa. Silloin lähetettiin ay-joukot ”torille” ennen ”pakkolakien” säätämistä. Sillä seurauksella, että hallitus luopui ”pakkolaeista” ja antoi työmarkkinajärjestöille luvan hoitaa homma työehtosopimusneuvotteluissa. Mistä syntyi ”kiky”.

Kikyllä järjestöt huononsivat jäsenistönsä työsuhde-etuja samassa määrin kuin mitä hallitus olisi tehnyt. Maistuiko itse tehty ”leivos” suussa paremmalta? Ei siitä ollut kysymys. Vaan aivan samasta asiasta kuin nyt, ay-pomojen pelosta menettää kolmikantavalta ja jäädä parrasvalojen katveeseen.

Kun ay-pomojen korviin aktiivimallin vahvistamisen jälkeen kantautui kuiskauksia, että hallitus tulee jatkamaan samalla tiellä, työttömyysturvaa heikennetään lisää, niin vasta silloin alkoi älämöly. Aktiivimalliin vaikuttamisen kannalta siis kun ”juna oli jo mennyt”. Tämä kaikki kertoo, mistä todellisuudessa on ollut kysymys.

Ay-pomot aloittivat vastatoimien valmistelun vasta en jälkeen kun olivat kuulleet hallituksen uusista työttömyysturvan heikennyssuunnitelmista. Silloin vasta ay-pomojen huulilla mumistiin ”Olemmeko menettämässä vallan, jota olemme suvereenisesti vuosikymmenet käyttäneet”.

MIELENILMAUKSEN TAUSTALLA MONELAISIA MÖRKÖJÄ

Suurin mörkö, miksi perjantaina liikkeelle lähdetään on ay-pomoilla lie tv-lamppujen sammuminen oman egon ympäriltä kolmikantaneuvottelujen vähetessä. Menneinä vuosina ay-pomot seisoivat tärkeinä valokeiloissa kuukausikaupalla lukuisien työmarkkinoihin vähänkään liittyvien venyvien ja vanuvien neuvottelujen aikoina. Mitään niistä kuitenkaan sanomatta, koska neuvottelutilanne sitä muka ”edellytti”.

Valokeilojen ulkopuolella on ay-pomojen elo ollut ilmeisen hämärää ja olo tylsää. Jäsenkuntakin on alkanut epäilemään, että käyttävätkö ay-pomot kaveriporukoineen jäsenmaksuja järjestöjen sadoilla mökeillä parhaiden keväthanki- ja kesäaurinkoviikkojen lisäksi nykyisin muulloinkin. Ja menettävätkö he nekin vähät kovanpakkasen- ja syyssadeviikot pomoilleen mitkä ovat tähän asti pöydältä heille tippuneet.

Olisiko toinen mörkö ay-saarekkeen ikivallan ikiroudan sulaminen. Muuttuu ja mureneehan maailmassa kaikki muukin. Miksei ay-liikekin? Siinä siis toinen syy miksi ”torille” perjantaina lähdetään näyttämään joukkovoimaa.

Se, että kaikki järjestöt eivät tällä kertaa liittyneet mielensäpahoittajiin, kertonee myös möröistä. Liitoissa pelätään, että joukkovoimaa ei yhteiskunnan hyvässä taloudellisessa tilassa ehkä saadakaan liikkeelle. Eikä myöskään koska ay-pomojen ökysuuret palkat ovat tulleet viimeisen vuoden aikana useita kertoja julkisuuteen ja saanut jäsenistön luottamuksen pomoihin horjumaan. Kukaanhan meistä ei tiedä minkälaisia mörköviestejä ja kuinka paljon järjestöihin on erilaisista asioista jäsenistöltä kantautunut.

STTK on perustellut mielenilmaisusta pois jääntiään sillä, että lakolla pelätään olevan vaikutuksia meneillään oleviin työehtosopimusneuvotteluihin. Näin ajateltuna STTK koplaa kaksi erillistä asiaa, työttömyysturvalain ja työehtosopimusneuvottelut, yhteen perusteettomasti. Niillä kun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Laista päättää eduskunta ja työehtosopimusneuvottelut käydään työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välillä.

Täysin erillisten asioiden koplaamiseen liittyy yleensä ei-sallittu uhkailu. Ei-sallittua sen pitäisi olla myös ay-toiminnassa. Se on kuitenkin kuulunut ay-pomojen ja luottamusmiesten tavanomaiseen työkalupakkivalikoimaan vuosikymmenet. Toivottavasti työnantajapuolella ollaan viisaampia ja tarkastellaan isoja asioita perjantain mielenilmauksesta huolimatta omina kokonaisuuksinaan.

Se, että kaikki järjestöt eivät tällä kertaa liittyneet mielensäpahoittajiin, kertoo siitä ”solidaarisuudesta” ja ”heikompien tukemisesta”, josta ay-toiminnassa on oikeasti kysymys. Menneinä vuosina yhden työntekijän työehtojen huononeminen ajoi kaikki järjestöt tukitoimiin rinta rinnan. Ei tulevana perjantaina.

Perjantaina torille saapuu vain sellaisten liittojen jäseniä, joilla on työttömyysuhka päällä. Niiden liittojen jäseniä torilla ei nähdä, jotka työskentelevät työvoimapula-aloilla. Se siitä ay-liikkeen ”solidaarisuudesta”. Suomentaen itsekkyydestä. Teot nimittäin ratkaisevat, eivät puheet.

Sosiaaliselle medialle suurkiitos kaikkien edellä todettujen mörköjen tiimoilta käydystä ajatusten vaihdosta. Sieltä ay-jäsenistö on saanut kuulla muunkinlaisten äänitorvien näkemyksiä kuin ay-pomojen luottamusmiesten välityksellä ylhäältä antamia. Ennen sosiaalista mediaa joukot olivat helposti aivopestävissä ay-pomojen toimesta. Eivät enää.

KERTOOKO RIKKUREIDEN RANKAISEMINEN JA EI-JÄSENTEN VAATIMINEN LAKKOILUUN AY-LIIKKEEN VALLAN MURENEMISESTA?

Liitot pakottavat jäsenistönsä ja mikä hämmästyttävintä, jotkut liitot myös ei-jäsenet, osallistumaan perjantain mielenilmaukseen. Ei-jäsenten pakottaminen on tapahtunut tällä kerralla täysin harhaanjohtavasti ja perusteettomasti. Osallistumista heiltä kun ei voi kukaan vaatia.

Harva tajuaa, että ay-liikkeen toimintakulttuurin kuuluu asioiden vääristely aina kun se ajaa omaa etua. Sen uskaltaa todeta silloin kun sen on itse nähnyt. Ay-liikkeessä ei totuusvastuu paina eikä vääristelystä pää päädy pölkylle. Härskillä vääristelyllä ei ole mitään rajoja.

Kun asioita joutuu vääristelemään tulee miettineeksi, miksi niin pitää tehdä. Kysymyshän on pyrkimyksestä lisätä joukkovoimaa. Että nekin, joilla on kyky itsenäiseen ja järkevään ajatteluun, saataisiin omalle puolelle. Olisiko perjantain mielenilmauksen suhteen käymässä niin iloisesti, että jäsenistö haluaisikin tehdä perjantaina mieluummin töitä kuin kömpiä kukonlaulun aikaan kylmiin busseihin ja matkata mielenilmaukseen. Ja tämä tieto olisi kantautunut ay-pomojen norsunluutorneihin.

Liitoissa lakkorikkurit muuten velvoitetaan perustelemaan miksi eivät mielenilmaukseen osallistu. Ylemmät tahot tutkivat perustelut ja tekevät tarvittavat toimenpiteet. Erottavat rikkurit jäsenyydestä? Ei kai sentään? Vaikka jäsenistö on suht tunnollisesti tähän asti lähtenyt ”torille” kun käsky on käynyt, niin kyllä heillä lie omatoimista kekseliäisyyttä riittää perustelemaan, miksi lakkoon osallistuminen ei tällä kertaa onnistu. Todellisen syyn ollessa, että mielenilmaus ei nyt vaan syystä tai toisesta”nappaa”.

Onko perustelujen vaatiminen rikkurijäseneltä edes mahdollista. Eikö selvityksen edellyttäminen riko perustuslaissa todettua mielipiteen vapautta. Eikö se ole mielipide, jos joku katsoo, että ei aktiivimalli ole niin huono, että siitä pitäisi lakkoilla. Hän ehkä ajattelee, että lähes kaikki uudet lait ovat jossain määrin raakileita. Käytäntöön vietäessä niistä löytyy epäkohtia, jotka myöhemmin korjataan. Miksi siitä pitäisi riehaantua? Maailma ei ole vielä koskaan ollut valmis!

MIKSEI AY-LIIKE JÄRJESTÄNYT JÄSENÄÄNESTYSTÄ LAKOSTA?

Miksi järjestöt eivät järjestäneet mielenilmauksesta jäsenäänestystä? Onhan kysymys työntekijän kannalta kaikkein merkittävimmän velvollisuuden, työntekovelvollisuuden, täyttämättä jättämisestä.

Ay-pomot ovat päättäneet työntekijän puolesta tästä työntekijän kannalta tärkeimmästä asiasta. Luulisi tämän olevan ammattijärjestössä saman luokan kysymys kuin Suomen liittyminen Natoon. Josta kansanäänestys järjestettäneen jos liittyminen ajankohtaiseksi jossain kohtaa tulee.

Perjantaisessa töistä poissaolossa on kysymys myös työantajan työteko-odotusten pettämisestä. Miten lie ay-pomot viestineet jäsenistölle, mitä työttömyyden leimaavilla aloilla työnantajan odotusten pettämisestä voi seurata. Pahimmillaan työpaikan menettäminen seuraavissa yt-neuvotteluissa. Jollakin perusteella työnantajien on irtisanottavat rankattava.

Onko ay-pomot unohtaneet, että ihmisiä ne ovat työnantajatkin. Vaikka heiltä monesti vaaditaan lähes fakiirin ominaisuuksia. Erityisesti työntekijöiden poissaolotilanteissa. Työnantajat hikoilevat, miten asiakkaiden tilaukset saadaan toimitettua määräajassa, mitä kustannuksia myöhästymisistä seuraa… Siis myös perjantain poissaolojen vuoksi.

Jos jonkun työntekijän poissaolosta työnantaja pystyy johtamaan aiheutuneet ongelmat ja menetykset, eikö ole inhimillistä, että työnantaja laittaa tällaisen työntekijän yt-neuvotteluissa ensimmäiseksi lähtevien listalle. Vai luuleeko joku, että se työntekijä lähtee, joka ei kuulu liittoon ja joka on hoitanut työnsä ja perjantaina poissa olevankin työt?

Ay-pomot ovat tehneet perjantain mielenilmauspäätöksen muuten täysin tietämättömiä siitä missä tilanteessa perjantaina poissaolevien työtekijöiden yritykset ovat. Alkaako niissä mahdollisesti jo heti ensi viikolla yt-neuvottelut.

VOIKO PRESIDENTINVAALIN TULOKSESTA JOHTAA JOTAKIN PERJANTAIN MIELENILMAUKSEEN?

Kyllä voi. Vaalituloksesta näkyi yksi asia harvinaisen selvästi. Tässä epävakaassa maailmassa haluttaan vakautta ja rauhaa yli puoluerajojen. Ei epäjärjestystä ja kaaosta, mistä lakkoilussa ja poliittisissa mielenilmaisuissa on aina kysymys. Näkyykö tämä vakauden ja rauhan kaipuu myös perjantaina? Esimerkiksi mielenilmaukseen osallistuvien liittojen työntekijöiden töiden tekemisenä. Toivoa sopii.

ANNIKA SAARIKKO & CO - PERHEVAPAIDEN UUDISTAMISEEN UUDENLAISTA ENERGIAA! - 16.1.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

Jos "pohojalaaset" miehet, käsittääkseni meistä suomalaisista itsepäisimmät, laulavat ”mikä voi miehen mielen muuttaa jos ei mies edes itse” niin turha silloin on Annika Saarikon ja kumppaneiden kuvitella, että naiset siihen pystyvät. Perhevapaita ollaan uudistamassa ajatuksella, että kun lisätään isien käyttöön kiintiöityä isyysvapaata, isät käyttävät enemmän vapaita. Yhdyn laulun sanomaan, mies ei käytä kiintiötä, jollei mies halua. Niinhän se toimii kaikessa muussakin. Jos halu puuttuu, ei mikään muutu.

Jos muuten kiinnostuit laulusta löydät sen googlettamalla ”Olen rakastanut kuinka sattuu”. Aivan ihana!

Itse en siis usko, että miehet alkaisivat käyttää isyysvapaita nykyistä merkittävästi enemmän, jos kiintiöosuutta lisättäisiin. Lisäystä käyttöön tulisi vain sen verran mitä vuosikymmeniä jatkunut nuorten miesten kasvava kiinnostus luoda hyvät ja läheiset suhteet lapsiinsa tuo tullessaan. Lisäys johtuu kehityksestä, ei kiintiöistä.

Siksi perhevapaauudistuksen ytimessä tulee olla järjestelmän muunlainen uudistaminen ja yksinkertaistaminen. Myös työnantajanäkökulman tulisi vihdoin näkyä järjestelmässä. Nykyisessä kun on aivan kadoksissa.

Päästäksesi paremmin ”perhevapaakelkkani” liukuun, lukaisethan kaksi aiempaa aiheeseen liittyvää blogitekstiäni täältä Uuden Suomen puheenvuorosta. Tätä kolmatta, jossa esitän yksinkertaisen, selkeän, perheystävällisen, kustannusneutraalin ja työnantajan tarpeet huomioivan perhevapaamallin pääkohdat, on kahdessa aiemmassa tekstissäni pohjustettu laajasti ja monipuolisesti. Niistä et löydä virkamiesjargonia vaan sydämensykkeistä elävää elämää. Suosittelen tutustumaan.

ONKO HALLITUKSEN TAVOITTEISSA KOIRA HAUDATTUNA?

Hallitus on asettanut uudistukselle kolme keskeistä tavoitetta. Yksi niistä on tasa-arvon lisääminen.

Tasa-arvon toteutumista voi tarkastella monelta kantilta. Joidenkin mielestä tasa-arvo toteutuu perhevapaissa vain jos äidin ja isän vapaat ovat yhtä pitkät. Siis hyväksyvät esimerkiksi jos äiti ja isä pitävät molemmat puoli vuotta vapaita eli kunnes lapsi täyttää vuoden. Yhtä hyväksyttävää heille on jos molemmat pitävät puolitoista vuotta eli kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Näissä kahdesta esimerkistä avautuu ”tasa-arvon” suurin ongelma. Miten perhevapaissa toteutuu lapsen paras? Silloinko, kun lasta hoidetaan kotona vuosi vai silloin kun kolme vuotta? Asiantuntijat kyllä tietävät vastauksen. Vaan eivät kerro! Mikseivät kerro? Ettei vanhempia syyllistettäisi?

Uskon kuitenkin, että kaikki vanhemmat haluavat tarjota lapselleen parasta mahdollista hoitoa. Annettaisiinko siis alan asiantuntijoiden kertoa mikä on tutkimusten mukaan alle kolme vuotiaan lapsen paras hoitopaikka. Eikä työmarkkinajärjestöjen ja poliitikkojen toimillaan osoittaa sitä. Palaan tähän jäljempänä.

Itse näen tasa-arvon eri tavalla kuin tasa-arvonaiset. Näen, että tasa-arvo toteutuu parhaiten kun molemmilla, äidillä ja isällä, on yhtäläinen oikeus päättää, keskustella, neuvotella, sopia… miten pitävät perhevapaita. Siis ovat tasa-arvoisia ”kumppaneita” sopiessaan vapaiden käytöstä. Palaan tähänkin, oman uuden perhevapaajärjestelmämallini ydinkohtaan, jäljempänä.

Toisena tavoitteena hallituksella on järjestelmän yksinkertaistaminen. Sen tavoitteen toteuttamisesta ei lie kenelläkään poikkipuolista sanaa sanottavana. Onhan nykyiset määräykset paikoittain monimutkaiset ja epäjohdonmukaiset. Nyt ei pidä antaa ay-väen antaa monimutkaistaa yksinkertaisia asioita. Jokainen, joka on istunut työmarkkinapöydissä työnantajan edustajana, tuntee ja tietää ay-väen halun mahdollistaa monimutkaisilla teksteillä mahdollisimman laaja-alaiset työntekijämyönteiset tulkinnat, virheellisetkin. Jokaisella on oma tyylinsä päästä tavoitteisiinsa. Jotkut pahalla, jollei hyvällä.

Kolmatta hallituksen tavoitetta, naisten nykyistä aiempaa työhön paluuta perhevapailta, en tiedä miten mallini edistää. Toisaalta ei sitä tiedä hallitus omasta mallistaankaan. Etukäteen.

Miksi hallitus muuten haluaa naiset perhevapailta nopeammin takaisin työelämään? Tasa-arvon vuoksiko? Onko se hyvä ja asianmukainen peruste?

Hallitus on julistanut, että perhevapaiden kokonaispituuteen se ei tule puuttumaan. Lasta voisi edelleen hoitaa kotona kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Jos naiset palaavat nopeammin työelämään, niin miehet ovat poissa pidempään, maksimissaan kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Suo siellä, vetelä täällä! Onko tällainen määrällinen ”tasa-arvo” perhevapaissa tarkoituksenmukaista ja perusteltua? Laadusta viis, siis lapsen parhaasta, kunhan isä ja äiti ovat vapailla yhtä pitkän ajan.

Kukaan ei ajattele esimerkiksi sellaista melko oleellista yksityiskohtaa, että isähän voi olla täysin kyvytön, jopa vaarallinen, lapsenhoidossa. Saman perheen äiti taas luotu hommaan. Toki tilanne voi olla perheissä myös aivan päinvastainen. Määrällinen tasa-arvo perhevapaissa vaikuttaa käärmeen ajamiselta pyssyyn.

Kiintiöisyysvapaan kannattajilta tulee edelliseen selkeä näkemys kuin tykin piipusta. Joka ei lasten hoitohommaan pysty, ei pidä vapaita. Oikeasti vaikuttaa kuin tähän hallitus jopa pyrkisikin, vapaiden käytön vähentämiseen. Kiintiöisyysvapaan sivutuotteena.

Huomionarvoista on, että hallitus ei ole tavoitteissaan viestinyt, että nykyisen tasoinen perheen toimeentulo tullaan turvaamaan uudessa järjestelmässä lapsen kolmeen ikävuoteen asti. On vain todettu, että uudistus tehdään kustannusneutraalisti.

Isän kotona olo on keskimäärin suurempituloisena kalliimpaa yhteiskunnalle kuin äidin kotona oleminen. Mistä lisärahat miesten korkeampiin päivärahoihin? Järjestelmän heikennyksistäkö? Edellä esitetyllä vapaiden käytön vähenemisellä? Jollakin muulla? Millä?

Jos isyysvapaan kiintiötä kasvatetaan on oletettavaa, että vanhempainvapaata lyhennetään pidennyksen verran. Ja aikaistetaan mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle vanhempainvapaan lyhentämisen verran, jos kerran jatkossakin lasta saa hoitaa kotona kolmivuotiaaksi asti. Tämä kaikki, jotta isät saataisiin sitoutetuksi enemmän lasten hoitoon. Mikään ei tunnut olevan tätä tavoitetta tärkeämpää. Jää miettimään onko naiset sittenkin vain yhden asian ihmisiä. Puuttuuko meiltä naisilta laajojen kokonaisuuksien hallinta. En halua tunnustaa.

Hoitovapaalta, joka siis pitenisi, yhteiskunnan maksama korvaus on merkittävästi pienempi kuin vanhempainvapaan ajalta, joka siis lyhenisi, maksettava ansioihin perustuva päiväraha. Valtaosalle työtätekevistä. Kustannusneutraalisuus tulee siten kuin itsestään. Tämän tyyppiseen ratkaisuun uskon työryhmän uudistuksessa pyrkivän. Sillä toteutuisivat hallituksen asettamat kaikki tavoitteet. Kysyä lie uskaltaa, onko tämä ollut puolen vuoden työryhmätyöskentelyn väärti? Mallin oivaltamisessa ei minulta mennyt tuntiakaan.

Lapsen parhaalle ei tällaisessa ratkaisussa voisi pyssyä paukutella. Jos tämä visio hallituksen ratkaisussa toteutuu, on sen tavoitteiden asetannassa ollut koira ellei jopa koiria haudattuna. Aika näyttää löytyykö aarre vaiko koiran raato.

TOTUUS VASTAAN ETUUS

Palataan edellä esittämääni. Päiväkotien johtajilta kysyessäni, kuinka vanhaksi lasta tulisi hoitaa kotona, on yksiselitteinen vastaus ”kolmeen ikävuoteen asti”, jos kotona asiat ovat kunnossa. Pieni lapsi tarvitsee rauhallisen kasvuympäristön, ovat olleet perustelut. Vasta kolmen ikävuoden jälkeen tarvitaan niitä paljon puhuttuja virikkeitä.

Miksi lasten hoitohenkilöiden ääntä ei kuunnella. Yleensä aina vain ammattijärjestön, jonka ääni ei puhu lapsen parhaan kieltä, vaan hoitohenkilöstön etujen kieltä. Ay-väellä on suuri pelko päivähoidon henkilöstön luku- ja työmäärän vähentymisestä, jos lapset hoidetaan kotona kolmeen ikävuoteen asti. Eikö viimein ole aika saada kuulumaan totuus lapsen parhaasta, eikä aina vain työntekijöiden etuus.

Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että ay-väen edellä esittämäni pelot tulevat kohdattavaksi muutenkin. Luitkohan uutista Japanin päiväkodeissa koekäytössä olevasta vevo-robotista. Robotti on kehitetty helpottamaan päiväkotien henkilöstön työvoimapulaa. Se mittaa lasten ruumiinlämmön joka päivä lapsen tullessa ja lähtiessä päiväkodista kun lapsen sormi koskettaa robotin nenään. Robotti myös tarkkailee lapsen hengitystä ja kirjaa ylös kyljen kääntämiset lapsen nukkuessa yms. Ehkä ei aikaakaan ja vevo-robotti tervehtii ay-setää ja –tätiä Suomen päiväkotien ovella. Onko ay-väki tähän valmis?

MIKSI PERHEVAPAAJÄRJESTELMÄÄ PITÄÄ YKSINKERTAISTAA?

Valotan säädösten yksinkertaistamisvaatimustani aluksi isyysvapaan seuraavien määräysten kautta:

Isyysrahaa maksetaan enintään 54 arkipäivältä (jatkossa arkipäivä = apv). Äitiys- ja vanhempainrahakaudella enintään 18 apv:ltä, neljässä jaksossa.

Äitiys- ja vanhempainrahakauden ulkopuolella maksetaan isyysrahaa edellisten lisäksi 36 apv:ltä. Jaksoja voi olla tällöin enintään kaksi ja ne on pidettävä määräysten mukaan ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.

Jos perheeseen syntyy uusi lapsi, maksetaan isyysrahaa uuden lapsen äitiys- ja vanhempainrahakaudella enintään 42 apv:ltä, joista enintään 24 apv:ää voi perustua aikaisemman lapsen ja enintään 18 apv:ää uuden lapsen syntymään. Tällöin aikaisemman lapsen syntymään perustuvat isyysrahapäivät on pidettävä yhdessä jaksossa.

Onko mahdollisuudessa jaksottaa 54 isyysvapaan arkipäivää ( n. 2 kk) kuuteen jaksoon mitään järkeä. Työnantajien mielestä ei. Säädökset maksimoivat työntekijän hyvän ja minimoivat työnantajan tarpeet.

Työntekijät jojottavat työnantajia isyysvapaiden käytössä mielin määrin. Työntekijä tulee ja lähtee isyysvapaille työpaikalta omien toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti kunhan muistaa pitää huolta vapaan ilmoittamisesta työnantajalle pääsääntöisesti kahta kuukautta ennen vapaan alkamista. Erityistapauksissa riittää yhden kuukauden ilmoitusaika. Jaksotuksessa ei oteta mitenkään huomioon, että työnantaja joutuu jokaisen vapaan kohdalla järjestelemään työt ja selvittämään töiden sujumisen, mm. palkkaamaan ja perehdyttämään sijaisen. Miten ay-väki kehtaa vaatia uudistuksessa vielä enemmän jaksoja? No mitä ay-väki ei kehtaisi!

Toisen esimerkin kautta siihen miten äiti ja isä nykyjärjestelmässä voivat, jos haluavat, käyttää yhden lapsen osalta kertyvät erilaiset perhevapaat. Pyrin mahdollisimman tasa-arvoiseen vapaiden jakamiseen äidin ja isän välillä. Siis, että molemmat vanhemmat pitävät vapaita yhtä monta jaksoa ja yhtä pitkät pätkät. Tasa-arvon nimissä vielä vuorotellen! Ei siksi, että kannatan tällaista ”tasa-arvoista” menettelyä vaan, että kaikki huomaisivat tasa-arvovaatimusten järjettömyyden.

Äiti jää pois töistä 105 apv:n (n. 4 kk) pituiselle äitiysvapaalle 30 apv ennen lapsen syntymää. Äitiysvapaan aikana isä pitää 18 apv isyysvapaata neljässä jaksossa, jotta lauantit eivät kuluta päiviä (esim. 3 erillistä viikkoa ja yksi puolikas viikko). Isä siis lähtee ja palaa töihin neljä kertaa äitiysvapaan viimeisten vajaan kolmen äitiysvapaakuukauden aikana. Kolmen, koska yleensä isä käyttää ensimmäisen vapaan vasta lapsen syntyessä.

105 äitiysvapaapäivän jälkeen isä aloittaa hieman yli 3 kk:n vanhempainvapaan ja äiti palaa työpaikalleen. Koska molemmat, äiti ja isä, voivat käyttää 158 apv:n vanhempainvapaata yhden jakson, palaa äiti kotiin kun isä on käyttänyt oman puolikkaansa vanhempainvapaasta.

Äidin vanhempainvapaajakson jälkeen isä päättää pitää 36 apv:n pituisen kiintiöisyysvapaan, jotta isyysvapaan kaikki 54 apv tulevat pidetyiksi määräysten mukaan ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Äiti palaa töihin, koska ei voi saada hoitorahaa ajalta, jolloin isä on kiintiöisyysvapaalla.

Jotta molemmat vanhemmat pitävät yhtä paljon ja yhtä monta jaksoa hoitovapaata ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta, aloittaa äiti ensimmäisen n. 6 kk pituisen hoitovapaan kiintiöisyysvapaan päätyttyä. Tämän jälkeen isä pitää yhtä pitkän hoitovapaajakson ja sen jälkeen äiti ja isä vielä kerran toiset yhtä pitkät hoitovapaajaksot vuorotellen. Hoitovapaajaksoja kun on molemmilla käytettävissä kaksi.

Tällaiseen toteutukseen päästään kun ”tasa-arvoa” toteutetaan perhevapaissa. Tämän kaiken työnantaja ottaa ”alhaalta” annettuna. Uskallatko arvon lukija edes miettiä, miten paljon vapaita ja jaksoja olisi jos perheeseen syntyisi heti perään toinen lapsi. Kolmannen lapsen vapaat pistäisivät työnantajan, ehkä sinunkin pään jo ihan sekaisin ainakin siinä tapauksessa, että ensimmäisen tai toisen lapsen osalta olisi vapaita vielä käyttämättä. Mikä on esimerkiksi isyysvapaiden osalta täysin mahdollista.

Kukaan selväjärkinen ei voi päätyä muuhun kuin vähentämään perhevapaiden jaksojen määrää. Itse karsisin isyysvapaan ja hoitovapaan jaksojen määrän perheessä kahteen per lapsi. Isyysvapaan kohdalla on perusteltua kaksi jaksoa, koska lapsen syntymän yhteydessä on yleensä tarve jo yhdelle jaksolle. Vanhempainvapaata en muuttaisi, edelleen yksi jakso per vanhempi ja jollei perheessä ole toista vanhempaa käyttämässä omaa jaksoaan, antaisin ainoalle vanhemmalle molemmat jaksot, tasa-arvon nimissä. Samalla tavalla toimisin hoitovapaan kanssa. Jos uudistuksessa edelleen on mukana kiintiöisyysvapaa, tulisi yhden vanhemman perheissä kiintiöisyysvapaa korvata saman verran pidennetyllä vanhempainvapaalla. Menettelyllä päästäisiin ansiosidonnaisissa päivärahapäivissä yhtä pitkiin vapaisiin yhden ja kahden vanhemman perheissä.

SYRJIIKÖ KIINTIÖISYYSVAPAA "ISÄTTÖMIÄ" PERHEITÄ

Vuoden 2013 kiintiöisyysvapaauudistus mahdollisti ”isällisten” perheiden hoitaa lastaan kiintiöisyyspäivärahan turvin 36 arkipäivää eli n. puolitoista kuukautta vanhempainvapaan päättymisen jälkeen. Meneillään olevan uudistuksen valmistelussa tulisikin miettiä, syrjikö vuoden 2013 uudistus ”isättömiä” perheitä. Perheitä, joissa isä oli kuollut tai ”poisjuossut” eikä siksi osallistunut lasten hoitamiseen. Näillä perheillähän ei ole ollut vuoden 2013 uudistuksen jälkeen mahdollisuutta hoitaa lastaan yhtä pitkää aikaa ansiosidonnaisen päivärahan turvin kuin kahden vanhemman perheillä. ”Isättömissä” perheissä päivärahaoikeus on v. 2013 uudistuksen jälkeen päättynyt siihen kuin vanhempainvapaa on päättynyt. ”Isällisissä” perheissä vasta 36 apv tämän jälkeen.

Yhdenvertaisuuslaissa todetaan ”ettei ketään saa syrjiä …. perhesuhteiden…. tai muun syyn henkilöön liittyvän syyn perusteella. ”Isättömien” perheiden ansioihin perustuvien perhevapaapäivien määrä on jo nyt, ja tulevaisuudessa, mikäli ennakkokaavailut kiintiöisyysvapaan pidentämisestä toteutuvat, entistä vähäisemmät suhteessa ”isällisten” perheiden päivärahapäivien määrään. Hoitovapaa toki turvaa lapsen hoitamisen myös yhden vanhemman talouksissa siihen kun lapsi täyttää kolme vuotta, mutta tulotaso on huonompi.

Outoa, että tätä epätasa-arvoa ei ole otettu esille missään yhteydessä? Tahtotila isälle kiintiöidyn vapaan kasvattamiselle on ollut ja on edelleen niin suuri, että muiden tasa-arvovaatimusten polkemisesta viis. Tämä yksisilmäinen ”tasa-arvo” ärsyttää. Kokonaisvaltainen tasa-arvon tarkastelu on se minkä perään pitäisi huutaa.

VANHEMPIEN YHDESSÄ SOPIMISEN KULTTUURI KÄYTTÖÖN

Miksei vanhempien yhdessä sopimisen kulttuurin kehittämisen eteen kukaan tee mitään? Nyt siihen olisi erinomainen tilaisuus! Että vanhemmat yhdessä sopisivat jo ennen kuin lapsi laitetaan alulle, tai viimeistään siinä kohtaa kun raskaus tulee tietoon - joskushan uusi elämä pääsee yllättämään - miten perhevapaita käytetään.

Perhevapaiden käytöstä voisi kehitellä vanhemmille sopimusmallin. Lomakkeen, joka olisi saatavilla kaikilta R-kioskeilta. Siellähän ne lähes kaikki muutkin yhteiskunnan palvelut nykyisin saa.

Pitkän työurani aikana on ollut ilo tutustua nuoreen naiseen, joka oli ideoinut tätä vanhempien yhdessä sopimisen kulttuuria jo15 vuotta sitten. Ihaillen kuuntelin hänen kertovan, ettei suostu tekemään lapsia ennen kuin aviomiehen kanssa on sovittu siitä miten lapsenhoitovastuu jaetaan. Bravo Nina! Nina kertoi tekevänsä asiasta kirjallisen sopimuksen miehensä kanssa ennen kuin lapsi laitetaan alulle. Eikö tällaista kulttuuria voisi yrittää levittää laajemmin. Mustaa valkoiselle. Ei tarvita tasa-arvonaisia, poliitikkoja, työmarkkinaukkoja ja -akkoja päättämään perheen asioista.

Sopimuksella luotaisiin edellytykset sopuisalle ratkaisulle perhevapaiden käytöstä. Sopimusammattilaiset laatisivat lomakkeen malliesimerkkeineen ja ohjeistaisivat lomakkeen takana jopa eri vaihtoehtojen kustannusvaikutusten laskemisessa.

Olisi kaikkien ja koko yhteiskunnan etu, että perheissä haettaisiin kompromisseja vapaiden käyttämiselle. Etukäteen rauhassa keskustellen sovittaisi. Eikä jälkikäteen riidellen erottaisi.

Suomi on yksi johtavista sivistysvaltioista mutta ihmetyttää miksi ennakoivan kulttuurin luominen on meille niin vaikeaa. Jälkien siivoamiseen on olemassa lukuisia erilaisia vaihtoehtoja. Joiden käyttämisestä juristit ja erilaiset asiantuntijat käärivät sievoiset summat. Eikä se pahinta, vaan se vuosia kestävä suru ja pahoinvointi, minkä perheiden hajoaminen saa aikaan.

No löytyyhän sopimisesta toki huonoakin. Juristien ja asiantuntijoiden lisäksi työmarkkinajärjestöjen ja poliitikkojen hommat vähenisivät! Eivät enää pääsisi työntämään nenäänsä perheen sisäisiin asioihin.

ISÄT SAA HOITAMAAN LAPSIA VAIN JOS KOTITYÖN ARVO NÄKYY RAHASSA

Hikoilin kotona kolmen peräjälkeen syntyneen lapsen hoitamisessa 10 vuoden aikana enemmän kuin missään työssä sitä ennen tai sen jälkeen elämässäni. Muistan mm. kuinka imetin pienintä ja mätin samanaikaisesti lusikalla erilaisia mössöjä hieman yli vuoden vanhan keskimmäisen suuhun nälän iskiessä huudon kera molemmille yhtä aikaa.

Tai kun pienintä imettäessäni juuri kävelemään oppinut kiipesi sohvalle hoippumaan. Vedänkö ”tissin” pois suusta vai luotanko ettei tipu alas olivat vaihtoehdot.

Tai kun lähdin vauvan, yksi- ja kolmevuotiaan kanssa päivittäin ulos. Ensin lapsille ulkovaatteet päälle, jonka jälkeen lisäsin itselleni valmiista pinosta hetkessä muut vaatteet hikoutuneen alusvaatekerran päälle.

Muistan miettineeni, miten rankkaa lasten isällä mahtoi samanaikaisesti työssä ollessaan olla. Istumassa pyörivässä hyvin pehmustetussa tuolissaan, kynä suupielessä vaikeita teknisiä asioita miettimässä. Olihan isällä oltava paljon rankempaa kun siitä kerran maksettiin moninkertaisesti!

Ihmetyttää miksei tämän maailman tärkeimmälle työlle anneta tässä hyvinvointivaltiossa vieläkään ansaittua rahallista arvoa. Se muuten on ainoa ratkaisu, jolla isät saadaan ottamaan suurempi hoitovastuu lapsista.

Perhevapaauudistusta ajavat naiset eivät ole jostain kumman syystä olleet valmiita työskentelemään lasten kotihoidon arvon kasvattamisen eteen. Outoa.

Tärkeämpää olisi saada lapsenhoitotyölle sen ansaitsema arvo kuin pakottaa isät tähän maailman tärkeimpään työhön. Onkohan niitä, joiden mielestä joku työ on lasten hoitamista tärkeämpää. Löytyykö joku muu työ, jossa tehdään niin konkreettisesti tulevaisuutta kuin lasten hoitamisessa.

Kysymyshän on samasta ongelmasta kuin julkissektorin huonosti palkatuilla perinteisillä naisvaltaisilla aloilla, sosiaalitoimessa, kirjastoissa, toimistotöissä ... Miehiä ei saada kiinnostumaan niistä, koska ne ovat alipalkattuja. Vaatimustasona kuitenkin lähes poikkeuksetta korkeakoulututkinto. Mietityttää, miksei tasa-arvonaiset ole ajaneet näille naisvaltaisille aloille mieskiintiöitä kuten perhevapaisiin, jos kerran kiintiöt lisäävät kiinnostusta. Sillähän isyysvapaiden kiintiöittämisen kasvattamista perhevapaauudistuksessa perustellaan. Kiintiöisyysvapaat ovat muuten naisvaltaisten alojen alipalkkoihin verrattuna lillukanvarsia.

Totuus on, että ”raha ratkaisee”. Myös perhevapaissa. Rahalla osoitetaan arvostus. Kuten kaikissa muissakin töissä. Eikö ansiosidonnaisen päivärahan sijaan lapsen hoitamisesta voisi määritellä kaikille saman korvauksen. Tehtävän vaativuushan on kaikilla sama. Nyt työstä maksetaan sen mukaan mikä on kodin ulkopuolisten töiden ansiotaso. Korvauksen määräytymisen ajatusmaailma on siksi ihan pielessä. Ihan kuin se hoitaisi paremmin lastaan, joka on vaativammassa työssä. Todellisuus voi olla aivan päinvastainen.

TYÖNANTAJAT ARVOSTAVAT VAPAIDEN PIDEMPÄÄ HAKUAIKAA

Lyhyestä virsi kaunis. Vapaiden käyttöajankohtiin pitäisi työnantajalla olla mahdollisuus sanoa sanansa. Lukuun ottamatta äitiysvapaata ja synnytyksen yhteydessä pidettävää isyysvapaata. Niiden ajankohtia kun ei kukaan voi etukäteen päättää.

Kahden kuukauden hakuaikaa tulisi pidentää kaikissa perhevapaissa. Erityisesti pienillä työnantajilla ja alueilla, joilla työvoimaa on huonosti saatavissa, kaksi kuukautta on aivan liian lyhyt aika löytää hyvä ja sopiva sijainen. Isoilla työnantajilla, joilla sijaistamiset ovat jo ”talon sisällä” yleensä ainakin jollakin tasolla kunnossa, nykyiset hakuajat voivat toimia. Vaikeaa tehtävien hoidon järjestäminen on varmasti heilläkin.

Työnantajan ja työntekijän yhdessä sopimisen kulttuuria tulisi perhevapaiden ajankohtienkin osalta lisätä. Vapaiden ajankohdiksi määräytyisivät tällöin paremmin töihin sopivat ns. hiljaiset ajat. Osassa töitä sellaisia voisivat olla vaikkapa koulujen ja oppilaitosten loma-ajat, jolloin koululaisia ja korkeasti koulutettujakin viittä vaille valmiita opiskelijoita, jotka ovat voineet aikaisemmin jopa työskennellä kyseisissä töissä tai ainakin samalla ammattialalla, on helpommin saatavilla. Muitakin hiljaisia ajankohtia löytynee.

LOPUKSI

Pelkäsin10 kotona lasten kanssa vietetyn vuoden aikana useita kertoja, että mitä jos isä jossain kohtaa haluisikin vaihtaa osia ja jäädä kotiin. Oikeasti pelkäsin! Koen olevani etuoikeutettu, kun elämässäni on näin pitkä aika yhdessä lasteni kanssa. Olen myös vakuuttunut, että kotona vietetyt alkuvuodet ovat olleet tärkeä kasvuperusta lasteni elämässä. Ihan yhtä hyvän perustan olisivat saaneet isänkin kanssa.

Onnellisuutta, Mielenrauhaa, Terveyttä ja sitä tärkeintä, Rakkautta Alkaneelle Uudelle Vuodelle 2018 vaikkapa alussa kertomani laulun loppusäkeistön siivittämänä!

PERHEVAPAIDEN KÄYTTÖÄ VOI TULKITA ISIÄ KUNNIOITTAVALLAKIN TAVALLA! - 23.11.2017 Uusi Suomi Puheenvuoro

Suun napsahtaminen auki hämmästyksestä on kiehtova näky. Ihastelin sitä viime vuoden koulutuksissani useita kertoja kertoessani, että voisin vielä jäädä isyysvapaalle. Hedelmällisyys- ja adoptioiän ohittanut nainen! Palaan jäljempänä miten.

Halu näyttää perhevapaan uudistajille paikkaa, ihan niin kuin koiralle konsanaan, se on nyt suuri. Halutaanhan isien perhevapaiden käyttöä tulkita ”uudistajien” taholta yksisilmäisesti, vajavaisin tutkimustiedoin ja muiden maiden käytön perusteella. Erityisesti ihmetyttää miksi edistysvaltiossa halutaan olla perässähiihtäjiä eikä edelläkävijöitä.

Perhe-asioissa uudistajat ovat tyypillisesti eri järjestöjen ns. tasa-arvonaisia. Vaikuttaakin, että tasa-arvonaiset ovat uudistuksessa ajamassa omaa ideologista etuaan laajalla rintamalla. Tietämättä mikä on naisen etu. Ajavatko sittenkin miesten etua? Miksi muuten miehet ovat hiljaa? Niin, pitäähän jonkun miestenkin etuja ajaa ja kuka niitä paremmin ajaisi kun naiset. Ovathan naiset ihan parhaita kaikessa muussakin.

Tasa-arvonaiset näkevät tunnelin päässä vain tasa-arvoisen miehen ja naisen. Ideologiansa mukaisesti tasa-arvoisen. Perhevapaiden uudistamisessa tämä ideologia on, että isän pitää hoitaa lastaan kotona yhtä paljon kuin äidin. Perheen ja lapsen edusta viis. Tätä halutaan niin kovasti, että kokonaisuus ja perheiden erilaisuus unohdetaan.

Tasa-arvonaiset tietävät ajamansa uudistuksen huonontavan lapsen etua. Siis sitä, että isän käyttöön korvamerkityn isyysvapaan pidentäminen heikentää mahdollisuutta hoitaa lasta kotona tilanteessa, jossa isä ei syystä tai toisesta pidä hänelle kiintiöitettyä vapaata. Kiintiövapaata kun ei voi siirtää äidin käyttöön.

Taustalla on hallituksen uudistukselle asettama raami kustannusneutraalisuudesta. Tarkoittanee, että kun isälle kiintiöitetty isyysvapaa pitenee, vanhempainvapaa tai kotihoidontukiaika lyhenee.

Uudistuksen valmistelussa näyttää puuttuvan halu analysoida miksi tutkijoilla on isien perhevapaiden vähäisestä käyttöasteesta erilaisia tulkintoja. Tasa-arvon perään huutavat nappaavat niistä mieleisensä. Päätyvät syyllistämään kaikki muut paitsi naiset. Puhuvat työnantajien kielteisistä asenteista perhevapaita kohtaan ja että isä käyttää vapaita vain jos vapaan nimi on isyysvapaa. Taitavat työmarkkinajärjestöt ja tasa-arvonaiset itsekin saada oman osansa kun eivät ole saaneet hoidetuksi naisten palkkoja miesten palkkojen tasolle naisvaltaisilla aloilla työn arvostuksen kautta, miksi äidit pienempipalkkaisina pitävät vapaat isien sijaan.

ISYYSVAPAAN KÄYTTÖÄ TULKITAAN VAJAVAISIN TIEDOIN

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) voisi kuvitella olevan suhteellisen objektiivinen perhevapaatutkimusten tekijä ja tutkimustulosten esittelijä. Tulosten esittämisestä voi päätellä, että tasa-arvonaisia löytyy sieltäkin.

THL on kuvannut perhevapaiden käyttöä ilmeisen tarkoitushakuisesti ks. kaaviokuva tästä. Kuvassa on silmiin pistävää punaisen käyrän jyrkkä nousu. Sen perusteella ollaan valmiita uskomaan, että isien ns. kiintiövapaat ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan. Miten yksinkertaisina käppyröitään esittelevät tutkimustuloksia lukevia pitävätkään. Lukijan kannalta puuttuu ainakin kaksi tulkintaan oleellisesti vaikuttavaa tekijää, joista toinen on vuosittain syntyneiden lasten määrä. Jos lapsia syntyy enemmän käytetään isyysvapaitakin enemmän ilman, että siitä voidaan tulkita mitään isyysvapaiden suosiosta Toinen seikka, joka taulukosta puuttuu on se monennenko lapsen yhteydessä isyysvapaata on käytetty. Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän tarvitaan isää jakamaan hoitovastuuta ja pitämään vapaita.

Nousevasta punaisesta käyrästä ollaan, ilman mainitsemiani tietoja, oltu kuitenkin valmiita tulkitsemaan isälle korvamerkityn isyysvapaan suosion kasvua. Tämän tulkinnan perusteella halutaan nyt pidentää isän kiintiöisyysvapaata muiden perhevapaiden kustannuksella.

Edellä todetuista THL:n käyristä voi kyllä tulkita jotakin isyysvapaasta. Sen, että niillä pyritään vaikuttamaan päätöksentekijöihin tasa-arvonaisten ideologisen intressin mukaisesti.

VALLANHIMOISET TASA-ARVONAISET HIVUTTAUTUVAT PÄÄTTÄMÄÄN PERHEIDEN SISÄISISTÄ ASIOISTA

Kukaan ei suostu ajattelemaan, että isien perhevapaiden käyttö kehittyy kuten kaikki muukin yhteiskunnassa, hitaasti ja varmasti. Isälähtöisesti, ei työnantaja- tai äitilähtöisesti. Vielä vähemmän tasa-arvonaislähtöisesti.

Uudistuksen valmistelussa näyttävät naiset iskevän fiksut päänsä yhteen päästäkseen tyhmään lopputulokseen. Suuret naisjoukot seisovat rintarinnan ajamassa pienten naisjoukkojen kehittelemiä ideoita ja malleja. Kukaan ei ole edustamassa kokonaisvaltaista ja laaja-alaista näkemystä.

Järjestöjen tasa-arvonaiset ovat löytäneet hyvät komppaajat. Puolueiden tasa-arvonaiset ovat poliitikon ylivertaisuudessa kylpiessään valmiita unohtamaan ydintehtävänsä. Luoda edellytykset hyvään ja laadukkaaseen perhe-elämään. Vallanhimossa tasa-arvonaiset hivuttautuvat joukolla päättämään perheiden sisäisistä asioista. Siitä kuka lasta perheessä hoitaa.

Nämä ylivertaiset tietäjät ovat unohtamassa, että perhe on, ainakin toistaiseksi, yhteiskunnan perusyksikkö ja kaiken hyvinvoinnin perusta. Vaikka loppu silläkin häämöttää. Pianhan joku esittää, että äiti-, isä- ja lapsi-nimike tulee poistaa. Aiheuttavathan nämä täsmänimikkeet mielipahaa niissä, joiden perheissä ei ole äitiä, isää tai lasta. Tämän jälkeen perheissä on enää henkilöitä. Viitteitä tästä antoi isänpäivän aikaan käyty keskustelu isänpäivän muuttamisesta läheisenpäiväksi ja tyttö- ja poikakäsitteiden poistaminen käytöstä.

TASA-ARVONAISILLE ANNETTIIN PIKKURILLI VUODEN 2003 UUDISTUKSESSA - YRITTÄVÄT NYT VIEDÄ KOKO KÄDEN

Perhevapaiden osalta paholaisille, tasa-arvonaisille, annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa. Isälle korvamerkittiin oma vapaa ns. isäkuukausi edellyttäen, että isä piti kaksi viikkoa vanhempainvapaata. Vapaata ei ollut mahdollista käyttää perheen halutessa, esimerkiksi isän ollessa estynyt, kukaan muu. Nyt paholainen haluaa viedä koko käden.

Kukaan ei ole uskaltanut arvioimaan miten isät olisivat vapaita pitäneet jos isäkuukautta ei olisi keksitty. Olisiko isät käyttäneet enemmän vanhempainvapaita. Todennäköisesti. Mitään kasvupyrähdystä ei edellä todetusta THL:n kuvasta vuoden 2003 kohdalta löydy. Silti ansio isyysvapaiden käytön lisääntymistä on annettu isäkuukaudelle.

Vuonna 2013 luovuttiin isäkuukaudesta ja isille korvamerkittiin oma, vanhempainvapaasta riippumaton, entistä pidempi vapaa, jonka käytöstä ei ole vielä esitetty tutkimustietoa. Otettua suuntaa halutaan nyt jatkaa olemattomien tutkimustulosten, mutta vahvojen ideologisten näkemysten perusteella.

Huomion arvoista on myös, että vuosien 2003 ja 2013 uudistuksia ei toteutettu isien vaatimuksesta. Ihan niin kuin ei nyt valmistelussa olevaakaan. Isät eivät ole huutaneet heille korvamerkittyjen isyysvapaiden pidentämisen perään. Asialla ovat edelleen tasa-arvonaiset.

Kuinkakohan moni uudistuksen puuhanaisesta on pienten lasten äiti, ollut edes jossain vaiheessa siis useamman kuin yhden pienen lapsen äiti. Moniko ns. uraäiti, jolla omat uratoiveet ovat edellyttäneet isän jäämistä kotiin hoitamaan työuran keskellä aikaiseksi saatua yhtä lasta. Halutaanko yhden lapsen ”oma malli” joka perheen malliksi?

Unohdetaanko, että valtaosa perheistä on tavallisia kahden tai useamman lapsen perheitä, joissa vanhempien omat edut eivät mene lasten etujen edelle. Joissa arjesta selviämiseen käytetään kaikki paukut. Jossa pitää tarkkaan miettiä miten asiat sujuvimmin hoituvat, kuka on paras missäkin hommassa ja tehtävät jaetaan sen mukaan.

Tiedän perheen, jossa äiti ei jaksanut pienten lasten kitinöitä vaativan työnsä vuoksi mutta hoiti lasten harrastuksiin ja vaatehuoltoon liittyvät asiat isän keskittyessä lasten hoitamiseen. Perheen sisällä tiedetään ja tunnetaan jokaisen vahvuudet, jotka myös määräävät perhevapaiden käyttäjät, jotta jaksetaan ruuhkavuodet. Joskus on kysymys pienistä joskus suurista järjestelyistä, joihin perheen sisältä etsitään parhaimmat mahdolliset ratkaisut ja asioiden hoitajat. Tasa-arvonaiset yksinkertaistavat nämä moninaiset ja monimutkaiset asiat.

Muistan elävästi kolmen pienen lapsen perhe-elämää. Sovimme lasten isän kanssa hektisimpänä aikana jopa niinkin pienen asian kuin, että se kumpi aloittaa illalla lasten hampaan pesun laittaa hammastahnaa koko perheen hammasharjoille. Kaikin tavoin pyrittiin säästämään aikaa ja voimia. Illalla väsyneenä hammastahnatuubin avaaminenkin tuntui rankalta. Kohta tasa-arvonaiset päättävät, että lasten hampaitakin pitää isän ja äidin harjata yhtä paljon ja mistä kaikesta muusta?

Hälyyttävintä perhevapaauudistuksissa on, että toinen sukupuoli on päättänyt ja uudistanut ja haluaa edelleen päättää ja uudistaa toista sukupuolta koskevia asioita ilman että ”porukoissa” on isiä tai että isillä olisi omia porukoista. Montako isäporukkaa olet nähnyt perhevapaamalleja esittelevän? Odotan jännityksellä milloin miesten, isien, mitta on täynnä ja mitä silloin tapahtuu. Meille naisille!

ÄIDIT SYNNYTTÄVÄT - AINAKIN TOISTAISEKSI

Uudistusta tehtäessä kukaan ei ole halunnut puhua siitä, että ehkä äidit haluavat pitää vapaita enemmän kuin isät. Onhan lapsi alkutaipaleellaan vuoden verran lähempänä äidin sydäntä kuin isän. Ainakin fyysisesti. Raskausaikana kokonaista yhdeksän kuukautta, synnytyksessä ja useamman kuukauden imetysaikana. Yksin äidin huolehtimisen ja hyvinvoinnin varassa.

Tästä syystä nainen tietää ja tuntee lapsen edun paremmin ja arvottaa omat työelämän saavutukset vähemmälle kuin mies. Miehet kokevat yleisen käsityksen mukaan arvostuksensa tulevan enemmän työ- kuin perhe-elämästä. Nainen myös nähnee paremmin miten kauas alkuvuosien satsaukset lapsen elämässä kantavat! Miehet tulevat tässä hyvällä sykkeellä perässä.

Tasa-arvonaiset eivät halua hyväksyä näitä tosiasioita vaan näyttävät olevan valmiita menemään aina vain pidemmälle. Heille mikään ei riitä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ei aikaakaan kun naiset siirtävät miehille kohtuna ja laittavat miehet synnyttämään – tasa-arvon nimissä!

LOPETETAAN ISIEN SYYLLISTÄMINEN JA ARVOSTEAAN, ETTÄ OVAT ANTANEET NAISTEN HOITAA LAPSIAAN

Onko isiä syyllistetty turhaan? Ovatko isät kiltisti antaneet äitien käyttää vapaat puolestaan? Onko se ollut samalla myös miesten etu ja halu? Kaikki ovat saaneet mitä ovat halunneet.

Tästähän useimmiten on kysymys. Asia jätetään kertomatta, koska se ei palvele perhevapaauudistuksen tarkoitusperiä. Tasa-arvonaiset haluavat päättää, että kaikki äidit haluavat pitää vapaita yhtä paljon kuin isät. Tasa-arvon nimissä.

Maailma kuitenkin muuttuu Eskoseni kuten jo nummisuutareissa todettiin. Niin myös isät!Tässä vapautta ylistävässä maailmassa on vaikea kuvitella, että miehet tulevat käyttämään ”isäkiintiöiden” sanelemina perhevapaitaan yhtään enempää kuin haluavat. He käyttävät vapaita vain, jos haluavat käyttää!

Isien ajattelumaailman muutos on ollut aistittavissa jo pitkään. Kysymys ei ole tasa-arvonaisten keksimästä kiintiöstä! Kysymys on nuorten miesten halusta parantaa elämänsä laatua, heidän ymmärryksen lisääntymisestä lapsiensa suhteen, yksinkertaisesti miesten viisaudesta. Näin haluan uskoa. Ja näkeehän muutoksen.

Tämän päivän nuoret isät tietävät todennäköisesti omasta isäkokemuksestaan, että luontevaa yhteyttä ja yhdessäoloa lapsen kanssa ei voi rakentaa vasta sitten kun oma työura on kynnetty loppuun. Kun vihdoin on aikaa lapselle. Tässä on se todellinen syy miksi isät osallistuvat enenevässä määrin lastensa hoitoon. Kiitos ja kunnia kuuluu siis isille!

Haluaisin vielä herätellä, koska se asiaan oleellisesti liittyy, näkemyksiä siitä, miksi miehillä on naisia parempi asema työelämässä. Ovat senkin omilla toimillaan ansainneet. Kun ovat ”ei synnyttäjinä” vapaampia päättämään miten perhe- ja työelämää yhteen sovittavat.

Miehet ovat vastuuntuntoisesti ymmärtäneet, että kaikista töistä ei itsekkäistä syistä voi jäädä perhevapaille. Ei ainakaan milloin vain. Miehet kantavat vastuun yrityksen kannattavuudesta ja menestyksestä tästä syystä naisia paremmin. Ei siksi, että he ymmärtäisivät asiat työnantajien kannalta paremmin vaan yksinkertaisesti siksi, koska heillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa työnantajia miellyttäviä ratkaisuja ”ei synnyttävinä”. Miehet ymmärtävät myös töittensä tärkeyden perheen toimeentulon kannalta ”ei synnyttävinä”.

Koska nainen edelleen lapset synnyttää, on selvää, että väärin ajoitettu lapsen synnytys ja siitä johtuva pitkä työstä poissa olo ei saa työnantajilta taputuksia olkapäille. Siihen en kuitenkaan usko, että yhdelläkään työnantajalla on mitään lapsia ja perheen perustamista vastaan. Onhan heillä itselläänkin lapset ja perheet.

Olisiko jotakin tehtävissä naisten aseman parantamiseksi? Kyllä on. Naiset voisivat ottaa työnantajansa mukaan perheen perustamissuunnitelmiin jo ennen kuin ”siemen on kylvetty”. Useimmitenhan tämä on mahdollista. Luotaisiin kulttuuri, jossa vaikkapa kehityskeskusteluissa otettaisiin asia puheeksi ja mietittäisiin toteutusta ja vaikka vähän myös ajoitustakin Luojan suomissa rajoissa.

Toteutuminen on paljolti kiinni työnantajasta. Jos työnantaja luo toimillaan luottamuksellisen suhteen työntekijöihinsä, on perheasioista keskusteleminen luontevaa ja avointa, samalla tietenkin myös luottamuksellista.

Jokainen työnantaja ymmärtää, että perheellisen työntekijän hyvinvointi työssä lähtee perheestä. Perheen hajoamiseen, johon perheen sisäiset ristiriidat lasten hoitovastuun jakaantumisessa liian usein johtavat, näkyvät aina negatiivisella tavalla työssä, työmotivaatiossa ja jaksamisessa. Ei sitä kukaan työnantaja halua. Työnantajan intressissä on edistää kaikin tavoin perheiden hyvää.

Perhevapaita tulee hakea kahta kuukautta ennen vapaan alkamista, tietyissä erityistilanteissa vasta kuukautta ennen. Näin lyhyessä ajassa äitiysvapaan ja sitä todennäköisesti seuraavan vanhempainvapaan tehtäväjärjestelyt ovat työnantajille usein vaikeasti toteutettavissa. Ainakin pienillä työnantajilla aivan liian lyhyt aika sijaisen löytämiseen ja perehdyttämiseen.

Lainsäätäjät eivät ole näin lyhyestä hakuajasta päättäessään ajatelleet riittävästi työnantajia. Tehtävien uudelleen järjestelyille olisi mahdollista antaa aikaa paljon enemmänkin, kestäähän raskaus sentään kokonaista yhdeksän kuukautta.

Takaisin ajatukseeni, ajattelevatko miehet naisia enemmän työnantajan tilannetta ja antavat tästä syystä naisten käyttää perhevapaat. Ei tästäkään yksin ole kysymys.

Kyllä työtehtäviensä kivuttomasta hoitamisesta kiinnostuneita naisiakin löytyy ja paljon. He pitävät lyhimmät mahdolliset perhevapaat, jota työnantajan toiminnot kärsivät mahdollisimman vähän perhevapaista.

Onhan siinä omakin lehmä ojassa. Äidin työtehtävien, vastuullisten tai vähemmän vastuullisten, jatkuminen perhevapaan jälkeen muuttumattomina. Kukaan kun ei ole korvaamaton! Sama syy toki myös isillä mitä suurimassa määrin. Jos poissaolo jatkuu vuoden tai vuosia riski menettää aikaisemmat työt jollekulle toiselle on suuri. Ei tässä isän kiintiövapaan kasvattaminen mitään auta. Päinvastoin. On monia asioita joita isän kiintiön kasvattaminen ei korjaa, vaan voi jopa huonontaa. Väittäisin, että vastuulliset ja itselle merkitykselliset työt ovat yksi suurin syy miksi isät eivät pidä pitkiä perhevapaajaksoja ja osa äideistä minimipituisena.

Kukaan ei näytä ottavan huomioon, että todennäköisesti nämä työelämässä vastuuntuntoisimmat äidit ja isät kantavat raskaimman kortensa yhteiskunnan kekoon. He yrittävät parhaansa mukaan rytmittää työnsä ja vapaa-aikansa niin, että ehtivät olemaan lapsen kanssa muulloinkin kun unilaulun aikaan. Nämä vanhemmat ymmärtävät asiat kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikkien neljän intressit, lapsen, puolison, työnantajan ja oman itsensä. Tasa-arvonaisilla on vain yksi intressi, naisten aseman parantaminen.

Ottavatko vapaiden pitämisessä tasa-arvon perään huutavat huomioon myöskään sitä, että isät, jotka eivät pidä pitkiä perhevapaita, ottavat nykyään suuremman vastuun lapsestaan työpäivänsä jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin kuin mitä isät pari vuosikymmentä sitten. Muistan oman isäni rojahtaneen töistä palattuaan ruokailun jälkeen sohvalle nukkumaan aikaisen heräämisen ja raskaan työpäivän vuoksi.

Jaksaisimmeko me naiset aloittaa ”toisen työpäivän” kotiin palattuamme yhtä sujuvasti kuin tämän päivän isät? Onko roolien vaihtaminen isän kanssa sittenkään se mitä äidit haluavat? On huuhaata kuvitella, että naiselle aukeaisi helpompi ja parempi elämä isän pidempien vapaiden myötä. Toinen työpäivä kotona olisi todellista niin kuin on isällekin. Keskimäärin fyysisesti vahvempina se onnistunee miehiltä paremmin.

Luulenpa, että näen päivän, jolloin naiset käyvät pitkiä keskusteluja kotona siitä, voisivatko he isien sijaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tuolloin äidit anelevat isiltä vapaiden pitämistä, lupaavat tehdä ruuan valmiiksi kun isä tulee työstä, siivota kodin isän työpäivän aikana lapsen hoidon ohessa, hieroa isän kipeytyneitä niskoja kolme kertaa viikossa…. saadakseen isät ”ostetuksi” menemään töihin perhevapaiden pitämisen sijaan. Tällainenkin aika voi äideillä vielä olla edessä. Niin makaa kuin petaa!

LAPSIAAN KOTONA HOITAVAT MIEHET MACHOMIEHEN MAINEESEEN

Kysymys on myös siitä mikä käytäntö on trendikästä. Jos media huutaisi kaikella mahdollisella tavalla niistä sadoista hyvistä asioista mitä isän ja lapsen yhdessäolo tuo pitkässä juoksussa molempien loppuelämään, se olisi siinä.

Nyt tilanne on toinen. Media paukuttaa miten vähän isät pitävät perhevapaita ja jo yksin se riittää viestimään vähänkin huonoitsetuntoisemmalle isälle, että koska ei muutkaan isät niin en minäkään jää hoitamaan lasta kotiin isyysvapaata pidemmäksi ajaksi. Vaikka mieli tekisi.

Media on imagoinut lastaan hoitavat isät pehmomiehiksi, tohvelisankareiksi ties miksi. On unohdettu, että mies haluaa olla mies isolla M:llä. Macho, lihaksikas, voimakastahtoinen ...

Nyt vain tällaisia miehiä kiiruusti miesten julkaisuihin, formula- ja muihin urheilulehtiin kertomaan lapsenhoitoinnostaan ja nautinnollisesta ajasta lapsensa kanssa. Kimi Räikkösestä ja Teemu Selänteestä voisi aloittaa. Kuvin ja sanoin kertoa mitä kaikkea nastaa ja hauskaa lapsen kanssa on puuhasteltu. Heitä löytyy monia muitakin. Ihan tavallisia isiä eri ammateista.

UUDISTAJAT MUISTAKAA, ETTÄ ISYYSVAPAITA KÄYTTÄVÄT MYÖS NAISET!

Pyydän teitä korvamerkityn isyysvapaan pidentämisen perään huutavia tasa-arvonaisia miettimään kerran jos toisenkin, ajatteko tällä naisten vai miesten etuja. Uskotteko edelleen yksinkertaistettuihin perhevapaatutkimusten tulkintoihinne. Että isät pitävät vain isälle korvamerkittyjä kiintiöperhevapaita minkä vuoksi kiintiötä tulee pidentää. Anteeksi, mielestäni tulkinta kertoo enemmän yksinkertaisista naisista.

Ja ihan lopuksi se miten ihmeessä voisin hedelmällisyys- ja adoptioiän ylittäneenä naisena jäädä vielä isyysvapaalle. Helppoa, rakastuisin hedelmällisessä iässä olevaan naiseen, jonka lapsen adoptoisin. Suunnitelmissani ei ole mitään tämänlaatuista. Kaikki kukat saavat kukkia, omassa elämässä kuljen perinteisempiä teitä.

Tärkeintä esimerkissä on kuitenkin se, että sen avulla haluan herätellä korvamerkityn isyysvapaan lisäämisen puolesta puhujia sillä, että miesten lisäksi uudistukset tulevat koskemaan myös naisia.

Katsotaan josko parin pitkän pohjustuksen jälkeen seuraavalla kerralla pääsisin jo käsiksi omaan perhevapaamalliini.

PERHEVAPAAUUDISTUKSESSA LAPSI ON JO HEITETTY PESUVEDEN MUKANA - 13.10.2017 Uusi Suomi Puheenvuoro

Poliitikot ja työmarkkinajärjestöt puhuvat kovaan ääneen perhevapaauudistuksen tarpeesta. Useilta eri tahoilta on todettu muun muassa, että isät eivät pidä riittävästi vapaita ja että taloudellisista syistä perheet eivät tee lapsia. Syksyn mittaan julkistetuissa malleissa huudetaan tasa-arvon ja joustojen perään.

Ovatko työmarkkinajärjestöt valtaamassa työelämän lisäksi myös perhe-elämän? Loukataanko vaatimuksilla jopa perustuslaissa säädettyä oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen? Sisältääkö se vapauden päättää kuka hoitaa perheen vauvaa tai lasta, joka ei vielä osaa itse kertoa kumman hoitoa haluaa?

Tähän mennessä esitetyt uudet mallit eivät ole tätä päivää. Mallit ovat nykyistä sitovampia. Isän vapaan osuutta lisätään ilman, että osuutta voidaan siirtää äidille. Perheet yritetään laittaa autoritaarisesti samaan muottiin. Isät pakotetaan hoitamaan lapsia nykyistä enemmän. Halusi perhe sitä tai ei. Jollei halua, siitä sakotetaan ja vapaa jää nykyistä lyhyemmäksi. Isän uuden kiintiön verran. Tätä tosiasiaa ei kukaan tunnu haluavan sanoa ääneen. Tämä on puettu sanamuotoon ”perheellä on edelleen mahdollisuus hoitaa lasta 3-vuotiaaksi”. Kuitenkin vain tietyin edellytyksin.

Mallit ovat muutoinkin kaikin puolin järisyttävää luettavaa. Omia intressejä täynnä kuten kaikki työmarkkina”uudistukset”. Julkaisijan kun tiesi, tiesi esityksen sisällön lukematta. Sama laulu kuin aina ennenkin, mulle tänne kaikki ja heti!

Sähköisistä versioista huolimatta, tuntui kuin olisi lukenut kellastuneita, homepilkullisia, eltaantuneelle haisevia paperiläjiä. Teksti loppuun kaluttua ja kulunutta.

Kirjoittajilla on ollut Haloo Helsingin Rakas-laulun sanoja mukaellen työminä vallankahvana, äidin ja isän roolit saranapuolen sai. On se vahva se ideologia, on se! Alistaa elämän tärkeimmät roolit, isän ja äidin.

Missä on pehmeäposkisen pienen lapsen ääni? Lapsen, joka janoaa aikuisen turvaa ja kosketusta. Lapsen, jonka iloista ja suruista useimmat meistä ovat päässeet osalliseksi, onnekkaimmat tänäänkin! Lapsen, josta saamme eniten voimaa vaikeuksien ja menetyksien keskellä. Lapsen, joka on ainoa aito ihminen tässä maailmassa.

MIKSI LAPSEN ASIOISSA MEUHKAA AINA JOKU MUU KUIN LAPSI ITSE?

Soitin lapsiasianvaltuutetun toimistoon ja kysyin mitä ovat tehneet perhevapaauudistuksen eteen. Ei mitään. Odottavat esitystä kommenttikierrokselle. Siis katsovat rauhassa asemalla kun työmarkkinajärjestöjen junat kiitävät ohi.

Miksei tässä maassa huudeta toreilla ja turuilla lapsen tarpeiden ja toiveiden perään? 50-60-kympisten työmarkkinapomojen ja poliitikkojen annetaan valmistella lasten asiat alusta loppuun. Onko tämä se edistysvaltio Suomi, jonka puoleen maailma on kääntänyt kasvonsa? Voiko edistysvaltio olla, jollei kuuntele tahoja, jotka ovat voimattomia ja vallattomia, mutta joissa valtakunnan tulevaisuus? Onko edistysvaltio sittenkin vain silmänkääntötemppu?

Johtavassa elintasomaassa lapsen äänellä puhuu ajatuksiltaan fossiilisoituneet ukot ja akat. Ihmiset, joiden työelämä on täynnä peliä, taktikointia, valehtelua, vähättelyä, nöyryytystä, oman edun tavoittelua ... Eikö mistään löydy sitä kuuluisaa munaa ottaa lapset ykkösasiaksi? Kansansuosio olisi tarjottimella, mutta ketään ei kiinnosta.

Suomi on täynnä tutkimuksia ja selvityksiä, joista käy ilmi lapsen etu. Niitä esitellään puolueettomasti ja perusteellisesti kaikelle kansalle median toimesta. Halu ottaa ne huomioon vain puuttuu eri intressiryhmiltä ja poliitikoilta. Ikävää, todella ikävää.

Miksei ole Nordic Children Forumia, jossa valokeilassa olisivat lapset, ne ainoat oikeat tulevaisuuden tekijät? Miksei lapsia kerätä toreille ampumaan ritsoilla aikuisia, valtaamaan etujärjestöjen ja eduskuntatalon auloja leikkipaikoikseen? Ihan vaan, että heidät huomattaisiin ja muistettaisiin päätöksenteossa!

Milloin it-firmat kehittävät yrityksille järjestelmiä, joissa lapsen pelokkaat, toiveikkaat, rakastavat, surulliset, vihaiset, nälkäiset, uniset silmät tulevat ruutuun kertomaan totuuden käsillä olevan ehdotuksen vaikutuksista lapseen?

Meillä on lapsiasianvaltuutettu, meillä on Mannerheimin lastensuojeluliitto, meillä on Pelastakaa Lapset ry.… meillä on maailman upeimmat päiväkodit, koulut, lastensairaalat, lastenkodit. Kaikissa korkeasti koulutettu henkilökunta, joka tuntee ja tietää tarkkaan lapset ja heidän elämänsä. Heidän tarpeensa, heidän toiveensa, heidän taustansa, heidän ongelma, heidän ikävänsä, heidän pelkonsa…. He ovat ammattilaisia, jotka pitävät lasta kädestä ja sylissä, halaavat, lohduttavat, huolehtivat ruuasta ja levosta, leikkimisestä silloin kun työelämä, elämän vaikeudet tai houkutukset ovat imaisseet äidin, isän tai molemmat. Miksei tätä upeaa porukkaa haluta kuulla lasten asioissa, perhevapaauudistusta valmisteltaessa?

Näiden ammattiryhmien äänen kuulee vain heitä edustavien ammattijärjestöjen kautta. Se ääni ei ole lapsen ääni. Se on omaan napaan tuijottavan, itsekkyyden, rahan ja ”mulle tänne kaikki ja heti” ääni. Ääni, joka ottaa kaiken itselleen jos vain annetaan.

Järjestöelämää tunteva ei voi välttyä naurunremahdukselta kun kotisoffalla kuuntelee ja katselee ”neliöistä” ammattijärjestön puheenjohtajan puheita lapsen edusta. Lapsen etu ei ole todellista. Puheenjohtaja puhuu aina edustettaviensa äänellä. Aina! Sama jargonia on jatkunut vuodesta toiseen. Se on salakavalaa eikä kerro totuutta. Se kätkee sisälleen vaatimuksen parempaan palkkaan, lyhyempään työaikaan, töiden määrän vähentämiseen, parempiin työsuhde-etuuksiin ja työolosuhteisiin. Miksi kukaan ei kerro, että ammattijärjestön setä ja täti priorisoi aina edustettavien edut?

Perhevapaauudistuksessa on siis jo heti alkumetreillä unohdettu lapset. Syntymättömät, imeväisikäiset, päiväkotiin ja eskariin pienen repun kanssa kulkevat. Ne, joiden tarpeista, tulevaisuudesta, loppuelämästä uudistuksessa on kysymys. Nyt jo on unohdettu se tärkeistä tärkein, että hyvän elämän siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.

”Pienen ihmisen” – tässä tarkoitan nyt myös meitä aikuisia - on vaikea ymmärtää, että lapsen etu voisi vaihdella sen mukaan mikä ryhmä sitä tarkastelee. Lapsen etu on politisoitu ja määritelty intressiryhmittäin erilaiseksi oman edun nimissä. Sen pitäisi olla yksi ja sama katsoo sitä kuka tahansa. Se pitäisi voida naulata järjestöjen, ministeriöiden, eduskuntatalon, urheiluseurojen, kotien… seinille kuten presidenttien kuvat.

Miksi kukaan ei puhu lapsen puolesta? Ei jaksa enää. On osoittautunut turhaksi. Puolesta puhujille on osoitettu paikka. Vastassa on koko etujärjestö- ja poliitikkokaarti. Lapsiasianvaltuutetun toimistossa ajatellaan, että miksi haaskata aikaa ja energiaa. Järjestöjoukkojen, huomaathan siis ei järkijoukkojen, alla taipuu loppupeleissä aina kaikki muut.

LAPSET SYNTYVÄT RAKKAUDESTA TAI HETKELLISESTÄ INTOHIMOSTA!

Lopuksi vielä otsikoihin noussut väite, että perheisiin ei synny lapsia taloudellisista syistä. Ei pidä paikkaansa. Uskallan julistaa, että lapset syntyvät joko suuresta rakkaudesta tai hetkellisestä intohimosta. Ei taloudellisien laskelmien perusteella.

Työntekijäjärjestöt yrittävät väittää, että vanhemmat tekisivät keittiön pöytien ääressä tarkkoja euromääräisiä kannattavuuslaskelmia lapsen alulle panemisesta. Selvittävät mitä vaipat, lastenrattaat, tuttipullot, lelut, muskarit, playmobilit, rintapumput, lastenlääkärit… maksavat. Huomioiden eri ikäisten lapsien vaippakokojen hinta- ja menekkierot, vaunujen vaihtumisen rattaiksi, vauvauinnin muuttumisen muskariksi… Näiden lisäksi omien harrastusten ja tarpeiden kustannusten muutokset! Ja palkankorotusten ja -alentumisen vaikutukset. Näinhän perheiden kustannukset muuttuvat vuosittain, kuukausittain jopa viikoittain. Naurettavaa! Kaikki tietävät, ettei näin tehdä. Kansalaisia yritetään pitää pilkkana, jopa tyhminä? Oman edun nimissä yritetään uskotella kaikenlaista. Esittäjät nauravat kabineteissaan kekseliäisyyttään.

MUUTAMA ESIMERKKI LAPSEN TALOUDELLISESTA "SUUNNITTELUSTA"

Tapasin vastikään ystävän, jolla on neljä lasta. Kaikki lapset eri vanhemmista. Yksi oma ja kolme adoptoitua. Kolme adoptoitua, koska rankoista, vuosia jatkuneista hoidoista huolimatta omia ei tullut. Lopulta omakin lapsi tuli, yllätyksellisesti, kun puoliso vaihtui. Sama tapahtui vaihdetulle puolisollekin, yhtä yllätyksellisesti.

Omalla kohdalla ”suunnittelu” petti eri tavalla. Tulin raskaaksi suuresta intohimosta. Avioiduin raskauden vuoksi. Raskaus päättyi kuolleiden kaksostyttöjen synnyttämiseen. Suurta menetystä lievittämään päädyttiin ”laastari”raskauteen. Syntyi terve lapsi. Sitten kaksi suunniteltua raskautta, jotka molemmat päätyivät keskenmenoon. Sitten vasta toinen lapsi. Heti perään kolmas lapsi ”yrittämättä ja suunnittelematta”.

Viimeisenä tuorein esimerkki. Presidenttiparimme ilouutinen. Kaikille kävi varmasti selväksi, että lapsi tuli vuosien odottelun jälkeen. Ei kuten oli ”laskettu”.

Lapsia syntyy suuresta rakkaudesta, lapsia otetaan pois suuressa rakkaudessa. Kohtalon sattumanvaraisuus on lapsen syntymässä aina vahvasti läsnä. Lapset ovat lahja. Ei taloudellisten suunnitelmien ja laskelmien lopputulos.

Mummoni kuoli lentävään keuhkotautiin 1937. Häneltä jäi kolme pientä lasta. Yksi tuolloin vuoden vanha äitini. Neljäs syntymäpäivänään kuollut lapsi, makasi äidin vierellä arkussa. Kuoleman lähestyessä mummoltani kysyttiin, miten hänen lapsensa pärjäävät kun hän kuolee. Mummo oli vastannut, että kyllä hyvä Jumala heistä huolen pitää. Ja pitikin. Tähän luotetaan paljon vielä tänäänkin, ei taloudellisiin laskelmiin.

Joku jää miettimään, että mikä sitten olisi paras perhevapaauudistusmalli. Siitä seuraavalla kerralla!

Työelämän sydämelliset säkeet -blogi

Työelämän sydämelliset säkeet -blogi ja videot (löytyvät Työelämän sydämelliset säkeet nimellä Facebookista tästä ja YouTubesta tästä):

KIURU NÄYTTI EM-KISATURISTEILLE MISTÄ KIURU PISSII - 1.7.2021

HUS HALLITUKSEN KORONAPOLITIKOINNIN TÄRKEIN JA TÖRKEIN AVUSTAJA - 22.3.2021

OIKEUSKANSLERI EI TAIDA OLLA IHAN PERUSTUSLAIN TASALLA - MARIN SAI MUKA NAKITTAA SUOMEN PÄÄMINISTERIN TEHTÄVÄT RUOTSIN PÄÄMINISTERILLE - 11.1.2021

SYYTTÄVÄ SORMI OSOITTAA TWITTERIÄ - TODELLINEN SYY TRUMPIN TILIN SULKEMISESTA JÄTETTY KERTOMATTA - 10.1.2021

JOKAISELTA TRUMPIN TWITTERIN PYSYVÄÄ JÄÄDYTTÄMISTÄ KANNATTAVALTA ON HÄVINNYT OIKEUSTAJU - 9.1.2021

POLIITIKKOPELLET POMPPINEET TÄNÄÄN LAATIKOISTAAN - SIUNAILLEET JOUKOLLA USAN TILANNETTA - OMAN MAAN KORONAKUSETUKSESTA HIIRENHILJAA - 7.1.2021

ÖKYPALKKAISET TYÖMARKKINAPOMOT LEIKKIVÄT ELÄKEPUTKELLA KUIN POIKASET JA NÄYTTIVÄT MISTÄ HEILLE MAKSETAAN - EI MISTÄÄN! - 20.12.2020

ONKO DEMAREIDEN KEITOKSESSA NOUDATETTU LAKIA - RINNE ITSE SOPANKEITTÄJÄNÄ? - 17.12.2020

HAAVISTO TAKAISIN VIIDAKONLAKEJA NOUDATTAMAAN BANTUJENSA PARIIN - 13.12.2020

MIKSI VAPAAVUORI LUOPUU PORMESTARUUDESTA? KAIKKI TIETÄÄ, MEDIA VAIKENEE - 20.11.2020

MIKSI TRUMP EIKÄ ”KEKKONEN” - 28.10.2020

KUN EN OLE KOSKAAN KUOLLUT TAI SAANUT TIETÄÄ KUOLEVANI ... - 24.10.2020

TASA-ARVOTANTAT SEKOSIVAT MARININ VILAUTTELUSTA - 21.10.2020

SATEENKAARIPIISPA TEEMU LAAJASALO SAI KUNNOLLA NENILLEEN - NOUDATTAKO LAIN HENKEÄ JA KIELTÄÄ HOMOJEN VIHKIMISEN KIRKOSSA? - 21.9.2020

KULMUNI VAI SAARIKKO? - EI KUMPIKAAN! - 30.8.2020

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TOIVIAISEN TOUHUT EIVÄT HAISE, NE LÖYHKÄÄVÄT - OSA 1 - 18.7.2020

KULMUNIN MUSTA PÄIVÄ OLI MUUTAKIN - KANSAN ILON PÄIVÄ JA MYYRÄN SULOINEN KOSTON PÄIVÄ - 6.6.2020

VIHDOIN MUUTKIN PÄÄSEVÄT ESILLE KUIN HALLITUKSEN ÄÄNITORVET - THL:N PÄÄJOHTAJA KERTOO, ETTÄ MASKIPÄÄTÖS POLITIKOINTIA - 16.5.2020

OAJ EI ANNA PERIKSI - YRITTÄÄ JOKA PÄIVÄ UUSIN KEINOIN ESTÄÄ LÄHIOPETUKSEN ALKAMISEN - ANTAA "HYVÄN" LOMAUTTAMISMALLIN TALOUSVAIKEUKSISSA PAINIVILLE KUNTATYÖNANTAJILLE 12.5.2020

KARMEAN TOTUUDEN OIKEUSKANSLERI JULKISTI ”VARSIN EPÄVARMAN ASIANTUTIJATIEDON POHJALTA PITÄNYT TEHDÄ RATKAISUJA” - 3.5.2020

VANHEMMILLE PALKKAA KOTIKOULUSTA! KOULUJEN SULKEMINEN OLI ASIANTUNTEMATTOMUUTTA - 4.4.2020

HALLITUS OTTI YLEJUMALAN AVUKSEEN TUTKITUTTAMAAN, MIKSI KORONAKRIISIN AIKANA RYYPPÄMINEN SAA JATKUA - 13.4.2020

MARIN JA TEREYDENHOITOHENKILÖSTÖ SUHTAUTUU KORONAAN SAIRASTUNEESEEN KUIN SPITAALISEEN - 8.4.2020

KORONAKUOLLEET JA TEHOHOIDETUT VALTAELIITIN SILMISSÄ VAIN PIMITETTYJÄ NUMEROITA - 2.4.2020

KAIKESTA NÄKEE, ETTÄ NYT ON KORONA HOUSUISSA! TYTTÖHALLITUSKIN JO SURUPUVUSSA - 17.3.2020

KORONASSA NAISMINISTEREIDEN NOLLA-OSAAMINEN VIHDOIN PALJASTUI - NAISENA HÄVETTÄÄ - 2.3.2020

LIITON MIEHEN, RIKU AALLON, KUPPI MENI TOTAALISEN NURIN - 1.2.2020

LI ANDERSSONILLA ON NASTA LAUDASSA KRISTINUSKON ALASAJOSSA - OAJ TUKEMASSA - KEPULLA PÄÄ SEKAISIN - HERÄTKÄÄ KRISTITYT - 12.1.2020

MILLOIN MUISTAT VIHERVASEMMISTON OLLEEN ENNEN AL-HOLIA LAPSEN ASIALLA? EI MUUTEN OLE NYTKÄÄN! - 21.12.2019

KULMUNI JA RINNE, VIIME VIIKOISEN "SADUN" KAUNOTAR JA KULKURI, OLIVAT MIETTINEET ASKELMERKIT HARKITUSTI ETUKÄTEEN, LOPULTA HÄMÄRÄT TOIMET PALJASTUIVAT - 8.12.2019

ONKO VALAKUNNANSOVITTELIJALLA KAIKKI MUUMIT LAAKSOSSA? - 25.11.2019

KOKOOMUKSEN NUORET ”ORIT” LÄHTIVÄT LAUKALLE APULAISOIKEUSASIAMIEHEN KOULUN JOULUJUHLARATKAISUSTA - 12.11.2019

PÄIVI RÄSÄNEN ON SUOMEN TRUMP - VIHERVASEMMISTON HYVÄKSIKÄYTTÄMÄ TÄRKEÄ PELINAPPULA - 9.11.2019

KUNTATYÖNANTAJIEN JOHTAJA JALONEN VASTUSEEN KUNTIEN TALOUSAHDINGOSTA - 26.10.2019

KIURULTA UNOHTUNUT LASKEA HOITAJIEN MÄÄRÄ LASIKOPEISSA ENNEN ESITTÄMÄÄNSÄ 40 %:N TÖRKYLISÄYSTÄ HOITAJAMITOITUKSEN - 20.10.2019

KOULUKIUSAAMISEN RATKAISEMISESSA TÄRKEIN ROOLI MUKA LAPSILLA JA VANHEMMILLA – ON TUO OAJ AIKA VEKKULI - 17.9.2019

OAJ:N LUUKKAISEN TWITTERI ”RYÖSTÖRETKELLÄ” KOKO KESÄN – YRITTÄÄ VIEDÄ OPPILAALTA KYNÄNKIN KÄDESTÄ - 6.9.2019

MIHINKÖHÄN REHN SEURAAVAKSI TÄHYÄÄ – TOIVOTTAVASTI ELÄKEPÄIVIIN - RINTEEN JA YLEN HUIJAAMA, KANSAN HUIJAAJA - 9.8.2020

RINTEEN EKP-EHDOKKAISTA EI VOI KIRJOITTAA EDES SAMASSA LAUSEESSA KUIN VALITUSTA LAGARDESTA - 4.7.2019

ERKKI LIIKANEN PARAS EKP:N PÄÄJOHTAJAKSI? – TOIVOTTAVASTI ON KUIN SUOMEN EUROVIISU, MEDIA HEHKUTTAA ETUKÄTEEN KÄRKISIJAA, TULOKSISSA HÄNNILLÄ - 21.6.2019

KIITOS SAK JA TEOLLISUUSLIITTO! LIITON MIES -VIDEOT PALJASTIVAT AY-LIIKKEEN LUONTEEN KAIKESSA KARMEUDESSAAN - 30.5.2019

DEMARIT LEVITTELEVÄT NS. KAKSKOISEHDOKKUUKSISSA KÄSIÄÄN - MUUT HUOKAILEVAT, ETTÄ VOI VOI! - 21.4.2019

KUKA TEKISI TOIMITTAJISTA GALLUPIN? - 13.4.2019

SUPERIN LAVASTAMASSA ESPERI CAREN NÄYTELMÄSSÄKÖ EI HOITAJISSA MITÄÄN VIKAA? - 13.2.2019

KOKO KANSAN ANTEEKSIPYYNTÖ MATILLE - 7.2.2019

DEMAREIDEN JOULUEVANKELIUMI - ANTIN MUKAAN - 28.1.2019

LAPSIASIAVALTUUTETTU KURTTILAN TAKSIMATKAPERUSTELUT YLITTI YMMÄRRYKSEN - KAIKEN TAKANA ON VAALIT, JOTKA IHANASTI LÄHESTYY ... - 20.12.2018

TOUKO MÖLÄYTTI LINNAN JUHLISSA "SAIRASPÄISSÄÄN" VIHREIDEN SYKSYN NÄYTELMÄN JUONEN - 15.12.2018

VALTAKUNNANSOVITTELIJALTA LAPSELLINEN ULOSTULO, "HUIPPUJEN" OSAAMINEN SYYNIIN - 4.12.2018

TEOLLISUUSLIITON RIKU YLLÄTTI! JÄI EPÄSELVÄKSI ONKO ENEMMÄN TIKU KUIN TAKU! - 1.12.2018

HAAVISTON VALINTA EI MENNYT BY THE BOOK, OLISI VAATINUT PUOLUEKOKOUKSEN PÄÄTÖSTÄ - 5.11.2018

VIHREITÄ EI NÄEMMÄ KIINNOSTA VAALIMENESTYS - TURVAUDUTAAN "VANHOIHIN PIERUIHIN" - 30.10.2018

ISOT PAHAT AY-POMOT JÄTTIVÄT "DUUNARIT" NUOLEMAAN NÄPPEJÄÄN - 27.10.2018

AY-LIIKE ON SEKAISIN KUIN HAMINAN KAUPUNKI - EI TARVITTAISI EDES PÄRSTÄKERROINTA! - 25.10.2018

RINNE EI OLE RINTEELLEKÄÄN AINA ALAMÄKEÄ - PÄÄMINISTERIYS VALOVUOSIEN PÄÄSSÄ - 15.10.2018

MIKSEI AY-LIIKKEESTÄ EROTA KUIN KIRKOSTA - PAM JAKAA KOLEHTIA VASEMMISTOLLE - 2.10.2018

ARKADIANMÄELLÄ TOISET NAAMAT, JOS EDUSTAJIEN ÄIDEILLÄ OLISI OLLUT ABORTTIKORTTI? - 25.9.2018

UUSI VALTAKUNNANSOVITTELIJA ÄRSYTTÄÄ AMMATTIJÄRJESTÖJÄ - TAHALLAANKO? TYHMÄÄ! - 20.9.2018

PIHLAJALINNALTA KARKASI MOPO, SOMEPELKO VEI KOKO KÄDEN - 12.9.2018

IRTISANOMISSUOJAN HEIKENTÄMINEN SYVÄLTÄ - VIEDÄÄN PIENYRITTÄJÄN TYÖNANTAJAMAINE! - 8.9.2018

KOULUT JA KIUSAAMINEN ALKOIVAT- MITÄ TEKEE OAJ JA SANNI? - ANTAA RIKOSTEN JATKUA! - 8.9.2018

LÖYSIKÖ TELANNELAAJASALOVIHAAJA-KORHONEN AAMULEHTI-ANTTIKOSKEN VAI PÄINVASTOIN? - 27.7.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

UUDEN VALTAKUNNANSOVITTELIJA VUOKKO PIEKKALAN HAASTATTELU NOSTI HIUKSET PYSTYYN - 5.7.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

PORIN JAZZIN POISPOTKITUN RUOTSALAN MIELIPIDEKÖ SYRJIVÄ - SYRJIVÄÄ VAIN POTKUT! - 19.6.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

OAJ SYYLLISTÄÄ PÄÄKAUPUNKISEUTUA "HERRASMIESSOPIMUKSESTA" - OMASTA MALLISTAAN! - 12.3.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

KUNNILLA PITKÄ PINNA! KEPIN JA PORKKANAN SIJAAN KALLIS KUNTATYÖNANTAJIEN PAKKOJÄSENYYS! - 7.3.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

HOITAJIEN SYMPATIAKORTTI ON KULUNUT, TUNNISTETTU JA LOPPUUN KÄYTETTY! - 6.2.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

JOS PERJANTAINA OSOITETAANKIN MIELTÄ AY-POMOILLE JA JÄÄDÄÄN TÖIHIN? - 1.2.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

ANNIKA SAARIKKO & CO - PERHEVAPAIDEN UUDISTAMISEEN UUDENLAISTA ENERGIAA! - 16.1.2018 Uusi Suomi Puheenvuoro

PERHEVAPAIDEN KÄYTTÖÄ VOI TULKITA ISIÄ KUNNIOITTAVALLAKIN TAVALLA! - 23.11.2017 Uusi Suomi Puheenvuoro

PERHEVAPAAUUDISTUKSESSA LAPSI ON JO HEITETTY PESUVEDEN MUKANA - 13.10.2017 Uusi Suomi Puheenvuoro

Effedu

Syksyllä 2022 yli 30 lähi- ja etäkoulutuspäivää yli 30 paikkakunnalla kuntasopimus-muutoksista. Niistä tilattavissa myös 7 upeaa diasarjaa!

Koulutuksissa käsitellään kesällä sovituista 7 kuntasopimuksesta tärkeimmät ja oleellisimmat muutokset.

Tällä kertaa muutoksista on tilattavissa myös 7 diasarjaa. Kuuden kuntasopimuksen lisäksi varhaiskasvatuksen muutoksista oma.

Koulutusten paikkakuntakohtainen aikataulu löytyy alta.

Lääkärisopimuksen kaikista yksityiskohdista järjestetään yksi koulutus etänä pe 16.9. Pääkohdat siitäkin muisssa koulutuksissa osallistujien kiinnostuksen mukaan.

Kiitos jo etukäteen mielenkiinnostasi koulutuksiin ja diasarjoihin! Olet sydämellisesti tervetullut kouluttautumaan!